Central Park

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta New Yorkin keskuspuisto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Central Park
Central Park etelästä
Central Park etelästä
Sijainti Manhattan, New York, New York, Yhdysvallat
Pinta-ala n. 3,4 km²
Perustettu 1857
Suunnittelija Frederick Law Olmsted,
Calvert Vaux
Kotisivut
Kartta
Central Park

Central Park (suom. Keskuspuisto[1]) on kaupunkirakenteen ympäröimä laaja puistoalue New Yorkin Manhattanilla. Noin 3,4 neliökilometrin laajuista suorakaiteen muotoista puistoa rajaavat Manhattanin ruutuasemakaavan Fifth Avenue ja Eighth Avenue idässä ja lännessä, sekä 59. ja 110. katu etelässä ja pohjoisessa.

Puiston alkuperäiset suunnittelijat olivat Frederick Law Olmsted ja Calvert Vaux. Puiston rakennustyöt alkoivat vuonna 1857, kun alueella ennestään asuneet lähinnä afroamerikkalaiset ja amerikanirlantilaiset asukkaat häädettiin kodeistaan. Puiston ensimmäiset osat otettiin käyttöön joulukuussa 1858.[2][3] Puistoa on tämän jälkeen uudistettu monin tavoin, ja useita alkuperäisen puiston metsiköitä ja maisemapuutarhoja on sittemmin korvattu leikki- ja pelikentillä sekä niin eläintarhan ja museoiden kuin ravintoloidenkin käyttöön tarkoitetuilla rakennuksilla. Lukuisten elokuvien ja televisiosarjojen, tapahtuma- ja kuvauspaikkana käytetty Central Park on yksi maailman kuuluisimmista puistoista.

Central Park oli öisin vaarallinen paikka 1990-luvulle asti, mutta nykyisin rikollisuus on vähentynyt murto-osaan entisestä viranomaisten ja vapaaehtoisten valvonnan sekä valvontakameroiden ja yöllisen ulkonaliikkumiskiellon ansiosta.[4]

New Yorkin kaupunki kasvoi nopeasti 1800-luvulla. Väkiluku moninkertaistui vuosisadan alkupuoliskolla, ja rakennettu ympäristö levisi pohjoiseen entisille maatalousalueille kaupungin historiallisesta keskustasta Etelä-Manhattanilla. Vuoden 1811 Manhattanin ruutuasemakaavassa ei ollut kaavoitettu suuria puistoalueita, ja kaupunkilaisten virkistysalueina käyttämät metsäalueet vähenivät kaupunkirakentamisen laajetessa ja tiivistyessä. 1800-luvun puolivälissä monet vaikutusvaltaiset newyorkilaiset alkoivat vaatia sanomalehtikirjoituksissaan kaupungille uutta suurta puistoaluetta. Tulevan puiston sijainnista kuitenkin väiteltiin vuosia.[5][6][7][8]

Vuonna 1853 New Yorkin osavaltion edustuslaitos lopulta sääti vaikutusvaltaisten kaupunkilaisten aloitteesta asetuksen, jonka nojalla suorakaiteen muotoinen alue keskisellä Manhattanilla ruutuasemakaavan viidennen ja kahdeksannen puistokadun (engl. Fifth Avenue, Eighth Avenue) välillä tuli jättää virkistysalueeksi vastoin alkuperäistä asemakaavaa. Alueella oli ennestään vähävaraisten maahanmuuttajien sekä orjuudesta vapaiden afroamerikkalaisten asuttamia kyliä.[8][9][10]

Osavaltion hallinto nimitti komission (Central Park Commission) valvomaan puistohankkeen edistymistä. Komissio järjesti puiston maisemasuunnittelusta julkisen kilpailun vuonna 1857. Kilpailun voittajaehdotukseksi valikoitui niin kutsuttu Greensward Plan, jonka olivat suunnitelleet maisema-arkkitehdit Frederick Law Olmsted and Calvert Vaux. Suunnitelmassa puiston oli tarkoitus olla englantilaista puutarhaa jäljittelevä maisema-arkkitehtoninen kokonaisuus, joka oli tarkoitettu etupäässä läpikulkevien vierailijoiden ihailtavaksi, eikä niinkään huvittelupaikaksi.[11][12]

Rakennustyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistoalueen valmistelu alkoi vuonna 1857 jo hieman ennen suunnittelukilpailun julkistusta alueen tyhjennyksellä. Noin 1 600 alueen asukasta häädettiin kodeistaan ja heidän talonsa, maatilansa, kirkkonsa ja hautausmaansa pakkolunastettiin ja purettiin. Suurin osa häädetyistä asukkaista oli afroamerikkalaisia sekä lähinnä irlantilaisperäisiä maahanmuuttajia. Maa-alueiden lunastus maksoi itsessään noin viisi miljoonaa tuon aikaista Yhdysvaltain dollaria, vaikka alkuperäisen arvion mukaan koko puisto olisi valmistuttuaan maineen ja rakennustöineen maksanut alle puolet tästä summasta.[9][10]

Puiston varsinaiset rakennustyöt alkoivat vuonna 1858 alueen soisten luonnonvesistöjen raivauksella ja kuivatuksella. Tämän jälkeen puistoon rakennettiin maisemapuutarhan niittyjä, kumpuja, lampia, kanavia, siltoja ja kivettyjä teitä sekä jalankulkijoille että hevosliikenteelle. Puistoon istutettiin noin 270 000 puuta ja pensasta.[13]

Rakennustöiden aikana suunnitelmat muuttuivat useaan kertaan. Central Parkin rakennustöistä vastanneen komission johtaja Andrew Green syrjäytti Olmstedin puiston rakennustöiden valvojana jo vuonna 1859, ja Vaux oli vuosia mukana vain konsulttina ennen kuin kumpikin nimitettiin uudelleen hankkeen johtaviksi arkkitehdeiksi vuonna 1865. 1860-luvulla puistoon lisättiin monia kohteita ja rakenteita, jotka eivät kuuluneet alkuperäisiin suunnitelmiin. Yksi näistä on Calvert Vauxin ja hänen apulaisensa Jacob Wrey Mouldin suunnittelema goottilaistyylinen linna Belvedere Castle. Puistolla ei koskaan ollut virallisia avajaisia. Joulukuussa 1858 sadat kaupunkilaiset kävivät luistelemassa puolivalmiissa puistossa tekojärven jäätyneellä pinnalla, ja puiston on käytännössä katsottu olleen siitä lähtien auki yleisölle.[14][2]

1800-luvun loppu ja museot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Arsenal
  2. Bethesda Terrace ja suihkulähde
  3. Billy Johnsonin leikkikenttä
  4. Central Park Zoo
  5. Meijeri
  6. Friedsman-karuselli
  7. Grand Army Plaza
  8. Heckscher Playground
  9. Lampi
  10. Rumsey Playfield
  11. Lammasniitty
  12. Strawberry Fields
  13. Muinainen leikkikenttä
  14. Belvederen linna
  15. Konservatorion lampi
  16. Suuri nurmikko
  17. Loeb Boathouse
  18. Pat Hoffman Friedmanin leikkikenttä
  19. Ramble
  20. Metropolitan Museum of Art
  21. Tekojärvi
  22. Safari Playground
  23. Villin lännen leikkikenttä
  24. Charles A. Dana Discovery Center
  25. Konservatorion puutarha
  26. Suuri kukkula
  27. Harlem Meer
  28. Allas
  29. Tenniskeskus
  30. Heckscher Ballfields
  31. Lasker Pool
  32. Woolman Rink / Victorian Gardensin huvipuisto
  33. Delacorte-teatteri

Central Park on ollut aidattu alusta alkaen, ja puiston ensimmäisinä vuosina kaikilla sen porteilla oli vartijat, jotka pitivät kirjaa puiston kävijöistä.[2] Osavaltion poliisikomissio antoi puiston hallinnolle valtuudet perustaa omat poliisivoimat, joiden tehtäviin kuului valvoa, etteivät vierailijat kaataneet puita, vahingoittaneet istutuksia, laiduntaneet eläimiään puistossa tai talloneet nurmikoita, vaan pysyivät merkityillä poluilla. Vuonna 1859 puistossa kävi noin kaksi miljoonaa vierailijaa, ja puistopoliisi teki 228 pidätystä puiston alueella.[15]

Puiston alkuvuosina suurin osa kävijöistä oli kaupungin varakkainta väestöä, joka saapui puiston porteille ratsastaen tai hevosvaunuilla.[2] Puiston alkuperäiseen Greensward Plan -suunnitelmaan oli merkitty kolme pelikenttää, ja puistoa mainostavissa esitteissä luvattiin muun muassa baseball- ja krikettipelejä, mutta todellisuudessa puiston valmistuessa urheilumahdollisuuksia oli hyvin vähän. Andrew Greenin johtama puistokomissio ei halunnut puistoon kaupungin lukuisia työväenluokkaisia urheilujoukkueita, vaan ainoastaan yksityiskoulujen oppilaat saivat erityislupia pelata alueella pallopelejä.[16]

Andrew Greenin johtama puistokomissio päätti 1860-luvulla perustaa puiston alueelle luonnontieteellisen museon (American Museum of Natural History) sekä vuonna 1864 eläintarhan (Central Park Zoo) vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, huolimatta Frederick Olmstedin vastustuksesta. Luonnontieteellinen museo asettui aluksi puiston alueella sijaitsevaan entiseen asevarastoon, ja vuonna 1877 valmistui museon nykyinen Calvert Vauxin ja Jacob Wrey Mouldin suunnittelema rakennus. Museo ja eläintarha saivat sekä rahoituksensa että kokoelmansa suurimmaksi osaksi yksityisinä lahjoituksina.[17][18]

Vuoden 1870 huhtikuussa osavaltion demokraattivaltainen edustuslaitos hyväksyi New Yorkin kaupungille uuden peruskirjan (engl. City Charter), joka antoi kaupungille entistä laajemmat valtaoikeudet. Tämän myötä Central Parkin hallinointi siirtyi osavaltiolta kaupungille. New Yorkin kaupunki lakkautti puiston komissaarien neuvoston (engl. Board of Commissioners of the Central Park), joka piti viimeisen kokouksensa 20. huhtikuuta 1870. Kaupunki siirsi Central Parkin oman puisto-osastonsa (engl. Department of Public Parks) alaisuuteen, ja puiston ylläpidon rahoitusta leikattiin huomattavasti seuranneina vuosina.[19]

Vuonna 1880 avattiin taidemuseo Metropolitan Museum of Art symbolisesti vastakkaiselle puolelle puistoa luonnontieteen museosta.[20] 1880-luvulla tiivis kaupunkirakenne levisi pohjoiseen puiston ympärille, kuten oli alun perin suunniteltukin. Tällöin kuitenkin alueen uudet varakkaat asukkaat alkoivat kokea puiston nykytilassaan ongelmalliseksi. Aidattu puisto häiritsi liikennettä itä-länsisuunnassa ja puiston suurissa tekojärvissä pelättiin pesivän malariaa levittäviä sääskiä. Puiston läpi kulkevia teitä laajennettiin ja vesistöjä uudistettiin. Puiston tekojärviin rakennettiin kivipohjia betonista tai asfaltista hyönteiskantojen rajoittamiseksi.[21] Samoihin aikoihin puiston käyttö myös vapautui monin tavoin, eikä aiemmin tiukkoja sääntöjä nurmikoiden ja kenttien käytöstä enää valvottu.[22] Osin rahoituksen puutteestakin johtuva valvonnan heikkeneminen johti siihen, että puisto tuli tunnetuksi lehdistössä nuorten romanttisten ja seksuaalisten kohtaamisten sekä rikosten tapahtumapaikkana.[23]

1900-luvun alku ja autoilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosisadan vaihteessa autot yleistyivät kaupungissa ja autoilijat halusivat viedä laitteensa myös Central Parkiin. Puiston hallinto alun perin kielsi autoilun puistossa, mutta vuonna 1899 autoilijoiden yhdistys Automobile Club of America vei kiellon oikeuteen. Oikeuden lopullisessa päätöksessä autoilukielto katsottiin laittomaksi, sillä oikeus määritteli autot ”huvivaunuiksi” (engl. pleasure carriages) siinä kuin hevosvaunutkin.[24]

1900-luvun alkuvuosikymmeninä autot yleistyivät ja niiden ajonopeudet kasvoivat. Vuonna 1906 kolme kuoli puiston ensimmäisessä ihmishenkiä vaatineessa auto-onnettomuudessa. 1920-luvulla autoilun kieltämistä puiston kapeilla teillä vaativat sekä kaupungin viheraluesuunnittelijat että lukuisat kaupungin asukkaat sanomalehtikirjoituksissaan. Autoilu puistossa kuitenkin jatkui, ja vuonna 1931 asennettiin puiston ensimmäiset liikennevalot.[24]

Vuonna 1926 virkaan astunut pormestari Jimmy Walker nosti puiston määrärahoja, ja puistoa alettiin uudistaa. Samoihin aikoihin kaupunki luopui puiston alueella sijainneen Great Reservoir -vesialtaan käytöstä osana kaupungin vesihuoltoa. Tekoaltaan tilalle istutettiin puiston alkuperäissuunnitelmia mukaillen laaja nurmikenttä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Great Lawn (suom. suuri nurmikko).[25]

Robert Moseksen uudistukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 virkaan astunut pormestari Fiorello La Guardia ja hänen nimittämänsä puistokomissaari Robert Moses aloittivat mittavat kunnostus- ja uudistustyöt puistossa. Vuonna 1934 puiston lounaisnurkassa sijaitseva Heckscher Playground oli edelleen Central Parkin ainoa liikunnalle ja pallopeleille tarkoitettu kenttä. Moseksen johdolla kuitenkin monet puiston niityistä ja metsiköistä muunnettiin urheilu- tai huvittelukäyttöön, ja vuonna 1937 puistossa oli jo 22 erilaista peli- ja huvittelupaikkaa. Näihin kuului baseballin ja muiden pallopelien pelaamiseen tarkoitettujen kenttien lisäksi lasten leikkikenttiä sekä myös ravintoloita ja tiloja erilaisten tapahtumien, kilpailujen ja esitysten järjestämiseen. Puiston vanhoja rakenteita kunnostettiin, ja esimerkiksi eläintarhalle rakennettiin uudet tilat betonista ja tiilestä. Puiston istutuksiakin uudistettiin, mutta uudistusten jälkeen monet puiston alkuperäisistä viheralueista oli korvattu pelikentillä ja betonirakenteilla. Moseksen aikaisista kalliista uudistustöistä suuri osa rahoitettiin presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -uudistuksiin kuuluneella julkisten investointien rahoituksella.[26]

1900-luvun keskivaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Moseksen johdolla uudistunut Central Park oli menestys vuosikymmenten ajan. Puiston suurella Great Lawn -nurmiaukiolla pidettiin 1960-luvulla säännöllisesti suuria tapahtumia, kuten New York Philharmonic Orchestran konsertteja ja Metropolitan Operan oopperaesityksiä. Lisäksi puisto oli suosittu paikka järjestää monenlaisia vastakulttuurin tapahtumia ja mielenosoituksia.[27] Puisto julistettiin yhdeksi Yhdysvaltain kansallisista historiallisista suojelukohteista (engl. National Historic Landmark) vuonna 1963.[28]

Puiston ylläpito kärsi kaupungin ajautuessa taloudellisiin ongelmiin, ja erityisesti 1970-luvulla puisto alkoi olla huonomaineinen vandalismin ja likaisuuden vuoksi.[29] Puisto esitettiin mediassa usein vaarallisena korkean rikollisuuden alueena erityisesti 1970-luvulla, mutta tilastojen mukaan puiston alueella tapahtui tuolloinkin vähemmän rikoksia kuin ympäröivän kaupungin muilla alueilla.[30]

Central Park Conservancy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla useat aktivistit keräsivät lahjoituksilla varoja puiston kunnostukseen ja ylläpitoon. Vuonna 1982 puiston ylläpito siirrettiin virallisesti kaupungilta näillä varoilla perustetulle voittoa tavoittelemattomalle yksityiselle järjestölle. Central Park Conservancy -järjestön ensimmäisenä johtajana toimi puistoaktivisti ja kirjailija Elizabeth Barlow Rogers. 1980-luvun puolessa välissä puistossa alkoi lahjoitusvarojen turvin uudistusohjelma Rebuilding Central Park. Alun perin uudistussuunnitelmaan kuului useiden pelikenttien ja betonirakenteiden purkaminen ja entisöinti alkuperäisen 1800-luvun Greensward Plan -suunnitelman mukaisiksi, mutta lopulta uudistuksessa keskityttiin lähinnä korjaamaan ja entisöimään aiempina vuosikymmeninä ränsistyneitä ja vandalisoituja kohteita. Olemassa olevien viheralueiden laiminlyötyjä istutuksia korjattiin, ja puiston länsireunalle perustettiin yksi uusi huomattava maisemapuutarha, Strawberry Fields.[31]

  • Blackmar, Elizabeth & Rosenzweig, Roy: Central Park History (Kirjasta The Park and the People: A History of Central Park, Cornell University Press, 1998.) Central Park History. Viitattu 7.10.2018. (englanniksi)
  1. Matti Leinonen, Teuvo Nyberg, Simo Veistola & Sanna Jortikka: KM Amerikka, s. 107. Otava. ISBN 9789511218692
  2. a b c d Blackmar & Rosenzweig: Early Use of the Park Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  3. History, osa 2 CentralPark.com. Viitattu 19.10.2012.
  4. Lisa W. Foderaro: Dark Days Behind It, Central Park Pulses at Night The New York Times. 28.12.2011. Viitattu 19.10.2012.
  5. Dolkart, Andrew S.: The Public Realm: Central Park The Architecture and Development of New York City with Andrew S. Dolkart. Columbia University. Arkistoitu 30.7.2016. Viitattu 7.10.2018. (englanniksi)
  6. Blackmar & Rosenzweig: The Idea of a Great Park Central Park History. 1998. Viitattu 7.10.2018.
  7. Blackmar & Rosenzweig: The First Park Proposal Central Park History. 1998. Viitattu 7.10.2018.
  8. a b Blackmar & Rosenzweig: The Great Park Debate Central Park History. 1998. Viitattu 7.10.2018.
  9. a b Gilligan, Heather: An entire Manhattan village owned by black people was destroyed to build Central Park Timeline. 22.2.2017. Medium. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 7.10.2018. (englanniksi)
  10. a b Blackmar & Rosenzweig: Taking the Land Central Park History. 1998. Viitattu 7.10.2018.
  11. Blackmar & Rosenzweig: The Design Competition Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  12. Blackmar & Rosenzweig: The Greensward Plan Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  13. Blackmar & Rosenzweig: Building the Park Central Park History. 1998. Viitattu 7.10.2018.
  14. Blackmar & Rosenzweig: Andrew Green and the Model Park Central Park History. 1998. Viitattu 7.10.2018.
  15. Blackmar & Rosenzweig: Training the "Ignorant" How to Use a Park Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  16. Blackmar & Rosenzweig: Restricting Play in the Park Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  17. Blackmar & Rosenzweig: The American Museum of Natual History Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  18. Blackmar & Rosenzweig: The Central Park Zoo Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  19. Blackmar & Rosenzweig: The "Spoils of the Park" (Ajankohta = 1998) Central Park History. Viitattu 8.9.2019.
  20. Blackmar & Rosenzweig: The Metropolitan Museum of Art Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  21. Blackmar & Rosenzweig: Modifying the Park Landscape Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  22. Blackmar & Rosenzweig: Easing the "Iron Rules" Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  23. Blackmar & Rosenzweig: Sex and Sex Crimes in the Park Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  24. a b Blackmar & Rosenzweig: Dementia Automobilia Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  25. Blackmar & Rosenzweig: Planting the Seeds for the "Great Lawn" Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  26. Blackmar & Rosenzweig: Robert Moses and a New Deal Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  27. Blackmar & Rosenzweig: Freaks at the Fountain Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  28. Central Park (Sivun arkistoitu versio Internet Archivessa) National Historic Landmarks Program. United States National Park Service. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 6.10.2018.
  29. Blackmar & Rosenzweig: The Fiscal Crisis Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  30. Blackmar & Rosenzweig: Crime in Central Park Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.
  31. Blackmar & Rosenzweig: The Central Park Conservancy Central Park History. 1998. Viitattu 8.9.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]