(Ebook) Introduction to Probability by Dimitri

P. Bertsekas and John N. Tsitsiklis ISBN

9781886529403, 188652940X download

https://ebooknice.com/product/introduction-to-probability-2353068

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

(Ebook) Bertsekas Dimitri Tsitsiklis John N Introduction To

Probability by Unknown

https://ebooknice.com/product/bertsekas-dimitri-tsitsiklis-john-n-
introduction-to-probability-28512488

(Ebook) Introduction to Probability, 2nd Edition by Dimitri P.

Bertsekas, John N. Tsitsiklis ISBN 188652923X

https://ebooknice.com/product/introduction-to-probability-2nd-
edition-2419480

(Ebook) Convex Optimization Algorithms by Dimitri P. Bertsekas ISBN

9781886529281, 1886529280

https://ebooknice.com/product/convex-optimization-algorithms-6806560

(Ebook) Abstract Dynamic Programming by Dimitri P. Bertsekas ISBN

9781886529465, 1886529469

https://ebooknice.com/product/abstract-dynamic-programming-10786650
(Ebook) Dynamic programming and optimal control by Dimitri P.
Bertsekas ISBN 9781886529267, 1886529264

https://ebooknice.com/product/dynamic-programming-and-optimal-
control-1076692

(Ebook) Nonlinear Programming by Dimitri Bertsekas ISBN 9781886529052,

1886529051

https://ebooknice.com/product/nonlinear-programming-48737904

(Ebook) Introduction to VLSI Circuits and Systems by John P. Uyemura

ISBN 9788126509157, 8126509155

https://ebooknice.com/product/introduction-to-vlsi-circuits-and-
systems-10922514

(Ebook) Recent Advances in Statistics and Probability by J. P.

Vilaplana (editor); M. N. Puri (editor) ISBN 9783112313961, 3112313968

https://ebooknice.com/product/recent-advances-in-statistics-and-
probability-51040614

(Ebook) An Introduction to Complex Analysis and Geometry by John P.

D'Angelo ISBN 9780821852743, 0821852744

https://ebooknice.com/product/an-introduction-to-complex-analysis-and-
geometry-10841474
Introduction to Probability

Dimitri P. Bertsekas and John N. Tsitsiklis

Massachusetts Institute of Technology

WWW site for book information and orders

http://www.athenasc.com

Athena Scientific, Belmont, Massachusetts

Athena Scientific
Post Office Box 391
Belmont, Mass. 02478-9998
U.S.A.

Email: info@athenasc.com
WWW: http://www.athenasc.com

Cover Design: Ann Gallager

c 2002 Dimitri P. Bertsekas and John N. Tsitsiklis

All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any
electronic or mechanical means (including photocopying, recording, or informa-
tion storage and retrieval) without permission in writing from the publisher.

Publisher’s Cataloging-in-Publication Data

Bertsekas, Dimitri P., Tsitsiklis, John N.
Introduction to Probability
Includes bibliographical references and index
1. Probabilities. 2. Stochastic Processes. I. Title.
QA273.B475 2002 519.2 – 21
Library of Congress Control Number: 2002092167

ISBN 1-886529-40-X
To the memory of
Pantelis Bertsekas and Nikos Tsitsiklis
Contents

1. Sample Space and Probability . . . . . . . . . . . . . . p. 1

1.1. Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 3
1.2. Probabilistic Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 6
1.3. Conditional Probability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 18
1.4. Total Probability Theorem and Bayes’ Rule . . . . . . . . . . p. 28
1.5. Independence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 34
1.6. Counting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 43
1.7. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 50
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 52

2. Discrete Random Variables . . . . . . . . . . . . . . p. 71

2.1. Basic Concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 72
2.2. Probability Mass Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 74
2.3. Functions of Random Variables . . . . . . . . . . . . . . . . p. 80
2.4. Expectation, Mean, and Variance . . . . . . . . . . . . . . . p. 81
2.5. Joint PMFs of Multiple Random Variables . . . . . . . . . . . p. 92
2.6. Conditioning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 98
2.7. Independence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 110
2.8. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 116
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 119

3. General Random Variables . . . . . . . . . . . . . . p. 139

3.1. Continuous Random Variables and PDFs . . . . . . . . . . . p. 140
3.2. Cumulative Distribution Functions . . . . . . . . . . . . . . p. 148
3.3. Normal Random Variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 152
3.4. Conditioning on an Event . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 158
3.5. Multiple Continuous Random Variables . . . . . . . . . . . . p. 164
3.6. Derived Distributions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 179
3.7. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 190
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 192

v
 vi Contents

4. Further Topics on Random Variables . . . . . . . . . . p. 209

4.1. Transforms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 210
4.2. Sums of Independent Random Variables - Convolution . . . . . . p. 221
4.3. More on Conditional Expectation and Variance . . . . . . . . . p. 225
4.4. Sum of a Random Number of Independent Random Variables . . p. 232
4.5. Covariance and Correlation . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 236
4.6. Least Squares Estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 240
4.7. The Bivariate Normal Distribution . . . . . . . . . . . . . . p. 247
4.8. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 255
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 257

5. The Bernoulli and Poisson Processes . . . . . . . . . . . p. 271

5.1. The Bernoulli Process . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 273
5.2. The Poisson Process . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 285
5.3. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 299
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 301

6. Markov Chains . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 313

6.1. Discrete-Time Markov Chains . . . . . . . . . . . . . . . . p. 314
6.2. Classification of States . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 321
6.3. Steady-State Behavior . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 326
6.4. Absorption Probabilities and Expected Time to Absorption . . . p. 337
6.5. Continuous-Time Markov Chains . . . . . . . . . . . . . . . p. 344
6.6. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 352
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 354

7. Limit Theorems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 379

7.1. Markov and Chebyshev Inequalities . . . . . . . . . . . . . . p. 381
7.2. The Weak Law of Large Numbers . . . . . . . . . . . . . . . p. 383
7.3. Convergence in Probability . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 386
7.4. The Central Limit Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 388
7.5. The Strong Law of Large Numbers . . . . . . . . . . . . . . p. 395
7.6. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 397
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 399

Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 411
Preface

Probability is common sense reduced to calculation

Laplace

This book is an outgrowth of our involvement in teaching an introductory prob-

ability course (“Probabilistic Systems Analysis”) at the Massachusetts Institute
of Technology.
The course is attended by a large number of students with diverse back-
grounds, and a broad range of interests. They span the entire spectrum from
freshmen to beginning graduate students, and from the engineering school to the
school of management. Accordingly, we have tried to strike a balance between
simplicity in exposition and sophistication in analytical reasoning. Our key aim
has been to develop the ability to construct and analyze probabilistic models in
a manner that combines intuitive understanding and mathematical precision.
In this spirit, some of the more mathematically rigorous analysis has been
just sketched or intuitively explained in the text, so that complex proofs do not
stand in the way of an otherwise simple exposition. At the same time, some of
this analysis is developed (at the level of advanced calculus) in theoretical prob-
lems, that are included at the end of the corresponding chapter. Furthermore,
some of the subtler mathematical issues are hinted at in footnotes addressed to
the more attentive reader.
The book covers the fundamentals of probability theory (probabilistic mod-
els, discrete and continuous random variables, multiple random variables, and
limit theorems), which are typically part of a first course on the subject. It
also contains, in Chapters 4-6 a number of more advanced topics, from which an
instructor can choose to match the goals of a particular course. In particular, in
Chapter 4, we develop transforms, a more advanced view of conditioning, sums
of random variables, least squares estimation, and the bivariate normal distribu-

vii
viii Preface

tion. Furthermore, in Chapters 5 and 6, we provide a fairly detailed introduction

to Bernoulli, Poisson, and Markov processes.
Our M.I.T. course covers all seven chapters in a single semester, with the ex-
ception of the material on the bivariate normal (Section 4.7), and on continuous-
time Markov chains (Section 6.5). However, in an alternative course, the material
on stochastic processes could be omitted, thereby allowing additional emphasis
on foundational material, or coverage of other topics of the instructor’s choice.
Our most notable omission in coverage is an introduction to statistics.
While we develop all the basic elements of Bayesian statistics, in the form of
Bayes’ rule for discrete and continuous models, and least squares estimation, we
do not enter the subjects of parameter estimation, or non-Bayesian hypothesis
testing.
The problems that supplement the main text are divided in three categories:
(a) Theoretical problems: The theoretical problems (marked by *) constitute
an important component of the text, and ensure that the mathematically
oriented reader will find here a smooth development without major gaps.
Their solutions are given in the text, but an ambitious reader may be able
to solve many of them, especially in earlier chapters, before looking at the
solutions.
(b) Problems in the text: Besides theoretical problems, the text contains several
problems, of various levels of difficulty. These are representative of the
problems that are usually covered in recitation and tutorial sessions at
M.I.T., and are a primary mechanism through which many of our students
learn the material. Our hope is that students elsewhere will attempt to
solve these problems, and then refer to their solutions to calibrate and
enhance their understanding of the material. The solutions are posted on
the book’s www site
http://www.athenasc.com/probbook.html

(c) Supplementary problems: There is a large (and growing) collection of ad-

ditional problems, which is not included in the book, but is made available
at the book’s www site. Many of these problems have been assigned as
homework or exam problems at M.I.T., and we expect that instructors
elsewhere will use them for a similar purpose. While the statements of
these additional problems are publicly accessible, the solutions are made
available from the authors only to course instructors.
We would like to acknowledge our debt to several people who contributed
in various ways to the book. Our writing project began when we assumed re-
sponsibility for a popular probability class at M.I.T. that our colleague Al Drake
had taught for several decades. We were thus fortunate to start with an organi-
zation of the subject that had stood the test of time, a lively presentation of the
various topics in Al’s classic textbook, and a rich set of material that had been
used in recitation sessions and for homework. We are thus indebted to Al Drake
Preface ix

for providing a very favorable set of initial conditions.

We are thankful to the several colleagues who have either taught from the
draft of the book at various universities or have read it, and have provided us
with valuable feedback. In particular, we thank Ibrahim Abou Faycal, Gustavo
de Veciana, Eugene Feinberg, Bob Gray, Muriel Médard, Jason Papastavrou,
Ilya Pollak, David Tse, and Terry Wagner.
The teaching assistants for the M.I.T. class have been very helpful. They
pointed out corrections to various drafts, they developed problems and solutions
suitable for the class, and through their direct interaction with the student body,
they provided a robust mechanism for calibrating the level of the material.
Reaching thousands of bright students at M.I.T. at an early stage in their
studies was a great source of satisfaction for us. We thank them for their valu-
able feedback and for being patient while they were taught from a textbook-in-
progress.
Last but not least, we are grateful to our families for their support through-
out the course of this long project.

Dimitri P. Bertsekas, dimitrib@mit.edu

John N. Tsitsiklis, jnt@mit.edu
Cambridge, Mass., May 2002
 ATHENA SCIENTIFIC BOOKS

1. Introduction to Probability, by Dimitri P. Bertsekas and John N. Tsit-

siklis, 2002, ISBN 1-886529-40-X, 430 pages
2. Dynamic Programming and Optimal Control: Second Edition, Vols. I
and II, by Dimitri P. Bertsekas, 2001, ISBN 1-886529-08-6, 704 pages
3. Nonlinear Programming, Second Edition, by Dimitri P. Bertsekas,
1999, ISBN 1-886529-00-0, 791 pages
4. Network Optimization: Continuous and Discrete Models by Dimitri
P. Bertsekas, 1998, ISBN 1-886529-02-7, 608 pages
5. Network Flows and Monotropic Optimization by R. Tyrrell Rockafel-
lar, 1998, ISBN 1-886529-06-X, 634 pages
6. Introduction to Linear Optimization by Dimitris Bertsimas and John
N. Tsitsiklis, 1997, ISBN 1-886529-19-1, 608 pages
7. Parallel and Distributed Computation: Numerical Methods by Dimitri
P. Bertsekas and John N. Tsitsiklis, 1997, ISBN 1-886529-01-9, 718
pages
8. Neuro-Dynamic Programming, by Dimitri P. Bertsekas and John N.
Tsitsiklis, 1996, ISBN 1-886529-10-8, 512 pages
9. Constrained Optimization and Lagrange Multiplier Methods, by Dim-
itri P. Bertsekas, 1996, ISBN 1-886529-04-3, 410 pages
10. Stochastic Optimal Control: The Discrete-Time Case by Dimitri P.
Bertsekas and Steven E. Shreve, 1996, ISBN 1-886529-03-5, 330 pages

x
1

Sample Space and

Probability

Contents

1.1. Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 3
1.2. Probabilistic Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 6
1.3. Conditional Probability . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 18
1.4. Total Probability Theorem and Bayes’ Rule . . . . . . . . p. 28
1.5. Independence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 34
1.6. Counting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 43
1.7. Summary and Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . p. 50
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p. 52

1
2 Sample Space and Probability Chap. 1

“Probability” is a very useful concept, but can be interpreted in a number of

ways. As an illustration, consider the following.

A patient is admitted to the hospital and a potentially life-saving drug is

administered. The following dialog takes place between the nurse and a
concerned relative.
RELATIVE: Nurse, what is the probability that the drug will work?
NURSE: I hope it works, we’ll know tomorrow.
RELATIVE: Yes, but what is the probability that it will?
NURSE: Each case is different, we have to wait.
RELATIVE: But let’s see, out of a hundred patients that are treated under
similar conditions, how many times would you expect it to work?
NURSE (somewhat annoyed): I told you, every person is different, for some
it works, for some it doesn’t.
RELATIVE (insisting): Then tell me, if you had to bet whether it will work
or not, which side of the bet would you take?
NURSE (cheering up for a moment): I’d bet it will work.
RELATIVE (somewhat relieved): OK, now, would you be willing to lose two
dollars if it doesn’t work, and gain one dollar if it does?
NURSE (exasperated): What a sick thought! You are wasting my time!

In this conversation, the relative attempts to use the concept of probability

to discuss an uncertain situation. The nurse’s initial response indicates that the
meaning of “probability” is not uniformly shared or understood, and the relative
tries to make it more concrete. The first approach is to define probability in
terms of frequency of occurrence, as a percentage of successes in a moderately
large number of similar situations. Such an interpretation is often natural. For
example, when we say that a perfectly manufactured coin lands on heads “with
probability 50%,” we typically mean “roughly half of the time.” But the nurse
may not be entirely wrong in refusing to discuss in such terms. What if this
was an experimental drug that was administered for the very first time in this
hospital or in the nurse’s experience?
While there are many situations involving uncertainty in which the fre-
quency interpretation is appropriate, there are other situations in which it is
not. Consider, for example, a scholar who asserts that the Iliad and the Odyssey
were composed by the same person, with probability 90%. Such an assertion
conveys some information, but not in terms of frequencies, since the subject is
a one-time event. Rather, it is an expression of the scholar’s subjective be-
lief. One might think that subjective beliefs are not interesting, at least from a
mathematical or scientific point of view. On the other hand, people often have
to make choices in the presence of uncertainty, and a systematic way of making
use of their beliefs is a prerequisite for successful, or at least consistent, decision
making.
 Sec. 1.1 Sets 3

In fact, the choices and actions of a rational person, can reveal a lot about
the inner-held subjective probabilities, even if the person does not make conscious
use of probabilistic reasoning. Indeed, the last part of the earlier dialog was an
attempt to infer the nurse’s beliefs in an indirect manner. Since the nurse was
willing to accept a one-for-one bet that the drug would work, we may infer
that the probability of success was judged to be at least 50%. And had the
nurse accepted the last proposed bet (two-for-one), that would have indicated a
success probability of at least 2/3.
Rather than dwelling further into philosophical issues about the appropri-
ateness of probabilistic reasoning, we will simply take it as a given that the theory
of probability is useful in a broad variety of contexts, including some where the
assumed probabilities only reflect subjective beliefs. There is a large body of
successful applications in science, engineering, medicine, management, etc., and
on the basis of this empirical evidence, probability theory is an extremely useful
tool.
Our main objective in this book is to develop the art of describing un-
certainty in terms of probabilistic models, as well as the skill of probabilistic
reasoning. The first step, which is the subject of this chapter, is to describe
the generic structure of such models, and their basic properties. The models we
consider assign probabilities to collections (sets) of possible outcomes. For this
reason, we must begin with a short review of set theory.

1.1 SETS

Probability makes extensive use of set operations, so let us introduce at the

outset the relevant notation and terminology.
A set is a collection of objects, which are the elements of the set. If S is
a set and x is an element of S, we write x ∈ S. If x is not an element of S, we
write x ∈/ S. A set can have no elements, in which case it is called the empty
set, denoted by Ø.
Sets can be specified in a variety of ways. If S contains a finite number of
elements, say x1 , x2 , . . . , xn , we write it as a list of the elements, in braces:
S = {x1 , x2 , . . . , xn }.
For example, the set of possible outcomes of a die roll is {1, 2, 3, 4, 5, 6}, and the
set of possible outcomes of a coin toss is {H, T }, where H stands for “heads”
and T stands for “tails.”
If S contains infinitely many elements x1 , x2 , . . ., which can be enumerated
in a list (so that there are as many elements as there are positive integers) we
write
S = {x1 , x2 , . . .},
and we say that S is countably infinite. For example, the set of even integers
can be written as {0, 2, −2, 4, −4, . . .}, and is countably infinite.
4 Sample Space and Probability Chap. 1

Alternatively, we can consider the set of all x that have a certain property
P , and denote it by
{x | x satisfies P }.
(The symbol “|” is to be read as “such that.”) For example, the set of even
integers can be written as {k | k/2 is integer}. Similarly, the set of all scalars x
in the interval [0, 1] can be written as {x | 0 ≤ x ≤ 1}. Note that the elements x
of the latter set take a continuous range of values, and cannot be written down
in a list (a proof is sketched in the end-of-chapter problems); such a set is said
to be uncountable.
If every element of a set S is also an element of a set T , we say that S
is a subset of T , and we write S ⊂ T or T ⊃ S. If S ⊂ T and T ⊂ S, the
two sets are equal, and we write S = T . It is also expedient to introduce a
universal set, denoted by Ω, which contains all objects that could conceivably
be of interest in a particular context. Having specified the context in terms of a
universal set Ω, we only consider sets S that are subsets of Ω.

Set Operations

The complement of a set S, with respect to the universe Ω, is the set {x ∈

Ω|x ∈ / S} of all elements of Ω that do not belong to S, and is denoted by S c .
Note that Ωc = Ø.
The union of two sets S and T is the set of all elements that belong to S
or T (or both), and is denoted by S ∪ T . The intersection of two sets S and T
is the set of all elements that belong to both S and T , and is denoted by S ∩ T .
Thus,
S ∪ T = {x | x ∈ S or x ∈ T },
and
S ∩ T = {x | x ∈ S and x ∈ T }.
In some cases, we will have to consider the union or the intersection of several,
even infinitely many sets, defined in the obvious way. For example, if for every
positive integer n, we are given a set Sn , then
∞


Sn = S1 ∪ S2 ∪ · · · = {x | x ∈ Sn for some n},
n=1

and
∞

Sn = S1 ∩ S2 ∩ · · · = {x | x ∈ Sn for all n}.
n=1

Two sets are said to be disjoint if their intersection is empty. More generally,
several sets are said to be disjoint if no two of them have a common element. A
collection of sets is said to be a partition of a set S if the sets in the collection
are disjoint and their union is S.
Sec. 1.1 Sets 5

If x and y are two objects, we use (x, y) to denote the ordered pair of x
and y. The set of scalars (real numbers) is denoted by ; the set of pairs (or
triplets) of scalars, i.e., the two-dimensional plane (or three-dimensional space,
respectively) is denoted by 2 (or 3 , respectively).
Sets and the associated operations are easy to visualize in terms of Venn
diagrams, as illustrated in Fig. 1.1.

Ω Ω Ω
S S S

T T
T

(a) (b) (c)

Ω Ω Ω
T
S S
T U S
T U

(d) (e) (f )

Figure 1.1: Examples of Venn diagrams. (a) The shaded region is S ∩ T . (b)
The shaded region is S ∪ T . (c) The shaded region is S ∩ T c . (d) Here, T ⊂ S.
The shaded region is the complement of S. (e) The sets S, T , and U are disjoint.
(f) The sets S, T , and U form a partition of the set Ω.

The Algebra of Sets

Set operations have several properties, which are elementary consequences of the
definitions. Some examples are:
S∪T = T ∪ S, S ∪ (T ∪ U ) = (S ∪ T ) ∪ U,
S ∩ (T ∪ U ) = (S ∩ T ) ∪ (S ∩ U ), S ∪ (T ∩ U ) = (S ∪ T ) ∩ (S ∪ U ),
(S c )c = S, S ∩ Sc = Ø,
S∪Ω = Ω, S∩Ω = S.

Two particularly useful properties are given by De Morgan’s laws which

state that  c  c

 

Sn = Snc , Sn = Snc .
n n n n

To establish the first law, suppose that x ∈ (∪n Sn Then, x ∈/ ∪n Sn , which

)c .
implies that for every n, we have x ∈
/ Sn . Thus, x belongs to the complement
 6 Sample Space and Probability Chap. 1

of every Sn , and xn ∈ ∩n Snc . This shows that (∪n Sn )c ⊂ ∩n Snc . The converse
inclusion is established by reversing the above argument, and the first law follows.
The argument for the second law is similar.

1.2 PROBABILISTIC MODELS

A probabilistic model is a mathematical description of an uncertain situation.

It must be in accordance with a fundamental framework that we discuss in this
section. Its two main ingredients are listed below and are visualized in Fig. 1.2.

Elements of a Probabilistic Model

• The sample space Ω, which is the set of all possible outcomes of an
experiment.
• The probability law, which assigns to a set A of possible outcomes
(also called an event) a nonnegative number P(A) (called the proba-
bility of A) that encodes our knowledge or belief about the collective
“likelihood” of the elements of A. The probability law must satisfy
certain properties to be introduced shortly.

Probability
law
Event B
P(B)
Experiment P(A)
Event A
Sample space
(Set of possible outcomes)
A B
Events

Figure 1.2: The main ingredients of a probabilistic model.

Sample Spaces and Events

Every probabilistic model involves an underlying process, called the experi-

ment, that will produce exactly one out of several possible outcomes. The set
of all possible outcomes is called the sample space of the experiment, and is
denoted by Ω. A subset of the sample space, that is, a collection of possible
Sec. 1.2 Probabilistic Models 7

outcomes, is called an event.† There is no restriction on what constitutes an

experiment. For example, it could be a single toss of a coin, or three tosses,
or an infinite sequence of tosses. However, it is important to note that in our
formulation of a probabilistic model, there is only one experiment. So, three
tosses of a coin constitute a single experiment, rather than three experiments.
The sample space of an experiment may consist of a finite or an infinite
number of possible outcomes. Finite sample spaces are conceptually and math-
ematically simpler. Still, sample spaces with an infinite number of elements are
quite common. For an example, consider throwing a dart on a square target and
viewing the point of impact as the outcome.

Choosing an Appropriate Sample Space

Regardless of their number, different elements of the sample space should be

distinct and mutually exclusive so that when the experiment is carried out,
there is a unique outcome. For example, the sample space associated with the
roll of a die cannot contain “1 or 3” as a possible outcome and also “1 or 4”
as another possible outcome, because we would not be able to assign a unique
outcome when the roll is a 1.
A given physical situation may be modeled in several different ways, de-
pending on the kind of questions that we are interested in. Generally, the sample
space chosen for a probabilistic model must be collectively exhaustive, in the
sense that no matter what happens in the experiment, we always obtain an out-
come that has been included in the sample space. In addition, the sample space
should have enough detail to distinguish between all outcomes of interest to the
modeler, while avoiding irrelevant details.

Example 1.1. Consider two alternative games, both involving ten successive coin
tosses:
Game 1: We receive $1 each time a head comes up.
Game 2: We receive $1 for every coin toss, up to and including the first time
a head comes up. Then, we receive $2 for every coin toss, up to the second
time a head comes up. More generally, the dollar amount per toss is doubled
each time a head comes up.

† Any collection of possible outcomes, including the entire sample space Ω and
its complement, the empty set Ø, may qualify as an event. Strictly speaking, however,
some sets have to be excluded. In particular, when dealing with probabilistic models
involving an uncountably infinite sample space, there are certain unusual subsets for
which one cannot associate meaningful probabilities. This is an intricate technical issue,
involving the mathematics of measure theory. Fortunately, such pathological subsets
do not arise in the problems considered in this text or in practice, and the issue can be
safely ignored.
8 Sample Space and Probability Chap. 1

In game 1, it is only the total number of heads in the ten-toss sequence that mat-
ters, while in game 2, the order of heads and tails is also important. Thus, in
a probabilistic model for game 1, we can work with a sample space consisting of
eleven possible outcomes, namely, 0, 1, . . . , 10. In game 2, a finer grain description
of the experiment is called for, and it is more appropriate to let the sample space
consist of every possible ten-long sequence of heads and tails.

Sequential Models

Many experiments have an inherently sequential character, such as for example

tossing a coin three times, or observing the value of a stock on five successive
days, or receiving eight successive digits at a communication receiver. It is then
often useful to describe the experiment and the associated sample space by means
of a tree-based sequential description, as in Fig. 1.3.

Sample space Tree-based sequential

for a pair of rolls description
1,1
4 1 1,2
1,3
1,4
3 2
2nd roll
Root
2 Leaves
3

1
1 2 3 4 4
1st roll

Figure 1.3: Two equivalent descriptions of the sample space of an experiment

involving two rolls of a 4-sided die. The possible outcomes are all the ordered pairs
of the form (i, j), where i is the result of the first roll, and j is the result of the
second. These outcomes can be arranged in a 2-dimensional grid as in the figure
on the left, or they can be described by the tree on the right, which reflects the
sequential character of the experiment. Here, each possible outcome corresponds
to a leaf of the tree and is associated with the unique path from the root to
that leaf. The shaded area on the left is the event {(1, 4), (2, 4), (3, 4), (4, 4)}
that the result of the second roll is 4. That same event can be described by the
set of leaves highlighted on the right. Note also that every node of the tree can
be identified with an event, namely, the set of all leaves downstream from that
node. For example, the node labeled by a 1 can be identified with the event
{(1, 1), (1, 2), (1, 3), (1, 4)} that the result of the first roll is 1.

Probability Laws

Suppose we have settled on the sample space Ω associated with an experiment.

Then, to complete the probabilistic model, we must introduce a probability
Sec. 1.2 Probabilistic Models 9

law. Intuitively, this specifies the “likelihood” of any outcome, or of any set of
possible outcomes (an event, as we have called it earlier). More precisely, the
probability law assigns to every event A, a number P(A), called the probability
of A, satisfying the following axioms.

Probability Axioms

1. (Nonnegativity) P(A) ≥ 0, for every event A.

2. (Additivity) If A and B are two disjoint events, then the probability
of their union satisfies

P(A ∪ B) = P(A) + P(B).

More generally, if the sample space has an infinite number of elements

and A1 , A2 , . . . is a sequence of disjoint events, then the probability of
their union satisfies

P(A1 ∪ A2 ∪ · · ·) = P(A1 ) + P(A2 ) + · · · .

3. (Normalization) The probability of the entire sample space Ω is

equal to 1, that is, P(Ω) = 1.

In order to visualize a probability law, consider a unit of mass which is

“spread” over the sample space. Then, P(A) is simply the total mass that was
assigned collectively to the elements of A. In terms of this analogy, the additivity
axiom becomes quite intuitive: the total mass in a sequence of disjoint events is
the sum of their individual masses.
A more concrete interpretation of probabilities is in terms of relative fre-
quencies: a statement such as P(A) = 2/3 often represents a belief that event A
will occur in about two thirds out of a large number of repetitions of the exper-
iment. Such an interpretation, though not always appropriate, can sometimes
facilitate our intuitive understanding. It will be revisited in Chapter 7, in our
study of limit theorems.
There are many natural properties of a probability law, which have not been
included in the above axioms for the simple reason that they can be derived
from them. For example, note that the normalization and additivity axioms
imply that

1 = P(Ω) = P(Ω ∪ Ø) = P(Ω) + P(Ø) = 1 + P(Ø),

and this shows that the probability of the empty event is 0:

P(Ø) = 0.
10 Sample Space and Probability Chap. 1

As another example, consider three disjoint events A1 , A2 , and A3 . We can use

the additivity axiom for two disjoint events repeatedly, to obtain
 
P(A1 ∪ A2 ∪ A3 ) = P A1 ∪ (A2 ∪ A3 )
= P(A1 ) + P(A2 ∪ A3 )
= P(A1 ) + P(A2 ) + P(A3 ).
Proceeding similarly, we obtain that the probability of the union of finitely many
disjoint events is always equal to the sum of the probabilities of these events.
More such properties will be considered shortly.

Discrete Models

Here is an illustration of how to construct a probability law starting from some

common sense assumptions about a model.

Example 1.2. Consider an experiment involving a single coin toss. There are
two possible outcomes, heads (H) and tails (T ). The sample space is Ω = {H, T },
and the events are
{H, T }, {H}, {T }, Ø.
If the coin is fair, i.e., if we believe that heads and tails are “equally likely,” we
should assign equal probabilities to the two possible outcomes and specify that
P({H}) = P({T }) = 0.5. The additivity axiom implies that
     
P {H, T } = P {H} + P {T } = 1,

which is consistent with the normalization axiom. Thus, the probability law is given
by
     
P {H, T } = 1, P {H} = 0.5, P {T } = 0.5, P(Ø) = 0,

and satisfies all three axioms.

Consider another experiment involving three coin tosses. The outcome will
now be a 3-long string of heads or tails. The sample space is

Ω = {HHH, HHT, HT H, HT T, T HH, T HT, T T H, T T T }.

We assume that each possible outcome has the same probability of 1/8. Let us
construct a probability law that satisfies the three axioms. Consider, as an example,
the event

A = {exactly 2 heads occur} = {HHT, HT H, T HH}.

Using additivity, the probability of A is the sum of the probabilities of its elements:
       
P {HHT, HT H, T HH} = P {HHT } + P {HT H} + P {T HH}
1 1 1
= + +
8 8 8
3
= .
8
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
saa polkea kunniaa eikä laiminlyödä velvollisuuksiaan minun
vuokseni. Ah, olettehan molemmat kelpo ameriikkalaisia — suuria,
vahvoja ja rohkeita! Mitä merkitsee tuo pieni, musta sekarotuinen
orja Rojas teikäläisten rinnalla! Hän on suuri raukka. Nyt en halua
enää tuhlata kallista aikaa. Olen valmis ja koetan olla rohkea."

Hän tuli Galen viereen ojentaen hänelle pienet, valkeat kätensä,

jolloin hänen silmistään hohti naisellista sielukkuutta, tulta ja
intohimoa. Galesta oli hän ihmeellinen. Hänen sydämensä alkoi
sykkiä nopeammin. Kun hän tarttui tytön pieniin käsiin ja suuteli
niitä, tuntui hänestä kuin hän olisi nuorentunut ja muuttunut uudeksi
ihmiseksi.

"Neiti", sanoi hän, "olen onnellinen saadessani ruveta

palvelijaksenne. En voi kuvitellakaan suurempaa iloa kuin teidän
auttamisenne minulle suo."

"Onko sinulla joitakin suunnitelmia?" kysyi Thorne nopeasti.

"On! Aion tehdä herra Rojaksen vaarattomaksi täksi illaksi ja ehkä

moneksi seuraavaksikin", vastasi Gale.

"Dick, miten voit sen tehdä?" kysyi Thorne hätäisesti.

"Rupean metelöimään tuolla kapakassa", vastasi Dick rehellisesti,

"jolloin saan ehkä jotakin aikaan. Hyökkään Rojaksen ja hänen
joukkonsa kimppuun. Minä näytän —"

"Herra varjelkoon, ei! Sellainen ei käy ollenkaan päinsä, Dick. Ne

puukottavat sinua!" huusi Thorne. Mutta vaikka Dickin esitys tekikin
häneen tuskallisen vaikutuksen, alkoivat hänen silmänsä kumminkin
loistaa.
 "Teen sen sopivassa tilaisuudessa. Ehkä voin hämmästyttää tuon
hitaan rosvojoukon ja paeta, ennenkuin he huomaavatkaan mitä on
tapahtunut… Ja sinun on odotettava valmiina tuon ikkunan luona.
Kun riita alkaa, rientävät nuo rosvot silloin tuolta torilta luonnollisesti
kapakkaan, jolloin te voitte pujahtaa ulos ja mennä suoraan torin
poikki kadulle. Muistaakseni on tuo katu melko pimeä. Yhdyn sitten
teihin, ennenkuin olette ehtineet kauaksi."

Thorne tuijotti häneen, mutta ei virkkanut sanaakaan. Mercedes

nojasi hänen rintaansa vasten pitäen nyt pieniä valkoisia käsiään
ristissä rinnallaan ja katsoen suurin silmin Galeen tämän poistuessa
huoneesta.

Eteisessä viipyi Gale sen verran, että hän ennätti vetää käsiinsä
suuret sormikkaansa, pörröttää tukkansa ja solmia kaulaliinan toisin
tavoin. Sitten hän meni ravintolaan ja kuljettuaan sen läpi pysähtyi
tarjoiluhuoneen ovelle. Hänen viisi jalkaa yksitoista tuumaa pitkä
sekä satakahdeksankymmentä naulaa painava ruumiinsa pisti
enemmän silmään siellä, ja hänen tarkoituksensa olikin kiinnittää
muiden huomio itseensä. Mutta häntä ei näyttänyt kumminkaan
kukaan näkevänkään. Pallonpelaajat hälisivät hirveästi pelatessaan ja
sama kirjavasti puettu meksikolaisjoukko nojasi haisevaan
tarjoilutiskiin. Vihdoin kiintyi Galen hapuileva katse erääseen
mieheen, jonka hän otaksui Rojakseksi. Hän tunsi tämän korkean,
suuren ja koristetulla nauhalla varustetun hatun. Meksikolaisen
rosvon katse oli suunnattu toisaalle. Hän keskusteli innokkaasti noin
tusinan tahi useamman toverinsa kanssa, joista useimmat istuivat
erään pöydän ympärillä. He kuuntelivat, puhuivat ja joivat. Miesten
rinnalla ristissä olevat patruunavyöt ilmaisivat Galelle, että he olivat
meksikolaisia vallankumouksellisia. Hän oli nimittäin aikaisemmin
nähnyt samanlaiset patruunavyöt niillä rosvoilla, jotka olivat vahdissa
kadulla. Viinuri toi heille lisää väkijuomia pöytään, jolloin johtaja
kääntyi niin, että Gale näki hänen kasvonsa ja ne olivat todellakin
tuon kuuluisan rosvopäällikön, Rojaksen, pirulliset ja ivalliset kasvot.
Gale katseli häntä uteliaasti. Rojas oli pienehkö mies, joka herätti
vain huomiota keikarimaisesti koristellulla puvullaan ja ilkeillä
kasvoillaan. Hänellä oli pitseillä koristeltu olkavyö ja tiukka,
valkeanappinen takki, pukinnahkaiset punaisella kirjaillut liivit,
olkavyö ja tavallinen vyö, jotka oli kiinnitetty toisiinsa suurella
hopeasoljella. Sama pyssy helmikoristeisine perineen riippui nytkin
hihnasta hänen olallaan ja jalokivet kimaltelivat hänen olkavyössään.
Hänen korvistaan riippuivat kultaiset korvarenkaat ja sormissa loisti
useita timanttisormuksia.

Gale tunsi rinnassaan sellaisen kiihkon, että se uhkasi voittaa

hänen kylmäverisyytensä, ja muutkin mielenliikutukset hyökkäsivät
hänen itsensähillitsemiskykyä vastaan. Näytti siltä kuin tuon
rosvopäällikön näkeminen olisi vapauttanut hänessä piilleen
paholaisen. Ja olemuksensa sisimmässä ihmetteli hän itseään tuntien
olevansa omituisesti tyytyväinen tähän outoon tunteeseen.

Hän laskeutui nuo pari porrasaskelta, jotka johtivat ovelta

tarjoiluhuoneeseen, ja hoiperteli hiukan, teeskennellen olevansa
juovuksissa. Hän horjahteli pallopöytiä vasten, töyttäsi meksikolaisia
kapakan tiskin ääressä, nauroi kuin mielipuoli ja huiskutteli hattuaan
hoiperrellen sinne ja tänne. Äkkiä kiintyi hänen huomionsa
lehmäpaimeniin, joita hän aikaisemmin oli katsellut niin suurin
mielenkiinnoin.

He olivat vielä kapakan nurkkauksessa vähän erillään toisista.

Koettaen keksiä jotakin ratkaisevaa, hoiperteli Gale heidän luokseen.
Hän muisti monet entiset onnistumattomat kokeensa tutustua
lehmäpaimeniin. Jos hänellä oli vähänkään toivoa saada apua näiltä
eristäytyneiltä seikkailijoilta, täytyi hänen tuossa tuokiossa päästä
heidän kanssaan kosketuksiin. Asettuen kursailematta noiden kahden
pitkän paimenen eteen katsoi hän suoraan heidän laihoihin,
päivettyneihin kasvoihinsa. Tuijotettuaan siten hetkisen terävästi ja
kylmästi heihin hän alkoi puhua.

"En ole juovuksissa. Teeskentelen vain saadakseni aikaan metelin.

Aion hyökätä tuon kirotun rosvopäällikön Rojaksen kimppuun. Teen
sen suojellakseni erästä tyttöä, valmistaakseni hänen rakastajalleen,
joka on ystäväni, tilaisuuden paeta hänen kanssaan. Tyttö on tässä
talossa ja Rojas on täällä viedäkseen hänet mukanaan. Kun aloitan
rähinän, koettaa ystäväni paeta rakastettunsa kanssa. Jokaista ovea
ja ikkunaa vahditaan. Aion panna toimeen sellaisen metelin, että
vahdit rientävät sisälle. Olette samaa kansallisuutta kuin minäkin.
Olemme nyt Meksikon puolella. Ihanan tytön kunnia ja elämä ovat
kysymyksessä. Nyt, toverit, katsokaa, mitä tapahtuu!"

Toisen paimenen silmät supistuivat pieniksi, luomet sulkeutuivat

muutamia kertoja ja hänen leukansa vapisi, kun sitävastoin toisen
kovapiirteisillä kasvoilla leijaili hieno hymy.

Gale poistui ja hänen intonsa kasvoi, kun hän näki noiden kahden
paimenen kuin sattumalta seuraavan häntä. Gale poikkesi
hoiperrellen syrjään, törmäsi mennessään pöytään ja potki tyhjiä
tuoleja. Hän sivuutti Rojaksen ja tämän miehet, huomaten samalla,
että roisto piti häntä silmällä huitoessaan käsillään ja puhuessaan
nopeasti. Elämä kapakassa alkoi käydä meluavammaksi. Kun Dick
horjahti erästä pöytää vasten, kaataen sen kumoon niin, että lasien
sisältö valui muutamien meksikolaisten housuille, alkoivat nämä
kimakasti huudella. Hän oli onnistunut kiinnittämään huomion
itseensä, sillä melkein kaikki katsoivat häneen. Eräs noista
loukatuista miehistä, muudan pieni ruskeankeltainen roisto, hypähti
esille asettuakseen vastarintaan ja huutaen samalla kuin mielipuoli
jotakin espanjankielellä, josta Gale ymmärsi ainoastaan sanan:
"Muukalainen!" Meksikolainen polki jalkaa heiluttaen uhkaavasti
oikeata kättään. Dick nosti jalkansa potkaisten nopeilla syrjäpotkuilla
jalat miehen alta niin, että tämä kaatui kumahtaen lattialle. Temppu
suoritettiin niin nopeasti ja taitavasti, että meksikolainen menetti
kokonaan rohkeutensa uskaltamatta enää karjua. Gale tiesi nyt
ratkaisevan hetken tulleen.

Kääntyen nopeasti hyökkäsi hän Rojaksen kimppuun käyttäen

vanhaa puolustuslinjan murtamistemppuaan. Ei Rojas eivätkä hänen
miehensäkään ennättäneet liikahtaakaan. Tummakasvoisen
rosvopäällikön kasvot muuttuivat kalmankalpeiksi, hänen leukansa
vapisi ja hän olisi huutanut pelosta, jollei Galen lyönti olisi sattunut.
Isku kiidätti hänet taaksepäin miehiään vasten. Käyttäen nopeasti
hyödykseen tämän hetken suomaa etua syöksyi Gale koko raskaan
ruumiinsa painolla vallankumouksellisten pientä joukkoa vastaan
niin, että miehet, pöydät ja tuolit kaatuivat yhteen rymisevään
kasaan.

Voimatta pysähtyä kaatui Galekin muiden mukana, mutta ollen

ketterä kuin kissa joutui hän kumminkin ylimmäiseksi. Kun hän
nousi, tarttui hänen voimakas kouransa Rojakseen. Hän kiskoi tuon
pienen roiston tuosta potkivasta ja huutavasta mieskasasta, pyöritteli
häntä peloittavin voimin hellittäen lopulta otteensa. Rojas lensi pitkin
lattiaa kolhiutuen tuoleja ja pöytiä vasten. Gale hypähti jäljessä,
riuhtaisi Rojaksen jälleen seisoalleen ja heilutteli häntä kuin tyhjää
säkkiä.
 Huutojen seasta kuului äkkiä laukaus. Gale kuuli rikkinäisten lasien
helinää. Huone pimeni huomattavasti. Hän katsahti taakseen. Nuo
molemmat paimenet seisoivat hänen ja raivoisan rosvojoukon välillä.
Toisen paimenen ollessa varuillaan molempine pistooleineen tähtäsi
toinen juuri parhaillaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä sylki ase
suustaan tulta ja savua. Laukausta seurasi lasin helinä ja huoneen
toinen kolkka muuttui pimeäksi. Huudahtaen raivosta heitti Gale
vertavuotavan Rojaksen menemään. Rosvopäällikkö lensi pöytää
vasten, vierähti sen yli lattialle jääden siihen suulleen makaamaan.

Toinen laukaus muutti huoneen liikkuvien varjojen

temmellyspaikaksi tarjoilutiskin takana olevan lampun sitä vielä
valaistessa. Muudan valkopukuinen olento hyökkäsi Galen kimppuun.
Hän kaatoi miehen, mutta hänen oli potkaistava kovasti
vapautuakseen puristavista kourista ja ennättääkseen kääntyä toista
ahdistavaa roistoa vastaan. Tämä oli tumma ja nopea. Terä välähti
tehden ympyränmuotoisen kierroksen ilmassa. Samalla muuttui veitsi
äkkiä punaiseksi ja sen omistaja horjui taaksepäin. Meteli oli niin
kova, ettei Gale kuullut laukausta, mutta meksikolaisen kaatuminen
oli merkityksellinen. Nyt oli sekamelska täydellinen. Metelistä kehittyi
hurja tappelu. Etäisyydessä ammutut laukaukset kuulostivat Galesta
äänekkäältä syleksimiseltä. Tarjoilutiskin takana palava suuri lamppu
särkyi, rupesi savuamaan ja sammui muuttaen huoneen kokonaan
pimeäksi. Gale riensi ravintolan ovea kohti, jonka ääriviivat hän
epäselvästi erotti ulkona palavaa keltaista valoa vasten. Hän sysäsi
oikealle ja vasemmalle miesjoukkoa, joka piiritti hänet joka puolelta.
Hypättyään erään pallopöydän yli potki hän tuolit ja pöydät pois
tieltään ja pääsi vihdoin ovelle ollen ensimmäinen, joka pääsi
livahtamaan tiehensä tuosta myllertävästä ulostunkeutuvasta
miesjoukosta. Käsivarren huitaisu särki ravintolan ovilampun, ja hän
juoksi ulos jättäen muut pimeään. Muutamat hypyt veivät hänet
vierashuoneeseen. Se oli tyhjä. Thorne oli paennut Mercedeksen
kanssa.

Silloin Galen jännitys laukesi. Noin minuutin verran oli hän

toiminut kiihtyvällä nopeudella. Hän kurkisti varovasti torille. Ei
poluilla, penkeillä eikä puiden varjossakaan näkynyt enää vakoilevia
miehiä. Hän riensi ulos pysytellen varjoisissa paikoissa ja menemättä
käytävälle, ennenkuin torin puolivälissä. Käytävän tuonnimmaisessa
päässä palavan katulyhdyn luona oli hän näkevinään pari tummaa
ihmisolentoa. Hän juoksi nopeammin saapuen pian kadulle. Melu
hotellissa alkoi vähitellen hiljentyä tahi sitten oli hän jo
pääsemäisillään niin kauaksi, ettei se enää kuulunut. Hänen
vierellään kulkevat ihmiset menivät kaikki samaan suuntaan kuin
hänkin ja ainoastaan etummaiset näyttivät hieman kiihtyneiltä. Gale
riensi nopeasti eteenpäin etsien katseillaan noita paria olentoa. Äkkiä
hän näki heidät — toinen oli pitkä mies viitta yllään ja toinen hento
viittapukuinen. Gale huokaisi syvään helpotuksesta. Thorne ja
Mercedes eivät olleet kaukana edellä.

Tuontuostakin vilkuili Thorne taakseen. Hän kulki eteenpäin

nopeasti miltei kantaen Mercedestä, joka pysytteli aivan kiinni
hänessä. Hänkin katsoi usein taakseen. Kerran näki Gale
vilahdukselta hänen valkeat kasvonsa katulyhdyn valossa. Hän alkoi
tavoittaa heitä, ja pian, kun viimeinen lyhty oli sivuutettu ja katu
pimeni, uskalsi hän viheltää. Thorne kuuli sen, sillä hän pysähtyi,
vihelsi hiljaa vastaukseksi ja jatkoi jälleen matkaansa. Kuljettuaan
vielä näin jonkun matkaa kadun päähän asti eivät he sittenkään
pysähtyneet odottamaan toveriaan. Tästä alkoikin jo aava erämaa.
Gale tunsi pehmeän hiekan jalkainsa alla ja näki ympärillään
kummallisenmuotoisia kaktuksia. Vihdoin hän saavutti pakolaiset.
 "Dick, pääsitkö leikistä ehein nahoin?" läähätti Thorne tarttuen
Galen käsivarteen.

"Olen vain hengästynyt, siinä kaikki", vastasi Gale.

"Hyvä! Hyvä!" huudahti Thorne. "Olin kovin peloissani voimatta

auttaa sinua. Dick, se onnistui oivallisesti. Meillä ei ollut mitään
vaikeuksia. Mitä maailmassa sinä siellä teit?"

"Panin vain toimeen aikamoisen mylläkän, kuten lupasinkin",

virkkoi
Dick.

"Taivas varjelkoon! Meteli oli aivan samanlainen kuin kerran erään

roskajoukon aiheuttama. Mutta nuo laukaukset, Dick, oliko ne
tähdätty sinuun? Ne herpaisivat minut. Ja sitten nuo huudot. Mitä
siellä oikeastaan tapahtui? Rojaksen vahdit riensivät
tapahtumapaikalle heti ensi laukauksen jälkeen. Kerropas nyt, mitä
tapahtui."

"Samalla kun karkasin Rojaksen kimppuun, ampui pari paimenta

lamput säpäleiksi. Eräs meksikolainen, joka paljasti puukon
haavoittaakseen minua, haavoittui luullakseni. Sitten kuin lamput
olivat sammuneet, alkoivat rosvot otaksuttavasti ampua."

"Vai hyökkäsit sinä Rojaksen kimppuun", lausui Thorne tullen

likemmäksi Galea. Hänen äänensä värisi riemusta ja sellaisesta
ilosta, ettei se kaivannut vahvistusta. "Mitä sinä teit hänelle?."

"Potkaisin hänet aluksi pois kentältä, kävin häneen sitten käsiksi ja

lähetin hänet vauhdikkaasti suoraan maaliin", vastasi Dick puhuen
Thornelle niin tutuin jalkapallotermein.
 Thorne kumartui lähemmäksi Galea. Hänen hienopiirteiset
kasvonsa liekehtivät villiä riemua tähtien valossa. "Kerro minulle
suoraan kaikki" lausui hän värisevin äänin.

Silloin aavisti Gale hieman noita kärsimyksiä, joita Thorne oli

saanut kestää — hieman tuota rakastajan kuumaa, hurjaa ja
kostonhimoista intohimoa, joka vaati kuulla suoran totuuden.

Se tyynnytti Dickin keveää mieltä, ja hän oli juuri aikeissa jatkaa

kuvaustaan Thornelle, kun äkkiä Mercedes astui hänen eteensä,
kosketti hänen kättään ja katsoi häntä kasvoihin ihmeellisin silmin.
Hän ajatteli, ettei hän aivan pian unhota niiden kauneutta eikä
haihtuneen tuskan niihin jättämää varjoa ja niissä näkyvää toivon
sarastusta.

"Rakas neiti", sanoin Gale hieman värisevin äänin, "Rojas ei enää

aja teitä takaa tänä iltana eikä vielä monena muunakaan iltana."

Mercedes näytti värisevän riemusta ja tieto Rojaksen kohtalosta

saattoi hänet aivan haltioihinsa. Hän painoi Galen vahvan käden
aaltoilevaa rintaansa vasten. Gale tunsi hänen sydämensä nopean
sykinnän.

"Herra! Herra Dick!" hän huudahti, mutta siihen hänen puheensa

katkesikin. Hänen käsivartensa kohosivat ja nopeasti kuin salama
nosti hän kasvonsa suudellen Galea. Sitten hän kääntyi ja vaipui
nyyhkyttäen Thornen syliin.

Syntyi vaitiolo, jonka vain Mercedeksen nyyhkytykset keskeyttivät.

Gale käveli muutamia askelia syrjään. Jollei hän juuri ollut
huumaantunut, oli hän varmasti järkytetty. Mercedeksen huulten
outo suloinen tulisuus syöpyi hänen mieleensä. Hetken kiihoituksen
vielä polttaessa hänen suoniaan kuvitteli hän olevansa
mustasukkainen Thornelle. Mutta se haihtui kumminkin heti. Se
johtui vain siitä, että hän oli ollut kovasti järkytetty — oli katsellut
syvyyksiin viime tunnin kuluessa — oli tullut tietoiseksi heräävästä
hengestä, joka tähän asti oli uinunut hänen sisimmässään. Hänen
mieleensä ei jäänyt nyt muuta kuin ilon loistava hehku siitä, että hän
oli voinut auttaa Thornea. Ja Mercedeksen osoittaman helpotuksen
ja kiitollisuuden kiihkeyden mukaan arvosteli hän tytön tuntemaa
pelkoa ja uhkaavaa kovaa kohtaloa, josta hän oli tytön pelastanut.

"Dick, Dick, tule tänne!" kutsui Thorne hiljaa. "Meidän on nyt

pysyteltävä yhdessä. Meillä on vielä eräs tehtävä ratkaisematta. Mitä
nyt teemme? Minne nyt menemme? Meidän pitäisi päästä tästä
jonnekin. Emme uskalla mennä asemalle emmekä talleihin, joista
meksikolaiset vuokraavat hevosia. Tällä hetkellä olemme tosin
Yhdysvaltain puolella, mutta siitä huolimatta väijyy meitä vaara
täälläkin."

Kun hän keskeytti puheensa toivoen silminnähtävästi, että Gale

ehdottaisi jotakin, katkaisi äänettömyyden merkkitorven kirkas ja
kaikuva ääni. Thorne säpsähti kovasti. Sitten hän kumartui
kuuntelemaan. Torven ihanat äänet kaikuivat yhä selvemmin,
kovemmin ja nopeammin pimeydessä.

"Se on hälyytys, Dick! Se on hälyytys!" huudahti hän.

Gale ei voinut vastata mitään. Mercedes seisoi säikähtyneenä.

Torvenpuhallus lakkasi. Kauempaa toiselta suunnalta kuului heikkoa
räikynää. Pian senjälkeen alkoi kuulua ampumista.

"Dick, kapinalliset taistelevat jossakin", lausui Thorne kiihtyneesti.

"Pieni liittolaisten varusväki pitää yhä puoliaan. Ehkä sen kimppuun
on taas hyökätty. Kaikissa tapauksissa on rajalla jotakin tekeillä. Ehkä
nuo hullut kapinalliset ampuvat leiriämme. Olemme pelänneet
sellaista, etenkin pimeän aikaan… Ja minä olen täällä, poissa luvatta,
todellakin kuin karkulainen."

"Mene takaisin! Mene takaisin, ennenkuin myöhästyt!" huudahti

Mercedes.

"Niin, eiköhän liene parasta, että menet. Tässä tukalassa

asemassamme olisi sinun vangitsemisesi meille suureksi vahingoksi",
sanoi Gale. "Minä pidän kyllä huolta Mercedeksestä."

"Ei, ei, ei!" vastasi Thorne. "En voi mennä joutumatta päävahtiin."

"Tällä hetkellä tuntuu sinusta ehkä parhaalta olla menemättä,

mutta meidän on ajateltava myöskin tulevaisuutta. George,
karkulainen on aina karkulainen! Parasta on, että kiiruhdat. Jätä tyttö
minun huostaani huomiseen asti."

Mercedes syleili Thornea ja pyysi häntä lähtemään. Thorne epäröi.

"Dick, mielelläni en sitä tee", sanoi hän. "Mutta kyllä sinä sentään
olet oikeassa. Kunhan vain ehtisin sinne ajoissa. Mutta ah, minun on
niin vaikea poistua Mercedeksen luota! Vanha veikko, olet pelastanut
hänet! Olen sinulle jo äärettömässä kiitollisuuden velassa. Pysyttele
kaukana Casitasta, Dick. Yhdysvaltain puoli kaupungista saattaa
tosin olla turvallinen, mutta kumminkaan en voi luottaa siihen öisin.
Mene syvälle erämaahan, ylös vuorille johonkin turvalliseen
paikkaan. Tule sitten tapaamaan minua leiriin voidaksemme
suunnitella yhdessä. Luotan melkoisesti eversti Weedeen. Ehkä hän
voi auttaa meitä. Kätke Mercedes joka tapauksessa sellaiseen
paikkaan, etteivät rosvot saa häntä käsiinsä — siinä kaikki."
 Hän puristi hyvästiksi Dickin kättä, syleili kiihkeästi Mercedestä,
suuteli häntä, kuiskasi hänelle muutamia sanoja, päästi hänet irti ja
syöksyi pimeyteen kadoten pian näkyvistä. Hänen askeltensa kumea
töminä lakkasi vähitellen kuulumasta.

Erämaan hiljaisuus masensi hetkiseksi Galen mielen. Hän ei ollut

tottunut sellaiseen outoon hiljaisuuteen. Kuului vain hiekan hiljaista
narinaa ja jäykkien lehtien kahinaa tuulessa. Kuinka kirkkaasti tähdet
tuikkivatkaan! Sitten haukkui joku murmeli aivan kuin koira. Gale
totesi, että hän oli laajan, tuntemattoman erämaan ja
viholliskaupungin välillä. Hänen oli valittava erämaa, sillä vaikka hän
olikin varma, että Casitassa oli useita amerikkalaisia, jotka
mahdollisesti olisivat auttaneet häntä, ei hän uskaltanut lähteä
hakemaan heitä sieltä tänä iltana.

Hän tunsi jonkun koskettavan hiljaa hänen käsivarteensa, tunsi

otteen liukuvan alemmaksi, tunsi Mercedeksen pistävän vapisevan
kylmän pikku kätensä hänen kouraansa. Dick katseli häntä. Hän
näytti nyt kalpeakasvoiselta tytöltä tuijottavine, säikähtyneine,
tummine silmineen, jotka loistivat pimeässä. Kun jo tämä
yksinäisyys, hiljaisuus ja kolkko erämaa kaikkine tuntemattomine
vaaroineen vaikuttivat häneenkin, niin miltä sitten ne tuntuivatkaan
tuosta takaa ajetusta, vainotusta tyttöraukasta! Gale tunsi
heltyvänsä, Hän oli kahden Mercedeksen kanssa. Hänellä ei ollut
asetta, ei rahaa, ei ruokaa, ei juomaa, ei suojaa eikä mitään
muutakaan kuin kaksi kättään. Hänelle oli erämaa yhtä tuntematon
kuin tasavaltain välisen rajan suuntakin, hän ei tiennyt suorinta tietä
rautatielle eikä maantielle, eikä sitäkään, oliko muita kaupunkeja
läheisyydessä vai ei. Hän oli todellakin vaikeassa, toivottomassa
asemassa. Ajatellessaan tytön kohtaloa huokaisi hän syvään ja
rukoili, että kohtalo sallisi hänen suojella tehokkaasti turvattiaan. Kun
hän ajatteli itseään, valtasi hänet huumaava tietoisuus siitä, ettei
hän tiennyt mitään toista tilaisuutta, johon hän olisi vaihtanut tämän,
johon kohtalo oli johtanut hänet, niin vaarallinen kuin se itse asiassa
olikin, täyttämään velvollisuuttaan vanhaa ystäväänsä ja samalla
myös avutonta tyttöä kohtaan.

"Herra, herra!" kuiskasi Mercedes nopeasti tarttuen häneen.

"Kuunnelkaa! Kuulen hevosten kapioiden kapsetta."
III.

PAKO ERÄMAAHAN.

Levottomana ja säikähtyneenä Gale kuunteli, mutta koska hän ei

kuullut mitään, luuli hän jo, että Mercedes peloissaan kuvitteli turhia.
Tuntiessaan tytön värisevän puristi hän tämän kättä hellästi.

"Luullakseni erehdytte", kuiskasi Gale.

"En varmastikaan!"

Dick jännitti jälleen kuulonsa. Pian hän erottikin tahi oli

erottavinaan hiljaista tassutusta. Kuuluen ensin heikosti kuin soivan
metson kaukainen nokan koputus toi se hänen mieleensä Illinoisin
metsissä viettämänsä lapsuuden päivät. Hänelle selveni pian, että
tuo ääni syntyi hevosten kavioiden painuessa pehmeään hiekkaan.
Se oli sitäpaitsi niin säännöllistä, etteivät laitumella olevat hevoset
voineet sitä aiheuttaa.

Säikähtäen ääntä vei Gale heti varovaisuuden vuoksi Mercedeksen

syvemmälle pensaston suojaan. Terävien piikkien pistokset ilmaisivat
hänelle selvästi, että he tunkeutuivat parhaillaan kaktuspensaikkoon,
jonne hän piilotti Mercedeksen niin hyvin kuin suinkin. Tyttö värisi
niinkuin vilu olisi häntä pudistellut. Hän hengitti nopeasti lyhyin
hengähdyksin ja painui aivan kiinni Galeen, joka puri hampaitaan
avuttomassa raivossaan tytön kohtalon vuoksi. Jollei tyttö olisi ollut
kaunis, olisi hän ehkä vielä nytkin saanut elää vapaana ja onnellisena
kotonaan. Kuinka kummallinen tämä maailma onkaan — kuinka
petollinen voi kohtalokin olla!

Hevosten kavioiden kapse alkoi nyt kuulua selvemmästi. Gale

huomasi tumman liikkuvan ryhmän tummanharmaata taivasta
vasten. Sieltä tulikin joukko hevosia. Hän ei voinut erottaa, oliko joka
hevosen selässä ratsastaja vai ei. Hän kuuli miesten keskustelevan
keskenään naurahtaen aina silloin tällöin. Hänen korvansa alkoivat
kuumentua, sillä puhe kuulosti amerikkalaiselta. Hän kuunteli
tarkkaavaisesti. Aika-ajoin erotti hän ainoastaan hevosten jalkojen
töminää.

"Sepä vasta oli leikkiä!" kuului ääni pimeästä. "Kauhea talo, Laddy.
Emme ole sattuneet tuollaiseen sitten kuin piikkilanka-aidat
karkoittivat meidät Texasista. Eikä meitä ennen ole niin kutsuttu
apuun."

"Kutsuttuko? Sehän oli kuin helvetin lieskaa", vastasi toinen. "Hän

katosi äkkiä ja luulen, että hän ystävineen pudisti Casitan tomut
jaloistaan. Se on kauhea kaupunki!"

Gale hyppäsi ylös pensaikosta riemuissaan. Mikä onni! Nuo

keskenään puhelevat henkilöt eivät olleet keitään muita kuin ne kaksi
paimenta, joita hän oli puhutellut meksikolaisessa hotellissa.

"Pysähtykää, toverit!" huusi hän heille mennen keskelle tietä.

 Hevoset korskuivat ja hypähtelivät. Sitten seurasi nopeita
kahisevia ääniä, kannusten helinää ja vihdoin hiljaisuus. Tulijat
häämöittivät nyt selvemmin pimeästä. Gale näki viisi tahi kuusi
hevosta, pari ratsastajaa ja viimeisen hevosen selkään köytetyt
matkatavarat. Kun Gale tuli noin viidentoista askeleen päähän heistä,
lausui etummainen ratsastaja:

"Olette jo luullakseni tarpeeksi lähellä, muukalainen."

Paimenen kädessä välähti joku kirkas kappale tähtien valossa.

"Te tuntisitte minut, ellei olisi niin pimeä", vastasi Gale

pysähtyessään. "Puhelin teidän kanssanne vähän aikaa sitten tuolla
kapakassa."

"Tulkaahan lähemmäksi, jotta voimme nähdä teidät", virkkoi

paimen lyhyesti.

Gale tuli lähemmäksi kunnes seisoi aivan hevosen vieressä.

Paimen kumartui satulassaan katsoen tarkasti Galen kasvoihin. Sitten
hän sanaakaan virkkamatta pisti pistoolinsa tuppeen ja ojensi
hänelle kätensä. Gale tunsi teräksisen otteen, joka lämmitti hänen
sydäntään. Toinen paimen pysähdytti myöskin hermostuneen, vireän
hevosensa vetämällä kiivaasti suitsista. Hän tutkisteli myös
tarkkaavasti Galen kasvoja.

"Nimeni on Ladd", virkkoi hän. "Olipa hauskaa kohdata teidät

jälleen"

Gale tunsi nyt toisen yhtä kovan ja voimakkaan puristuksen kuin

toinenkin oli ollut. Hän totesi, että hän oli löytänyt ystäviä, jotka
kuuluivat sellaiseen kansanluokkaan, jonka tuttavuuteen hän tähän
saakka turhaan oli kokenut päästä.

"Gale — Dick Gale on nimeni", hän alkoi nopeasti, "Jouduin

Casitaan tänä iltana tietämättä tuskin, mihin olin saapunut. Eräs
poikanen opasti minut tuohon hotelliin. Siellä tapasin erään vanhan
ystäväni, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Hän kuuluu sikäläiseen
ratsuväkirykmenttiin. Hän oli auttanut erästä espanjalaista tyttöä —
ja rakastunut häneen. Rojas, joka oli tappanut tytön isän, aikoi
ryöstää neidon. Te tiedätte, mitä tapahtui hotellissa. Hyvät ystävät,
jos sellainen milloinkaan on mahdollista, haluan näyttää teille, miten
kiitollinen olen teidän siellä minulle suomasta avusta. Riensin pois
hotellista, löysin ystäväni sekä tytön. Kiiruhdimme pois koko
kaupungista tänne syrjäiseen seutuun. Sitten oli Thornen pakko
lähteä takasin leiriin. Kuulimme nimittäin torven toitotusta ja
ampumista, ja hän oli luvatta poistunut leiristä. Siten jäi tyttö minun
luokseni. Nyt en tiedä, mitä olisi tehtävä. Thorne sanoi varmasti,
ettei Casita ole kyllin turvallinen paikka tänä iltana Mercedekselle."

"Tyttö ei kai ole mikään peooni, mikään tavallinen meksikolainen?"

keskeytti Ladd.

"Ei. Hänen nimensä on Castañeda. Hän polveutuu vanhasta

espanjalaisesta suvusta, joka kerran oli rikas ja vaikutusvaltainen."

"Siis hyvin haluttua tavaraa", vastasi paimen. "Siellä on muitakin

kuin Rojas, jotka mielellään ryöstäisivät jonkun kauniin tytön.
Sellainen kuuluu hänen jokapäiväiseen ohjelmaansa. Hänellä mahtaa
olla joitakin valtiollisia tahi tunnesyitä vihaansa ylhäisempää
kansanluokkaa kohtaan. Niin, Casita ei ole mikään paikka teidän
ystävänne morsiamelle ei yöllä eikä päivällä, eikä milloinkaan. Siellä
on tosin amerikkalaisia, jotka saattaisivat ottaa tytön suojelukseensa
ja taistella hänen puolestaan tarpeen vaatiessa. Mutta viisainta on
olla antautumatta sellaiseen vaaraan. Lash, mitä sinä arvelet?"

"Sitä vain, että tuo meksikolaispesä ympäristöineen on viime

viikkojen kuluessa muuttunut melko levottomaksi", vastasi toinen
paimen. "Jos vain varusväki antautuu, on helppo arvata, mitä sitten
tapahtuu. Orozco on tulossa joukkoineen länttä kohti Agua Prietasta.
Nogaleksen eteläpuolella polttaa Campo siltoja ja rikkoo rautatietä.
Sitten on siellä vielä paljon muita roistoja, jotka sanovat itseään
vallankumouksellisiksi, voidakseen sen nojalla varastaa, polttaa,
tappaa ja ryöstää naisia. Sehän on selvä asia, että jos astuu
tuumankaan rajan yli, joutuu silloin melkein kuin helvettiin. Neuvoni
on: älkää salliko neiti Castañedan ikinä enää palata takaisin
Casitaan."

"Mielestäni puhut sinä järkevästi", sanoi Ladd. "Vannon, Gale, että

teidän ja tytön on parasta tulla meidän mukaamme. Meillä olisi
huomenna Casitassa liian kuumat oltavat. Emme tappaneet ketään,
ammuin vain erään rosvon käsivarren poikki ja Lash rikkoi
ystävälliset välit särkemällä suuren määrän omaisuutta. Tunnemme
sellaisia, jotka ottavat neidin luokseen niin pitkäksi ajaksi kunnes
hänen ystävänsä saapuu."

Dick kiitteli heitä lämpimästi, ja tuntien kuvaamatonta helpotusta

ja iloa Mercedeksen puolesta kiiruhti hän kaktuspensaikkoon, jonne
hän oli kätkenyt tytön. Mercedes seisoi suorana odottamassa, ja
vaikka olikin pimeä, huomasi Gale, että tyttöä niin hirveästi jäytänyt
pelko oli nyt haihtunut.

"Herra Gale, olette minun pelastusenkelini", virkkoi hän värisevin

äänin.
 "Olen ollut onnellinen kohdatessani nuo miehet ja iloitsen oikein
sydämestäni", vastasi hän. "Tulkaa!"

Hän vei Mercedeksen tielle paimenien luo, jotka nyt olivat avopäin
tähtien valossa. Heitä näytti ujostuttavan. Lash oli ääneti, kun
sitävastoin Ladd hämmästyneenä sammaltaen ja kömpelösti vastasi
Mercedeksen kiitoksiin.

Heillä oli viisi hevosta — kaksi satuloitua, kaksi kuormitettua ja

viimeisellä oli vain villainen peite selässä. Ladd lyhensi satulansa
jalustimien hihnoja ja auttoi Mercedeksen hevosen selkään. Tavasta,
jolla tyttö sijoittui satulaan ja hillitsi tulisen hevosen levottomuuden,
huomasi Gale, että hän osasi ratsastaa. Lash kehoitti Galea
nousemaan hänen hevosensa selkään, mutta Gale kieltäytyi.

"Minä kävelen", sanoi hän. "Olen tottunut kävelemään, mutta

paimenet eivät ole, sen tiedän kyllä."

He koettivat taivuttaa häntä vielä, mutta Gale ei suostunut. Silloin

läksi Ladd ratsastamaan satulatta etummaisena. Mercedes ratsasti
hänen takanaan ja Gale käveli vierellä. Seuraavina järjestyksessä
olivat kuormahevoset ja viimeisenä ratsasti Lash.

Päästyään nyt liikkeelle hankittuaan tytölle suojelusvahdin ja

tietäen kulkevansa määrättyä päämäärää kohti laukesi tuo jännitys,
jonka pakotuksesta Gale tähän asti oli ponnistellut. Hän olisi ollut
äärettömän iloinen, jos hän vain olisi voinut ilmoittaa Thornelle
heidän hyvän onnensa. Myöhemmin tietysti ilmaantuisi kyllä joitakin
keinoja sanan lähettämiseksi Georgelle. Mutta siihen asti mahtoivat
hänen ystävänsä tuskat olla hirmuiset.
 Dickistä tuntui, että oli jo kulunut pitkä aika siitä, kun hän poistui
junasta, ja järjestyksessä punnitsi hän mielessään jokaisen
tapahtuman kaikkia erikoiskohtia, jotka olivat sattuneet hänelle
hänen Casitaan tulonsa ja nykyisen hetken välisenä aikana. Niin
omituisilta kuin nuo tapahtumat tuntuivatkin, ei hänellä kuitenkaan
ollut mitään epäilyksiä. Hän totesi, ettei hän ennen tätä iltaa
milloinkaan ollut aavistanutkaan hänessä piilevän vihan
voimakkuutta, ja kummasteli, ettei hän milloinkaan ennen ollut
hetkeäkään ajatellut sellaista mahdollisuutta, että hän voisi tappaa
ihmisen. Hänen oikea kätensä oli ajettunut kankeaksi ja oli niin hellä,
että hän tuskin saattoi puristaa sitä nyrkkiin. Rystyset olivat
ruhjoutuneet ja veriset, ja niitä pakotti kovasti. Muistaen suurten
sormikkaittensa paksuuden otaksui Gale, että hän oli antanut
Rojakselle voimakkaan iskun, koska hänen kätensä oli niin
vahingoittunut. Hän. muisti, ettei hänelle merkinnyt ennen mitään,
saiko hän itse iskuja vai jakeliko hän niitä toisille. Mutta tämä
Rojaksen saama isku oli johtunut toisista syistä. Tuo kiihkeä viha,
joka oli sen aiheuttanut, ei kummastuttanut häntä lainkaan, mutta
sen vaikutus häneen itseensä, sitten kuin hän oli tyyntynyt, oli jotain
erikoista hämmästyttäen ja huumaten häntä. Kuta enemmän se
häntä kummastutti, sitä kiinteämmin hän sitä mietti. Kaikki nuo
kuluneet kuljeskelun kuukaudet eivät olleet tuottaneet hänelle
tyydytystä, tahi oli hän ollut liian välinpitämätön ymmärtämään
itseään. Niin, eipä hänessä liioin liene ollut miestä koettamaankaan
mitään. Kenties ei tuo Rojaksen saama selkäsauna ollut vaikuttanut
enempää kuin muutkaan tapahtumat tätä muutosta hänessä.

Hänen kohtauksensa Thornen kanssa, tuon espanjalaisen tytön

kauniit, tummat silmät sekä tyttöraukan vetoaminen häneen, hänen
vihansa Rojasta kohtaan, hänen hyökkäyksensä, iskut ja kaikki muu
senjälkeinen toiminta, Thornen ja Mercedeksen ihmeellinen pelastus,
hänen käsiensä painaminen tytön aaltoilevaa rintaa vasten, tämän
suloinen suudelma sekä tietoisuus siitä, että hän oli yksin tuon
ihanan neidon kanssa, jonka turvallisuudesta hänen oli vastattava —
kaikkia näitä seikkoja punnitsi Gale kerta toisensa jälkeen
ajatuksissaan saadakseen vain selville syyt, jotka olivat vaikuttaneet
häneen niin eriskummallisesti, tahi totuuden, mitä hänelle oikeastaan
oli tapahtunut.

Oliko hän rakastunut Thornen morsiameen? Tuo ajatus iski kuin

salama hänen mieleensä. Oliko hän nyt jo jonkun käsittämättömän
luonteen muutoksen johdosta mustasukkainen vanhalle ystävälleen?
Dick ei oikein uskaltanut katsoakaan Mercedekseen. Mutta
kumminkin ponnistautui hän tekemään sen, ja miten lienee
sattunutkaan, katsoi Mercedes myös samalla häneen. Jostakin syystä
sattui silloin olemaan niin paljon valoisampaa, että hän näki selvästi
tytön kalpeat kasvot, hänen lumoavan kauniit silmänsä ja sievän
suunsa. Nopein ja miellyttävin, hetken mielijohteista johtuvin liikkein
laski hän toisen kätensä Galen olkapäälle. Kuten koko hänen
olentonsa teki tämäkin liike uuden omituisen ja järkyttävän
vaikutuksen Galeen, samalla kun se pani hänet nopeasti
ymmärtämään tuollaisen jalosukuisen tytön kiitollisuuden ja
myötätunnon luonnetta, joka oli hyvin suloista ja sisarellista. Hän
tiesi nyt, ettei hän ollutkaan rakastunut tyttöön. Tuo tunne, joka oli
melkein kuin mustasukkaisuutta, näyttikin olevan tuon kauniin
käsittämättömän aiheuttama, jollaiseksi Mercedes oli muodostanut
Thornen elämän. Silloin Gale kosketti noihin lumoaviin, äärettömiin
mahdollisuuksiin, kuinka paljon tyttö saattaa merkitä miehelle.

Toiset ahdistavat muutoksen viittaukset tuntuivat pettävästi

sekoittuvan tunteihin, toiminnankiihkeyteen ja lumoukseen,
tietoisuuteen, että oli saanut ja tulisi vieläkin saamaan jotakin aikaan
ja tuon vanhan väsyttävän jonkun tietämättömän etsiskelyn
perinpohjaiseen häviämiseen. Kenties olikin se vain ollut työn,
tarmon, elämänhalun, rakkauden ja todellisen oman minän
haeskelua. Mutta olipa se nyt mitä tahansa, näytti hänellä nyt joka
tapauksessa olevan toiveita saavuttaa se, mitä oli etsiskellyt.

Erämaa alkoi vaaleta. Pensaikkojen välissä olevat harmaat aukot

muuttuivat vaaleamman värisiksi. Tien suunta näkyi jonkun matkaa
eteenpäin ja polku muuttui alamäeksi. Vuorten tummat terävät
huiput reunustivat taivaanrantaa näyttäen kumminkin olevan hyvin
lähellä tasangon reunalla. Idästä alkoi taivas muuttua kirkkaammaksi
ja kirkkaammaksi ulottuen aina pilviin saakka, jotka näkyivät selvästi
erästä rosoista, pykäleistä harjannetta vasten. Äkkiä kohosi
hopeanvärinen kehä mustien vuorien takaa, jolloin erämaan pimeys
muuttui. Harmaa vaippa vaaleni läpinäkyväksi usvaksi. Kuu alkoi
nousta.

"Herra, minulla on kylmä", virkkoi Mercedes.

Dick oli kantanut takkiaan käsivarrellaan. Hänelle oli tullut lämmin,

melkeinpä kuuma, ja hän oli kuvitellut, että kiivas kävely oli
aiheuttanut sen. Mutta kumminkin oli hänen ihonsa kylmä. Kuumuus
oli sisäisen hehkun aiheuttama. Hän pysähdytti hevosen, ojensi
takkinsa Mercedekselle ja auttoi sen hänen ylleen.

"Minun olisi pitänyt ajatella teitä", virkkoi hän, "mutta kun itselläni
oli kuuma… Takkini taitaa olla vähän liian suuri, mutta saatammehan
kääriä sen ympärillenne kahdesti."

Mercedes hymyili kiittäen häntä ohimennen espanjankielellä. Tuo

pieni vilahdus hänen todellisesta luonteestaan oli suoranainen
vastakohta sille vetoavalle, intohimoiselle ja surulliselle olotilalle,
jossa Gale tähän asti oli tottunut häntä katselemaan. Hän sai nyt
elävän käsityksen siitä, miten pirteä ja viehättävä tyttö hän
mahtoikaan olla onnellisissa oloissa. Hän oli taas aikeissa jatkaa
matkaa, kun hän äkkiä huomasi Laddin pysähdyttäneen hevosensa
ja tuijottavan eteenpäin kuin aavistaen vaaraa. Mercedeksen
hevonen alkoi hyppiä paikoillaan kärsimättömästi, kohotti päätään ja
höristeli korviaan käyttäytyen kuin se olisi aikonut ruveta hirnumaan.

Laddin varoittava "Hsst!" pani Dickin laskemaan kätensä

rauhoittavasti Mercedeksen hevosen lautasille. Lash meni
äänettömästi heidän ohitsensa toverinsa luokse. Sitten nuo kaksi
kuuntelivat tarkkaavaisesti katsellen ympärilleen.

Galea värisytti. Tämä tilanne ei ollut mielikuvitusta. Nuo

erämaahan tottuneet miehet joko kuulivat tahi näkivät tahi kenties
aavistivat vaaran olevan lähellä. Kaikki oli yhtä todellista, oleellista ja
varmaa kuin Mercedeksen käden kosketus hänen käsivarteensa.
Mahdollisesti uhkasi tyttöä tänä yönä joku kauhea vaara, jota Gale ei
voinut torjua. Katsoessaan erämaahan ei hän olisi hämmästynyt,
vaikka hän piikkisten kaktuksien välissä, pimeässä mutkittelevissa
joenuomissa, varjostavien kukkuloiden kuun valaisemilla huipuilla ja
jylhään vuoristoon johtavalla rosoisella aavikolla olisi nähnytkin
jotakin tavatonta. Vieno, hiljaa humiseva tuuli puhalteli yli erämaan.
Tuo ääni oli Galelle aivan outo. Mutta muutakaan ei hän kuullut.

Lash palasi pian paikoilleen kulkueen loppupäähän ja Ladd läksi

taasen ratsastamaan eteenpäin. Kulku oli nyt kuitenkin
huomattavasti hitaampaa, ei huonon tien vuoksi, sillä se oli tullut
päinvastoin paremmaksi, vaan siksi, että paimenet olivat ehkä tulleet
varovaisemmiksi. Noin puolen tunnin kuluttua muuttui tämä
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com