Syksy

Syksy on yksi lauhkean ilmastovyöhykkeen neljästä vuodenajasta. Se on siirtymäaika kesästä talveen. Lauhkeassa ilmastossa syksyllä sato korjataan ja lehtipuut pudottavat lehtensä. Syksyllä päivät lyhenevät ja viilenevät verrattain hitaasti, mutta toisinaan viileneminen voi olla varsin nopeaa. Syksy-sanasta tunnetaan myös variantti syys, joka esiintyy usein yhdyssanan alkuosana, esimerkiksi sanoissa syyskuu ja syyspäiväntasaus.

Syksy Teiskossa.

Määritelmä

Syksyllä on kaksi määritelmää, joista toinen perustuu kalenteriin ja toinen säähän.

Kalenterin mukaisena syksynä pidetään yleisesti pohjoisella pallonpuoliskolla syys-, loka- ja marraskuuta, eteläisellä maalis-, huhti- ja toukokuuta.

Lämpötilan perusteella määritelty terminen syksy alkaa Suomen Lapissa jo elokuun aikana. Muualla Suomessa se alkaa asteittain syyskuun aikana siten, että Etelä- ja lounaisrannikolla ja -saaristossa se alkaa yleensä syyskuun loppupuolella. Terminen syksy alkaa joskus osassa Lappia jo elokuun alussa ja etelärannikolla vasta lokakuun puolivälissä.

Ilmatieteen laitos määrittelee termisen syksyn alkavan silloin, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin +10 asteen alapuolelle. Terminen syksy vaihtuu termiseksi talveksi, kun keskilämpötila laskee nollan alapuolelle.

Termisten vuodenaikojen vaihtuminen perustuu nykyisin edellisten viikkojen tai kuukausien aikana laskettuun lämpösummaan. Vuodenaikojen vaihtumista seurataan ainakin kymmenen vuorokauden ajan ennen kuin syksyn katsotaan alkavan. Syksy päättyy, kun syyskuun alusta laskettujen vuorokauden keskilämpötilojen summa saavuttaa suurimman arvonsa. Lämpötilan katsotaan silloin olevan pysyvästi nollan alapuolella, vaikka joidenkin vuorokausien aikana lämpötila nousisikin yli nollan.

Tähtitieteen kannalta katsottuna syksy alkaa syyspäiväntasauksella syyskuun 22. tai 23. päivän kohdalla pohjoisella pallonpuoliskolla ja 20. tai 21. maaliskuuta eteläisellä pallonpuoliskolla ja päättyy talvipäivänseisaukseen joulukuun 21. tai 22. päivänä pohjoisella ja kesäkuun 21. tai 22. päivänä eteläisellä pallonpuoliskolla.

Syksy Suomessa

Suomen syksyinen luonto

Syksyn merkit ilmaantuvat ensin Pohjois-Suomessa keskimäärin elokuun lopulla. Etelä-Suomessa syksyn ensimerkit voi aistia syyskuun alkupuolella. Syksyn alussa monet hedelmäpuut kuten omenapuut tuottavat satoa. Jotkin syyskesän kukat kukkivat puutarhoissa, kuten daaliat, syysleimut, syysmaksaruohot ja syyshortensiat. Niityillä kukkivat myös esimerkiksi asterit. Myös monet Etelä-Suomen luonnon eteläiset lajit, kuten tammet ja pähkinäpensaat saavat terhonsa ja pähkinänsä kypsiksi syyskuulla. Vaahteran siemenet lentelevät uusille alueille lenninsiipiensä avulla. Tähän aikaan monet lehtipuut alkavat valmistautua uuteen kevääseen ja kehittelevät jo seuraavan kevään lehtisilmuja. Alkusyksyllä sienet tuottavat itiöemiään lisääntyäkseen. Sienten satokausi alkaa yleensä jo elokuulla, heti kun säät ovat alkaneet vähän viiletä ja yöt selvästi pimentyä. Paras sienestysaika on elokuun lopulta syyskuun lopulle, ja esimerkiksi suppilovahveroita löytää Etelä-Suomesta vielä lokakuun lopullakin.

Syksyn edetessä sadepäivien määrä kasvaa ja yhä useampi päivä on harmaa ja pilvinen.

Lehtien ruskastuminen alkaa Lapissa elokuun ja syyskuun vaihteessa ja Etelä-Suomessakin syyskuun alussa. Ylä-Lapissa ruska saavuttaa huippunsa jo syyskuun 10. päivän aikoihin, ja lehtipuut ja varvut ovat jo täysin paljaita syyskuun loppuun mennessä. Etelä-Lapissa, esimerkiksi Rovaniemellä ja Torniossa, ruska on kauneimmillaan syyskuun 15.–20. päivien välillä, ja puut ovat täysin paljaita lokakuun alussa. Oulun seudulla ruska on kauneimmillaan syyskuun 20.–25. päivien välillä, Jyväskylässä taas syyskuun 25.–30. päivien välillä. Lahden eteläpuolisessa Suomessa ruskan aika on loistokkaimmillaan lokakuun 1.–10. päivien välillä. Etelärannikon lämmössä puut yleensä viivyttelevät sisämaata pidempään lehtiensä karistamista. Etelä-Suomessa puut ovat täysin paljaita lokakuun lopulla. Ensilumi sataa Lapissa yleensä syyskuulla ja Etelä-Suomessakin yleensä loka–marraskuun vaihteessa tai marraskuun kuluessa.

Terminen talvi koittaa Kilpisjärven tunturiseuduilla jo lokakuun alussa. Muualla Lapissa talvi koittaa lokakuun aikana, entisessä Oulun läänissä marraskuun alussa, Jyväskylän seudulla marraskuun puolivälissä ja pääkaupunkiseudulla vasta joulukuun alussa. Pysyvä, vasta keväällä sulava lumi on normaalitilanteessa maassa Ylä-Lapissa marraskuun alussa, Etelä-Lapissa ja Koillismaalla marraskuun puolenvälin tienoilla, Oulussa marras–joulukuun vaihteessa, Jyväskylässä ja Itä-Suomessa joulukuun puoleen väliin mennessä ja Länsi- ja Etelä-Suomessa joulukuun viimeisinä päivinä ja saaristossa ja Ahvenanmaalla vasta tammikuun alussa.

Suomen syksyn sääoloista

Syksyn sää on vuosittain Suomen ilmastolle tyypillisesti hyvin vaihtelevaa. Todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on suurempaa kuin minään muuna vuodenaikana Pohjois-Atlantin alati kiihtyvän matalapainetoiminnan ansiosta nimenomaan loppusyksystä. Tämän takia syksy vaihtuu harvoin talveksi nopeasti, vaan talvi tulee vähitellen. Joskus terminen syksy saattaa maan eteläosissa venyä pitkälle seuraavaan vuoteen eli lähestulkoon talvikuukausien ylitse, näin kävi muun muassa vuosina 2007 ja 2019.

Lämpimiä syksyjä on vietetty vuosina 1961, 1963, 1967, 1974, 1999, 2000, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2011, 2012, 2013, 2015, 2017, 2018, 2020 ja 2022.

Kylmiä syksyjä on vietetty vuosina 1968, 1971, 1973, 1976, 1992, 1993, 2002 ja 2023.

Tavanomaisia syksyjä on vietetty vuosina 1962, 1964, 1965, 1966, 1969, 1970, 1972, 1975, 1977, 1978, 1979, 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1988, 1989, 1990, 1991, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 2001, 2003, 2004, 2010, 2014, 2016, 2019, ja 2021 ja 2023.

Syksyisiä kuvia

• 
  Syksyn värejä Helsingissä lokakuussa 2005. Syksy oli tuolloin poikkeuksellisen lämmin.
• 
• 
• 
• 
• 

Katso myös

• Talvi
• Kevät
• Kesä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta syksy Wikimedia Commonsissa