Goljathaikara
| Goljathaikara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Haikarat Ardeidae |
| Suku: | Harmaahaikarat Ardea |
| Laji: | goliath |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ardea goliath |
|
| Katso myös | |
Goljathaikara (Ardea goliath) on maailman suurin haikaralaji.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Goljathaikara elää laajalla alueella Afrikassa, ulottuen Etelä-Egyptistä Etelä-Afrikkaan, sekä paikoin Lähi-idässä ja Intian niemimaalla. Sen elinympäristö kattaa suuret joet, järvet, suistot, suot ja muut matalat vesiympäristöt, joissa on runsaasti kaloja. Laji suosii alavia alueita, mutta sitä tavataan jopa 2 100 metrin korkeudessa.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Goljathaikara on suurikokoinen lintu; sen pituus on 135-150 cm ja siipien kärkiväli 210-230 cm. Linnun vatsapuoli, pää sekä kaulan takaosat ovat punaruskeat. Kaulan etupuoli taas on valkoinen ja mustien juovien koristama. Siivet ovat harmaat. Jalat ja nokka ovat väriltään mustat. Vanhoilla yksilöillä on lisäksi punaruskea töyhtö takaraivollaan. Nuorilta se puuttuu ja ne ovat lisäksi vähän himmeämmän värisiä kuin vanhat yksilöt.[3]
Lisääntyminen ja pesintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntyessään goljathaikara muodostaa yksinkertaisia parisidoksia, joissa molemmat emot huolehtivat pesästä ja poikasista. Pesät rakennetaan kepeistä, usein matalaan kasvillisuuteen tai saarille, ja ne ovat halkaisijaltaan jopa metrin kokoisia. Pesiminen ajoittuu yleensä sadekauteen, mutta joidenkin alueiden populaatiot pesivät ympäri vuoden. Haikara munii kahdesta viiteen munaa, mutta yleensä vain yksi tai kaksi poikasta selviytyy aikuisuuteen saakka, osittain sisarusten välisen kilpailun vuoksi.[2]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Goljathaikara ei kuulu muuttolintuihin, mutta saattaa siirtyä paremmille saalistusalueille, jos olosuhteet tekevät sen tarpeelliseksi. Tavallisesti se viettää lisääntymiskauden ulkopuolella aikaa yksin, vaikka toisinaan sitä voi nähdä myös pareittain. Lajin yksilömäärä on niin alhainen, ettei se synnytä merkittävää kilpailua tai reviirien puolustamista yksilöiden välillä. Haikara suojelee aluettaan ainoastaan petoeläimiltä.[2]
Suurimman osan ajastaan goljathaikara seisoo vedessä pitkien jalkojensa varassa odottaen saalista. Tämä yöaktiivinen lintu liikkuu enimmäkseen pimeän aikaan. Tarvittaessa, esimerkiksi väistääkseen saalistajaa, se nousee ilmaan hitailla ja vakaan rytmisillä siiveniskuilla. Goljathaikara on melko arka ja poistuu nopeasti, jos jokin sen mielestä uhkaava lähestyy.[2]
Elinvoimaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Goljathaikaroilla ei ole juurikaan luonnollisia vihollisia suuren kokonsa ja lentokykynsä ansiosta. Joitain poikasia saalistavat kuitenkin esimerkiksi afrikanmerikotkat. Vaikka lajin maailmanlaajuinen populaatio on vakaa ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi, pesimäympäristöjen säilyttäminen on tärkeää lajin tulevaisuuden kannalta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Ardea goliath IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ethan Shirley: Ardea goliath (Goliatht heron) Animal Diversity Web. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 378. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Ardea goliath (englanniksi)