Kikkahviherne

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kikherne)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kahviherneiden lajia – hakusana ”kahviherne” ohjaa tänne. Suvusta kertoo artikkeli Kahviherneet.
Kikkahviherne
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Kahviherneet Cicer
Laji: arietinum
Kaksiosainen nimi

Cicer arietinum
L.

Katso myös

  Kikkahviherne Wikispeciesissä
  Kikkahviherne Commonsissa

Cicer arietinum noir

Kikkahviherne eli kahviherne eli kikherne (Cicer arietinum) on hernekasveihin kuuluva palkokasvi.[1]

Viljelyhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikkahviherne on ikivanha viljelykasvi, jota alettiin kasvattaa jo neoliittisella kaudella Lähi-idässä. Pronssikaudella se oli jo tärkeä viljelyskasvi Kreikassa ja Italiassa, ja muinaiset roomalaiset viljelivät sitä runsaasti ja levittivät sitä valtakuntansa eri osiin[2]; roomalaisen poliitikon Ciceron nimen uskotaan johtuvan kikkahviherneen latinankielisestä nimestä cicer. Nykyään kikkahvihernettä viljellään ympäri maailmaa lauhkealla ja subtrooppisella alueella. Ylivoimaisesti suurin kikkahviherneiden tuottaja on Intia (yli 7 miljoonaa tonnia v. 2016). Muita merkittäviä tuottajia ovat Australia, Pakistan, Turkki, Meksiko, Kanada ja Yhdysvallat.[3]

Ravintokäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikkahviherneet ovat yleisiä Välimeren alueen, Lähi-idän ja Intian ruokakulttuureissa. Niitä käytetään muun muassa hummuksen ja falafelien tekoon.

Kikkahviherneet sisältävät runsaasti proteiinia, ravintokuitua, rautaa ja folaatteja[4] mutta myös kalsiumin,[5] raudan[6], seleenin[7] ja sinkin[8] imeytymistä estävää fytiinihappoa[9].

Ruokavirasto suosittelee kikkahviherneiden keittämistä 45–75 minuuttia, jotta niiden sisältämät lektiini- ja muut haitalliset proteiinit ehtivät hajota[10]. Usein kikkahviherneitä liotetaan parista tunnista vuorokauteen ennen keittämistä.[11] Kikkahviherneitä voi myös idättää.[12] Idätys lyhentää keittoaikaa merkittävästi noin 10–20 minuuttiin.

  1. Kassu – kasvien suomenkieliset nimet: Kikkahviherne Viitattu 5.10.2019.
  2. Chickpea New World Encyclopedia. Viitattu 30.9.2018.(englanniksi)
  3. Volume of chickpeas produced worldwide 2013-2017, by country statista.com. Viitattu 30.9.2018.(englanniksi)
  4. Kikherne, kuivattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 30.9.2018.
  5. Impact of phytic acid on nutrient bioaccessibility and antioxidant properties of dehusked rice.
  6. Palkokasvit elintarvikkeena. Sivu 27.
  7. Hannu Mäkelä, Viljojen laadusta ja terveysvaikutuksista. Elintarvikealan koordinaatiohanke Pohjois-Karjalassa
  8. Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217.
  9. Variability in phytic acid content and protein digestibility of grain legumes. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/7792265/
  10. Luettelo pavuista ja niiden suositelluista keittoajoista (PDF) Ruokavirasto. Viitattu 29.2.2020.
  11. Kikherneherkku Vegaaniliitto. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 11.3.2008.
  12. Idätystaulukko Elävän ravinnon yhdistys ry. Viitattu 11.3.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.