Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Super Bug Encyclopedia The Biggest Fastest

Deadliest Creepy Crawlers on the Planet 1st
Edition John Woodward

https://textbookfull.com/product/super-bug-encyclopedia-the-
biggest-fastest-deadliest-creepy-crawlers-on-the-planet-1st-
edition-john-woodward/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

The Dinosaur Book Dk Woodward John

https://textbookfull.com/product/the-dinosaur-book-dk-woodward-john/

textbookfull.com

Super Mario Encyclopedia The Official Guide to the First

30 Years 1st Edition Nintendo

https://textbookfull.com/product/super-mario-encyclopedia-the-
official-guide-to-the-first-30-years-1st-edition-nintendo/

textbookfull.com

The Anthropocene Reviewed Essays on a Human Centered

Planet John Green

https://textbookfull.com/product/the-anthropocene-reviewed-essays-on-
a-human-centered-planet-john-green/

textbookfull.com

Love Bug The Prescotts Book 3 1st Edition Tara Wyatt

https://textbookfull.com/product/love-bug-the-prescotts-book-3-1st-
edition-tara-wyatt/

textbookfull.com
The Last of the President s Men Woodward Bob

https://textbookfull.com/product/the-last-of-the-president-s-men-
woodward-bob/

textbookfull.com

Getting Structured Data from the Internet: Running Web

Crawlers/Scrapers on a Big Data Production Scale Jay M.
Patel
https://textbookfull.com/product/getting-structured-data-from-the-
internet-running-web-crawlers-scrapers-on-a-big-data-production-scale-
jay-m-patel/
textbookfull.com

The Transformed Library E Books Expertise and Evolution

1st Edition Jeanette Woodward

https://textbookfull.com/product/the-transformed-library-e-books-
expertise-and-evolution-1st-edition-jeanette-woodward/

textbookfull.com

The Blitz 1940–41: The Luftwaffe's Biggest Strategic

Bombing Campaign 1st Edition Julian Hale

https://textbookfull.com/product/the-blitz-1940-41-the-luftwaffes-
biggest-strategic-bombing-campaign-1st-edition-julian-hale/

textbookfull.com

The Ten Biggest Bubbles of All Time Suno 1st Edition

Tiago Reis

https://textbookfull.com/product/the-ten-biggest-bubbles-of-all-time-
suno-1st-edition-tiago-reis/

textbookfull.com
Author John Woodward

Smithsonian consultant Gary F. Hevel

General consultant Dr. George McGavin
 s m i t h s o n i a n

THE BIGGEST, FASTEST, DEADLIEST CREEPY-CRAWLIES ON THE PLANET

CONTENTS
SUCCESS STORY 6

WHAT IS A BUG? 8

TYPES OF BUGS 10

ON THE MOVE 12

GROWING UP 16

AMAZING ANATOMY 18 ANIMAL ATHLETES 72 FEARSOME

AFRICAN BOMBARDIER BEETLE 20 MONARCH BUTTERFLY 74 HUNTERS 102
FIRE MILLIPEDE 22 FROGHOPPER 76 RUFOUS NET-CASTING SPIDER 104
GOLIATH SPIDER 24 HOVER FLY 78 VELVET WORM 106
MORPHO BUTTERFLY 26 JUMPING SPIDER 80 ROBBER FLY 108
HARVESTMAN 28 HUMMINGBIRD HAWK MOTH 84 ORB-WEB SPIDER 110
GIANT WETA 30 HOUSE CENTIPEDE 86 ORCHID MANTIS 114
QUEEN ALEXANDRA’S BIRDWING 32 TIGER BEETLE 88 BEE ASSASSIN BUG 116
POND SKATER 34 TARDIGRADE 92 TRAPDOOR SPIDER 118
FIREFLY 36 BUMBLE BEE 94 ICHNEUMON WASP 120
MALAYSIAN LEAF INSECT 40 MOLE CRICKET 96 FLOWER SPIDER 122
GIANT STICK INSECT 42 GIANT HOUSE SPIDER 98 TARANTULA HAWK WASP 124
HONEYPOT ANTS 44 EMPEROR DRAGONFLY 126
GIANT EMPEROR MOTH 46 SPITTING SPIDER 130
HERCULES BEETLE 48 GREAT DIVING BEETLE 132
GIANT CENTIPEDE 52 TRAP-JAW ANT 134
GLASSWING BUTTERFLY 54 EMPEROR SCORPION 136
STALK-EYED FLY 56
VINEGAROON 58
HORNET MOTH 60
NUT WEEVIL 62
VIOLIN BEETLE 64
FAIRYFLY 66
MORGAN’S SPHINX MOTH 68
GOLDEN CHAFER 70
 Senior Art Editor Smiljka Surla
Senior Editor Shaila Brown
Editors Ann Baggaley, Andrea Mills
US Editor Allison Singer
Designers Tessa Jordens,
Tannishtha Chakraborty,
Samantha Richiardi
Managing Editor Paula Regan
Managing Art Editor Owen Peyton Jones
Producer, Pre-Production Jacqueline Street
Senior Producer Mary Slater
Jacket Design Development Manager
Sophia MTT
Jacket Editor Claire Gell
Jacket Designer Mark Cavanagh, Suhita Dharamjit
Senior DTP Jacket Designer Harish Aggarwal
Picture Research Manager Taiyaba Khatoon
Picture Researcher Sakshi Saluja
Publisher Andrew Macintyre
Art Director Karen Self
Associate Publishing Director Liz Wheeler
Design Director Stuart Jackman
Publishing Director Jonathan Metcalf
Illustrator Arran Lewis
First American Edition, 2016
Published in the United States by DK Publishing
345 Hudson Street, New York, New York 10014
Copyright © 2016 Dorling Kindersley Limited

TINY TERRORS 138 LIFE STORIES 154

DK, a Division of Penguin Random House LLC
16 17 18 19 20 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
001–283975–April/2016
HOUSEFLY 140 RUBY-TAILED WASP 156 All rights reserved.
SADDLEBACK CATERPILLAR 142 SEXTON BEETLE 158 Without limiting the rights under the copyright
reserved above, no part of this publication may be
HARD TICKS 144 DUNG BEETLE 160 reproduced, stored in or introduced into a retrieval
system, or transmitted, in any form, or by any means
SYDNEY FUNNEL-WEB SPIDER 146 RED FLAT BARK BEETLE 162 (electronic, mechanical, photocopying, recording,
ANOPHELES MOSQUITO 148 TERMITES 164 or otherwise), without the prior written permission
of the copyright owner.
KISSING BUG 150 PEA APHIDS 168 Published in Great Britain by Dorling Kindersley Limited.
COCKROACHES 152 HONEY BEE 170 A catalog record for this book is available
NAMIB DARKLING BEETLE 174 from the Library of Congress.
ISBN 978-1-4654-4600-8
WATER SPIDER 176
DK books are available at special discounts when purchased
LARGE BLUE BUTTERFLY 178 in bulk for sales promotions, premiums, fund-raising, or
WILD SILK MOTH CATERPILLAR 180 educational use. For details, contact: DK Publishing Special
Markets, 345 Hudson Street, New York, New York 10014
ARMY ANT 182 SpecialSales@dk.com
PAPER WASPS 184 Printed and bound in China
A WORLD OF IDEAS:
LEAF-CUTTER ANTS 188 SEE ALL THERE IS TO KNOW
DESERT LOCUST 190 www.dk.com
THIN-LEGGED WOLF SPIDER 194
MAYFLY 196
PERIODICAL CICADA 198
GIANT WATER BUG 202
THE SMITHSONIAN
Established in 1846, the Smithsonian—the world’s
largest museum and research complex—includes 19
museums and galleries and the National Zoological Park.
The total number of artifacts, works of art, and specimens
in the Smithsonian’s collection is estimated at 137 million.
GLOSSARY 204 The Smithsonian is a renowned research center, dedicated
INDEX 206 to public education, national service, and scholarship
in the arts, sciences, and history.
 SUCCESS STORY
The world is full of animals of all shapes and sizes. It’s the
larger mammals, birds, reptiles, amphibians, and fish that we
mostly notice, but these animals are vastly outnumbered by
much smaller creatures including insects and spiders. We call
them bugs. Many are tiny, yet they are the most successful
creatures on Earth. Insects were also the first animals to fly,
enabling them to escape from predators and conquer new
areas in the search for food and a mate.

SET IN STONE Giant ancestor

Fossils preserved in rocks show that some of Found in China, this amazingly
the bugs that live around us have changed detailed fossil preserves an
very little over hundreds of millions of impression of a dragonfly. It lived
years. Insects such as dragonflies were 130 million years ago and would
have flown around the heads of
flourishing long before the giant dinosaurs
giant dinosaurs, but it is almost
appeared, and survived the catastrophe
identical to many dragonflies
that destroyed them. Few other types that live around us today.
of animals have been so successful.
Spider’s leg structure
is just like that of
spiders living today.

AMBER AMBUSH Showcase spider

Sticky resin oozing from tree bark in Every detail of this spider has been
the distant past trapped many small perfectly preserved for millions of
animals. Over millions of years, the years by the rock-hard amber. Since
resin turned to hard amber, preserving the amber is transparent, scientists
can see through it to identify the
the trapped bugs complete with their
animal’s features, and observe the
legs, wings, mouthparts, and even similarities with modern spiders.
internal organs. Such amazing fossils
show that all the main types of bug
were alive about 90 million years ago.

INDISPENSABLE INSECTS
Many people do not like bugs. Some people are
even scared of them. It is true that some bugs
bite, sting, or transmit disease, and a few can
be deadly. But for millions of years they have
been a vital food source for animals like this
bee-eater. They are also essential flower
pollinators, and without them, many
plants – including some that we rely
on for food – could not exist.
Long wings of this ancient SMALL WONDERS
dragonfly had the same
structure as those of Many bugs flash with brilliant rainbow colors,
modern insects. and their hard external skeletons can be
molded into extraordinary shapes. Some are
tiny, while others are much bigger than you
would imagine possible. Their lifestyles can
be astonishing, and a few species are seriously
dangerous. They really are super bugs.

BIRD DROPPING SPIDER

This tropical spider is camouflaged to look like a bird
dropping—ensuring that no bird will try to eat it.

OAK TREEHOPPERS
Both the adult (left) and young of this sap-sucking bug
have beautifully sculptured, colorful bodies.

VAPOURER MOTH CATERPILLARS

Like most bugs, this moth can multiply fast, laying
hundreds of eggs that hatch as tiny caterpillars.

INTRODUCTION

GIRAFFE WEEVIL
Some bugs, such as this male giraffe weevil, have evolved
extraordinary features to attract a mate.

7
 WHAT IS A BUG?
Ninety-seven percent of all species on Earth are
A network of fine tubes
invertebrates—animals without backbones. Some are called veins stiffens the
wings so they can flex in
soft-bodied creatures such as worms, but most are animals called flight without collapsing.
arthropods, which have tough external skeletons and jointed legs.
We call these animals bugs. Their bodies are very different from ours,
but they still need to move, eat, breathe, and sense their surroundings.

INSIDE A WASP Body segments

A wasp is a type of insect—the largest group The wasp’s body has three parts:
of arthropods. All adult insects have the same a head, thorax, and abdomen. The
basic body with three body sections, three pairs head contains the brain and sense
of jointed legs, and usually two pairs of wings. organs. The thorax is packed with Most adult insects have
wing muscles, and the abdomen wings made of thin plates
Their internal organs have the same functions
contains the heart and intestines. of chitin—the substance
as those of other animals—although a wasp that forms the skeleton.
also has a sharp sting.

VISION AND EATING

Just like us, bugs need to find their way The crop stores food that
around and eat their food. But they have the wasp has swallowed
developed very different tools for the job. but not fully digested.
Adult insects have eyes with hundreds of
lenses, and spiders have venomous fangs. The heart is an
open-ended tube that
pumps fluid forward.

Malpighian tubules gather

waste and excess water
from the blood (called
haemolymph) and eject
them from the body.

COMPOUND EYES
This insect has compound eyes made up of many
tiny elements, each with its own lens. It also has a Venom gland
cluster of three simple eyes on the forehead.

A network of nerve fibres

carries nerve signals to
and from the brain, and
controls movement.

The midgut is where

DEADLY JAWS Stinger Venom sac linked to most digestion takes
Bugs have varied types of mouthparts. This spider has the wasp’s sting stores place, as well as where
strong jaws called chelicerae, tipped with sharp fangs poison made by the nutrients are absorbed.
ready to inject a lethal venom into its insect prey. venom gland.

ABDOMEN
“Arthropods EXOSKELETON
A bug’s exoskeleton is external, Tough chitin
with the fleshy tissue inside. forms strong
are the most It is made of a fingernail-like
material called chitin, and it has
armor.

successful movable joints made of flexible

chitin. The skeleton is waterproof,
helping stop body moisture
Armor
covers every
escaping. This allows many insects body part.

animals on the and spiders to thrive in deserts,

where soft-bodied invertebrates

planet.”
such as slugs cannot survive. Top side Underside

Brain processes
information received
Air sacs from the wasp’s senses.

Long antennae sense

vibrations and detect
chemical scent signals.

Complex compound eyes

give the wasp the vision it
needs to fly and hunt prey.

Salivary
gland

Biting jaws
Powerful muscles
pinch together
inside the thorax are
to cut and chew
the driving force for
the wasp’s food.
the wasp’s wings. TRUE BUGS
The word “bug” is used to describe
all kinds of small scuttling or flying
Each leg is a series
of stiff tubes, hinged creatures such as flies, beetles, and spiders.
together with flexible But to a scientist, a bug is a specific insect
INTRODUCTION
joints and worked by group that eats liquid food using a long,
internal muscles. tubular beak. These harlequin bugs drink
Feet have sharp claws
for clinging to surfaces sugary plant sap, but many true bugs
and prey. Some insects suck the juices of other animals,
such as blow flies also including human blood.
have sticky foot pads.

THORAX HEAD
9
 TYPES OF BUGS
There are many types of arthropods—the animals that
we often call bugs. They all have the same basic hard-skinned,
jointed body structure, but different numbers of body segments
and legs. Most of them are either multi-legged myriapods,
eight-legged arachnids, or six-legged insects.

CRUSTACEANS
“Eighty percent Most crustaceans are oceanic animals,
such as crabs and lobsters. There are
several types of crab that spend most of
of all known their lives on land, but one group—the
woodlice—lives here permanently,
seeking out damp places. Crustaceans
animal species are have varying numbers of legs, and
some woodlice resemble

arthropods.” small millipedes.

WOODLOUSE

ABOUT
67,000
KN
OW IES
N SPEC
ABOUT
13,000
MYRIAPODS LONG-JAWED
ORB WEAVER SPIDER
KN These are the centipedes and
OW I ES
N SPEC millipedes, with bodies made up
of chains of identical segments.
A centipede has one pair of legs per
segment, while a millipede has two.
Centipedes are fast-moving hunters,
armed with venomous fangs.
Millipedes eat plants, and
creep along more slowly.

SPIDERS
Spiders are arachnids—
eight-legged arthropods without
wings. These predators prey on
insects and other spiders, often
trapping them in snares made
of silk. Their bodies have only two
ABOUT sections, and they have venomous
46,000 fangs for killing their prey. A few
spiders have a dangerous
BURMESE MILLIPEDE bite for humans.
KN
OW IES
N SPEC
 ABOUT
1,750

KN VINEGAROON
IES
OW
N SPEC SCORPIONS
Although scorpions are
arachnids like spiders, they have
a very different body shape, which
is more like a lobster, complete
with stout pincers for seizing prey.
Their unique feature is a sting on
the end of a flexible tail, used for
defense or to kill prey. Some
scorpions are seriously
venomous.

OTHER
ARACHNIDS
As well as spiders and scorpions,
the arachnids also include sun
spiders, harvestmen, whip scorpions,
and little mites and ticks. The big,
dangerous-looking whip scorpions
and sun spiders are in fact harmless,
whereas tiny ticks are bloodsuckers,
and a few can transmit ABOUT
deadly diseases. 96,000
RED CLAW
SCORPION
KN
OW IES
N SPEC

INSECTS GOLDEN
JEWEL BEETLE
All other arthropods are
greatly outnumbered by the
insects, which make up more than
half of the known species on Earth.
Their variety is amazing, but all adult
insects have six legs, and most have
wings. Some sting or bite, and a few
carry disease, but many more are
breathtakingly beautiful.
“Scientists think INTRODUCTION

ABOUT
there may be more than
900,000 10 million unknown
KN
OW
N SPEC
IES species of insects.”
11
 ON THE MOVE
Most bugs are well equipped for walking because they have at
least six legs. But the young forms of flies and some other insects have
no legs at all. They have to wriggle along like worms. Many can swim
in ponds and streams, while some spiders and insects can walk on
water. Insects such as grasshoppers and fleas are excellent jumpers. The outspread, rigid
wing cases act like
Most spectacularly, insects were the first animals on Earth to master aircraft wings,
providing extra lift.
flight, and some species are incredibly fast and agile in the air.

Up and away
The cockchafer is a stocky, armored
beetle that does not appear well
adapted for flight. However, its tough
Strong struts support the
wing cases (elytra) actually conceal a wings but also allow them
pair of long wings that allow this insect to flex, generating the
to fly off in search of a mate. thrust needed for flight.

This beetle has a hinge

in each wing, allowing it
to fold them away under
the elytra when it lands.

The transparent wing

membrane is a thin but
complex structure with two
layers of tough chitin.

This beetle is just about to

land. When it is flying at full
speed, the legs are tucked
in for better streamlining.

TAKING FLIGHT 1 2 3
Most flying insects have two
pairs of wings that are linked
together, but beetles use only the
back pair for flight. When they
are not needed, the delicate
wings are folded away beneath
modified forewings that form
protective elytra. This lets the Get ready. . . Get set. . . Go!
beetle burrow and push through In preparation for flight, this With its elytra open, the beetle Pushing off with its legs, the
plant stems without risking wing cockchafer beetle opens the hinged can unfold the long hindwings cockchafer springs into the air.
damage. It takes only a second elytra covering its wings. In cold used for flight. Instinctively, the The hindwings provide the thrust
for the wings to be unfurled weather, some insects vibrate sensitive antennae are used to that drives it forward, but the elytra
for takeoff. their wing muscles to warm up. check the air currents. generate lift as it gathers speed.
 LEAPS AND BOUNDS
Bugs use their legs to walk, run, and
leap. Some are super fast; others are
slow. To make a quick escape, this
“Insects took to
grasshopper uses its powerful leg
muscles to jump high into the the air 150 million
air—it can leap 20 times the
length of its body.
years before the
With a sudden thrust
of its long hind legs,
a meadow grasshopper
leaps out of danger.
first bird.”

IN THE SWIM
Some bugs live underwater, especially
when they are young. Many crawl on the muddy
bottom, like aquatic dragonfly larvae, which can
also blast jets of water from their rear end
The cockchafer has complex to escape danger. Other bugs are super
antennae made up of six swimmers, like this water boatman.
(in females) or seven (in males)
broad, sensitive plates.

The long hind legs of

the water boatman work
like oars to drive it along.

The thorax is
packed with wing
muscles that
power flight.
INTRODUCTION

SLOW PROGRESS
Some bugs have unexpected ways of getting
around. Clinging to a twig with its six front
legs, this looper caterpillar arches its body
and draws its tail forward. Then it clings on The looper caterpillar
with its stumpy hind legs and straightens does not have legs in
out, ready to take the next step. the middle of its body. 13
14
SKATING HUNTER
Nearly all bugs are small in size. This allows
them to get around in ways that would be
impossible for bigger, heavier animals. This
raft spider hunts by skating over the surface
of freshwater pools. It is covered with velvety,
water-repelling hairs that allow the surface
film to support its weight. It detects prey by
sensing ripples in the water, seizes it with its
front legs, and kills it with a venomous bite.

15
 GROWING UP
A bug’s tough exoskeleton cannot stretch as the
animal grows. This forces the bug to break out of the
old, hard skin and expand a new, soft skin. The process HARD TIMES
is difficult and dangerous for many bugs; because they are An arthropod must shed its exoskeleton
to get bigger. The old cuticle (skin)
soft, they are vulnerable to attack. Many species shed their separates from the new one and splits
skin under cover of darkness, away from prying eyes. open, allowing the animal to extract its
body. Then it has to pump up the new,
soft cuticle with fluid or air to make the
TRIALS OF LIFE skin bigger before it hardens. The cuticle
Most animals start life as smaller takes about two hours to harden into a
versions of their parents, and gradually tough exoskeleton, leaving the animal
get bigger. Many arthropods grow very vulnerable to attack because it has
this way. When baby scorpions and no protection and cannot escape.
spiders hatch, their bodies are almost
exactly like their mother’s, complete Desert locust grows
with eight legs. This makes shedding wing buds at the fourth
their skins a very difficult operation. stage of its development.

Mother scorpion
Newly hatched baby scorpions are Each baby scorpion
carried on their mother’s back to has eight legs, a pair of
keep them safe from predators. pincers, and a tiny sting.

COMPLETE REBUILD The fully grown monarch

caterpillar attaches itself
Butterflies, moths, flies, and many other insects
to a twig with silk.
do not start life as nymphs. Instead, they hatch
as soft-skinned larvae known as caterpillars or
grubs. Their sausage-shaped bodies allow them
to shed their skin easily and safely. They spend
all their time eating and growing before their
bodies are completely rebuilt as winged adults.

Stage 1: Egg Stage 2: Larva Stage 3: Pupa

A butterfly has a four-stage life cycle. The egg hatches as a tiny, soft-bodied When the caterpillar is fully grown,
it stops eating and sheds its skin for a Caterpillar skin peels
It starts life as a tiny egg, which the caterpillar—a butterfly larva. The larva
fifth time. The skin peels off to reveal back to expose the soft
female butterfly usually lays on a eats its own eggshell before munching green skin of the pupa.
particular type of plant. The American milkweed leaves. The more it eats, the a pupa—the stage of the monarch’s life
monarch butterfly, shown here, lays bigger it gets, shedding its flexible skin when its body is transformed into a
her eggs on milkweed plants. four times before reaching full size. butterfly. This takes about two weeks.
 The soft cuticle of
a newly molted
spider cannot
support its weight.

ALT
ERNA ES
Molting spider TIVE LIFESTYL
A spider must replace its exoskeleton Stage by stage
many times as it grows. Each time it Scorpions and spiders do not change The early life stages of locusts are called
has to extract every part of this complex much as they grow. Some insects have nymphs. Although they look like the adults and
body, being careful not to damage the similar growth stages, but as they get bigger, live in the same way, they cannot fly. But the
new, soft cuticle or break a leg. This is they gradually change their form. A locust, nymphs of some insects lead different lives.
not easy, and many spiders die in the for example, slowly develops wings that A dragonfly nymph lives underwater, passing
process, never reaching breeding age. become fully formed at the final stage. through several growth stages before it climbs
out of the water and sheds its cuticle for the
last time, as seen here, to become an adult.

Pupa splits, and the

new butterfly starts
Pupa gets shorter, and the pushing its way out.
protective skin becomes
smoother and harder.

Fluid pumped into the

INTRODUCTION
wings makes them expand,
and the transformation
Stage 4: Adult At first the body looks is complete.
too fat compared to
When the adult butterfly is fully formed the wings, but it soon
Developing wings are
inside the pupa, the outer skin splits starts changing shape.
visible through the
skin of the pupa.
open. The butterfly hauls itself out, then
pumps up its wings to full size before
they harden. This is the final life stage;
the butterfly never sheds its skin again.

17
1
AMAZING
ANATOMY
Bugs may be small, but look closer
and you will discover just how
amazing they are. Their bodies
often take astonishing forms,
with extraordinary adaptations
for survival. While some species
go unnoticed thanks to clever
camouflage, others stand out
from the crowd by glittering
like living jewels.
 FIREPOWER
AFRICAN BOMBARDIER BEETLE
The African bombardier beetle looks harmless, but it has a secret weapon. This
beetle is armed with its own chemical gun, which makes a searingly hot, toxic spray
blast from its tail end to scald and blister any animal that attacks it. The beetle can
aim the spray with incredible precision to inflict maximum damage on its enemy.

CHEMICAL WEAPON
When the bombardier beetle is alarmed, chemicals
stored in two elastic sacs inside its tail end are As with all beetles,
squirted into a pair of armored chambers. Here they the front wings are a
pair of protective wing
mix with a substance called an enzyme that triggers a
cases called elytra.
chemical reaction, blasting the hot mixture out
of a movable nozzle with a “pop” sound.

Chemicals are
stored safely in
a muscular sac.

Sac squeezes the

chemicals through
a valve into the
reaction chamber.

Gland produces
the chemicals.

Chamber wall
releases enzymes
Spray is fired that make the
from the flexible chemicals
ejection nozzle. explode.
Two sacs store the
chemicals—hydroquinone
and hydrogen peroxide.

STATS AND FACTS

ABOUT

500
TEMPERATURE OF SPRAY SPEED OF SPRAY
212°F (100°C) 8–65 ft/sec
maximum (2.5–20 m/sec)
AN

Reaction chambers are

LIFE-SP

5-6
SPECIES made of tough chitin—
Found in most the same material as the
Up to 117⁄8 in (30 cm) insect’s hard exoskeleton.
parts of the world,
WEEKS
U LT

SPRAYING DISTANCE for a 3⁄4 in (2 cm)

bombardier beetles long beetle
AD

have developed one cm 10 20 30 40

of the most explosive
defense mechanisms in 4 8 12
in the animal world.
Blistering beetles
Many species of small beetle living all HOT SHOT
The beetle uses its long,
over the world have evolved this type sensitive antennae to detect An African bombardier beetle can rotate
of chemical defense. But unlike some, the movement or scent of the nozzle at the tip of its abdomen to blast
the African bombardier beetle is able prey and predators. its defensive spray directly at an attacker.
to aim its toxic spray accurately in Tiny shield-like deflectors fine-tune its aim,
almost any direction. so it can fire over its back or between its
Like nearly all adult insects,
a bombardier beetle has
legs, as well as straight backward. The hot
compound eyes with chemical mixture is strong enough to
hundreds of lenses. paralyze an attacking ant or spider.

Biting mouthparts
are adapted for
eating other insects.

Ants are dangerous

foes, with powerful
bites and stings, but
the bombardier’s
chemical spray can
drive them away.

Pulses of spray
are fired in rapid
succession. AT A GLANCE
Long legs allow the beetle
to run fast for its size—but
many of its enemies
can run faster.

AMAZING ANATOMY
“The spray is
blasted out at • SIZE ¾ in (2 cm) long

•
500 pulses •
HABITAT Woodlands and grasslands

LOCATION Africa south of the Sahara

per second.” • DIET Other insects and similar animals

such as spiders

21
 O S T
M G S
LE

SPIRAL DEFENSE
If it senses danger, a millipede
quickly coils up in a tight
spiral—its tough body armor
protects the soft underside.
The vivid colors of this tropical
millipede warn birds that its
body oozes foul-smelling oils.
 LEG POWER
FIRE MILLIPEDE
Millipedes have more legs than any other animal on
the planet. Some have more than 700, but no millipede
has a thousand legs—the meaning of the word “millipede.”
Their long bodies are divided into many circular
armored segments, and each segment carries two pairs of
legs. This big fire millipede lives in the tropical forests
of Madagascar. Like most millipedes, it eats mainly dead,
rotting plants; it is far too slow-moving to catch other
animals, despite having all those legs.

AT A GLANCE
• SIZE Up to 7 in (18 cm) long,
• LOCATION Madagascar

•
with up to 63 body segments
DIET Decaying vegetable matter,
• HABITAT Tropical forest floor
and on low-growing plants
such as leaves

STATS AND FACTS

ABOUT
NUMBER OF LEGS
12,O00 Up to 750 legs

SPECIES 0 200 400 600 800

Millipedes are EGGS NEWBORN

found throughout
A female lays Has 3 pairs of
the world. They are

AMAZING ANATOMY
up to 300 eggs legs and adds
slow movers but at a time. more as it grows.
powerful burrowers—
some can push easily
through the hardest,
Reaching a length of 153⁄4 in
driest soil.
RECORD (40 cm), the African giant
BREAKER black millipede is the longest
millipede in the world.
L IF E - S P
ULT AN cm 10 20 30 40 50
AD
1

10
in 4 8 12 16

YEARS
23
 E S T
B IGG E R
S PID

HAIRY DEFENSE
Like all tarantulas, the Goliath
spider has fangs that stab
downward instead of pinching
together like those of typical
spiders. To humans, its venom
is no worse than a wasp sting.
In self-defense, the spider may
also rub its body to release a
cloud of tiny irritating hairs.
 GIANT-SIZED
GOLIATH SPIDER
With stout hairy legs that could span a page of this
book, the Goliath spider is the biggest spider on Earth.
A massively built tarantula, it prowls the forest floor at
night in search of large insects, lizards, and even the
occasional snake. Although it can use its huge, hollow
fangs to inject prey with a paralyzing dose of venom,
the Goliath spider often relies on sheer muscle power
to overwhelm and kill its victims. By day, it retreats to
a burrow to stay safe from enemies.

AT A GLANCE

• SIZE Body 4¾–5½ in

(12–14 cm) long

• HABITAT Tropical rain forest

• LOCATION South America

• DIET Worms, insects, frogs,

small reptiles, and rodents

STATS AND FACTS

ABOUT

900
LEGSPAN 117⁄8 in (30 cm)

cm 10 20 30 40

SPECIES in 5 10 15

The tarantulas are

heavyweight hunters FANG LENGTH 3
that live in tropical or ⁄4 in (2 cm)

AMAZING ANATOMY
subtropical regions. cm 0.5 1 1.5 2 2.5
There is also a
European tarantula, in 1
⁄4 1
⁄2 3
⁄4
but it belongs to a
different spider family.
WEIGHT ACTIVE

L I F E -S PA N Up to 6 oz Tarantulas
(170 g) are solitary
nighttime
hunters.

25
YEARS
25
 OUT OF THE BLUE
MORPHO BUTTERFLY
The shimmering, iridescent blue of the tropical
morpho butterfly is one of nature’s most dazzling
sights. It is the effect of sunlight reflected by the wings,
creating their electric blue color. As the butterfly beats
its wings, the color flashes on and off.

Winged wonder
Many butterflies have vibrant
colors, but few have the striking
“Blue morphos visual impact of tropical morphos.
Males are a more vivid blue than
the females, which shows most

are some of clearly during their territorial

wing-flashing display flights.

the largest
butterflies in
the world.”
SMALL SCALES
The wings of most butterflies
are covered in tiny scales. They are
layered like roof tiles, as seen in this
image of a morpho wing. The scales
have microscopic ridges that scatter
reflected light to create the iridescent
metallic blue effect.

STATS AND FACTS

29 WINGSPAN

cm
Ranges from 3–77⁄8 in (7.5–20 cm)
5 10 15 20 30
AN

2–3
LIFE-SP

in 2 4 6 8
SPECIES

Many species of DEFENSE STATUS

morpho butterflies live WEEKS
U LT

When threatened, Morpho butterflies

in the tropical forests are severely affected
AD

a gland between
of Central and South the front legs emits by habitat loss and
America, but they are a nasty smell. over-collection.
not all bright blue.
 Big eyespots
help deter
predators.
AT A GLANCE
When the morpho • SIZE Wingspan up to 6 in (15 cm)

butterfly perches in
the shade, the wings • HABITAT Tropical rain forests

are usually kept

closed to hide the
• LOCATION Central America and northern
South America
bright blue color.
• DIET Adults sip the juice of rotting fruit, as well
as fluids from dead animals and animal waste;
caterpillars eat leaves
SHADY SECRET
By contrast, the blue
Long antennae
detect airborne morpho’s underwings
food smells, such are dull brown with eye
as ripe fruit. spots. They provide excellent
camouflage in the dappled light
of the tropical forest, hiding the
morpho from predatory birds
and other enemies.

Compound eyes

The spectacular
iridescent wings
are edged in black.

AMAZING ANATOMY
CATERPILLAR WARS
Morpho caterpillars bristle
with fine hairs that irritate
the skin, providing protection
against potential enemies.
They eat the leaves of plants
belonging to the pea family.
If too many caterpillars are
trying to feed on the same
plant, they are very likely to
attack and eat one another.

27
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
kallioon repäisemä mahtava kuilu. Sen yläpäässä taas kohoaa Kitinen
korkeaksi Kurkkionkönkääksi pauhaten monissa vaahtoisissa
hyppyreissä, pysäyttäen venemiehen ja käännyttäen hänet takaisin
seitapaikalle. Koskematon ja karu on koko seitaseutu,
kääkkyrämännyt ja karalatvakuuset seisovat äyräillä, ja ympärillä on
villi ääretön erämaa. Ei kulje tänne kirkkokansan tietä, porojen
palkaita vain risteilee kankailla sinne tänne. Mutta metsäkansa ei
polkuja kaivannutkaan, sen käymätienä oli koko erämaa.

Taatsin seita oli koko seudun lappalaisten palvontapaikka. Sen

luokse Karhulan Sammukin Kaisa-muoreineen sekä Murri-Pekka
akkoineen kalaretkillään soutivat ja lauloivat sille:

— Jos saamme kaloja, jos saamme suuren siian, niin

suurimuksen siianpään me sinulle tuomme.

Komeasti kumisi silloin korkea pahtaseinä, ja jumalapatsaasta

kuului kuin tiukujen helkettä. Hyvillään lähtivät sitten kalamiehet
pyyntiinsä, saivat saalista, ja palatessaan soutivat taas jumalansa
juureen ja uhrasivat sille isoimman siianpään. Oli kivipatsaan
vieressä nojallaan pitkä koivuriuku, "pitkäkäsi", jonka latvaan oli
vitsoista väännetty keri kuin sauvansompa. Siihen asetettiin anti ja
ojennettiin vieressä olevalta kalliolta seitakiven ylimmille pykälille.

Peuran pyytäjätkin kävivät Taatsin jumalaiselta anomassa apua.

He rukoilivat:

— Jos peuroja saamme, niin suurimukset naamasarvet me

sinulle kannamme.

Niin lauloi Karhulan Sammukin kerran Taatsilla kalalla ollessaan

jumalaiselle. Ja vuoren vanhus kuuli heti hänen rukouksensa: vähän
ajan päästä laukkasi rantatörmälle neljä suurta villipeuraa. Lähdettiin
niitä lennättämään ja saatiin yksi kaadetuksi. Heti aamulla saatteli
Sammu komeat sarvet jumalaisen olkapäille.

Taatsin vuorelaista palvoivat myöskin Koutokeinon lappalaiset,

jotka 50-60 vuotta takaperin monena kevättalvena porolaumoineen
salakättä asustelivat Taatsijärven jäkälämailla. Pari-, kolmekymmentä
perhettä — Pierran Aslakkaa, Vieman Pietaa ja Iisakkaa sekä Jussan
Jussaa — oli heitä Taatsin laitumilla; kotasijat seisoivat
Taatsinpalolla, ja ahkerasti kävivät tunturien täkäläiset viemässä
anteja jumalaiselle suurien tokkiensa menestykseksi.

Kasoittain karttui seitakivelle uhreja, peurahirvaan ja poronkin

sarvia, siian, taimenen ja hauen päitä — huonommista kaloista ei
lappalainen välittänyt, ei niitä jumalaiselta rukoillut eikä uhriksikaan
kantanut. Kasoittain oli anteja seitakiven pykälillä, ja kasoittain oli
niitä putoillut maahankin. Siinä ne saivat rauhassa lahoa. Vasta
myöhemmän ajan epäuskoiset rupesivat vatkomaan niitä järveen, ja
viimeisen "pitkänkäden", Murri-Pekan äidin valmistaman, pirstoi
Laitin Niklaavu palasiksi jo kymmeniä vuosia sitten.

Mutta vieläkin joku vaalennut luukappale makaa jumalaisen

jaloissa.

Ei ollut Taatsin jumalainen ainoa Lapin erämaita hallitseva seita.

Tunturien maassa seisoi entisinä aikoina joka seudulla oma
jumalansa. Vanhanlapin muinaisia pyhäkköjä tavataan vielä monin
paikoin pitkin lappalaisten entisiä asuinmaita, ja nykyinenkin kansa
kertoo muisteluksia menneen polven palvonnasta.

Niin oli Kittilässä, muinoin kiviseita Korteniemellä,

Kuivasalmenjärven rannalla, lähellä suurnoidan, Päiviön, kenttää. Se
oli järven kalajumala, joka antoi pyytäjälle veden viljaa. Mutta
kalamies ei saanut mainita kissan ei koiran eikä minkään
korttoelävän nimeä. Jos hän sen teki, ei seita antanutkaan kalaa.
Sirkkajärven Seitaniemellä oli jumalana suuri kivilaaka, jota palvoivat
sekä kalamiehet että peuranpyytäjät. Suuri sarvikasa oli ennen
seidan juurella, ja niin ankara väki siinä asui, ettei kostamatta saanut
uhrikasaakaan liikuttaa. Sirkan äijääkin, joka kerran ylpeydessään
potkaisi sarviröykkiötä, tulivat lapinhaamut yöllä vaivaamaan, niin
että äijän piti mennä asettamaan sarvet jälleen sijoilleen. Hävinneet
ovat jo molemmat jumalat, rikottu ja upotettu järveen.

Kuivasalmenjärven seitakiven hävittivät kylän pojat. He olivat

ukkojen kanssa kalalla, ja äijiä kiusaten hokivat koko ajan: "kissa,
koira, sika, perhana", mutta sattuivat sentään siitä huolimatta
saamaan kaloja. Siitä pojat näkivät, ettei seidasta ole enää taikaa,
soutivat kiven luokse ja pyöräyttivät sen järveen.

Pienellä metsien ja jänkien kätkössä piilevällä Jänkäjärvellä,

Hossan takana, Ounasjoen itäpuolella, seisoi ennen komea seita,
joka hallitsi koko ympäristöä. Seitasaarella, lähellä länsirantaa, se
seisoi suurella jänkäpounulla, ja oli punertavasta kivestä
muodostettu — tai muodostunut — ihmiskuva, jossa lukemattomat
kirkkaat kissankultaiset "pissit" kimaltelivat. Ihmeellinen oli tämä
metsäjärven jumalainen: kajeina tyyninä kesäöinä, kun palvojat sen
luona joikasivat, yhtyi jumalainenkin joikuun, ja samalla kuului laulun
kaiku Särkijärven seidastakin, joka oli kolmen, neljän penikulman
päässä Tepastojoen varrella

— Yksi meistä laulaa Jänkäjärven Seijassa, toinen meistä

laulaa Särkijärven Seijassa, yhteen meillä laulu kuuluu,
 laulettiin lapiksi, kun kesäöinä oltiin nuottaa vetämässä ja päivä
aleni pohjoiselle taivaanrannalle. Mahtavana kiiri jumalaisten joiku
toisen luota toisen luokse yli tunturien.

Kalojen jumala oli Jänkäjärven seitakin, ja sitä kävi koko seudun

vanhalappi palvomassa. Näillä mailla ennen lappi paljon liikkuikin.
Rautuskylän takamailla, Loukisen ja Kapsajoen välisellä kairalla,
Suoppaporassa, oli pienen Kyläjärven rannalla lappalaisilla muinoin
kotakylänsä ja suuri markkinapaikkansa, mihin etelän miehetkin
tulivat tekemään kauppoja. Seudun lantalaisetkin kunnioittivat
Jänkäjärven seitaa ja muistivat sitä uhreilla. Mutta sitten
Paksuniemen äijä, "Kuhmuotta", sen äkäpäissään hävitti, kun ei
kerran saanut kalaa, korvensi tulella, valoi vedellä, niin että vanha
komea palvoskivi hajosi tuhansiksi palasiksi. Lasten leluiksi sitten
myöhemmin paikkakuntalaiset kuljettivat seitapatsaan kiiltäviä
pissikiviä.

Särkijärvellä, Tepaston varrella, sanotaan olleen kaksikin seitaa.

Rytiniemessä länsirannalla oli peuranpyytäjäin valkeakylkinen
palvoskivi, ja koillisrannalla, Reikäkivenniemessä, kalaseita: iso
pyöreä kivilaaka aivan veden rajassa ja kivessä kolmen sormen
mentävä reikä. Varsinkin kalaseitaa palvottiin ennen ahkerasti ja
pidettiin pyhänä. Saaliin parhaimmat kalat sille vietiin, pantiin
kivenkoloon ja voideltiin kalanrasvalla. Aamulla aikaisin kiiruhtivat
kalamiehet kiven ääreen, ja ken ensiksi ennätti sille antaa uhrinsa,
hän sai sinä päivänä runsaimman saaliin heti ensi apajasta.
Särkijärven kalaseitaa palvoivat vasta joku vuosi takaperin kuolleet
Vaaran ukko ja Erkkolan äijäkin ja hoitelivat sitä suurella rakkaudella.
Milloin kevätjäät työnsivät seidan järveen, nostivat äijät tulvan
laskettua sen ylös ja asettivat entiselle sijalleen. Aikoivatpa vaarit
kerran kuljettaa seitakiven omalle kalakentällensä palvottavakseen,
mutta sitä se ei sallinut: heittäysi niin jykeäksi, etteivät äijä-rukat
vanhoin voimin jaksaneetkaan sitä liikuttaa.

Siikaa antoi Särkijärvi entisaikaan kalamiehille yltäkyllin, kun he

vain veivät seidalle hänen osansa. Mutta sitten tuli turmelus. Jumala
unohdettiin, ei viety sille enää siikaa, eikä sivelty sitä rasvalla.
Vieläpä kalanpyytäjät, rautuskyläläiset ja Jiesiöjärven miehet,
rupesivat kalavedestä keskenään toraamaan ja tappelemaan. Silloin
siika hupeni järvestä ja katosi viimein kokonaan, muuttuen "silliksi"
(muikuksi). Kolmekymmentä vuotta on jo kulunut siitä, kun
viimeinen siika puuttui pyydykseen.

Muonionkin erämaissa on useita entis-lapin pyhiä paikkoja. Niin

nähdään Pakasaivon takana kankaalla vielä komea Seitapahta,
mahtava, kuutta metriä leveä, kolmatta korkea kallionlohkare, joka
yksinään sileässä petäjikössä pohottaa kuin mikäkin metsäläisen
harmaa asuinmaja. Entinen porokansa Pakajärvellä asuessaan on
tässä muuten kivettömän kankaan suurpahdassa uskonut jumalan
mahtavan voiman asustavan. Kätkäsuvannon takamailla,
Kaarantojärven Seitalahden pohjukassa, palvoivat kalamiehet sileää
rantakiveä. Jierisjärven luoteiskolkassa on pienoinen Törmäslompolo,
jonka Seitaniemellä, matalalla pounikkokentällä, vielä noin
viisikymmentä vuotta sitten kohosi kala- ja peuramiesten jumala,
noin metrin korkuinen suippopäinen kivipatsas, suuren sarviröykkiön
ympäröimänä. Vaikka jumala jo onkin hävinnyt, sarvet lahoneet ja
painuneet pounikkoon, asuu paikalla vieläkin sen vanha haltija.
Joskus on kentältä nähty nousevan savua, ja kun Kutunivan muori
kerran pisti niemeen tulen, jotta se paremmin kasvattaisi ruohoa
lampaille, tuli vanha naavainen lapin äijä yöllä kieltämään:

— Ei saa polttaa minun maatani!

 Enontekiössä, lapinkansan nykyisillä asuinmailla, on vielä
vanhalappi varsin lähellä ja vanhanlapin henki liikkuu vielä ilmassa.
Niinpä onkin Enontekiön tunturimaissa useita pyhiä paikkoja,
mahtavasta Haltiotunturista alkaen. Haldiin jylhä puuton tunturiseutu
on jo vanhoista ajoista ollut lappalaisten pyhiä maita. Sieltä monet
suuret ja kuohuvat enot saavat alkunsa, siellä ovat koko tunturiston
parhaat jäkälämaat, ja tunturien juurilla läikkyvissä syvissä
saivojärvissä ovat Lapin suurimmat ja rasvaisimmat siiat. Haldiin
kautta jutivat ennen vanhaan Norjan lappalaisetkin eteläisiin
outamaihin ja kävivät aina palvomassa pyhiä seitojaan, joita oli
tunturin tienoilla.

Samoilla tunturimailla ja samojen vanhojen lapinäijien palvomana

seisoo vieläkin suuri seitakivi Virdniötunturien Törmisvaarassa, pari
kolme penikulmaa Haldiista etelään. Se on komea kivi, kolme, neljä
metriä korkea, valkohattuinen, harmaa kallionlohkare, suippopäinen
kuin lapinkota. Koko kiven ympärys noin kyynärää leveältä on
ruohottunutta palanutta maata, josta kaivettaessa nousee hiiliä,
kekäleitä, palaneita luita ja poronsarvia. Ovatpa kaivelijat löytäneet
siitä vanhoja lapinriskujakin, äyrinrahoja ja "orttia" 1700-luvun
alkupuoliskolta, viiden kruunun paperisetelinkin sekä pari vanhaa
rautaista nuolenkärkeä. Ne ovat entisten ukkojen uhreja
seitakivelleen. Vieläkin lappalaiset pelolla ja suurella kunnioituksella
katselevat vanhaa jumalaansa, eivätkä suinkaan tahdo loukata sitä
henkeä, mikä siinä asuu, sillä he tietävät, että siinä vieläkin vanha
haltija majailee. Kerrotaanpa, että joku vuosi takaperin muuan
lapinukko on käynyt palvoskivelle uhraamassa suuren pailakkaporon.

Lätäsenon ja Könkämäenon yhtymillä, Seitavuopion rannalla, on

niinikään oma seitansa, rupinen ruma kivi, jonka juurella ennen oli
joukoittain poronsarvia. Enontekiön itärajoilla, suuren Pöyrisjärven
pohjoisrannalla, nähdään palvoskiviä, kalamiesten muinaisia pyhiä
paikkoja, Palosaivon ja Mustansaivon rantamilla. Ja Hetan
kirkonkylän vierellä, korkealla Jyppyrän huipulla, seisoi ennen
nelikulmainen iso seitakivi neljän pikkukiven varassa. Mutta tämän
vanhankansan jumalan kankesivat Enontekiön oikeauskoiset
kirkonrakentajat sijoiltaan ja vieräyttivät kukkulalta alas.

Mutta Näkkäläjärven länsirannalla on mahtava seita: suuri,

nelikulmainen suippoharjainen kivi, neljättä metriä korkea
kalliopahta, joka kumottaa jo kauas järvelle kuin jätinkota. Se on
entisten kalamiesten ja peuranpyytäjäin jumala. Kalamiehet sitä
alkuaan palvelivat, mutta kerran tavattiin sen luota kaksi
peurahirvasta sarvista yhteen sotkeutuneina, ja siitä huomattiin, että
suurseita tahtoi antaa peurojakin. Silloin ruvettiin seidalta
rukoilemaan myöskin peuraonnea ja kantamaan sille metsänkin
lahjoja. Peuranrasvalla voideltiin kiveä ja uhrattiin sille naamasarvia
ja peurankontteja. Suuret sarvikasat karttui jumalan juurelle. Niitä
kyllä sitten myöhemmin nuoret ilkeyksissään vatkoivat järveen,
mutta aina ne itsestään palasivat entiseen paikkaansa. Vanhat äijät,
jotka asian paremmin ymmärsivät, varoittelivat nuoria:

— Ei saa niitä vatkoa! Niille pitää antaa rauha. Siinä asuu vanhojen
jumala.

Jopa äijät joskus itsekin kalalle mennessään salaisesti voitelivat

kiveä. Ovatpa vielä nykyisetkin ukot "reistanneet koettaa", antaisiko
se kalaonnea.

Kittilän rajamailla, Ketojärvellä, on kalanpyytäjäin ja poromiesten

seita, parimetrinen, harmaa, sileä rantakivi, jota vanhan polven
aikana vielä Nillukka-ukko ja muuan toinen rikas lapinäijä palvoivat;
he sivelivät sitä kalanrasvalla, voitelivat voilla ja viinallakin valoivat,
ja saivat paljon kaloja. Poroelokin lisääntyi nopeasti. Monesti kuultiin
seidan öisin joikaavan; syksyisin kuului pyhältä rannalta koko yön:

— Tiijukka, tiijukka, tii-jui jui-jui!

Koutokeinossa, Norjan Lapissa, suurien lukemattomien tunturien

maassa, on vieläkin pystyssä monet vanhat jumalaiset. Siellä on
pyhiä tuntureitakin ja vaaroja, jotka jo semmoisenaan, koko
mahtavuudessaan, ovat pyhän ja salaperäisen haltijan asuntona.
Sellainen on Passevaare, Pyhävaara, Koutokeinon ja Nauvuonon
kulkutien varrella. Ohitse ajettaessa pitää sitä aina kauniisti puhutella
ja joiata:

— Kaunis vaara, voia naa naa, anna hyvästi tunturi laskea,

voia naa naa, voia naa naa! Kaunis, pyhä naa, voia naa naa!

Silloin pyhä vaara antaa hyvästi laskea tunturin, mutta jos ei

muista eikä tahdo joiata, nostaa tunturi tuiskun, ja silloin on hyvin
huono päästä alas.

Norjan lappalaisten vanhoja palvoskiviä nähdään vielä

Njargavaaralla
Raisjoen varrella, Koutokeinon pohjoispuolella, Seitterasvaaralla
Muldisjoen varrella lähellä Jäämerta, Kiessjaurilla Koutokeinon
lähimailla ja Kivijärven kutumarastossa Suomen rajoilla sekä
Kilkkasjaurilla pari penikulmaa Suomen rajalta pohjoiseen.

Koutokeinossa ennen asuivatkin kaikkein hartaimmat vanhanuskon

miehet, joilla oli tuhantiset porotokat, palvoselot.

Semmoisia vanhankansan äijiä oli Mahtin Aslakka, joka

Koutokeinon Siepissä kuoli lopulla sadannettakymmenettään pari-,
kolmekymmentä vuotta takaperin. Pyhällä Haldiitshohkalla
paimenteli ukko kesäisin porojansa, ja siellä oli hänellä vanha
palvospaikkansakin, jossa aina määräaikoina kävi uhraamassa. Mutta
kun äijä ei vanhana enää jaksanut seitapaikalleen kulkea, otti hän
Norjanmeren rannalta, Kirjikaissesta, pienen palvoskiven, kolmi-,
nelikorttelisen, harmaan pitkulaisen kappaleen kuin tahkokiven, juti
sen Haldiin kautta kotiinsa ja hoiteli kotoisena jumalanaan. Ensin
säilytti ukko kiveä kotirannassa, joessa, ja kävi joka päivä sitä
katsomassa, otti sen ylös vedestä, silitteli ja hyväili ja pani taas
paikoilleen. Mutta vanhana, kun ei äijä enää jaksanut kulkea
joellekaan, kantoi hän sen vuoteeseensa päänpohjiin ja säilytti siinä
kuolemaansa asti. Hyvin menestyikin aina ukon elo, ei kenelläkään
koko Koutokeinossa ollut niin suurta ja komeaa tokkaa kuin Mahtin
Aslakalla. Muutamasti omisti äijä kaksikin sijtaa, suurta kotakuntaa,
ja hänen porotokassaan oli 4000-5000 päätä. Mutta tästä
suunnattomasta laumastaan ei ukko myynyt ainoatakaan elukkaa,
sillä ei ollut lupa myydä. Vanhoja silmäpuoli-vaatimia ja viallisia
härkiä hän vain lahjoitteli toisille sivakoista ja sivakkain vitsajuksista.
Kuollessaan lupasi äijä poikansapojalle, Niilalle, perinnöksi puolen
palvoskiveään. Ja sen sai Kiila, piti tallessaan ja pian kasvoi hänen
tokkansa parituhantiseksi ja pysyi niin suurena ukon kuolemaan asti,
joka tapahtui kolme, neljä vuotta sitten. "Mutta Kiilan jälkeläiset nyt
pian kyllä köyhtyvät, kun ovat viime talvena tulleet ristityiksi."

Vanhanuskon miehiä oli Korran Pietikin, jo ulkonäöltäänkin, ollen

oikein ruma vanha äijä kuin tunturin karvainen peikko. Syksyisin
etelään jutaessaan hän aina laumoineen kulki vanhaan pyhään
paikkaansa tunturissa. Parhaisiinsa pukeutuneena meni äijä
palvoskivelleen, makasi siellä jumalansa juurella yönsä ja sitten
aamulla päänsä paljastaen kumarteli sitä ja lupasi:
 — Tuon sulle lannanrommia keväällä palatessani, jos sinä
suojelet minun eloni, niin ettei yksikään poro vieri pahdalta
alas, kun keväällä meren rannalta palaan.

Ja vaikka keväällä palattiin toisia maita takaisin, teki Pieti-äijä

matkan tunturijumalan luokse, maaten taas yön sen jaloissa. Yöllä
tuli vanhan lapinäijän haamu herättämään häntä ja kysyi:

— Toitko lannantuliaisia?

Heti hypähti äijä ylös, valoi kiveä lannanrommilla, voiteli

lannanvoilla, ja sitten palasi tokkaansa. Eikä yksikään ukon poroista
pudonnut jyrkkien Ruijan tunturien hirveihin autseihin, vaikka toiset
niihin joukoittain menettivät karjaansa. Oli siellä muuankin kamala
paikka, josta koko lauman piti kulkea. Toisella puolella oli jyrkkä
pahtaseinä, toisella pohjaton kuru, ja välissä vain kaltainen kallion
olkapää. Mutta kun Pieti jumalaisensa luota palanneena parhaissa
pukimissaan ohjasi elonsa kulkua, niin hyvästi karja siitäkin ruuhkasi
lävitse.

Mutta Korran Pieti ei pysynyt vahvana loppuun asti niinkuin Mahtin

Aslakka. Tuli ukko kristityksi eikä enää mennyt tunturijumalansa
juureen, päinvastoin aina kaukaa kaarsi sen paikan ja juti toisia
maita. Mutta silloin tunturijumalakin hylkäsi äijän: porot vierivät
kuiluihin, kuolivat tauteihin, ja viimein ukko tuli aivan köyhäksi.
Lapsetkin kuolivat, niin ettei jäänyt lopulta kuin yksi tytär, ja sekin
tuli hulluksi.

Koutokeinosta ei ole vanha usko vieläkään kadonnut. Vieläkin

joskus hädän tullen mennään erämaan jumalien luokse ja viedään
niille uhreja. Monesti on muistettu Kilkkasjaurinkin isienaikaista
kalaseitaa, veden huuhtelemaa kiveä, joka niinkuin pikkuinen
kinnipeskinen, kurttuinen lapinäijä rosoisena ja ruskeana seisoo
järven koillisrannalla, kala-apajan äärellä. Ei ole monia vuosia siitä
vierinyt, kun Oskalon 70-vuotias vaari kertoi sitä Hukka-Salkon
kanssa lyylitelleensä.

Olivat ukot kalalla, ja Kilkkanen antoi kovin huonosti, ei edes

keittoa suonut. Silloin astelivat äijät palvoskivelle ja valittelivat:

—- On huono sää nyt! Vedämme nyt palvoskalaa. Jos

saamme hyvin kalaa, niin voidamme sinut rasvalla. Kyllä sinä,
raukka, olet siinä ruostunut. Mutta jos saamme hyvin kalaa,
niin kyllä me sinulle tuomme rasvaa ja puhdistamme sinut.

Sitten mentiin taas vetämään, ja Kilkkanen laskikin nuotan täpö

täyteen. Hyvillä mielin kiskottiin pyydys apajalle. Mutta juuri kun
oltiin saalista maalle saamassa, muuan puittiopoika päästi
leuoistaan:

— Jo me saamme nämä kalat! Jo me sinua, kiviparka, rasvalla

voitelemme. Emme anna sulle mitään. Lyömme kivellä pääsi rikki.

Mutta silloin rävähtikin suuri tuulenpuuska ja rysäytti nuotan nurin.

Ja kaikki kalat pääsivät karkuun.

Vanha seita otti omansa pois, sillä se ei sallinut puittionkaan

pilkkaa.

Vistottaa alkoi kalamiehiä kovin, noloina he heittivät

pyydystämishommansa, ja peloissaan katsellen rannan ruskeaa kiveä
he astelivat kodalleen.

Samalla tavalla tapahtui toisillekin Lapin kalamiehille

Kilkkasjaurilla. He rukoilivat seitaa:
 — Addi munji kuulit, nuft ko ouddike addam, mun vuöillin
vuöijam duu![17]

Ja saivat nuottansa täyteen. Mutta silloin ylimielisesti hekin

ilveilivät:

— Emme anna sulle, palvoskivi, mitään!

Vaan eivät saaneet kalamiehetkään: nuotta repesi, kalat

sähähtivät järveen. Siitä suuttuivat kalastajat, noituivat:

— Tuon riettahan me kyllä tuolta otamme ja upotamme järveen!

Ja heittivätkin vanhan seitakiven ikuiselta seisomasijaltaan

aaltoihin.

Mutta aamulla kun kalamiehet kodastaan kömpivät ulos, näkivät

he kiven taas pystyssä vanhalla paikallaan. Ruskeana ja rosoisena se
siinä seisoi niinkuin ennenkin.

Jopa se, vielä kosteana, loisti entistä kirkkaammin

aamuauringossa.

Ja samalla paikalla seisoo Kilkkasen pieni ruskea jumalainen

vieläkin.[18]

Sellainen on Kilkkasjaurin seitakivi. Salainen mahtava voima piilee

tässä pienessä ruskeassa vanhanlapin jumalaisessa. Ja samanlainen
pelottava haltija ja väki asuu muissakin vanhoissa metsäjumalissa.
Eivät ole kyenneet Lapin apostolit eivätkä ristinjumalan papit niiden
ikivanhaa voimaa ja tuhansien vuosien takaa periytynyttä mahtia
kokonaan tuhoamaan, vaikka kykenivätkin joukoittain niiden muotoja
pirstomaan ja maahan sortamaan.
 Vanhat Lapin jumalat piilevät vieläkin erämaiden kätköissä ja
seisovat ikivanhoilla sijoillaan tunturien kalliopohjalla.

Ja vahva usko isien jumaliin elää erämaan kansan veressä, piillen

siellä kaikkein syvimmässä kätkössä.
SALKKO-NIILA

Melkein koko Perä-Pohjola ja Lappi tunsi Salkko-Niilan. Hyvin monet

tunturimaiden kulkijat saivat nähdä hänet suurine porolaumoineen
erämaita kiertämässä, taikka taas kohtasivat ukon komeine
raitoineen markkinamatkoilla. Tuttu oli ukko tunturien takaisille
Koutokeinonkin asukkaille, näkivätpä Jäämeren rannankin kaukaiset
kylät hänet markkinakentällään.

Kaikki ovat kuulleet ainakin kerrottavan Salkko-Niilan merkillisestä

möykkääjästä, "pirusta".

Salkko-Niila, Niila Länsman, oli vain vanha, 1822 syntynyt

lapinäijä, mutta upporikas pororuhtinas, joka nuorempana miehenä
oli porotokkineen tullut Utsjoelta Inariin, kierrellyt ympäri pohjoisia
tunturiseutuja, mutta sitten vanhana asettunut elämään hirsistä
rakennettuun pirttipöksään Inarin etelälaidalle, "Iivalon päälle",
Lismajoen ja Ivalon yhtymille, Saariselän vedenjakajan takalistolle.
Samassa lapinsijtassa, jota sanottiin Salkonkyläksi, asusteli pikku
pirtissään myöskin "Pikku-Hannu", Hannu Kitti, toinen lapinmies,
suuren porokarjan omistaja hänkin.
 Suunnattomat olivat näiden pororuhtinasten karjalaumat siihen
aikaan, kun ne olivat suurimmillaan. Sanotaan Salkko-Niilalla
parhaina päivinään olleen 4000-5000 sarvipäätä, jotkut puhuvat
10,000:kin, ja Pikku-Hannulla taas oli 5000-6000, niin että ukkojen
yhteinen elo nousi toiselle kymmenelle tuhannelle. Vieläkin
muistelevat Lapin vanhat miehet niitä aikoja, jolloin Salkonkylän
äärettömät laumat tuntureilla ja jäkäläkankailla vaeltelivat. Niinkuin
mahtava kohiseva virta ne vyöryivät tunturin rinnettä alas, ja
niinkuin suunnaton itikkaparvi ne täyttivät koko ympäristön.
Semmoiseen virtaan jos eksyi vieraista tokista poroja, niin sinne ne
tavallisesti hukkuivat saamattomiin. Sillä sellaisesta
monituhatpäisestä laumasta ei kukaan vieras saattanut mennä
omaansa yrittämäänkään, eivätkä porojen isännät taas itse
välittäneet, oliko heidän karjassaan vierasta sukua vai ei.
Sanotaanpa, että ukot vielä tahallaankin, varta vasten, ajelivatkin
syrjäpuolista vieraita poroja omaan eloonsa. Sitä kyllä ei ainakaan
Salkko-Niilan tarvinnut tehdä, sillä hänellä oli omat ajelijansa.

Salkko-Niila oli niitä oikeita vanhoja lapinukkoja, jotka vielä

uskoivat isien jumaliin ja niitä palvoivat. Vaikka hän olikin "kristitty"
ja tunnusti kirkonoppia peläten pappienkin jumalaa, niin hänellä oli
verissään isiltä perityt pyhät tiedot ja uskomukset, joihin hän luotti
enemmän kuin pappien opetukseen.

Niinkuin isät olivat tehneet ennen häntä, niin teki Salkko-Niilakin.

Joka syksy porojen rykimäaikana, kun talvi jo oli tullut

tunturimaihin, varustautui Niila-ukko matkalle. Parhaat peskit ja lakit,
kengät ja kintaat, kaikki uusia ja puhtaita, puki hän päälleen ja
valjasti kaksi parasta ajohärkää ahkioiden eteen, varaten niihin
evästä kaikenlaatuista, vieläpä viinaakin. Laumastaan valitsi ukko
kaksi kauneinta poroa: kaikkein mustimman ja kaikkein
valkoisimman hirvaan, sitoi ne ahkion perään ja lähti ajamaan
tuntureita kohden. Ei kenellekään Niila sanonut, mihin hän menee ja
mitä varten. Ei, vaikka kuka olisi kysynyt, senkun sanatonna vain
painui kiveliöihin.

Vasta parin viikon kuluttua ukko palasi tunturilta, yksinään ajellen

poroillaan, mutta komeat hirvaat eivät olleet matkassa. Nytkään hän
ei kertonut kenellekään, mihin oli hirvaat hukannut, ryhtyen vain
hyvillä mielin ja tyytyväisenä toimiinsa ja ketteränä kepsutellen.

Mutta se kyllä arvattiin, että Salkko-Niila oli käynyt erämaassa

jumalan palvelusretkellä, tiedettiin, että äijällä oli jossakin
kaukaisessa tunturiseudussa salainen seita, jota hän kävi salakättä
palvomassa. Sille hän uhrasi kauneimmat poronsa, mustimman ja
valkoisimman hirvaan, ja siellä isiensä jumalan luona, ypö yksinään
jylhässä erämaassa, hän isien tapaan toista viikkoa palvoi, mässäsi
ja sitten ajeli tyytyväisenä kotiinsa. Mutta kun naapurit olivat jo
vanhasta uskosta luopuneet, täytyi ukon toimittaa palvontansa
salassa yksinään.

Taatsin seitaa, komeaa kivijumalaa, joka oli Salkosta parin

penikulman päässä, mitä piiloisimmassa paikassa, jylhän
kalliorantaisen Taatsinjärven reunalla, on arveltu Niila-ukon käyneen
kumartamassa. Toiset sanovat Salkko-Niilan ajaneen Peltotunturille
Norjan rajoille, toiset taas matkanneen kaukaiselle
Viipustunturillekin, joka on Salkonkylästä Inariin päin, ja siellä
Lemminkorsaan, suureen pahtakuruun hirvaansa elävänä uhranneen.
Tänne kerrotaan Niilan toisinaan menneen vain sivakoilla hiihtäen,
ainoastaan evästä ja viinaa matkassaan. Mutta kun ukko palvoskiven
luona luki uhrilukujaan, valeli kiveä viinalla ja voiteli poronkuulla,
ilmestyi itsestään, ajamatta, paikalle ukon porotokka, josta hän
valitsi kaksi hirvasta uhraten ne Lemminkorsan pyhään pahtakuruun.

Jumalalleen Salkko-Niila oli tehnyt uhrilupauksen, jotta hänen

elonsa hyvin menestyisi. Ja siksi hän aina joka syksy, kun elo oli
erämaista koottu ja vuodentulo nähty, teki matkan
tunturipyhäkköönsä ja antoi lahjansa sekä kiitosuhrinsa palvoskivelle.

Kerrotaanpa, että Niila olisi luvannut jumalille uhriksi lapsensakin,

"nuorimuksen" tyttärensä.

Vanhat Lapin jumalat suosivatkin harrasta palvelijaansa, Salkko-

Niilaa, niin että hänen tuhantinen tokkansa kasvoi yhä suuremmaksi.
Vieraitakin poroja ilmestyi tuon tuostakin hänen laumaansa, mutta
Niilan porot, jos eksyivätkin vieraisiin parttioihin, eivät niissä kauan
viihtyneet, vaan palasivat jälleen omaan joukkoonsa. Ja komeita,
suuria ja lihavia olivatkin Niilan porot, hurjia menemään kuin
villipeurat, joita ei lumikaan pidättänyt. Oli Kiilalla niinkin villejä
pailakkoja, että niitä ajoon opetettaessa vuottoraipatkin rapsahtelivat
rikki.

Komea oli joikukin, jonka toiset lappalaiset olivat Salkko-Niilasta

tehneet, ja komea oli sen nuottikin, sillä maailman-rikkailla pitää olla
komea joiku ja komea nuotti.

Näin Kiilasta joiattiin:

— Salkko-Niila, nun nun nun nun nuu, on rikkaimpia

lappalaisia ja pitää palvoskiveä Peltotunturissa. Kyllä
palvoskivi kokoo poroja kokoon, kaikki yhteen tokkaan kokoo.
Tulee vielä muittenkin ihmisten poroja hänen tokkaansa. Ja
toisten ihmisten tokassa eivät säily hänen poronsa, vuoden,
 kaksi korkeintaan ne säilyvät. Porot ovat kuin peurat,
menentelijät ja arat. Ja niin kauan Salkko-äijä palvelee, että
kymmentuhatta on koko elo.

Jotkut kyllä, kadehtijat ja vihamiehet, sanoivat Salkko-Niilan

palvelevan pirua, ja joikasivat:

Salkko-Niila, nun nun nun nun nuu, palvelee pirua, jotta

porotokka suureksi tulisi.

Rahaakin, markkoja ja kruunuja, hopeakolikoita ja seteleitä, karttui

kasoittain Niilalle. Jopa sai ukko rahoja niin paljon, ettei enää
uskaltanut kaikkia kiisoissaan eikä aitoissaan tallettaa, vaan piilotteli
varkaiden pelosta niitä omiin salapaikkoihinsa, milloin mihinkin.
Sitoipa Niila kerrankin kaksikymmentätuhatta markkaa hopeaa ja
seteleitä karvakenkään, kääräisi sen tuohikäppyrään, kiersi kuusen
koskuksiin ja sitten kätki aarteensa metsään, kaatuneen lieon alle ja
peitteli vielä kävyillä ja sammalilla niin huolellisesti, ettei enää
itsekään aarrettaan löytänyt. Sinne se jäi kiveliöihin metsän hyviksi.

Ei Niilan kyllä olisi tarvinnut olla varkaista huolissaan, sillä hänellä

oli omat huolehtijansa. Niinpä kerrankin Niilan renki varasti isäntänsä
kätkön ja lähti karkuun. Mutta pitkälle hän ei ennättänyt, kun jo
näkymättömät ajajat olivat kintereillä ja kiusasivat miestä,
juoksuttivat hulluna erämaassa ristiin, rastiin, niin että hänen täytyi
viedä rahat sinne, mistä oli ottanutkin.

Niin auttoivat ja suosivat isien jumalat vanhaa Salkko-Niilaa.

Valtavine laumoineen hän kierteli tuntureilla ja ajeli komeasti suurilla
villeillä äärillään Ruijan rannoilla ja kaikilla markkinapaikoilla. Joka
syksy hän aina katosi pariksi viikoksi erämaihin.
 Mutta sitten seurasi kova koettelemusten aika. Mitä lienee Salkko-
Niila tehnyt, millä lienee jumalansa vihoittanut, kun häntä rupesi
kova onni vainoamaan, — kun Lapin vanhat jumalat eivät häntä
enää suosineetkaan. Olisiko ukko joutunut epäuskoon, ruvennut
horjumaan luottamuksessaan isien jumaliin ja arvelemaan itsekin,
että hän, kuten muut sanoivat, palvelee sittenkin pirua. Eivät jumalat
suvaitse rinnallaan muita jumalia, eivät Lapinkaan jumalat. Nekin
tahtovat miehen kokonaan. Tuli Lappiin suuri porojensurma, kamala
ruttonuoli ampui jängästä ja kaasi karjat melkein sukupuuttoon. Se
oli kamala aika: joukoittain kaatuili poroja samoille jalkain sijoille,
sortuen joskus parttioittain yhteen kasaan, etteivät toiset päässeet
kaatumaankaan, ja niin makasi erämaissa kaikkialla oikein
röykkiöittäin raatoja. Ei mennyt surma Niilankaan ohitse, vaan teki
surkeat tuhot hänenkin komeassa, valtavassa laumassaan. Ja kun
Niila siitä taas vähän pääsi jaloilleen, rupesi hän saamaan uusia
jopinsanomia: poroparttioita karkaili hänen karjastaan, milloin
minnekin vieraille alueille, häviten sinne ja tulematta enää takaisin
niinkuin ennen. Niin harhaantui kerrankin seitsensatainen tokka
Enontekiön tunturimaihin ja hävisi Hetan, Näkkälän ja Peltovuoman
poromiesten laumoihin. Monet kerrat rohkenivat poronrosvot
käväistä itse Kiilan tokassakin ja viedä milloin poron milloin kaksi,
jopa useasti koko joukonkin. Eivätkä näkymättömät huolenpitäjät
enää ahdistelleet rosvoja, vaan ne saivat kenenkään häiritsemättä
hävitä saaliineen. Siitä jo uskalsivat varkaat käydä ukon
rahakätköjenkin kimppuun, ja monet ovelat petturit viekoitelivat ja
narrasivat äijän menettämään omaisuuttaan kerran toisensa jälkeen.

Niin Niila-ukko, suuri maailman-rikas, aivan köyhtyi, viimein niin,

ettei edes enää voinut toimittaa syksyisiä palvontaretkiäänkään. Ei
ollut hänellä lopulta enää poroja, ei juuri merkin kantavaa, sati sitten
mustaa ja valkeaa hirvasta, Ukko-rukka oli joutunut kokonaan
jumaliensa hylkäämäksi niinkuin muinoin Job, suuri itämaan hurskas.

Mutta vielä kovempaa sai Lismajoen pirtin köyhäksi riistetty ukko

kokea, sillä Salkko-Niilan jumala oli vielä ankarampi kuin Jobin
jumala. Kun ukko ei enää saattanut toimittaa lupaamiansa hirvaita
tunturien seitakivelle, tuli jumala aivan tyytymättömäksi ja suuttui
Niilalle kokonaan. Olihan Niila vielä luvannut nuorimuksen
tyttärensäkin uhriksi, mutta ei ollut sitäkään antanut. Silloin vanha,
ankara tunturien valtias tuli Niilan pirttiin möykkäämään.

Ja niin sai kuulu Salkko-Niilan "piru" ja "kolkuttaja-äijä" alkunsa.

Se oli merkillinen olio se Salkko-Niilan kolkuttaja. Joka yö se kävi

ukon asuinpirtissä elämöimässä. Kuului ensin kuin kynsillä olisi
raapaistu porstuanlattiata, sitten kahinaa sillan alta, ja sen jälkeen
alkoi möykkääjä toimia pontevammin. Se röykytteli ovia ja kolkutti
seiniä, täräytteli ikkunoita ja paukutti lattiaparsia, pirtin laella se
kopsehti ja nurkissa tassutteli, ja toisinaan se tuli sisäänkin ja heilutti
kattilaa koukussa niin että kolisi, heitteli istuinpöliköitä, helisteli
avaimia taikka raaputteli uunin takana ja tömisteli jalallaan lattiata.
Mutta tavallisesti ei mitään näkynyt, ei minkäänlaista olentoa,
senkun liike vain kuului ja käpsehtiminen, ja toisinaan esineet
liikahtelivat ja ponnahtelivat paikoiltaan näkymättömän käden
heitteleminä. Joskus sentään nähtiin pimeästä loukosta kuin kirkas
silmä, joskus vilahti ovessa musta taikka valkea koira, ja väliin
nähtiin vanhan, harmaan lapinäijänkin häilähtävän oviaukossa.
Päivällä ei näkynyt eikä kuulunut mitään, mutta kun yö tuli ja tulet
oli sammutettu, alkoi heti entinen elämöiminen. Varsinkin seurasi
kolkuttaja uhriksi luvattua tytärtä: vasta sen jälkeen kun tyttö oli
pannut makuulle, ilmestyi möykkääjäkin ja kolkutteli aina kovimmin
sillä kohdalla, missä tyttö oli.

Tätä ehkä epäuskoiset luulevat vain tavalliseksi

takkavalkeatarinaksi, ja Lapin vanhojen erämaan kiertäjien vilkkaan
mielikuvituksen tuottamaksi tunturimaailman kummitusjutuksi.

Mutta moni rehti mies ja vakava vanha ukko on Salkossa käynyt ja

viettänyt siellä porokaarteella ollessaan useita öitä, siten itse ollen
"paikan päällä" näkemässä ja kuulemassa Lismajoen pirtin kummaa
kolkutusta. Onpa kerran Inarin nimismieskin, Rossander,
apulaisineen varta vasten käynyt ukon asunnolla ottamassa asiasta
selkoa, tutkinut siellä ja nuuskinut kaikki paikat, laittanut miehet
vartioimaan sekä ulos että sisälle, ja itse asettunut lattialle loikomaan
ja vartiota pitämään. Ja heti kun on tullut pimeä ja tulet on
sammutettu, on näkymätön olento alkanut entisellä tavallaan
ilmoitella olemassaolostaan. Eikä ole vallesmanni voinut muuta kuin
tunnustaa, että Salkko-Niilan mökissä on todellakin merkillinen ja
käsittämätön möykkääjä.

Eikä Salkon kolkuttaja vain omia aitojaan möykytellyt. Hyvin

kärkäs se oli tekemään kaikkea, mitä kummastelemaan tulleet taikka
muuten taloon sattuneet vieraat sillä teettivät. Niinkuin kerrankin,
kun joukko Kittilän poromiehiä vietti Salkossa yötänsä ja illalla
kolkuttajan kanssa ilvehti.

Möykkääjä ensin ilmoitti olemisestaan porstuassa raapiskellen.

— I lee ko stuorra tsaahpan! — ei ole kuin suuri hiiri, Salkko-Niila

sanoi, kun toiset jo hörössä korvin kuuntelivat.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com