Philip Glass
Philip Morris Glass (s. 31. tammikuuta 1937 Baltimore, Maryland[1]) on yhdysvaltalainen säveltäjä, jolla on latvianjuutalaiset sukujuuret.[2] Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun jälkipuoliskon vaikutusvaltaisimmista säveltäjistä, jonka sanotaan myös tuoneen taidemusiikin tavallisten ihmisten ulottuville. Tässä mielessä hänen esikuvinaan oli muun muassa Kurt Weill/Bertolt Brecht musiikkiteatterit.lähde?
| Philip Glass | |
|---|---|
 Philip Glass vuonna 2007. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1937 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat |
| Ammatti | säveltäjä |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | minimalismi |
| Soittimet | piano, basso ja rumpusetti |
| Levy-yhtiöt | Virgin Records |
| Aiheesta muualla | |
| philipglass.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Glassin musiikkia luonnehditaan useimmiten minimalistiseksi, vaikka Glass itse pitää enemmän näyttämömusiikin ja toistuvien rakenteiden musiikin käsitteistä. Glassin laajaan tuotantoon kuuluu niin sinfonioita, oopperoita, kuoro- ja yhtyemusiikkia kuin lukuisia teoksia soolosoittimille, etenkin pianolle. Glass on tehnyt yhteistyötä useiden nimekkäiden muusikoiden kuten David Bowien, intialaisen Ravi Shankarin sekä elektronisen musiikin pioneereihin lukeutuvan Aphex Twinin kanssa. Hän on säveltänyt myös runsaasti elokuvamusiikkia, muun muassa elokuviin Koyaanisqatsi, Powaqqatsi, Mishima – elämän neljä lukua, Kundun, Tunnit, Silmänkääntäjä, Candyman, Cassandra’s Dream ja Paljastavat merkinnät. Oscar-ehdokkuuksia hänellä on kolme.
Suomessa Philip Glassin lukuisista oopperoista on kuultu neljä: Jean Cocteaun romaaniin perustuva Les Enfants Terribles vuonna 2005, Franz Kafkan novelliin pohjautuva Rangaistussiirtolassa vuonna 2006, non-narratiivinen A Madrigal Opera sekä Edgar Allan Poen novelliin perustuva The Fall of the House of Usher vuonna 2009. Kolme ensimmäistä tuotti moderniin kamarioopperaan erikoistunut oopperaryhmä Ooppera Skaala ja viimeisimmän Suomalainen Kamariooppera.
Glass vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2013. Toisen kerran hän tuli maahan marraskuussa 2017, jolloin hän esitti pianomusiikkia Helsingin Musiikkitalossa.[3]
Valikoima teoksia
muokkaa- Pääartikkeli: Luettelo Philip Glassin sävellyksistä
Oopperat
muokkaa- Einstein on the Beach, Philip Glass Ensemble (1975–1976, Robert Wilsonin kanssa)
- Satyagraha (1978–1979, kantaesitys 1980, libretto: Constance DeJong)
- Akhnaten (1983, libretto: Philip Glass ja Shalom Goldman)
- The Civil Wars: A Tree Is Best Measured When It Is Down, Act V – The Rome Section (1983, Robert Wilson, libretto: Robert Wilson ja Maita di Niscemi sekä Seneca nuorempi)
- The Making of the Representative for Planet 8 (1985–1986, kantaesitys 1988, libretto: Doris Lessing)
- The Voyage (1990, kantaesitys 1992, libretto: David Henry Hwang)
- White Raven (1991, kantaesitys nimellä O Corvo Branco vuonna 1998, Robert Wilson, libretto: Luísa Costa Gomes)
- The Marriages Between Zones Three, Four, and Five (1997, libretto: Doris Lessing)
- Galileo Galilei (2002, libretto: Mary Zimmerman ja Arnold Weinstein)
- Waiting for the Barbarians (2005, J. M. Coetzeen romaanin mukaan)
- Appomattox (2007, libretto: Christopher Hampton)
- Kepler (2009, libretto: Martina Winkel, sekä Johannes Kepler ja Andreas Gryphius)
- The Perfect American (2011, perustuu Peter Stephan Jungkin kirjaan Walt Disneystä, kantaesitys: Teatro Real, Madrid, 22.1.2013)
- The Lost (2013, perustuu Peter Handken näytelmään Spuren der Verirrten, kantaesitys 12.4.2013)
Lähteet
muokkaa- ↑ O'Mahony, John: When less means more The Guardian. 24.11.2001. Viitattu 25.12.2014. (englanniksi)
- ↑ http://www.lrb.co.uk/the-paper/v37/n09/stephen-walsh/coma-friendly
- ↑ Pesonen, Mikko: Säveltäjälegenda Philip Glass Suomeen Yle Uutiset. 22.5.2017. Viitattu 22.5.2017.
Kirjallisuutta
muokkaa- Philip Glass: Words Without Music: A Memoir. New York: Liveright Publishing Company, 2015. ISBN 978-0-87140-438-1
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philip Glass Wikimedia Commonsissa