Kasimir Jagiellon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kasimir Jagiellon
Puolan kuningas, Liettuan suuriruhtinas
Kasimir Jagiellon, tuntematon taiteilija n. 1645
Liettuan suuriruhtinas
Valtakausi 1440–1492
Kruunajaiset 29. kesäkuuta 1440 Vilnan katedraali
Edeltäjä Žygimantas Kestutis
Seuraaja Aleksanteri I
Puolan kuningas
Valtakausi 1447–1492
Kruunajaiset 25. kesäkuuta 1447 Krakovan katedraali
Edeltäjä Švitrigaila
Seuraaja Juhana I (Puola)
Syntynyt Kazimierz Andrzej Jagiellończyk
30. marraskuuta 1427
Krakova, Puola
Kuollut 7. kesäkuuta 1492 (64 vuotta)
Hrodna, Liettuan suuriruhtinaskunta
Hautapaikka Wawelin katedraali, Krakova
Puoliso Elisabet Habsburg, Itävaltalainen, vih. 1454
Lapset Vladislaus II
Hedvig
Kasimir
Juhana I
Alexander I
Sofia
Sigismund I
Fredrik
Anna
Barbara
Elisabet
Suku Jagello
Isä Jagello
Äiti Sofia Holszańska (n. 1405–1461)
Uskonto roomalaiskatolinen

Kasimir Jagiellon eli Kasimir IV (puol. Kazimierz IV Jagiellończyk, liett. Kazimieras IV Jogailaitis) (30. marraskuuta 1427 Krakova, Puolan kuningaskunta – 7. kesäkuuta 1492 Hrodna, Puolan kuningaskunta) oli vuodesta 1440 lähtien Liettuan suuriruhtinas ja vuodesta 1447 myös Puolan kuningas aina kuolemaansa vuonna 1492 asti.[1]

Kasimir Jagiellon oli viimeinen liettuaa puhunut Liettuan suuriruhtinas. Kasimirin merkittävimpiä saavutuksia oli Pommerin liittäminen Puolaan.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasimir Jagiellon vanhemmat olivat Liettuan suuriruhtinas Jagello eli Vladislav II Jagiello ja tämän neljäs puoliso, liettualainen aatelinen Sofia Holszańska (puol. Zofia Holszańska, liet: Sofija Alšėniškė; valkoven. Соф'я Гальшанская: Sofja Halšanskaja); (n. 1405–1461), joka kastettiin katolilaiseksi avioituessaan.[2][3]

Kasimir oli kahdesta pojasta nuorempi, vanhempi veli oli Vladislav III. Hänellä oli myös vanhempi sisarpuoli Hedwig (Jadwiga) Jagiello (1408-1431) isän aiemmasta liitosta.[4][2]

Liettuan suuriruhtinas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasimir Jagiellon nousi valtaan Žygimantas Kestutisin murhan aiheuttaman sekasorron keskellä. Murhan jälkeen useat tahot taistelivat Liettuan herruudesta, ja liettualainen aatelisista koostunut Jonas Goštautasin johtama ryhmä kutsui suuriruhtinaaksi Jagellon pojan Kasimir Jagiellon. Kasimir oli tuolloin 13-vuotias. Perimisjärjestyksessä Kasimiria ennen ollut hänen vanhempi veljensä Vladislav III suostui Kasimirin valintaan hänen itsensä ollessa osallisena Unkarin kruununperimiskiistoissa. Kasimir asetettiin suuriruhtinaaksi 22. kesäkuuta 1440. Valtaa kuitenkin käytti todellisuudessa Goštautasin ympärille järjestäytynyt ylhäisaateliston neuvosto. Kasimirin tultua valtaan alkoi Liettuan olojen rauhoittaminen, mikä tapahtui sodalla kapinoivaa Smolenskia vastaan. Kiovan ruhtinaaksi valittiin Kasimirin serkku Olelka. Valtaa tavoitelleelle Švitrigailalle annettiin Volynia ja Podolia.[5]

Puolan kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasimirin veli Vladislav III kaatui vuonna 1443 Osmanien valtakuntaa vastaan käydyssä taistelussa Varnassa.[2] Kasimir oli tämän jälkeen ainoa kruununtavoittelija. Hän olisi kuitenkin halunnut kruunun mieluummin perintönä kuin Puolan kruununneuvoston valitsemana. Tämä johti pitkiin neuvotteluihin puolalaisen aatelin kanssa, joka olisi halunnut Kasimirin liittävän Liettuan Puolaan. Ajatusta vastusti liettualainen aateli. Lopulta vuonna 1446 Brest-Litovskissa pidetyssä kokouksessa päätettiin Liettuan valtiollisen aseman säilymisestä, mutta Liettuan oli annettava alueita Volyniasta ja Podoliasta Puolalle. Lopulta kesäkuussa 1447 Kasimir kruunattiin Puolan kuninkaaksi nimellä Kasimir IV.[5]

Puolan ja Liettuan alueet vuonna 1466.

Valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasimir oli 2. toukokuuta 1447 hyväksynyt Liettuan suuriruhtinaskunnan peruskirjan, joka vahvisti aateliston oikeudet ja sitoi Kasimirin nostamaan Liettuan virkoihin vain liettualaisia. Näin Liettua pysyi katolisen aateliston lähes ehdottomassa vallassa.[6] Kasimir kiinnitti huomionsa Unkariin ja Böömiin, sillä hänen puolisollaan Elisabet Itävaltalaisella, joka oli Habsburg-sukua, oli niihin vaateita. Böömin ja Unkarin kruunun saikin Kasimirin vanhin poika Vladislaus II. Puola joutui kolmetoistavuotiseen sotaan Saksalaista ritarikuntaa vastaan vuosiksi 1454–1466. Kasimir valtasi sodassa Pommerin ja muuta Itämeren rannikkoa.[7]

Alueen valtaus alkoi paikallisten suurten kauppakaupunkien kapinana ritarikuntaa vastaan. Aluemuutokset vahvistettiin Thornin rauhalla.[1] Ritarikunta joutui sodan päätteeksi alistumaan Puolan vasalliksi. Idässä vuonna 1449 Kasimir solmi niin sanotun ikuisen rauhan Moskovan Vasili II:n kanssa. Moskovan suuriruhtinaskunnan Iivana Suuren joukot hyökkäilivät kuitenkin vuodesta 1485 lähtien Liettuan rusilaisille maille, mutta Kasimir jätti asian paljolti huomiotta.[5]

Suuriruhtinas Kasimir IV Jagiellonin Liettuan dinaari Gediminasin ja Liettuan Vytisin (Waykimas) pylväineen, lyöty 1400-luvulla.

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasimir Jagiellon avioitui vuonna 1454 prinsessa Elisabet Itävaltalaisen kanssa, joka oli Saksan kuningas Albrekt II:n ja Elisabet Luxemburgilaisen (unk.: Luxemburgi Erzsébet), (1409–1442) tytär, joka oli kuningas Sigismund Luxemburgilaisen ja Barbara Celjeläisen tyttärentytär.[8][9] Avioliitolla oli poliittiset tarkoitusperät, sillä se yhdisti Habsburgin ja Jagellon mahtisuvut ensimmäistä kertaa. Avioliitosta tuli onnellinen, ja Elisabet seurasi puolisoaan kymmeniä kertoja tämän matkoille Liettuaan. Hänellä oli vaikutusvaltaa mieheensä, mutta hän ei ollut poliittisesti aktiivinen.[2]

Kasimirille ja Elisabetille syntyi yhteensä 13 lasta, jotka kaikki kahta lukuun ottamatta elivät ajalle poikkeuksellisesti aikuiseksi asti:[10][11]

  • Vladislaus II (1456–1516)[9] Böömin ja Unkarin kuningas. Avioitui kolme kertaa, ja hänen valtaistuimensa perijä oli poika Ludvig II.[12]
  • Hedvig, Jadwiga (1457–1502)[13] Baijerin herttuatar, avioitui vuonna 1475 Baijeri-Landshutin herttua Georg "Rikkaan" (1455–1503) kanssa, ja heille syntyi viisi lasta, joista Baijerin prinsessa Elisabet (1478–1504) avioitui vuonna 1499 Ruprecht Pfalzgraf bei Rheinin (1481–1504) kanssa, Wittelsbachin sukua.[13]
  • Pyhä Kasimir (1458–1484)[13] Liettuan suuriruhtinas, kuoli naimattomana ja lapsettomana.[14]
  • Juhana I (1459–1501)[13] Puolan kuningas, kuoli naimattomana vailla laillisia jälkeläisiä.[15]
  • Aleksanteri I (1461–1506)[13] Puolan kuningas, avioitui vuonna 1495 suuriruhtinas Iivana III Suuren ja suuriruhtinatar Sofia Palaiologosin tyttären Jelena Ivanovnan (1476–1513) kanssa. Liitto oli lapseton.[16]
  • Sofia (1464–1512)[13] Brandenburg-Ansbachin kreivitär, avioitui vuonna 1479 Brandenburg-Ansbachin rajakreivi Fredrik I:n (Friedrich V. von Brandenburg-Ansbach-Kulmbach tai Friedrich der Ältere); 1460–1536) kanssa, heille syntyi 17 lasta. Heidän poikiaan olivat: Albrekt Brandenburgilainen; Johann von Brandenburg-Ansbach (1493–1525) Valencian varakuningas avioliittonsa Germaine de Foix'n (1490–1538) kautta, joka oli Aragonian kuningas Ferdinand II Katolilaisen leski; neljä nuorinta poikaa olivat piispoja tai kaniikkeja.[17]
  • Elisabet (9. toukokuuta 1465 – 9. toukokuuta 1466),[13] kuoli vuoden ikäisenä.[18]
  • Sigismund I Vanha (1467–1548)[13] Puolan kuningas. Avioitui 1) vuonna 1512 unkarilaisen aatelisen Barbara Zápolyan (1495–1515) kanssa, heille syntyi kaksi tytärtä. Avioitui 2) vuonna 1517 italialaisen ruhtinattaren Bona Sforzan kanssa, heille syntyi kuusi lasta.[19]
  • Fredrik (1468–1503)[13] Krakovan piispa, Gnieznon arkkipiispa ja Puolan priimas[20]
  • Elisabet (13. toukokuuta 1472 – 19. toukokuuta 1480 tai 20. toukokuuta 1481),[13] kuoli noin 8–9-vuotiaana.[21]
  • Anna (1476–1503)[13] Pommerin herttuatar, avioitui vuonna 1491 Pommerin herttua Bogislaw X "Suuren" (1454–1523) kanssa, heillä oli kahdeksan lasta, joista Sofia Pommerilaisesta (1498–1568) tuli Tanskan kuningas Fredrik I:n toinen puoliso. Heillä taas oli kuusi lasta.[22]
  • Barbara (1478–1534)[13] Saksin herttuatar, avioitui vuonna 1496 Saksin herttua Georg dem Bärtigen "Partainen" (1471–1539) kanssa, heillä oli 10 lasta, joista kahdella tyttärellä Hessenin rajakreivittärellä Kristine Saksilaisella (1505–1549) ja Brandenburgin vaaliruhtinattarella Magdalena Saksilaisella (1507–1534) oli jälkeläisiä.[23]
  • Elisabet (1482–1517)[13] Legnican herttuatar, avioitui vuonna 1515 Legnican herttuan Fredrik II:n kanssa, heille syntyi tytär Hedwig 2. helmikuuta 1517, joka kuoli samana päivänä. Elisabet kuoli kahta viikkoa myöhemmin 16. helmikuuta 1517[24] mitä todennäköisimmin synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Henkilönä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasimirin luonteenpiirre, joka teki suurimman vaikutuksen hänen aikalaisiinsa, oli hänen poikkeuksellisen yksinkertainen elämäntapansa ja raittiutensa. Vaikka hän oli eräs Euroopan mahtavimmista hallitsijoista, hän käytti vaatteissaan tavallista krakovalaista villakangasta, joi vain vettä ja nuodatti askeettista ruokavaliota. Hänen intohimonsa oli metsästys. Hän oli tunnettu vapaamuotoisesta käytöksestään ministereitään ja palvelijoitaan kohtaan, ja voitettuja vihollisiaan hän kohteli aina armollisesti. Kasimirin avioelämä oli poikkeuksellisen onnellinen. Hänen puolisonsa Elisabet Itävaltalainen, ”Jagellojen kantaäiti”, synnytti kuusi poikaa ja seitsemän tytärtä. Hänen antamansa kiintymys ja hyvät neuvot helpottivat Kasimirin 45 vuotta kestäneen raskaan hallituskauden huolia ja taakkaa.[2]

Jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasimir Jagiellon hauta Wawelin katedraalissa Krakovassa. Myöhäisgotiikkaa edustavan monumentin veistoskoristelun on suunnitellut kuvanveistäjä Veit Stoss.

Kasimir Jagiellon kuoli Grodnossa 64-vuotiaana 7. kesäkuuta 1492.[7] Toisten tietojen mukaan hän kuoli metsästysretkellä Trakaissa.[2] Häntä seurasi Liettuan suuriruhtinaana toiseksi vanhin poika Aleksanteri I ja Puolan kuninkaana kolmanneksi vanhin poika Juhana I. Vanhimmasta pojasta tuli Unkarin ja Böömin kuningas Vladislaus II.

Kasimirin onnistui perhesiteiden avulla vahvistaa Jagellon suvun asemaa tuntuvasti. Laajojen perhesiteiden takia myös esimerkiksi Saksalaisen ritarikunnan viimeinen suurmestari Albrekt Brandenburgilainenkin oli Kasimirin tyttären Sofian poika. Kasimirin Pommerin valloituksesta kehitettiin Saksassa myöhemmin ajatus siitä, että Puola oli jakanut Preussin. Tätä käytettiin perusteluna, kun Preussi havitteli myöhemmin alueita Puolasta.[1]

Kasimirin tyttäret Hedvig, Sofia, Anna, Barbara ja Elisabet avioituivat Euroopan eri ruhtinassukuihin, ja niinpä 2000-luvun alussa kaikkien Euroopassa hallinneiden monarkkien sukupuusta löytyi yhteys Kasimir Jagielloniin.[25]

Asiasta lisää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Hovi 1993, s. 28
  2. ↑ a b c d e f Nisbet Bain, Robert: Casimir IV. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 5. vsk. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Jagiellonians Timeline www.jagiellonians.com. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Chisholm, Hugh: WLADISLAUS (Wladislaw), the name of four kings of Poland and two Polish kings of Hungary. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 28. vsk. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c Kallio 2009, s. 70
  6. ↑ Kallio 2009, s. 71
  7. ↑ a b Kallio 2009, s. 76
  8. ↑ Elizabeth of Hungary (c. 1430–1505) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Viitattu 13.4.2022.
  9. ↑ a b Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  10. ↑ Casimir IV Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.4.2022.
  11. ↑ Elizabeth of Hungary (c. 1430–1505) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Viitattu 13.4.2022.
  12. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  14. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  15. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  16. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  17. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  18. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  19. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  20. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  21. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  22. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  23. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  24. ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 23.2.2024.
  25. ↑ Jagiellon Dynasty (Poland-Lithuania) Europe, 1450 to 1789: Encyclopedia of the Early Modern World. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kasimir_Jagiellon&oldid=22570105”