Arabic as One Language Integrating Dialect in

the Arabic Language Curriculum Mahmoud Al-Batal

pdf download

https://ebookmeta.com/product/arabic-as-one-language-integrating-
dialect-in-the-arabic-language-curriculum-mahmoud-al-batal/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

The Routledge Course in Arabic Business Translation:

Arabic-English-Arabic 1st Edition Mahmoud Altarabin

https://ebookmeta.com/product/the-routledge-course-in-arabic-
business-translation-arabic-english-arabic-1st-edition-mahmoud-
altarabin/

Teaching Arabic as a Heritage Language 1st Edition

Rasha Elhawari

https://ebookmeta.com/product/teaching-arabic-as-a-heritage-
language-1st-edition-rasha-elhawari/

In Deadly Embrace Arabic Hunting Poems Library of

Arabic Literature Ibn Al-Mu■Tazz

https://ebookmeta.com/product/in-deadly-embrace-arabic-hunting-
poems-library-of-arabic-literature-ibn-al-mu%ca%bftazz/

AACN Core Curriculum for Progressive and Critical Care

Nursing, 8th Edition Aacn

https://ebookmeta.com/product/aacn-core-curriculum-for-
progressive-and-critical-care-nursing-8th-edition-aacn/
How to Start a Blog 1st Edition Flavio Copes

https://ebookmeta.com/product/how-to-start-a-blog-1st-edition-
flavio-copes/

Human Resource Management: Gaining a Competitive

Advantage 13th Edition Raymond Noe

https://ebookmeta.com/product/human-resource-management-gaining-
a-competitive-advantage-13th-edition-raymond-noe/

Earl of Infamy Lords of Scandal 14 1st Edition Tammy

Andresen

https://ebookmeta.com/product/earl-of-infamy-lords-of-
scandal-14-1st-edition-tammy-andresen/

Data Visualization: Exploring and Explaining with Data

Jeffrey D. Camm

https://ebookmeta.com/product/data-visualization-exploring-and-
explaining-with-data-jeffrey-d-camm/

SCIENCE OF READING a handbook 2nd Edition

https://ebookmeta.com/product/science-of-reading-a-handbook-2nd-
edition/
Encore (Famous #4) 1st Edition Eden Finley

https://ebookmeta.com/product/encore-famous-4-1st-edition-eden-
finley/
Arabic as
One Language
Integrating Dialect in the Arabic Language Curriculum

Mahmoud Al-Batal, Editor

Georgetown University Press / Washington, DC

Related Works from Georgetown University Press

The Teaching of Arabic as a Foreign Language: Issues and Directions

Mahmoud Al-­Batal, editor

Teaching and Learning Arabic as a Foreign Language: A Guide for Teachers

Karin Ryding, foreword by Roger Allen

Arabic Language and Linguistics

Reem Bassiouney and E. Graham Katz, editors

Al-­ᶜArabiyya: Journal of the American Association of Teachers of Arabic

Arabic as
One Language
Integrating Dialect in the Arabic Language Curriculum

Mahmoud Al-­Batal, Editor

Georgetown University Press / Washington, DC

© 2018 Georgetown University Press. All rights reserved. No part of this book may be
reproduced or utilized in any form or by any means, electronic or mechanical, including
photocopying and recording, or by any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher.

The publisher is not responsible for third-­party websites or their content. URL links were
active at time of publication.

Library of Congress Cataloging-­in-­Publication Data

Names: Al-­Batal, Mahmoud, editor.

Title: Arabic as One Language : Integrating Dialect in the Arabic Language
Curriculum / Mahmoud al-­Batal, editor.
Description: Washington, DC : Georgetown University Press, 2017. | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017007580 (print) | LCCN 2017010313 (ebook) | ISBN
9781626165038 (hc : alk. paper) | ISBN 9781626165045 (pb : alk. paper) |
ISBN 9781626165052 (eb)
Subjects: LCSH: Arabic language-­-S ­ tudy and teaching. | Arabic
language-­-­Spoken Arabic. | Arabic language-­-­Dialects.
Classification: LCC PJ6066 .A69 2017 (print) | LCC PJ6066 (ebook) | DDC
492.7/80071-­-­dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017007580

This book is printed on acid-­free paper meeting the requirements of the

American National Standard for Permanence in Paper for Printed Library Materials.

19 18    9 8 7 6 5 4 3 2 First printing

Printed in the United States of America

Cover design by Martha Madrid

 To teachers and students of Arabic everywhere
in the hope that this work
will contribute to richer teaching and learning experiences
and deeper appreciation of its beautiful mosaic
This page intentionally left blank
 Contents

Preface ix
Acknowledgments xvii

PART 1: Dialect Integration: A New Frontier for Arabic

1 Dialect Integration in the Arabic Foreign Language

Curriculum: Vision, Rationale, and Models 3
Mahmoud Al-­Batal
2 To Separate or to Integrate, That Is the Question:
The Cornell Arabic Program Model 23
Munther Younes
3 Lessons Learned and Empirical Data from Twenty-­Five
Years of Using an Integrated Approach 36
R. Kirk Belnap
4 Preparing Arabic Teachers for Integration:
The Edinburgh Model 54
Jonathan Featherstone
5 Preparing Students for the Future: Integrating Dialect
and Standard into the Arabic Foreign Language Classroom 73
Elizabeth Huntley

PART 2: Curricular Models and Approaches to Integration

6 A Digitally Assisted Model of Integration of Standard

and Colloquial Arabic Based on the Common European
Framework 93
Manuela E. B. Giolfo and Federico Salvaggio
7 Developing a Genre-­Based Curriculum to Teach
Arabic Diglossia 114
Emma Trentman

vii
viii Contents

8 An Integrated Moroccan and Modern Standard Arabic

Curriculum for First-­Year Learners 134
Mike Turner
9 Arabic Diglossic Speaking without Mixing:
Practices and Outcomes from a Beginning Level 154
Sonia Shiri and Charles Joukhadar

PART 3: Integration and Skill Development

10 Integrating Colloquial Arabic into the Arabic

L2 Curriculum: An Analysis of Learner Speech 175
Lama Nassif
11 Diverse Speaker Output in the Integrated Arabic Classroom:
Trends and Interpretation 199
Thomas Leddy-­Cecere
12 Effects of Integrated Arabic on Written Language Skills
at West Point: A Longitudinal Study 221
Gregory R. Ebner and Jeff R. Watson

PART 4: Learners’ and Teachers’ Voices and Perspectives

13 Integrating Colloquial Arabic in the Classroom:

A Study of Students’ and Teachers’ Attitudes and Effects 237
Martin Isleem
14 Dialect Integration: Students’ Perspectives within
an Integrated Program 260
Mahmoud Al-­Batal and Christian Glakas
15 Integration and Students’ Perspectives in a
Multidialect Environment 279
Mai Zaki and Jeremy Palmer
16 Teachers’ Voices: Analysis of Teachers’ Speech and
Teachers’ Perspectives in Integrated Arabic Classrooms 298
Caroline Najour

List of Contributors 319

Index 325
 Preface

The question of the relationship between al-­fuṣḥā “formal literary Arabic”

and al-­ᶜāmmiyya “colloquial Arabic” and their place in teaching and learning
has occupied Arab intellectuals and education specialists at least since the
early days of Arab Nahḍa “awakening” in the nineteenth century. The issue
has been and continues to be debated vigorously because it is complex and
laden with ideology. The sociolinguistic maxim “When we talk about lan-
guage, we are also talking about something else” points us toward the ways
in which the question of Arabic touches on politics, religion, and cultural
identity. Current pedagogical practice throughout the Arabic-­speaking world
makes al-­fuṣḥā the sole focus of curricula intended for native speakers of
Arabic, while al-­ᶜāmmiyya, the means of daily communication, is not admit-
ted into the curriculum.
The field of teaching Arabic as a Foreign Language (TAFL) in the United
States and elsewhere in the world has largely upheld this practice and devel-
oped its own vision of al-­fuṣḥā that came to be known as Modern Standard
Arabic (MSA). The sole attention to MSA worked well at a time when the
learning of Arabic in the West was perceived of as an academic pursuit
focused on deciphering and translating texts with very little attention to the
speaking skill—especially because this coincided with an Arab public sphere
that was largely censored and linguistically corrected. This pedagogical prac-
tice drew justification from Charles Ferguson’s “diglossia” in 1959 that pre-
sented al-­fuṣḥā as the “high” prestigious variety of language and al-­ᶜāmmiyya
as the “low” variety.
This single-­minded attention to MSA in the TAFL curricula continued
until the 1980s, when new concepts, approaches, and practices emerged in
foreign language education. The communicative approach to language teach-
ing and the proficiency movement promoted sociolinguistic and pragmatic
competencies along with contexts, functions, and authentic language. These
trends continued to evolve in the 1990s with a new emphasis on developing
cultural knowledge and intercultural communication in language curricula.
These developments presented teachers of Arabic with the challenge of
designing curricula that are communicative-­ and proficiency-­based in a lan-
guage variety that is not used in interpersonal communication. Gradually the
status of MSA as the only form of Arabic we teach our students came into

ix
x Preface

question, and we began to hear calls to introduce dialects to the Arabic cur-
riculum in order to bring the curriculum in line with communicative
approaches. Large programs introduced dialect courses at the upper levels;
however, these courses remained separate from the core Arabic curriculum
that continued to privilege MSA.
The new millennium accentuated and accelerated these challenges, as the
United States saw an unprecedented growth of interest in the study of Arabic
and in study abroad in the Arab world. The high level of demand for Arabic
created the opportunity for the development and publication of new text-
books, two of which integrate MSA and dialect, yet also underscored the fact
that the exclusive focus on MSA and the almost complete exclusion of the
dialect from the curriculum at the lower levels of instruction was not prepar-
ing students for real communication or intercultural communication.
Despite these developments, however, the integration of dialect into the teach-
ing of Arabic remains the practice of a minority of programs in the United States.
Opposition to integration is often attributed to care for the well-­being of the stu-
dents, on the basis that it would cause confusion, or because teachers fear they
might teach students a dialect for which they have no use. This book presents
research from a variety of programs demonstrating that the difficulty of learning
two varieties of a language is far outweighed by the benefit of skills gained and
that dialect is important in building linguistic and sociocultural skills no matter
which dialect is taught. (More data and evidence is available than could fit in the
book; additional data, as noted in each chapter, is provided on this book’s product
page on the Georgetown University Press website.) What is left after that is lan-
guage ideology: the deep-­seated beliefs that many educated speakers of Arabic
share about what constitutes “proper” or “correct” language and the equally deep
feelings about the link between al-­fuṣḥā and Islam. But these ideologies cannot
constitute the main guiding principles for the profession of TAFL.
The main aim of the present volume is to shift the debate on dialect
integration in the field of Arabic from the realm of ideology to that of ped-
agogy. It does so by providing Arabic teachers and curriculum designers
with insights and experiences of Arabic programs in the United States and
abroad that have integrated dialects into their curricula. These insights are
based on actual program models, classroom practices, and students’ output,
augmented by student and teacher perspectives gathered through surveys
and interviews.
This book is aimed at present and future teachers of Arabic as a foreign/
second language, program directors and coordinators, and students interested in
learning more about how Arabic can be studied and taught. The book may also
 Preface xi

be of interest to specialists in foreign language education interested in under-

standing the current dynamics of the Arabic field and its future trajectories.
The book includes sixteen chapters that deal with a wide variety of issues
related to integration. The chapters are written by instructors who teach in
Arabic programs in the United States, the United Kingdom, Italy, and the
United Arab Emirates and who have implemented integration in their own
teaching. The book is organized in four sections described below.

Part 1: Dialect Integration: A New

Frontier for Arabic
Section 1 includes five chapters and provides general background to the issue
of integration as a new frontier for the field of Arabic. In chapter 1, Mahmoud
Al-­Batal presents a vision of “Arabic as One,” in which dialect and MSA are
conceived as one language, integrated and coexisting in the classroom from
the onset. He then argues why this vision should replace what he calls the
“firewall of separation” between MSA and the dialects, noting the increased
presence of spoken Arabic in the public sphere across the Arab world, the
changing needs of Arabic learners, and the new trends in language pedagogy.
Al-­Batal discusses six current models of integration that demonstrate the
flexibility that institutions have in implementing an integrated approach that
addresses their particular goals and contexts. In the “Arabic as One” vision,
he argues, lies a fuller understanding of the Arabic language and a richer
appreciation of the intricacies of Arab cultures.
In chapter 2, Munther Younes synthesizes his long experience exploring
how to integrate dialect and MSA. Should the two registers be integrated
simultaneously? Should they be introduced in the same course or through
separate tracks? Taking the Arabic program at Cornell as a case study, Younes
argues that MSA and dialect are one in the same communication system with
complimentary roles and, as such, should be given an equal weight in curric-
ulum development. By navigating the reader through examples of specific
activities that engage both the written and oral proficiencies, the author illus-
trates a program based on shared elements of dialect and MSA, particularly
at the early stages of instruction.
In chapter 3, Kirk Belnap provides the history and development of dialect
integration at Brigham Young University (BYU), explaining how the desire
to provide students with the skills to communicate in both informal and for-
mal contexts became the foundation of BYU’s program. Analyzing data
gathered from BYU students who studied abroad, the author highlights the
xii Preface

ability of the program to teach and students to learn and function in Arabic in
MSA and multiple dialects. Furthermore, he demonstrates how proficiency in
one dialect increases students’ enthusiasm for proficiency in other registers of
the language, including MSA. Belnap argues that dialect integration is worth
any initial confusion experienced by either instructors or students in order to
develop superior proficiency in Arabic.
In chapter 4, Jonathan Featherstone analyzes the reasons for a lack of insti-
tutional practice of the integrated approach, specifically in the United King-
dom. He introduces a teacher-­training program based on the concept of
integration at the University of Edinburgh as a way of addressing the fears,
worries, and, confusion associated with integration in the minds of many
Arabic teachers. This training program aids instructors in deconstructing and
reconstructing their perceptions of Arabic in the hopes of helping them better
understand the relationship between MSA and the dialects. The program also
helps the teachers develop both the creative tools required to teach an inte-
grated curriculum and the empathy needed to understand the learning process
for students under this approach.
In chapter 5, Elizabeth Huntley provides a comprehensive background to
the question of integration in the field of Arabic and discusses the argu-
ments that are presented for and against integration. She also compares the
reactions of students learning under the integrated approach in a beginning-­
level course at the University of Michigan to those studying dialect and
MSA simultaneously while abroad. Huntley underscores the importance of
implementing an integrated curriculum from the very start in order to miti-
gate possible confusion among students on the various differences in dialect
and MSA.

Part 2: Curricular Models and

Approaches to Integration
Part 2 is composed of four chapters that document the curricular models and
approaches to integration that have been developed at major programs in the
United States and abroad. In chapter 6, Manuela Giolfo and Federico Salvag-
gio use the Common European Framework of Reference for Languages
(CEF) and information and communications technology (ICT) as models to
develop a task-­based curriculum that seeks to place equal but separate
emphasis on MSA and the dialects in an integrated approach. By separating
Arabic into four basic skills and then further into two subcategories of read-
ing and writing versus listening and speaking, the authors develop a method
for monitoring appropriate student use of dialect and MSA across the various
 Preface xiii

levels of language proficiency. The authors then demonstrate, through ICT, a

method for determining the linguistic output for each of the separate skills
based on tasks completed by students. They conclude that the appropriate use
of dialect and MSA is possible in an integrated approach, and they demon-
strate a method for accurately assessing student proficiency in both registers
across the four skills.
In chapter 7, Emma Trentman demonstrates a way to address integration
through a genre-­based curriculum. Theoretically based on the systemic func-
tional linguistics definition of text and genre, Trentman develops a beginning-­
level Arabic curriculum at the University of New Mexico structured around
“Can-­Do” statements. The use of Can-­Do statements, such as “I can talk
about jobs and careers,” as a basis for the curriculum creates a way to incor-
porate contexts for appropriate usage of dialect and MSA in a natural fashion.
The author advocates the use of genre-­based pedagogies to address both how
to integrate dialect and MSA in an Arabic language program and how to
create sociolinguistic awareness among students.
In chapter 8, Mike Turner introduces a program for integrating the teaching
of Moroccan Arabic dialect materials into a first-­year Arabic course that uses
the Al-­Kitaab textbook series. He describes the increasing urgency of develop-
ing materials for teaching Moroccan in the integrated classroom, propelled by
recent changes in the TAFL field, and outlines the principles that should inform
this task. A key component of the author’s proposal is an independent online
Moroccan Arabic Supplement, already prototyped and implemented in a first-­
year Arabic course, which provides task-­based activities and supporting audio-
visual materials in Moroccan on par with the materials currently available in
the textbook for Egyptian and Levantine. The chapter explains the design and
editorial decisions that were made while preparing the supplement.
In chapter 9, Sonia Shiri and Charles Joukhadar present the integration
model used by the Arabic Flagship Program at the University of Arizona,
which designates a time for MSA and a separate time for dialect in the same
Arabic course. The authors identify the importance of minimizing mixing
between the two registers for students learning dialect and MSA simultane-
ously. They argue that, by heightening students’ ability to “notice” and differ-
entiate between the two varieties early on, students maintain the awareness
that dialect and MSA are separate registers and, consequently, develop a
sociolinguistically appropriate proficiency. Instructors play a major role in
maintaining this separation and in fact act as the guiding force that strengthens
the strategy of “noticing” among students. Their study argues for the possibil-
ity of achieving proficiency in an integrated classroom while maintaining a
sociolinguistic distinction between the two varieties.
xiv Preface

Part 3: Integration and Skill Development

Part 3 of this volume includes three chapters, each of which focuses on the
effect of integration on overall skill development in Arabic skill with special
attention paid to student output. In chapter 10, Lama Nassif seeks to catego-
rize the phases of integration as exhibited in the spoken output of students at
the elementary, intermediate, and advanced levels. A secondary goal of her
study is to determine to what extent learners are successful in developing
sociolinguistic competence in the two registers. By analyzing student pro-
duction of verbs, negation markers, and conjunctions, Nassif codifies the
features of speech in integrated instruction, identifies the systematic patterns
in student speech production, and determines the degree of success of the
integrated approach to develop sociolinguistic awareness among students.
Nassif substantiates the success of integration by demonstrating the develop-
ment of a rich linguistic awareness and repertoire that prepares students well
for real-­life use of the language.
In chapter 11, Thomas Leddy-­Cecere maintains the focus on students’
spoken output by analyzing student output as a product of the various dialect
and MSA input the students have received through integration. Leddy-­
Cecere’s study uncovers the existence of natural linguistic processes that
appear and reappear among students studying the two registers simultane-
ously and examines the extent to which these processes are predictable and
can help in determining pedagogical outcomes of integration. Through class
observation and student interviews, the author lays out four developmental
stages exhibited by students progressing through the Arabic program at the
University of Texas at beginning through advanced levels. The study reveals
an identifiable and predictable trajectory for the developmental phases of
dialect among students in this curriculum, which in turn offers an important
insight into further pedagogical assessment and curricular design for current
and future implementation of the integrated approach.
In chapter 12, Greg Ebner and Jeff Watson challenge the notion that MSA
will suffer when adopting an integrated approach. The authors argue that
integration is capable of supporting an equal and strong focus on MSA and
dialect simultaneously and demonstrate that there is no statistically signifi-
cant decrease in MSA proficiency because of this integration. Through the
analysis of test scores from West Point’s Arabic students, the authors compare
the achieved proficiencies of students who are studying only MSA to those
focusing on MSA and a dialect and show that test results were statistically
similar for students before and after integration. They argue that students are
up to the challenge of developing the skills to navigate both registers.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 — Olette oikeassa, alkaa Dargis vihdoin, — minun täytyy lähteä,
sillä me olemme käyneet toisillemme vaarallisiksi.

Hän pusertaa kovasti hänen vasenta kättään, Elina tuntee kuinka

vihkisormus syöpyy lihan sisään. Se koskee ja samalla lieventää.

— Jos minä tietäisin, sanoo Dargis hetken kuluttua ja nauraa

kovaa naurua, — olenko suuri sankari vaiko suuri — narri. Välistä
minun täytyy ihailla sekä omaani että teidän hillitsemiskykyä, mutta
välistä minä sitä inhoan. Sanon itselleni, ettei tunteemme ole oikea,
koskei se ole välitön. Mutta se on kai kasvatuksemme vika — tai
ansio.

— Kuinka moneen kertaan minä olenkaan nuo ajatukset ajatellut,

puhuu Elina jäykästi. — Olette oikeassa, me olemme liian hyvin
kasvatettuja, voidaksemme tuntea välittömästi niinkuin
luonnonlapset!

Äänettöminä he silmäilevät koskeen, jonka vaahdot syöksyvät

mustaan veteen. Laituriin on tarttunut tukinpää ja kun virta vierii sitä
vastaan, kohoavat pärskeet niin korkeiksi, että ne heittäytyvät
rannalle asti ja puitten oksiin.

— Olenko minä viettänyt kokonaista kaksi päivää teidän

seurassanne? virkkaa Dargis. — Se aika tuntuu lyhyeltä unennäöltä
vain!… Voitteko, Elina rouva, antaa minulle anteeksi kaiken tuskan,
jonka olen teille tuottanut?

Elina katselee häneen nuhdellen.

— Jollen olisi oppinut teitä tuntemaan, niin en olisi elänyt, sillä

tunteideni runsaudesta kiitän teitä. Minä olen aina janonnut tunteita,
paljon tunteita, kaikkia, sekä hyviä että pahoja…

— Ja kuitenkaan ette vielä ole kokenut sitä yhtä ja ainoaa… Vasta

kun sen olette tuntenut, voitte sanoa eläneenne, sillä vasta se saa
teidät unohtamaan itsenne.

Elina säpsähtää ja jää kalpeana tuijottamaan eteensä.

— Minun täytyy lähteä, Elina rouva, puhuu Dargis, — hevonen on

pian valjaissa… Ja vielä viimeinen pyyntöni: minä niin mielelläni
suutelisin teitä, kerran, edes otsalle, lisää hän hiljaa.

— Ei, ei, Jumalan tähden, hätääntyy Elina. — Te olette näinä

päivinä omistanut koko henkeni. Älkäämme astuko henkisyydestä
aistillisuuteen!

— Kaikki on henkistä sille joka rakastaa, ja minä tahdon…

Hänen silmänsä säihkyvät, hän avaa sylinsä, mutta Elina pakenee.

Hervottomina vaipuvat miehen käsivarret alas, tuntuu siltä kuin hän
olisi riisunut yltään kaiken voimansa.

— Anteeksi! sopertaa hän ja astuu Elinaa likemmä, — tämä tila

tekee ihmisen hulluksi!

— Ymmärtäkää minut oikein! pyytää Elina ja ojentaa hänelle

kätensä.

Sanattomina astelevat he ylös rannalta. He tuntevat molemmat,

että ero heidän välillään nyt tapahtuu. Etäisyys ei tosin tule olemaan
suuri, mutta henkisen yhteyden täytyy lakata.
 Hyvästi jättäessä tempaa Dargis hänet syliinsä, pitää hänen
hytkivää ruumistaan käsivarsillaan ja painaa hänen otsalleen
suudelman.

— Jumalan haltuun!

Elina kuulee hänen askeltensa etenevän, kuulee kulkusten alkavan

soittaa, mutta ei voi liikahtaa paikalta: hän on kuin kivettyneenä.
Tuleeko hänen vielä tämän jälkeen elää? Hän ei käsitä miten se on
mahdollista!

Aika Arrakoskella käy hänelle sietämättömän pitkäksi, hänen pitäisi

tehdä työtä ja järjestää, mutta hän ei muista mitään ja koko päivän
häntä väsyttää, sillä yöt eivät tuo unta. Hänen täytyy päästä pois.
Vaan minne? Hän ei tahtoisi Helsinkiin, sillä he ovat molemmat
siellä… Mutta hän alkaa kuvitella, että Yrjö sairastuu, kuolee, ja mitä
tulee hänestä, Elinasta, silloin? Hän ajattelee ja ajattelee. Hänen
sisäinen elämänsä muodostuu helvetiksi, omantunnonvaivojen
palavaksi kuiluksi…

Hänen täytyy rientää Yrjön luo!

Ja parin päivän perästä istuu hän jo junassa, matkalla Helsinkiin,

kotiin.

Hän on sanomattoman levoton. Hän tietää, että kun hän näkee

Vitoldin, niin koko hänen taitavasti kokoonpantu rakennuksensa
alkaa horjua, hän unohtaa kaikki hyvät päätöksensä… Ja jos hän sen
uskollisuutensa, mikä hänelle vielä on jäänyt, kadottaa, silloin on
maaperä hänen jalkainsa alta poissa, silloin hän seisoo
pohjattomassa suossa… Ihminen pyrkii vaistomaisesti eheyteen:
jollei hän saavuta onnea, niin hän hakee epätoivoa. Elinan täytyy
saavuttaa onni täydellisessä uskollisuudessa!

Ja siihen ei löydy kuin yksi keino: se, että hän kadottaa Vitoldin,
että Vitold rakastuu toiseen.

Agnesiin, joka on nuori, suloinen, puhdas! Olisiko se mahdotonta?

Heidän täytyy oppia tuntemaan toisensa! He varmaan rakastuvat! Ja
jos hän, Elina, sen saa aikaan, niin hän omantuntonsa alttarille on
kantanut viimeisen uhrinsa, silloin hänen täytyy päästä eheyteen!

Yrjö ja Agnes ovat häntä vastassa asemalla ja kotona odottaa

katettu illallispöytä höyryävine teekeittiöineen. Kaikki huoneet ovat
valaistut, soittokoneen kansi on auki ja Elinan kirjoituspöydällä
seisoo lemuava, valkea kukka. Heidän on ollut häntä niin ikävä, he
ovat häntä niin odottaneet!

Seuraavana päivänä tapaa Elina Dargiksen. Hän näkee, että hän

taistelee pysyäkseen levollisena. Hän ei suutele hänen kättään, ei
edes paina sitä, niinkuin ennen. He istuutuvat tavanmukaisille
paikoilleen Vuoriolan salissa, mutta kumpikaan ei saa sanaa
lausutuksi. Elinahan on päättänyt toimia määrätyn ohjelman
mukaan, vasta oli hänelle aivan selvillä mitä hänen piti sanoa ja nyt
on hän sen kokonaan unohtanut. Hän tuijottaa eteensä maahan,
ikäänkuin toivoen maton kuvioista voivansa lukea, mistä alkaa.

— Tätä, virkkaa hän vihdoin kankeasti, — tätä ei voi jatkua. Minä

olen toisen miehen vaimo ja tämä toinen on ystävänne. Hän
tarvitsee minua, te sen tiedätte, ja minä häntä kunnioitan ja
rakastan… Niin, rakastan, toistaa hän ikäänkuin itselleen
vakuuttaakseen, että hän puhuu totta, — vaikka toisella tavalla kuin
teitä. Minä olen hänet jo monesti ajatuksissani surmannut, vain
saadakseni omistaa teidät, ja hän on sentään aina kohdellut minua
suurimmalla hellyydellä… Minun täytyy pysyä hänelle uskollisena,
minun täytyy ehyesti ja kokonaan olla hänen vaimonsa.

Hän nielee kyyneleet, jotka yrittävät alkaa valua ja puhkeaa

taaskin puhumaan:

— Teidän täytyy rakastua toiseen! Eikö totta, te koetatte,

teettehän sen?

— Koetan, koetan, sanoo Dargis katkerasti. — Ettekö näe, että

olen hyvällä alulla, enhän eilen tullut edes junalle vastaanne!… Minä
en teitä enää rakasta. Te olette minulle se, joka aukaisitte suljetun
tunteeni, ette mitään muuta! Olkaa huoleti, kyllä minä rakastun
toiseen!

Hän nauraa omituista, luonnotonta naurua, joka miltei saa Elinan

pelkäämään.

— Ei, ei noin! pyytää hän hellästi.

Silloin tarttuu Dargis hänen käsiinsä ja vie ne epätoivon kiihkolla

huulilleen.

— Olkaa poissa minun näkyvistäni, alkaa hän sitten, — sillä teidän

näkemisenne on minulle myrkkyä! Älkää antako minun kuulla
ääntänne… Elina, Elina!

Elina on purskahtanut itkuun ja vaipunut polvilleen maahan. Nyt

se tapahtuu, nyt, nyt he eroavat ikipäiviksi…!

— Hyvä, puhuu hän vihdoin katkonaisesti, — älkää tulko meille,

minä lupaan välttää teitä minkä voin!… Ja kuulkaa, te koetatte
rakastua! Onhan suloisia, hyviä, nuoria tyttöjä…!

— Mutta jolleivät he rakastu minuun?

— Rakastuvat aivan varmaan ja te tulette vielä niin onnelliseksi!

Ja kiihdyttämällä kiihdyttävät he toisensa sellaiseen innostukseen,

että he miltei säpsähtävät, kun ovi avautuu ja Agnes tulee
ilmoittamaan, että kahvi on valmista.

— Tule laulamaan, sisko! huudahtaa Elina, tarttuu Agnesin

käsivarteen ja vie hänet soittokoneen ääreen.

Hetkisen selailee hän nuottivihkoa ja alkaa sitten säestää. Agnes

on punastunut, hän ei tahtoisi sitä laulua, mutta Elina pysyy
järkähtämättömänä ja vihdoin alkaa Agnes:

Ich kann's nicht fassen, nicht glauben,

Es hat ein Traum mich berückt,
Wie hätt' er doch unter Allen
Mich, Arme, erhöht und beglückt?
Mir war's er habe gesprochen:
Ich bin auf ewig dein,
Mir war's, ich träume noch immer,
Es kann ja nimmer so sein.
O lass im Traume mich sterben
Gewieget an seiner Brust,
Den seligen Tod mich schlürfen
In Thränen unendlicher Lust…
Ich kann's nicht fassen, nicht glauben,
Es hat ein Traum mich berückt…
 ———

Dargis ei enää syö päivällistä Vuoriolla eikä käy talossa kuin aivan
harvoin. Kaupungilla luullaan, että he ovat riitaantuneet, ja arvellaan,
että niin käy aina, kun ystävyys on ollut liian kuumaa. Mutta Elina
rouva syyttää tuntejaan ja miehensä töitä. Soittoharjoitustensa
tähden on Agnesin pitänyt muuttaa pois Vuoriolta.

Kerrotaan yleisesti, että Agnes ja Dargis olisivat kihloissa. Johan

nyt vähemmälläkin! Tietysti Elina rouva on pannut liikkeelle kaikki
voimansa saadakseen heidät suostumaan toisiinsa. Kunnaskaan ei
ole ollut tiellä, hän kun oleskelee maalla.

Näyttää todellakin siltä kuin Agnes ja Vitold rakastaisivat toisiaan.

He ajelevat yhdessä, hiihtelevät, luistelevat, kävelevät yhdessä. Elina
tuntee, säestäessään siskoaan, miten hänen esityksensä
kypsymistään kypsyy ja miten paljon syvyyttä hän jo saa tekstiin.
Hän näkee uuden ilmeen syntyvän sisarensa kasvoihin, hän tietää
niin hyvin, mikä sen synnyttää: rakkaus.

Eräänä keväisenä iltana, kun Elina järjestelee miehensä tavaroita

ulkomaanmatkaa varten, hiipii Agnes kyökin kautta hänen luokseen.

Hänen kasvojansa peittää valkea harso, mutta Elina näkee, että

posket hohtavat ja silmät punoittavat kuin kyynelistä.

— Oletko yksin? kuiskaa Agnes.

— Olen, lapseni.

Ja Agnes riistää hatun päästään, lankeaa sisarensa kaulaan ja

itkee, nauraa ja hymyilee sekaisin.
 Elinan ei tarvitse kysyä, mikä hänen on. Hän tietää, että nyt se on
tapahtunut, se mitä hän on tahtonut.

— Me olimme Eläintarhassa kävelemässä, minä ja Vitold, kertoo

Agnes katkonaisin sanoin.

Ja samassa hän taasen purskahtaa itkuun ja puna leviää

helakkana poskille.

Suudelmako hänen mieleensä muistui, ensi suudelma, jota ei hän,

Elina, koskaan ottanut häneltä?

— Minä ymmärrän sinut, sanoo Elina hiljaa ja silittää sisarensa

kiharoita.

— Et käsitä, miten olen onnellinen!

— Käsitän, kultani. Tee hänetkin onnelliseksi!

*****

Pian lähtee Yrjö ulkomaanmatkalleen ja sisarukset Arrakoskelle.

Dargis jää Helsinkiin alkukesäksi, vielä käyttääkseen hyväkseen
kirjastoja. Kesän ollessa kauneimmillaan lupaa hän saapua
morsiamensa luo. Silloin julkaistaan kihlaus suurissa sukukutsuissa
Arrakoskella. Elina tosin on koettanut niitä vastustaa, mutta Agnes
iloitsee niistä niin vilpittömästi, että hän vihdoin on antanut
suostumuksensa.

Hänelle ei itse asiassa mikään enää ole vaikeaa. Hänen rintansa on

jo jäätynyt, hän on jo kaikkeen tottunut.
XII

Kevät on ihanimmillaan, metsä hiirenkorvalla, ja vasta auenneilla

lehvillä välkkyy tuoksuva, pihkainen mehu. Nurmet rehoittavat, ruis
tekee tähkää, ensi kukkaset ovat jo aukaisseet silmänsä. Ainoastaan
vanhat lehmukset ja vaahterat Arrakosken puistossa pysyvät yhä
vielä mustina, paljaina, hitaasti käärien auki umppujaan auringossa.

Muuten on taloon palannut kuin uusi elämä, heijastus entisestä

loistosta. Puisto on laastu ja siistitty, umpeen kasvaneet käytävät
aukaistut ja hiekoitetut, vanhoja huvihuoneita ja laitureja kosken
rannalla on korjattu. Jo kuuluu vanhasta talosta soittoa ja laulua,
kaksi nuorta naista ratsastelee likitienoon teillä, tai heloittavat heidän
vaaleat pukunsa puutarhasta. Vieraitakin alkaa käydä. Vanha Leena
on muuttanut entiseen kamariinsa kyökin vieressä. Hänellä on nyt
suuri sananvalta talossa.

Niin, entisyyttä on koetettu palauttaa, viikkokausia on rouva

häärinyt puistossa ohjaamassa työväkeä. Vihdoin pitää pehtori
velvollisuutenaan huomauttaa, että jos tämäntapaista
parantamistyötä yhä jatketaan, niin täytyy maanviljelyksen jäädä
aivan takapajulle, ja se on jo ennestään tarpeeksi laiminlyöty. Elina
rouva heittää siis korjaustyönsä vähemmälle, mutta hän kärsii
jokaisesta kannosta, joka on kukoistavan puun paikalla, jokaisesta
istutuksesta joka on toisin kuin isän aikana. Ja kaikki on toisin, kaikki
on rappeutunutta. Hän vimmastuu alussa niin, että hän päättää
vaikkapa itse laittaa kuntoon koko puiston. Ja hän ryhtyy hentoine
käsineen perkaamaan maata ja kitkemään rikkaruohoja. Hän on
illalla siihen määrään väsynyt, että hän melkein kaatumalla kaatuu
vuoteelleen. Ja kun hän aamulla herää, niin ei hän tunne käsiään
omikseen: ne ovat paisuneet aivan kankeiksi, niillä on mahdoton
soittaa! Sen jälkeen jää puutarhanhoito muille, mikäli aikaa riittää.
Ihmisen täytyy tottua kaikkeen, siihenkin, että kotitalo säälimättä
rappeutuu. Se on Elinalle vaikeaa. Agnesin on helpompi, sillä hänellä
ei ole niin selviä muistoja isän ajoilta.

Kokematon Elina rouva on emäntänä talossa. Hänen kanssaan

tulee pehtori neuvottelemaan töistä ja hänelle hän valittaa huoliaan,
jollei taivas anna tarpeeksi sadetta ja päiväpaistetta, tai jos
työmiehet ovat olleet huolimattomat. Onneksi on setä Arrakoskelle
toimittanut pehtoriksi kunnon miehen. Mitä koko talonpidosta
muuten tulisikaan! Sillä Elina rouva ei maanviljelyksestä ymmärrä
mitään: ainoastaan sen hän käsittää, ettei hän saa
tietämättömyyttään liiaksi näyttää, että hänen täytyy olla
ymmärtävinään. Hän esiintyy siis suurella varovaisuudella ja
näennäisellä varmuudella.

Mutta tämä kaikki tuntuu ikävältä, se ei sovi hänelle. Hän ei tule

ajatelleeksi, että hänen tuolle ulkonaiselle huolenpidolle pitäisi olla
kiitollinen, sillä haihduttaahan se hänen sairaan tunne-elämänsä
kipua. Hän kaipaa tuskiaan, elämä tuntuu niin tyhjältä, niin köyhältä.
Hänen on ikävä. Dargista vaiko Yrjöä? Molempiako, vai toistako
enemmän? Ja kumpaako?
 Kun olisi edes joku, jonka kanssa saattaisi vaihtaa ajatuksia!
Pitäjässä on nykyään pelkästään naisia. Ne jotka ovat jäljellä entisiltä
ajoilta, ovat katkeria vanhojapiikoja, nuoremmat taas ovat
itsetietoisia tyttöletukoita. Elina riitaantuu heti heidän kanssaan eikä
sen koommin enää lähde heidän seuraansa.

Kesä kuluu hiljalleen, ilmat ovat ihanat ja luonto hymyilee.

Sisarukset ovat paljon yhdessä. Heidän makuuhuoneensa ovat seinä
seinässä ja ovi välillä on auki. Yhdessä he aamuisin lähtevät uimaan,
yhdessä he ratsastavat, tekevät kävelyretkiä, lukevat. Yhdessä he
malttamattomasti odottelevat kirjeitä, toinen mieheltään, toinen
sulhaseltaan. Agnes kertoo Elinalle huolistaan ja onnestaan, Elina ei
Agnesille koskaan mitään.

— Elina kultaseni, olet niin huolestuneen näköinen, sanoo Agnes

välistä ja painautuu sisartaan likemmä. — Oletko levoton Yrjöstä?
Kirjoittiko hän jotakin pahaa?

— Ei, hymähtää Elina, — hän on terve, kaikki on hyvin.

— Ja palaahan hän pian… Kuules, kuinka sinä käyttäydyit, kun olit

kihloissa? kysyy Agnes äkkiä ja hymyilee kirkasta hymyä. Mutta
jatkaa samassa, odottamatta vastausta: — onkohan kukaan ihminen
ollut niin onnellinen kuin minä? Hän on niin kaunis, niin ihana!
Kenellä on sellaiset silmät, kenellä sellainen hymy, kenellä niin
väkevä käsivarsi! Onkohan hän muidenkin mielestä niin kaunis, vai
rakkauteni silmäkö se vain kaikki niin kultaa?… Elina, pidätkö sinäkin
Yrjöä kauneimpana miehenä maailmassa?

Elinan mieleen muistuu kihlausaika, jolloin hän tuhansia kertoja

kysyi itseltään: miksi rakastan häntä, tuota hentoa miestä, joka ei
ensinkään vastaa sitä ihannetta, mikä minulla aina on ollut
miehestä? Mutta hän nousee lähteäkseen muka johonkin työhön ja
sanoo nauraen sisarelleen:

— Tietysti! Nainen pitää aina kauneimpana sitä miestä, jota hän

rakastaa.

Mutta kun ilta tulee ja Agnes suorii hiuksiaan yläkerran

parvekkeella, kun kaikki talossa jo nukkuvat, niin astelee Elina rouva
hätäisesti alas puiston käytäviä. Hän pakenee maailmaa ja itseään.
Hänen helmansa laahaavat kasteisessa nurmessa, hänen jalkansa
polkevat kukkia.

— Niin, kuiskaa hän, — itke kyyneliä, ilta, valittakaa kanssani,

nurmet ja maat! Kannan suurta huolta, tunnen sysimustaa tunnetta.
Sen pitäisi minusta näyttää samealta kuin terva, mutta minä imen
sitä sieluuni kuin kukkasten lemua.

Hänen huulensa liikkuvat hiljaa, silmät leimahtelevat ja käsivarret

kohoavat taivasta kohti.

— Poistu luotani, kaunis tunne, katoa, verenkarvainen syntini! En

enää tahdo kantaa taakkaasi, en lämmitellä lietesi ääressä… Enkö
vielä ole tehnyt tarpeeksi? Vieläkö voin jotakin uhrata? Olen valmis
kaikkeen, tahdon rikkoa kaikki siteet. Pois tyköäni, kiusaaja, siskoni
sulhanen naisen tyköä, joka on naimisissa ystäväsi kanssa. Et toki
uskaltane seurata minua Jumalan kirkkaaseen luontoon…!

Hän seisahtuu kosken rannalle ja jää katselemaan vaahtoja.

Tyyninä, hiiskumattomin lehvin ylenevät ympärillä metsäiset
kummut. Kosken alla tekee joki mutkan ja siellä, lahden pohjukassa,
on tyyntä. Lumpeet päilyvät veden kalvossa ja uimahuone valkeine
ovineen kertautuu syvässä. Rannalla hymyilee koivu ja siniset
lemmenkukat.

— Niin hymyili kerran vastaani hänen rakkautensa, kun hän silmiini

katsoi, kuin nyt kevätiltana taivas ja maa hymyilevät toisilleen…
Kuva, kuva, enkö sinusta pääse? Mitä vielä on tekemättä? Pitääkö
minun heittäytyä kosken kuohuun…?

Hän hypähtää laiturille ja, pitäen kiinni kaiteista, tuijottaa alas

pärskeihin. Silloin tarttuu lämmin käsi hänen käteensä. Se on Agnes,
joka on tullut häntä etsimään. Hän on niin levoton, hän pyytää, että
Elina toki uskoisi hänelle, mikä hänen on. Ja hän vie hänet sisään,
riisuu hänet, palmikoitsee hänen hiuksensa ja hoivaa häntä kuin
lasta.

*****

Arrakoskella on pesty ja siistitty, leivottu ja valmisteltu. Odotetaan

paljon vieraita, koko suuri suku saapuu. Huoneita on koristettu ja
puistoa järjestetty. Huomenna, huomenna tulee Vitold, Agnesin
sulhanen! Mutta siitä eivät muut tiedä. Vasta illalla julkaistaan
kihlaus.

— Minuun niin koskee, sanoo Agnes, — ettei Yrjö voi tulla.

Sinäkään et nyt voi olla niin iloinen kuin jos hän olisi täällä. Ehkä
meidän sittenkin olisi pitänyt odottaa…

— Mutta kun hänen tulonsa on epävarma. Onhan parempi, että

tämä tapahtuu nyt kesän ollessa kauneimmillaan.

Mitä pikemmin sitä parempi, ajattelee hän itsekseen ja valmistaa

juhlaa aivan väsymättömänä. Sisarukset ovat paraikaa kuistilla
sitomassa seppeleitä, kun portti puiston päässä narahtaa ja
puukujaa alas ajaa likeisimmän kestikievarin liinaharja hevonen.
Rattailla istuu vaaleapukuinen herra, päässä vaalea huopahattu, jota
hän jo hyvän matkan päässä alkaa huiskuttaa. Elina kalpenee, hänen
päähänsä lentää äkkiä ajatus, että entä jos se on Dargis, mutta
seuraavassa hetkessä hän jo hänet tuntee ja rientää iloisesti alas
portaita.

— Kaarle Kunnas, kunnon ystävä, no tervetuloa!

Ja hän pusertaa molemmin käsin hänen kättään ja vie hänet

sisään, yhä pidellen hänen kättään.

— Mistä sinä tulet ja minne olet matkalla?

— Vartavasten herrasväkeä tervehtimään. Joko Yrjö on kotona?

— Ei ole vielä, me olemme olleet täällä koko kesän kahden

Agnesin kanssa. Mutta sitä tervetulleempi olet! Vartavasten meitä
tervehtimään! Se on suurenmoinen todiste ystävyydestäsi. Mitä minä
saan sinulle tarjota? Ruokaa vaiko kahvia vaiko…?

— Kiitos, minun on todellakin nälkä!

Nyt vasta näkee hän Agnesin, joka on seisonut pilarin takana,

suuren pärekopan peitossa. Hän tervehtii häntä melkein kömpelösti
ja Agnes punastuu korviin saakka.

— Mutta ehkä ensin tahdot käydä uimassa? esittää Elina.

— Kiitos, se on erinomaista!
 Ja Elinan lähtiessä noutamaan lakanaa, jää hän Agnesin kanssa
kahden. He eivät kumpikaan löydä sanoja, tyttö punoo
hermostuneesti kokoon vihantia puolanvarsia ja Kunnas huiskii
kepillään.

— Te punotte seppeltä, sanoo hän vihdoin. — Onko jotkut

merkkipäivät tulossa?

Agnes punastuu uudestaan ja, painaen silmänsä maahan, vastaa

hän epävarmasti:

— Odotamme tänne sukulaisia ja tahdomme vähän koristaa, jotta

vanha talo näyttäisi hiukan ystävällisemmältä.

— Ehkä minäkin sitten saan auttaa?

Samassa tulee Elina, kädessään lakana ja uimahuoneen avain.

— Nyt sinä menet tätä käytävää, selittää hän, — käännyt sitten

vasemmalle ja silloin näkyy jo uimahuone. Sillaikaa laitan minä
kahvipöydän järjestykseen.

Kunnas luo häneen yhtä ihailevan kuin kiitollisen katseen.

— Sinä olet vain käynyt entistä kauniimmaksi, Elina rouva,

hymähtää hän.

— Minä vanhenen, hyvä ystävä!

— Vuodetpa eivät näy sinuun pystyvän!

Elina naurahtaa veitikkamaisesti ja ehkä hiukan surumielisesti.

Kunnaksen sanat tekevät hänelle merkillisen hyvää. Puna on heleänä
hänen poskillaan, silmät loistavat. Hän tuntee äkkiä olevansa nuori ja
sorja. Ja notkealla liikkeellä nostaa hän kättään poisrientävälle
tervehdykseksi ja lähtee kyökkiin.

Hänen mielensä on käynyt oudon keveäksi. Hän ei tiedä miksi. On

kuin hän olisi saanut toverin, jonkun joka häntä ymmärtää.

— Sisko, kuulee hän samassa viereltään ja näkee Agnesin tulleen

huoneeseen. — Minä olen niin levoton, minä pelkään häntä… Kuule,
etkö sinä tahtoisi hänelle kertoa, että olen kihloissa.

Elina jää kankeana tuijottamaan eteensä.

— Luuletko, että Kunnas sinua rakastaa? kysyy hän kolkosti.

— En tiedä. Pelkään…

Elinan hampaat pureutuvat kokoon. Hän ei siis suotta tuntenut jo

ilmassa, että taloon oli saapunut onnettomuuskumppali!

No niin, se pitää hänelle ilmoittaa niin hienotunteisesti kuin

suinkin. Ja kun siis on syöty ja Kunnas kyselee, mihin Agnes neiti on
suvainnut kadota, niin Elina kertoo, että hänellä on paljon tekemistä,
hänellä kun huomenna on juhlapäivä…

— Arvaapa nyt mikä!

— Syntymäpäivä…?

— Ei, eikä nimipäiväkään. Huomenna… No, koeta nyt arvata. Mitä

nuorelle tytölle nyt voi parasta tapahtua?

Elina näki hänen kalpenevan ja pakottavan eräänlaisen hymyn

kasvoilleen. Hän sanoo kuitenkin vain:
 — En minä voi arvata.

— Voithan toki. Tietysti kihlaus aina nuorelle tytölle on suurin onni.

Kunnas vie käden otsalleen ja vaikenee. Hetken päästä hän

nousee ja lähtee puutarhaan.

Elina näkee hänen rientävän syrjäkäytaville.

Kuinka hyvin hän hänet ymmärtää! Hän unohtaa hetkeksi omat

huolensa ja kärsii vain hänen kanssaan. Mutta hän alkaa viipyä
poissa liian kauan. Elina ei saa ryhdytyksi mihinkään työhön, eikä
hän myöskään tahtoisi mennä häntä häiritsemään. Vihdoin, kun
pitkä puolitunti on kulunut eikä Kunnasta sittenkään kuulu, lähtee
hän häntä hakemaan.

Hymyillen rakastettavinta hymyään ja tehden kohteliaimman

kumarruksensa, kohtaa Kunnas hänet kahden käytävän risteyksessä.

— Minä onnittelen sinua, Elina rouva, ja koko sinun sukuasi sen

perhetapahtuman johdosta, josta vasta kuulin. Sallitko ehkä minun
esiinkantaa ihanalle sisarellesikin ilontunteeni sen johdosta, että hän
nyt onnellisesti on arvottu sille, joka epäilemättä parhaimmin
ansaitsee hänen sulonsa ja hempeytensä. Sillä…

— Voi vanha ystävä, keskeyttää Elina hänet surumielisesti, — älä

tuolla tavalla!

— Millä sitten! huudahtaa Kunnas ja purskahtaa nauruun.

Elinasta tuntuu kamalalta kuulla hänen nauruaan. Jospa hän edes

herjaisi ja soimaisi, mutta tuo ylimielinen katkeruus on hirveää.
Nöyränä, äänettömänä jää Elina hänen eteensä seisomaan.
 — Minä kiitän sinua, Elina, vilpittömästi, jatkaa Kunnas, — kaikesta
huolenpidostasi!

— Voi, voi! vaikeroi Elina, — minä en tahallani ole tehnyt sinulle

pahaa!

Hänelle on äkkiä paljastunut uusi rikos: hän on niinsanotussa

uhrautuvaisuudessaankin, velvollisuuksiensa täyttämisessä ollut
itsekäs! Hän on oman etunsa tähden riistänyt Agnesin Kunnakselta.

— Minä en tietänyt, sopertaa Elina, — että rakastit siskoani!

— Onhan se niin hienoa ja intresanttia, ilkkuu Kunnas,

kuuntelematta hänen sanojaan, — kun pääsee naimisiin
ulkomaalaisen kanssa!… Minä todella ihailen huolenpitoasi, Elina
rouva!

Hetkisen kuluttua lausuu hän kohteliaat, viralliset jäähyväiset.

Mutta taloon jättää hän painostavan mielialan.

— Hän oli tietysti pahoillaan, vastaa Elina vihdoin Agnesin

kysymyksiin, — siitä, että sinä olet rakastunut Vitoldiin, etkä häneen.
Hän varmaan luulee, että minä olisin jollakin lailla toimittanut teidät
kihloihin, koska hän minuun käänsi ivansa kärjen.

— Luuleeko hän sitten, että rakkautta annetaan käskystä ja

pakottamalla? leimahtaa Agnes puhumaan pyhällä vakaumuksella. —
Nainen rakastuu ainoan kerran eläessään, ei sattumalta keneen
tahansa, vaan yhteen ainoaan, joka hänelle on määrätty maailman
alusta… Minä sen vielä hänelle ilmoitan! Älä ole suruissasi, sisko,
oma Elinani. Menen vaikka paikalla ja kirjoitan hänelle!
XIII

Nuoruutta, kukkia, vaaleita pukuja, soittoa, laulua näkevät ja

kuulevat taaskin Arrakosken vanhat suojat. Morsian on viehättävä ja
sulhanen komea, mutta ylinnä muita loistaa Elina rouva. Hän on
yksinkertaisessa puvussaan kaikista kaunein, niin ilmehikkäinä ei ole
kukaan vielä nähnyt hänen kasvojaan — hänen ikänsä ja arvonsa
ehkä kuitenkin vaatisivat, ettei hän noin keimailisi.

— Mikä hänen on? kyselevät vanhat tädit, — hänhän käyttäytyy

aivan luonnottomasti. Eihän hän koskaan vielä ole ollut tuollainen.
Mahtaneeko hän olla sairas?

— En minä huomaa hänessä mitään erinomaista, sanoo Agnes,

joka ei muista eikä ajattele mitään muuta kuin onneaan.

— Emmekö saisi kuulla vähän musiikkia, ehdottelee Dargis ja

taluttaa talon rouvan soittokoneen ääreen.

— Mitä herrasväki suvaitsee tahtoa? kysyy Elina, seisahtuen

kynttiläkruunun alle ja luoden säteilevät silmänsä parvekkeelle,
jonne sulhanen ja morsian vasta ovat kadonneet. — Ehkä Chopinia?
 Ja vastausta odottamatta asettuu hän soittokoneen ääreen ja
alkaa huimalla näppäryydellä soittaa Chopinin poloneesia. Mutta
tuskin on hän päässyt alkuun, kun hän äkkiä kovalla, särisevällä
akordilla lopettaa ja, kiertyen ympäri tuolilla, kääntyy vieraiden
puoleen:

— Anteeksi, en näy muistavankaan!

Kuuntelematta niitä kohteliaisuuksia, joita hänen ympärillään

lausutaan, kääntyy hän kuitenkin takaisin soittokoneen ääreen ja
alkaa hitaasti ja juhlallisesti soittaa Chopinin surumarssia. Sen hän
muistaa, siihen hän vaipuu ja sen hän soittaa loppuun. Mutta sitten
tulee tavallinen valssi, hän soittaa sen koko voimallaan, improvisoi
itse lisää ja nauraa soittaessaan. Mutta kestää hyvän aikaa
ennenkuin kukaan rupeaa tanssimaan.

— Väsyttääkö? huutaa hän soittokoneen äärestä ja kääntää

päätään.

Mutta puistossa, satavuotisten tammien alla astelevat sulhanen ja

morsian käsi kädessä.

— Voitko luopua Arrakoskesta, koko synnyinmaastasi minun

tähteni? kuiskaa sulhanen, painuen Agnesin puoleen.

— Kaikesta, kaikesta!

— Minä vien sinut syntymäkotiini Niemenin rannoilla, siellä me

elämme erossa muusta maailmasta… Mutta sinun tulee kylmä,
armaani, mennään sisään.

Dargis on aivan varma siitä, että hän rakastaa tuota valkeaa

tyttöä, joka, myrtinoksa rinnallaan, astelee hänen vieressään. Hänen
mielialaansa häiritsee tietysti nyt jonkin verran talon hermostunut
rouva, mutta kunhan hän saa Agnesin kanssaan sinne kotiin!

Tanssi salissa on uudelleen alkanut ja Elina liehuu lattialla. Aurinko

jo nousee ja väki menee työhönsä, kun hän hiestyneenä astuu ulos
puutarhaan vievälle parvekkeelle. Nurmilla ja kukkalavoilla kiiltää
kaste ja poutainen aurinko punaa puitten latvat.

Maantieltä alkaa kuulua kavioiden kapsetta. Sieltä tulee pieni poika

hevosen selässä. Hän sitoo hevosen tikapuihin ja ottaa taskustaan
kirjelipun.

Elina hätkähtää. Omituinen aavistus on hänet vallannut. Hän astuu

poikaa vastaan ja ottaa lipun hänen kädestään.

Se on sähkösanoma.

Hänen kätensä vapisevat niin, ettei hän saa sitä avatuksi. Hän
tietää mistä se on, hän tietää, että se kutsuu häntä. Se mitä hän
vielä ei tiedä, on, onko Yrjö sairastunut vai onko hän jo kuollut. Ja
vavisten niin että hampaat kalisevat suussa, seisoo hän valkeassa
puvussaan aamuauringon hohteessa, kasvoiltaan kalman kalpeana.
Sulhanen ja morsiankin ovat saapuneet paikalle ja Agnesin hellästi
hyväellessä hänen kättään, avaa Dargis sähkösanoman, joka on
ranskankielinen, ja silmäilee sen läpi:

"Makaan sairaana Charité-hospitaalissa. Lähde heti matkaan.

Vuorio."

— Kuollutko? kirkaisee Elina ja tarttuu sähkösanomaan.

— Ei, ei, rauhoitu! Hän on sairastunut…

 Ja Dargis lukee hänelle sähkösanoman.

Elina ei itke, hän ei valita, hänelle on heti selvänä, että viipymättä

on ryhdyttävä toimeen. Välttämättömimmät tavarat kokoon, rahaa,
hevonen valjaisiin, passi, sitten laivaan!

Ettei hän vain tulisi myöhään! Miksei hän ole nähnyt unta tai
varoittavaa näkyä, että olisi tietänyt aikaisemmin heittää tanssinsa?
Ettei hän vain tulisi myöhään!

Dargis saattaa häntä Helsinkiin, toimittaakseen hänelle rahaa ja

passin.

Elina on hyvin kalpea, silmissä palaa outo tuli ja tuontuostakin jää

hän tuijottamaan eteensä, ikäänkuin ei hän kuuluisi tähän
maailmaan.

Dargis koettaa olla häntä näkemättä, ajattelematta. Hän

tukahuttaa tunteensa, hän pakottaa omantuntonsa äänen
vaikenemaan. Kunhan hän edes saisi puhua joistakin ulkonaisista,
vähäpätöisistä asioista! Mutta neuvoja matkan varrelle on hän jo
jakanut yllin kyllin. Elina on kuunnellut häntä hajamielisenä,
ikäänkuin ei mikään liikuttaisi häntä.

Ja nyt ei häntä saata häiritä, hän katselee ikkunasta, piirteet

jännityksessä, mutta silmissä harras loisto, ikäänkuin hän rukoilisi.

Pitkistä ajoista elää hänen rinnassaan eheä tunne, hän rakastaa

Yrjöä, hän ikävöi häntä, hän on unohtanut kaiken muun.

— Jumala, armahda minua, älä ota minulta ainoaani! kuiskaa hän

miltei liikuttamatta huuliaan ja kyyneleet alkavat valua alas poskia.
 Dargis näkee mitä hänen sielussaan liikkuu ja soimaa itseään siitä,
että hän katselee hänen pyhäkköönsä. Mutta samalla hän niin
vilpittömästi iloitsee siitä, että Elina on päässyt eheyteen. Jumala,
Jumala, anna hänen miehensä elää!

Hän saattaa Elinan laivaan. Pelottaa jättää hänet yksin.

— Kuinkahan sinä tulet toimeen? kysyy hän levottomasti.

— Ole huoleti, sanoo Elina ystävällisellä äänellä, — tarmoni ei

koskaan ole ollut niin valveilla kuin tänään.

— Jumalan haltuun sitten!

Kadunkulmassa kääntyy Dargis katsomaan taakseen. Elina seisoo

siinä mihin hän hänet jätti liikkumattomana kuin musta patsas. Hän
ei voi erottaa kasvonpiirteitä, mutta sielunsa silmällä näkee hän
edessään koko hänen olentonsa kaikkine vivahduksineen kuin
heloittavana sateenkaarena.

Ja silloin hän tuntee: tuo nainen se on, joka hänen sydämensä vei,
kaikki kalpenee hänen rinnallaan, hän, hän, eikä kukaan muu!

Hän on rakentanut taitavasti, muurannut kiven kiven päälle,

uskotellut itseään ja muita. Hän on siihen määrään saattanut pettää
itsensä, että hän nuorelle, rakkautta janoavalle tytölle on luvannut
antaa jakamattoman rakkautensa.

Nyt raukeaa rakennus, hämähäkinverkkoa ovat olleet hänen

siteensä, sumua, savua hänen lupauksensa! Mitäpä siitä, jos hän
yksin saisikin kantaa rikoksensa seuraukset. Vaan hän otti
särkyneeseen purteensa toisen, otti rakastavan nuoren tytön, ja
hänen täytyy nyt kärsiä haaksirikko hänen kanssaan.
 Hän olisi valmis mihin tahansa, kunhan saisi kootuksi kärsimykset
omille hartioilleen, mutta astua tuon valkean tytön eteen ja sanoa
hänelle: minä en voi antaa sinulle rakkauttani…! Heittää hänet,
taitetun kukkasen lailla, tiepuoleen kuolemaan — kauheaa!

*****

Elina varustautuu kaiken varalta. Hän on siitä varma, ettei hän

tapaa Yrjöä elävien joukossa. Hän kuvittelee pahinta, hän näkee
hänet jo ruumiina. Matkan pitkinä hetkinä on mielikuvituksella aikaa
toimia. Ja se käyttääkin tilaisuutta hyväkseen, se ei heitä uhriaan
yöllä eikä päivällä. Mutta mistä saaneekin ihminen joskus voimia:
Elinaa ei väsytä, vaikkei hän nuku eikä syö. Hänen voimiensa lähde
näkyy olevan loppumaton. Viime päivä on hänelle sentään melkein
sietämätön. Varmuus mikä tahansa mieluummin kuin epävarmuus,
tuo häälyminen toivon ja epätoivon, taivaan ja maan välillä. Sillä itse
asiassa hän vielä toivoo, vaikka hän jo luulee toivon kipinän
sammuneen rinnastaan.

Asemalle on muuan Yrjön tuttavista saapunut häntä

vastaanottamaan. Hän tuntee hänet valokuvasta ja hän hänelle
ilmoittaa varmuuden.

Oi, hän on odottanut pahinta, hän on jo mielikuvituksessaan

läpikäynyt kaikki mahdolliset kärsimykset, mutta näin vaikeaksi ei
hän ole voinut sitä ajatella.

Ruumis makaa valkealla vuoteella maanalaisessa kellarissa. Posket

ovat syvillä kuopilla, luut pistävät esiin kellertävän ihon alta,
sinertävät silmäluomet ovat puoleksi painuneet silmille, joiden ilme
on lasisen jäykkä.
 Vaimo heittäytyy hänen ylleen, painaa hänet syliinsä, kuiskaa
hänelle rakkautensa sanoja, tarttuu hänen käteensä, hakee hänen
huuliaan… Hän ei ole ehtinyt niitä löytää, kun hän käsittää
syleilevänsä kuolemaa… Kellarin kiviseinät kertovat hänen huutoaan
ja tajuttomana nostaa hänet laupeudensisar lattialta.

Hän herää jo seuraavassa hetkessä.

Nyt vasta hän tietää, mitä kuolema on! Nuo huulet, jotka ovat
häntä vastaan hymyilleet, tuo käsi, joka häntä on hyväillyt, tuo syli
johon hän on sulkeutunut — kaikki on kylmennyttä! Hänen
rakkaimpansa on ruumis, joka katselee häneen lasisella,
katkenneella silmällä. Sen silmän ilme on kamala. Se kahlehtii Elinan
paikalle, se seuraa häntä, vaikka hän jo on jättänyt maanalaisen
kellarin.

— Antakaa minun kuolla, antakaa minun kuolla, vaikeroi hän. —

Minulla ei enää ole mitään elämässä! Jumala, armahda minua, ota
minut luoksesi!

Sairaanhoitajatar koettaa häntä lohduttaa ja lääkäri antaa hänelle

vahvistavaa lääkettä. He ovat hyvät ja ystävälliset, he kysyvät
tahtooko hän viedä hänet mukaansa Suomeen, vai tännekö hänet
haudataan. Ei tänne! Kyllä hän vie hänet mukaansa kotiin… Mutta se
on kallista! Riittävätkö hänen rahansa? Hän levittää ne heidän
eteensä pöydälle. Hänellä on paljon, paljon rahaa… Ne riittävät!

Kotimatka on omituinen. Hän on yksin eikä kuitenkaan yksin:

hänen seurassaan on ruumis. Hän kulkee kuin unissaan, hermot
jännityksessä, hyörivän ihmisjoukon keskellä. Hänen ympärillään
nauretaan, puhellaan. Mutta nauru kaikuu hänen korvissaan
valitukselta ja puhe on kuin itkua. Häneen ei mikään koske, hän on
aivan tylsä, varjo ilman ruumista, rauhaton henki, jonka ainoana
tehtävänä on vartioida, että junanmuutoksissa hänen suurta
laatikkoaan kannettaisiin varovaisesti. Siinä on hänen kaikkensa, hän
ei omista mitään muuta kuin nuo kaksi lasista, katkennutta silmää,
jotka häntä lakkaamatta seuraavat…

Veera ja Agnes ovat kotirannassa vastassa, he ovat saaneet

sähkösanoman. Dargis on poissa, mutta Elina ei sitä huomaa. He
itkevät, kun ottavat häntä vastaan. Hänen silmiinsä ei tule kyyneltä.
Hänen ensimmäinen kysymyksensä on, mahtaako sopia heti ryhtyä
hankkimaan hautaa, ja hän valitseekin paikan vielä samana iltana,
paikan, jossa on sijaa kahdelle. Sillä siinä tahtoo hänkin levätä.

Hänen täytyy saada kuolla nyt, Yrjön kanssa, niinkuin muinaiset

Intian lesket! Hän on kuolemastaan niin varma, että hän kerran
esittää, että he menisivät valitsemaan hänelle ruumisarkkua. Mutta
kuolema ei tule…

Kirkonkellot soivat, osakunta lippuineen kokoontuu, tuttavat

tulevat pitkänä, mustana saattona. Kuinka monasti hän hengissä on
elänyt läpi tämän kaiken, vaikkei hän ole voinut kuvitella sitä näin
vaikeaksi.

Kauheinta on, kun arkku on laskettu hautaan ja multa alkaa sen

peittää.
Elina tahtoisi heittäytyä perässä. Hän ei voi jäädä maan päälle yksin.
Hautaan, hautaan Yrjön kanssa!

Mutta hän jää haudan partaalle, Agnes pitelee hänestä kiinni ja he

vievät hänet autioon kotiin. Siellä saa hän itkunarmolahjan, hän
itkee, itkee. Nyt tajuaa hän koko totuuden: hän on jäänyt orvoksi,
kuolemakaan ei tahdo häntä armahtaa.
 Vasta syksyllä hän saa tietää, että Agnesin ja Vitoldin kihlaus on
purettu.

Sisarukset ovat lähteneet metsään poimimaan sieniä ennenkuin

hallayöt alkavat. On märkä syyspäivä, sataa taivaan täydeltä ja tuuli
ruhjoo kellastuneita puita. Taivas on raskaassa pilvessä, ei missään
näy valonsädettä, yksin kivet kukoistavat kauneimmillaan, sillä
sammalpeite kukkii, ja katajapensaat heloittavat hopeankarvaisessa
hohteessa.

Agnes on jäänyt seisomaan puun juurelle ja Elina on heittäytynyt

kivelle hänen viereensä. Sammal on märkää ja vettä varisee puista,
mutta he eivät siitä välitä, sillä ovathan he jo ennestään kastuneet.

Äkkiä sattuu Elinan katse Agnesin käteen, joka ympäröi kopan

sankaa.

— Missä sinun sormuksesi on? kysyy hän hajamielisesti.

Agnes vaikenee hetkisen ja vastaa sitten hiljaa.

— Nyt vastako sen huomaat? Eihän minulla enää moneen aikaan

ole ollut sormusta.

— Moneen aikaan ollut sormusta? toistaa Elina ja tuijottaa

sisareensa ikäänkuin ei hän häntä käsittäisi.

— Sinä päivänä, jatkaa Agnes surumielisesti, — jolloin sinun

sähkösanomasi Yrjön kuolemasta tuli, tunnusti Vitold minulle, että
hän rakasti toista…

— Rakasti toista? ääntelee Elina itsekseen.