muukalain

Ingrian

Etymology

From muu (“other”) +‎ -ka +‎ -lain.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmuːkɑlɑi̯ne/, [ˈmuːkəɫəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmuːkɑlɑi̯n/, [ˈmuːɡ̊ɑɫɑi̯n]
• Rhymes: -uːkɑlɑi̯n
• Hyphenation: muu‧ka‧lain

Pronoun

muukalain

1. one of another kind

Declension

Declension of muukalain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	muukalain	muukalaiset
genitive	muukalaisen	muukalaisiin
partitive	muukalaista, muukalaist	muukalaisia
illative	muukalaisee	muukalaisii
inessive	muukalaisees	muukalaisiis
elative	muukalaisest	muukalaisist
allative	muukalaiselle	muukalaisille
adessive	muukalaiseel	muukalaisiil
ablative	muukalaiselt	muukalaisilt
translative	muukalaiseks	muukalaisiks
essive	muukalaisenna, muukalaiseen	muukalaisinna, muukalaisiin
exessive1)	muukalaisent	muukalaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 322