Lewis Cass
Lewis Cass (9. lokakuuta 1782 Exeter, New Hampshire – 17. kesäkuuta 1866 Detroit, Michigan) oli yhdysvaltalainen poliitikko, sotilas ja lakimies.[1]
Cass osallistui vuoden 1812 sotaan, jonka aikana hän yleni prikaatikenraaliksi. Sodan jälkeen hän toimi 1813-1831 Michiganin territorion sotilas- ja siviilikuvernöörinä. Cass erosi kuvernöörin tehtävistään vuonna 1831 ottaakseen vastaan nimityksen sotaministeriksi Andrew Jacksonin kabinettiin, jossa hän toimi vuoteen 1836. Cassilla oli keskeinen rooli intiaanien pakkomuuttopolitiikan toteuttamisessa[ ]. Sotaministerin paikalta erottueen hän toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä Ranskaan vuosina 1836–1842.[1]
Cass edusti Michigania Yhdysvaltain senaatissa vuosina 1845–1848 ja 1849–185. Senaatissa toimi senaatin puheenjohtaja pro tempore yhden päivän 4. joulukuuta[ ] 1854. Vuonna 1848 hän oli demokraattipuolueen presidenttiehdokas, mutta hävisi Zachary Taylorille. Vuosina 1857–1860 hän toimi presidentti James Buchananin ulkoministerinä.[1]
Ulkoministerikauden jälkeen Cass muutti Detroitiin, jossa hän myös kuoli vuonna 1866. Cass on haudattu Elmwoodin hautausmaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d CASS, Lewis (1782-1866) Biographical Directory of the United States Congress. Viitattu 1.7.2020. (englanniksi)
|