Mart Laar

Mart Laar
Mart Laar vuonna 2011.
Viron pääministeri
Laarin I hallitus 21.10.1992–8.11.1994 Laarin II hallitus 25.3.1999–28.1.2002
Edeltäjä	Tiit Vähi Mart Siimann
Seuraaja	Andres Tarand Siim Kallas
Viron puolustusministeri
Ansipin III hallitus 6.4.2011–11.5.2012
Edeltäjä	Jaak Aaviksoo
Seuraaja	Urmas Reinsalu
Isänmaan ja Res Publican liiton puheenjohtaja
2007-2012
Seuraaja	Urmas Reinsalu
Henkilötiedot
Syntynyt	22. huhtikuuta 1960 Viljandi
Tiedot
Puolue	Isänmaan ja Res Publican liitto
Muut puolueet	Viron kristillisdemokraattinen liitto (1989-1992) Kansallinen kokoomuspuolue Isänmaa (1992-1995) Isänmaaliitto (1995–2006)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mart Laar (s. 22. huhtikuuta 1960 Viljandi) on virolainen poliitikko. Hän on ollut Viron pääministeri vuosina 1992–1994 ja 1999–2002 sekä puolustusministeri 2011–2012. Laar kuuluu konservatiiviseen Isänmaan ja Res Publican liitto -puolueeseen. Pääministerinä hän edusti Isänmaaliittoa. Laar valittiin Isänmaan ja Res Publican liiton puheenjohtajaksi 26. toukokuuta 2007.

Laar sai aivohalvauksen 18. helmikuuta 2012, mutta pystyy kommunikoimaan. Hänen tehtäviään puolustusministerinä hoiti opetusministeri Jaak Aaviksoo. Laar oli jo aiemmin tammikuussa luopunut puolueensa puheenjohtajuudesta, ja hänen seuraajakseen oli valittu Urmas Reinsalu, joka seurasi Laaria puolustusministerinä tämän pyydettyä eroa toukokuussa 2012.

Viron liityttä Euroopan unionin jäseneksi Laar oli Euroopan parlamentin jäsen touko–heinäkuussa 2004.

Koulutus

Laar opiskeli historiaa Tarton yliopistossa, suoritti alemman tutkinnon 1983, maisterintutkinnon 1995 ja tohtorin tutkinnon 2005. Hän on kirjoittanut useita kirjoja Viron ja Venäjän historiasta. Laar väittää ennen pääministeriksi tuloaan lukeneensa vain yhden taloutta käsittelevän kirjan, joka oli Milton Friedmanin Vapaus valita.

Pääministerinä

Ensimmäinen kausi

Laarin ensimmäinen pääministerikausi alkoi 21. lokakuuta 1992. Hänen hallituksensa merkittävimmäksi saavutukseksi on pidetty venäläisjoukkojen vetäytymistä Virosta. Hallitus kuitenkin kaatui syksyllä 1994, mihin vaikutti niin sanottu "ruplakriisi". 3,5 miljardia Neuvostoruplaa katosi, kun Viro otti käyttöön kruununsa heinäkuussa 1992, mutta niitä ei palautettu Venäjälle. Yleisimmän selityksen mukaan ruplat oli myyty Džohar Dudajevin hallitsemalle Itškerian tšetšeenitasavallalle, jonne sotilaskone vei ne Itä-Virosta. Ruplista saadut dollarit ilmestyivät keskuspankkiin vuoden kuluttua. Pääministeri Laar ja tuolloinen keskuspankin johtaja Siim Kallas jäivät syytteittä. Laarin avustaja Tiit Pruuli ja kaksi liikemiestä joutuivat oikeuteen, ja uudelleen pääministerinä ollut Laar ja valtiovarainministeri Kallas joutuivat todistamaan, mutta ketään ei tuomittu tapauksesta.

Hallitus ajautui kuitenkin kriisiin, kun sosiaalidemokraatit lähtivät hallituksesta ja Riigikogu antoi Laarille epäluottamuslauseen. Hallituskoalitio kuitenkin pysyi koossa jouluun saakka sosiaalidemokraattien Andres Tarandin johdolla.

Toinen kausi

Vuonna 1999 Laar palasi pääministeriksi vastuualueenaan talouden nostaminen lamasta ja maan johtaminen Euroopan unioniin. Laarin toisessa hallituksessa istuivat Reformipuolueen ja Isänmaaliiton lisäksi Kansanpuolue Maltilliset. Hallituksessa ilmeni nopeasti sisäisiä ristiriitoja, varsinkin Reformipuolueen ja Isänmaaliiton välillä. Isänmaaliiton ajama laki kommunismin kriminalisoinnista ei ollut edennyt Riigikogussa. Isänmaaliiton ja Reformipuolueen hallituskoalitiot Tallinnassa ja Tartossa olivat kaatuneet erimielisyyksiin. Vuoden 2001 presidentinvaalissa hallituspuolueet eivät päässeet sopuun presidenttiehdokkaasta, ja voiton veikin Kansanliittoa edustanut Arnold Rüütel. Epäonnistuneen presidentinvaalin jälkeen Laar ilmoittikin eroavansa. Lopullinen isku hallitukselle oli Siim Kallaksen johtaman Reformipuolueen liittoutuminen Tallinnan kunnallispolitiikassa oppositiossa olleen Keskustapuolueen kanssa. Lopulta Laar erosi tammikuun alussa 2002.

Tunnustuksia

Laaria kiitetään nopeista talousuudistuksista, (mm. yritysveron poisto) jotka johtivat nopeaan taloudelliseen kasvuun ja Euroopan unionin jäseneksi hyväksymiseen. Hän myös yhdessä Lennart Meren kanssa luotsasi maan Nato-jäseneksi. Toisaalta hänen politiikkaansa on syytetty yltiöliberaaliseksi. Laar ehdotti muun muassa prostituution laillistamista ja euron käyttöönottoa ennen unioniin hyväksyntää. Hänen hallituksensa nosti puolustusbudjetin Naton suosittamaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä tarkoitti tuolloin yli kuutta prosenttia valtion budjetista.^lähde?

Laar on itse ollut kahden koulukirjan tekijäkaartissa. Tämän takia häntä on joissakin yhteyksissä syytetty oman merkityksensä korostamisesta Viron uudelleen itsenäistymisessä.^lähde?

Vuonna 2006 Laar otti vastaan yhdysvaltalaiselta Cato-instituutilta "Milton Friedman Prize for Advancing Liberty" -palkinnon ansioistaan markkinaliberalismin edistämisestä. Perusteluina palkinnolle mainitaan, että Laarin ansiosta Viro on esimerkki taloudellisen vapauden hyödyistä. Muun muassa Viron tasavero on omaksuttu useissa entisissä kommunistivaltioissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mart Laar Wikimedia Commonsissa

• Mart Laarin blogi (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (viroksi)
• Mart Laar Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.