aspiraatio
Suomi
Substantiivi
aspiraatio (3)
- (fonetiikka) ilmanpaineen voimakkaasta laukeamisesta syntyvää h-mainen lisä-äänne tai klusiilin laukeamisen jälkeinen soinniton vaihe
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aspiraatio | aspiraatiot |
| genetiivi | aspiraation | aspiraatioiden aspiraatioitten |
| partitiivi | aspiraatiota | aspiraatioita |
| akkusatiivi | aspiraatio; aspiraation |
aspiraatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aspiraatiossa | aspiraatioissa |
| elatiivi | aspiraatiosta | aspiraatioista |
| illatiivi | aspiraatioon | aspiraatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aspiraatiolla | aspiraatioilla |
| ablatiivi | aspiraatiolta | aspiraatioilta |
| allatiivi | aspiraatiolle | aspiraatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aspiraationa | aspiraatioina |
| translatiivi | aspiraatioksi | aspiraatioiksi |
| abessiivi | aspiraatiotta | aspiraatioitta |
| instruktiivi | – | aspiraatioin |
| komitatiivi | – | aspiraatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aspiraatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- aspiraatio Tieteen termipankissa