Johannes V Palaiologos
| Johannes V Palaiologos | |
|---|---|
 | |
| Bysantin keisari | |
| Valtakausi | 15. kesäkuuta 1341– 12. elokuuta 1376 |
| Edeltäjä | Andronikos III Palaiologos |
| Seuraaja | Andronikos IV Palaiologos |
| Valtakausi | 1. heinäkuuta 1379– 14. huhtikuuta 1390 |
| Edeltäjä | Andronikos IV Palaiologos |
| Seuraaja | Johannes VII Palaiologos |
| Valtakausi | 17. syyskuuta 1390– 16. helmikuuta 1391 |
| Edeltäjä | Johannes VII Palaiologos |
| Seuraaja | Manuel II Palaiologos |
| Syntynyt |
18. kesäkuuta 1332 Didymoteikhon |
| Kuollut |
16. helmikuuta 1391 (58 vuotta) Konstantinopoli |
| Puoliso | Helena Kantakuzene |
| Lapset |
Andronikos IV Palaiologos Irene Palaiologina Manuel II Palaiologos Theodoros I Palaiologos Mikael Palaiologos Maria Palaiologina 3 muuta tytärtä |
| Suku | Palaiologos |
| Isä | Andronikos III Palaiologos |
| Äiti | Anna |
Johannes V Palaiologos (1332–1391) oli Bysantin keisari 1341–1376 ja 1379–1391. Hänen isänsä oli Andronikos III Palaiologos.
Iäsnsä kuollessa Johannes oli vasta lapsi, ja äitinsä Anna Savoyn toiveista huolimatta Andronikos III:n suosikki Johannes Kantakuzenos toimi aluksi sijaishallitsijana ja 9-vuotiaan keisarin holhoojana. Pian Kantakuzenos julisti itsensä keisariksi Traakiassa. Seuranneen sisällissodan aikana Johannes V:n kannattajat ja Johannes Kantakuzenos käyttivät avukseen serbejä, turkkilaisia ja muita palkkasotilaita. Lopulta vuonna 1347 Johannes Kantakuzenos saattoi marssia Konstantinopoliin. Kantakuzenoksesta kruunattiin Johannes V:n hallitsijakumppaniksi. Johannes meni naimisiin Kantakuzenoksen tyttären Helena Kantakuzenen kanssa, mutta liittoutui silti venetsialaisten kanssa appeaan vastaan. Vuonna 1354 Kantakuzenos syrjäytettiin ja Johannes V sai vallan itselleen.[1]
Osmanit olivat saaneet jo jalansijan Euroopasta Gallipolista, ja vuonna 1354 he uhkasivat Konstantinopolia. Johannes haki apua lännestä ja lupasi tarvittaessa lopettaa suuren skisman ja auttaa idän ja lännen kirkkoja yhdistymään.[1] Vuonna 1373 ottomanien sulttaani Murad I pakotti Johanneksen omaksi vasallikseen. Samalla Johanneksen poika Andronikos IV kapinoi isäänsä vastaan.
Vuonna 1376 genovalaiset auttoivat Andonikos IV:ttä syrjäyttämään isänsä, mutta vuonna 1379 Genovan suurin vihollinen Venetsia auttoi Johannes V:n takaisin valtaistuimelle.
Kun Johannes kuoli vuonna 1391, tuli hänen pojastaan Manuel II:sta keisari.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4
- John Julius Norwich: Byzantium: The Decline and Fall. Viking, 1991. ISBN 0-679-41650-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b John V Palaeologus Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.3.2014.
| Edeltäjä: Andronikos III Palaiologos |
Bysantin keisari 1341–1376 hallitsijakumppani: Johannes VI Kantakuzenos (1347–1354) |
Seuraaja: Andronikos IV Palaiologos |
| Edeltäjä: Andronikos IV Palaiologos |
Bysantin keisari 1379–1391 |
Seuraaja: Manuel II Palaiologos |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
