Probability For Finance Patrick Roger download

https://ebookbell.com/product/probability-for-finance-patrick-
roger-55547754

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Probability And Statistics For Finance Frank J Fabozzi Series

Pdfdrivecom Fabozzi Sergio M Focardi Svetlozar T Rachev Markus
Hoechstoetter

https://ebookbell.com/product/probability-and-statistics-for-finance-
frank-j-fabozzi-series-pdfdrivecom-fabozzi-sergio-m-focardi-svetlozar-
t-rachev-markus-hoechstoetter-50560190

Probability And Statistics For Finance 1st Edition Rachev Svetlozar T

https://ebookbell.com/product/probability-and-statistics-for-
finance-1st-edition-rachev-svetlozar-t-55485282

Introduction To Probability And Statistics For Science Engineering And

Finance 1st Edition Walter A Rosenkrantz

https://ebookbell.com/product/introduction-to-probability-and-
statistics-for-science-engineering-and-finance-1st-edition-walter-a-
rosenkrantz-2453440

Probability And Statistical Models Foundations For Problems In

Reliability And Financial Mathematics 1st Edition Arjun K Gupta

https://ebookbell.com/product/probability-and-statistical-models-
foundations-for-problems-in-reliability-and-financial-mathematics-1st-
edition-arjun-k-gupta-1528066
Probability For Risk Management 2nd Matthew J Hassett Donald G Stewart

https://ebookbell.com/product/probability-for-risk-management-2nd-
matthew-j-hassett-donald-g-stewart-55587666

Probability For Dummies 1st Edition Deborah J Rumsey

https://ebookbell.com/product/probability-for-dummies-1st-edition-
deborah-j-rumsey-57829280

Probability For Statistics And Machine Learning Fundamentals And

Advanced Topics 1st Edition Anirban Dasgupta

https://ebookbell.com/product/probability-for-statistics-and-machine-
learning-fundamentals-and-advanced-topics-1st-edition-anirban-
dasgupta-2042264

Probability For Statistics And Machine Learning Fundamentals And

Advanced Topics Anirban Dasgupta

https://ebookbell.com/product/probability-for-statistics-and-machine-
learning-fundamentals-and-advanced-topics-anirban-dasgupta-23631388

Probability For The Enthusiastic Beginner David Morin

https://ebookbell.com/product/probability-for-the-enthusiastic-
beginner-david-morin-5758674
Probability for Finance
Patrick Roger

Download free books at

 Probability for Finance

Patrick Roger
Strasbourg University, EM Strasbourg Business School
May 2010

Download free eBooks at bookboon.com

2
Probability for Finance
© 2010 Patrick Roger & Ventus Publishing ApS
ISBN 978-87-7681-589-9

Download free eBooks at bookboon.com

3
Probability for Finance Contents

Contents
Introduction 8

1. Probability spaces and random variables 10

1.1 Measurable spaces and probability measures 10
1.1.1 σ algebra (or tribe) on a set Ω 11
1.1.2 Sub-tribes of A 13
1.1.3 Probability measures 16
1.2 Conditional probability and Bayes theorem 18
1.2.1 Independant events and independant tribes 19
1.2.2 Conditional probability measures 21
1.2.3 Bayes theorem 24
1.3 Random variables and probability distributions 25
1.3.1 Random variables and generated tribes 25
1.3.2 Independant random variables 29
1.3.3 Probability distributions and cumulative distributions 30
1.3.4 Discrete and continuous random variables 34
1.3.5 Transformations of random variables 35

2. Moments of a random variable 37

2.1 Mathematical expectation 37

Fast-track
your career

Masters in Management Stand out from the crowd

Designed for graduates with less than one year of full-time postgraduate work
experience, London Business School’s Masters in Management will expand your
thinking and provide you with the foundations for a successful career in business.
The programme is developed in consultation with recruiters to provide you with
the key skills that top employers demand. Through 11 months of full-time study,
you will gain the business knowledge and capabilities to increase your career
choices and stand out from the crowd.
London Business School Applications are now open for entry in September 2011.
Regent’s Park
London NW1 4SA
United Kingdom
Tel +44 (0)20 7000 7573
For more information visit www.london.edu/mim/
Email mim@london.edu email mim@london.edu or call +44 (0)20 7000 7573
www.london.edu/mim/

Download free eBooks at bookboon.com

4
Click on the ad to read more
Probability for Finance Contents

2.1.1 Expectations of discrete and continous random variables 39

2.1.2 Expectation: the general case 40
2.1.3 Illustration: Jensen’s inequality and Saint-Peterburg paradox 43
2.2 Variance and higher moments 46
2.2.1 Second-order moments 46
2.2.2 Skewness and kurtosis 48
2.3 The vector space of random variables 50
2.3.1 Almost surely equal random variables 51
2.3.2 The space L1 (Ω, A, P) 53
2.3.3 The space L2 (Ω, A, P) 54
2.3.4 Covariance and correlation 59
2.4 Equivalent probabilities and Radon-Nikodym derivatives 63
2.4.1 Intuition 63
2.4.2 Radon Nikodym derivatives 67
2.5 Random vectors 69
2.5.1 Definitions 69
2.5.2 Application to portfolio choice 71

3. Usual probability distributions in financial models 73

3.1 Discrete distributions 73
3.1.1 Bernoulli distribution 73
3.1.2 Binomial distribution 76
3.1.3 Poisson distribution 78

Download free eBooks at bookboon.com

5
Click on the ad to read more
Probability for Finance Contents

3.2 Continuous distributions 81

3.2.1 Uniform distribution 81
3.2.2 Gaussian (normal) distribution 82
3.2.3 Log-normal distribution 86
3.3 Some other useful distributions 91
2
3.3.1 The X distribution 91
3.3.2 The Student-t distribution 92
3.3.3 The Fisher-Snedecor distribution 93

4. Conditional expectations and Limit theorems 94

4.1 Conditional expectations 94
4.1.1 Introductive example 94
4.1.2 Conditional distributions 96
4.1.3 Conditional expectation with respect to an event 97
4.1.4 Conditional expectation with respect to a random variable 98
4.1.5 Conditional expectation with respect to a substribe 100
4.2 Geometric interpretation in L2 (Ω, A, P) 101
4.2.1 Introductive example 101
4.2.2 Conditional expectation as a projection in L2 102
4.3 Properties of conditional expectations 104
4.3.1 The Gaussian vector case 105
4.4 The law of large numbers and the central limit theorem 108
4.4.1 Stochastic Covergences 108

your chance
to change
the world
Here at Ericsson we have a deep rooted belief that
the innovations we make on a daily basis can have a
profound effect on making the world a better place
for people, business and society. Join us.

In Germany we are especially looking for graduates

as Integration Engineers for
• Radio Access and IP Networks
• IMS and IPTV

We are looking forward to getting your application!

To apply and for all current job openings please visit
our web page: www.ericsson.com/careers

Download free eBooks at bookboon.com

6
Click on the ad to read more
Probability for Finance Contents

4.4.2 Law of large numbers 109

4.4.3 Central limit theorem 112

Bibliography 114

�e Graduate Programme
I joined MITAS because for Engineers and Geoscientists
I wanted real responsibili� www.discovermitas.com
Maersk.com/Mitas �e
I joined MITAS because for Engin
I wanted real responsibili� M

Month 16
I was a construction M
supervisor ina cons
I was
the North Sea super
advising and the No
Real work he
helping foremen advis
International
al opportunities
Internationa
�ree wo
work
or placements ssolve problems
Real work he
helping f
International
Internationaal opportunities
�ree wo
work
or placements ssolve p
Download free eBooks at bookboon.com

7
Click on the ad to read more
Probability for Finance Introduction
 


             
             
          
        
             
        
       

         

        
          
          
            
        
           
        
           
         
  

            
            
         
            
             
              
              


            

            
           
           
           
           
          
          


        

           

Download free eBooks at bookboon.com

8
            
          
           
Probability for Finance Introduction

            
            
   
  
    
  
  
    
 


     
    
  
   


    
    
    
    
 
 
     
     

         

           
         
         
              
   

           
          
           
           
            
           
              
           
     


          
 

DTU Summer University

– for dedicated international students

 Spend 3-4 weeks this summer at the highest ranked

        
Application deadlines and 
programmes:
technical
 university in Scandinavia.
31 March Arctic Technology
DTU’s English-taught Summer University is for dedicated 15 March & 15 April Chemical/Biochemical Engineering
international BSc students of engineering or related 30 April Telecommunication
natural science programmes. 3 June Food Entrepreneurship

Visit us at www.dtu.dk

Download free eBooks at bookboon.com

9
Click on the ad to read more
Probability for Finance Probability spaces and random variables

 

   



     


             
      t = 0    T = 1. 
            
            
            
 

            
            
           
           .     
            
            
   T            
              
             
                P

            
              
        

            P  
       

Download free eBooks at bookboon.com

10
Probability for Finance Probability spaces and random variables
       

      ,       

          
          σ 

 σ      

            P()   
    σ          A  P()


  ∈ A

 ∀ B ∈ A, B c ∈ A  B c     B   B c =

{ω ∈ /ω ∈/ B} . A     

    (Bn , n ∈ N)    A, +∞
n=1 Bn ∈ A.  
 A     

  (, A)          A 
            
 

  T = 1         ω 

  A       ω ∈ A  A    ω ∈
/ A.

    ,         . 

         = {ω1 , ω 2 , ω 3 , ω 4 } ,   
A = {∅, }             A′ =
{∅, {ω 1 , ω 2 } , {ω 3 , ω 4 } , }  A = P(), 

        

   A     

    (Bn , n ∈ N)    A,   ∩+∞

n=1 Bn ∈
A A     

 ∅ ∈ A.


  σ              
               
 σ            

Download free eBooks at bookboon.com

11
Probability for Finance Probability spaces and random variables
      

           

            
              

  Γ = {B1 , ..., BK }      

 Bi ∩ Bj = ∅  i = j
 ∪K
i=1 Bi = .

            

   A            
    A.       
  A      

           Γ,   
∅,         Γ       .
      Bj          
      Bj )       Γ 
Bj           Γ     Bj
      ∅        

Brain power By 2020, wind could provide one-tenth of our planet’s

electricity needs. Already today, SKF’s innovative know-
how is crucial to running a large proportion of the
world’s wind turbines.
Up to 25 % of the generating costs relate to mainte-
nance. These can be reduced dramatically thanks to our
systems for on-line condition monitoring and automatic
lubrication. We help make it more economical to create
cleaner, cheaper energy out of thin air.
By sharing our experience, expertise, and creativity,
industries can boost performance beyond expectations.
Therefore we need the best employees who can
meet this challenge!

The Power of Knowledge Engineering

Plug into The Power of Knowledge Engineering.

Visit us at www.skf.com/knowledge

Download free eBooks at bookboon.com

12
Click on the ad to read more
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
Heidän erotessaan toisistaan päätin vesitse, tänne tulleiden naisten
veneessä, lähteä Vuokkiniemeen, jonka vuoksi luovuin
kyytimiehestäni ja maksoin hänelle kyytirahan. Hyvien ja avuliaiden
ihmisten käy aina hyvin; niinpä kyytimieheni paluumatkalta sai
kyytirahaa; hän näet sai hevosensa selkään kuletettavaksi koko
kuorman reppuja ja kustakin repusta noin 10 kopekkaa
kuljetusrahaa."

Väli Köynään järvestä Kivijärveen on mäkistä. Maisemain luonne

on toisenlaista kuin Vienan Karjalassa yleiseen, korkeat vaarat ja
syvät laaksot vaihtelevat, ja enimmäkseen on metsä lehtimetsää,
koska nämä vaarat arvatenkin on ennen aikoina kauttaaltaan
kaskettu. Eräältä mäeltä sanottiin näkyvän aina Ylä-Kuittijärvelle
saakka.

Kivijärven kylä on hajalleen rakennettu. Siinä sanottiin meidän

käydessämme olevan 38 savua, joista Poahkomien vaarassa 9,
Ilvesvaarassa 8, Kirilän vaarassa 2, Törsämön vaarassa 3 ja itse
kylässä, joka on samannimisen järven rannalla korkealla törmällä, 17
taloa.

Lönnrot kävi Kivijärvessä montakin kertaa, vaikk'ei sieltä runoja

saanut kuin moniaan lyhyen toisinnon. Myöhemmät kerääjät ovat
saaneet enemmänkin. Neljännellä retkellään Lönnrot oli saapunut
Viiankiin, viimeiseen rajalla olevaan suomalaiseen taloon, ja kertoo
sitten:

"Täältä jatkoin jalkamatkaani Kivijärvelle, ensimäiseen Venäjän

puoliseen kylään. Tässä kylässä on viisitoista taloa, jotka on
rakennettu lähelle toisiaan, kuten näillä suomalaisilla on tavallista.
Näiden kahden rajakylän väli lasketaan puoleksi penikulmaksi. Sitä
taivaltaessaan täytyy kulkea Maanselän suon poikki, josta vedet
virtaavat kahteen suuntaan, nimittäin Kiannan ja Hyrynsalmen kautta
Oulujärveen ja Arkankelin puolisiin vesistöihin. Keskellä suota näkyi
uoma, jota myöten talonpojat suurella vaivalla laahaavat veneitään.
Tätä suon kohtaa ei kuulu olevan enempää kuin puolen virstan
pituudelta, sitten on vettä kummallakin puolen. Tämän jälkeen
seuraa kaitoja, tiheiden viidakkojen ja pensaitten peittämiä ojia
(nivoja), joita pitkin ei juuri ole helpompi saada venettä liikkumaan
kuin itse suolla."

"Kivijärvessä satuin poikkeamaan taloon, jonka ainoana

asujamena oli tilapäisesti sairas emäntä. Hän poti ankaraa
sydänalavaivaa, voihki lakkaamatta, eikä kuitenkaan tahtonut
päästää minua hakemaan yömajaa rauhallisemmasta paikasta. Hän
kysyi, tiesinkö jotain lääkettä hänen tautiinsa. Ilmaisematta, että olin
lääkäri, annoin hänelle muutamia lääkkeitä, joita hän rohkeni
nautita, ensin kysyttyään, veisivätkö ne häneltä hengen. — Moni
taitaa ihmetellä, miksi pidin salassa, että olin lääkäri, vaikka juuri
ilmaisemalla tämän ammattini olisin voinut päästä mitä parhaimpaan
huutoon. Mutta se johtui siitä, että muutoin kaikki kylän eukot
olisivat pian ympäröineet minut kysyen apua mikä mihinkin vaivaan.
Niin tyydytystä tuottavaa kuin olisikin jossakin ratkaisevassa
tapauksessa tarjota apuaan, yhtä sietämätöntä on yht'äkkiä joutua
useiden piirittämäksi, jotka kaikennäköisiin pitkällisiin, usein huonon,
vaan auttamattoman ruokajärjestyksensä aiheuttamiin tauteihinsa
vaativat pikaista ja varmaa parannusta. Tätä ikävää seikkaa
välttääkseni kuljen ammattiani ilmottamatta, missä se vaan käy
päinsä. — Mutta palaanpa sairaaseen emäntääni. Annettuani hänelle
lääkkeet, saapuu taloon hetken kuluttua pari miestä Akonlahdesta ja
jäi siihen yöksi. Akonlahden kylä on kolmen penikulman päässä
tästä. Eukko, johon lääkkeet eivät vielä olleet ehtineet vaikuttaa,
vaikeroitsi lakkaamatta ja häiritsi untamme. Lopuksi toinen miehistä
nousi penkiltä, jolla oli loikonut, ja juoksi raivostuneen tavoin muorin
permannolla olevan vuoteen ääreen, tarttui rajusti hänen
käsivarsiinsa ja riuhtoili häntä niin, että epäilin hänen aikovan ottaa
hänet hengiltä. Useita minuutteja hän piteli eukkoa tällä tavoin,
mutta sitten hän rupesi lukemaan muutamia hajanaisia loitsurunoja,
noituen niin armottomasti, että väristys kävi koko olemukseni läpi.
Jatkettuaan tätä hetken aikaa, hän palasi taas vallan levollisena ja
rupesi penkille nukkumaan. Eukkokin nyt sai unta, joko se lie
johtunut loitsimisesta, tai vähää ennen nautituista lääkkeistä.
Kuulinpa hänen seuraavana aamuna kiittävän loihtijaa; mutta minun
lääkkeeni hän kokonaan oli unohtanut."

"Kivijärvestä otin ratsuhevosen Vuokkiniemen kylään, joka on

kolmen penikulman päässä ja johon kuuluu noin 70 yhdessä
ryhmässä olevaa taloa. Kyytimieheni osaksi juoksi, osaksi käveli
jäljissäni, ja oli vielä päälle päätteeksi niin kohtelias, että kantoi
laukkuani, jottei se olisi ollut minulla rasituksena ratsastaessani.
Tosin palkitsin tämän kohteliaisuuden siten, että keskellä matkaa
annoin hänen nousta hevosen selkään ja rupesin itse astumaan;
mainitsen sen, koska meidän talonpojilta näillä seuduin turhaan
odottaisi sellaista kohteliaisuutta. Ja jotta ei kukaan luulisi, että
pyysin häntä niin tekemään, saan lisätä, että päinvastoin en tahtonut
luopua laukustani, vaan tein sen ainoastaan hänen hartaasta
pyynnöstään. Noin puolen penikulman matkan jälkeen tulimme
taloon, missä meitä levähtäessämme kestitettiin suurimmilla
nauriilla, mitä eläessäni olen nähnyt. Saimme nauriin kumpanenkin;
mutta minä en mitenkään jaksanut syödä edes puoltakaan
nauriistani."

Vaaraiset maat vaikuttavat, ettei Kivijärvessä yleensä käy halla,

jonka vuoksi maanviljelys menestyisi hyvinkin, jos maanlaatu olisi
parempi. Vanhan tiedon mukaan oli ensimäinen siemen kylään tuotu
"Meseniasta", Venäjältä, poron ahkion tapaisella ajopelillä, eikä
siemen ollut siitä pitäen kylästä koskaan katonut hallan kautta.
"Mesenialla" arvatenkin tarkotettiin Mesen virran suuta, joka jo
vanhastaan on ollut tärkeä markkinapaikka.

Asetuimme tässä kylässä asumaan Isossima nimisen miehen

taloon, vaikk'ei se suinkaan ollut kylän suurin eikä varakaskaan,
mutta sen sijaan harvinaisen puhdas ja viihdykäs. Meitä viehätti
Ervastin suositus; hän siitä kirjoitti matkakertomuksessaan:

"Majapaikkamme oli Isossiman eli Iisakki Lesosen pieni

mökintapainen talo, joka heti herätti mieltymystämme sen
erinomaisen siisteyden kautta, joka siinä vallitsi, ja joka teki, että
pirtissä kaikki oikein kiilsi puhtaudesta. Atria, jonka isäntä valmisti,
sillä emäntä ei ollut kotona, oli yksinkertainen, vaan hyvänmakuinen,
kaikki siinäkin puhtautensa puolesta silmään pistävää. Joka sentään
enimmän huomiotamme ja kummastustamme herätti, oli se altis
palvelevaisuus ja sydämmellinen kohtelu, jota isäntämme meille koki
osottaa. Vaikka karjalaiset ylipäänsä ovat näistä ominaisuuksista
kiitettävät, emme kuitenkaan tuskin koko matkalla olleet hänen
vertaistaan näitten suhteen tavanneet. En tiedä, olivatko isäntämme
silmät mitenkään toisenlaiset kuin muitten ihmisten, vaan kun häntä
puhutteli tai häneltä pyysi jotain, niin ne loistivat aivan ihmeellisellä
kirkkaudella, jossa saattoi lukea niitten omistajan hartainta halua
pyynnön täyttämiseen. Talonväki olivat lapsettomia ja siitä tuo
erinomainen puhtaus talossa osaksi saapi selityksensä."

Köyhä Isossima oli yhä vieläkin ja vaikeata toimeentulo oli ollut

edellisenäkin talvena, vaikka perhe ei ollutkaan ennestään
lisääntynyt. Vaimo oli kookas, hiljainen, mutta hyväntahtoinen
ihminen, ja erinomaisessa kunnossa hän tosiaan piti talonsa ja
taloutensa. Pirtti, seinät, lattiat, huonekalut, astiat, kaikki oli, vaikka
maalaamatonta, puhdasta kuin voipytty. Sitä ei voinut kyllin
ihmetellä, ja vastakohta oli räikeän jyrkkä, kun rajan poikki
palasimme Suomen puolelle ja tulimme ensimmäiseen suomalaiseen
taloon ja näimme sen rähjäisen lattian, likaiset paikat ja karstaiset
seinät. Ilmakin oli Isossiman pirtissä puhdasta, koska hän ei
tupakkaa viljellyt, vaikka muutoin olikin mielipiteiltään vapaa ja antoi
jokaiselle arvonsa.

Köyhyydestään huolimatta nämä molemmat kuitenkin

ahkeruutensa ja säästäväisyytensä kautta tulivat jotakuinkin
toimeen. Kuinka tarkalleen talon talous oli harkittu, sitä todisti muun
muassa kyly. Puitten säästämiseksi se oli hyvin pieni, oikea
nukkimaja, niin että tuskin mahtui suorassa seisomaan, lauteella ei
muuta kuin istumaan, ja melkein joka puolelle kädet ulottuivat
seinään, kun keskilattialla seisoi. Mutta suotta ei sen isäntä kiittänyt
löylyn hyvyyttä. Kun hän oli kiukaan valiopuilla lämmittänyt, niin lähti
siitä löyly, joka oli raikasta kuin lähdevesi. Se oli täydellinen ja hyvä
kyly, mutta niin pieneen kokoon puristettu, ettei sitä juuri olisi voinut
sen enempää pienentää. Sekin todisti karjalaisen käytännöllistä
luonnonlaatua.
VENEHJÄRVEN POKKOUHRI.

Oleskelimme Kivijärvessä muutamia päiviä, toverini kirjoitteli runoja

yhdeltä ja toiselta. Odottelimme sitä aikaa, että oli lähdettävä
uudelleen Venehjärveen näkemään paljon mainittua pokkouhria, jota
Miikulan päivänä vietettiin.

Tällä kerralla kuljimme koko matkan maisin, oikopolkuja. Saimme

seuraakin, ja tuskinpa olisimme tuota vähän kuljettua väliä muutoin
osanneetkaan. Kivijärvestäkin piti vietämän Venehjärveen pässi eli
"pokko", joka oli Miikulalle luvattu, ja muuan nainen lähti sitä
taluttamaan. Venehjärven lähikylissä on nimittäin tapana luvata
Venehjärven Pyhälle Miikulalle semmoisia pässikaritsoita, jotka
näyttävät niin huonoilta, että niitten voimistuminen näyttää
epäiltävältä. Ja sanottiin, että ne paikalla, kun ovat luvatut,
alkavatkin kasvaa ja hyötyä, niin että ne ovat mitä parhaita elukoita,
kun ne pyhimykselle viedään.

Matkaa oli Venehjärvelle poikkimaisin puolenkolmatta penikulmaa

ja väli oli vielä vaaraisempaa kuin matka Tsenasta Kivijärvelle. Välillä
kuljimme usean puron ja joenkin poikki. Maat olivat kauniit ja
lehtoisat, ja ainoastaan näillä taipaleilla, joilla kaikkialla vielä oli
entistä vesottunutta ahonpohjaa, sointui luontokin täällä täydelleen
tuota hakamaa- ja ahorunollisuutta, joka on pohjana
kansanrunoudessa. Enimmäkseen on Vienan Karjalan luonto paljon
koleampaa, ainaista kangasta ja suota. Näiltä vaaroilta sanottiin
Kivijärveläisten keräävän paljon sieniä, joita suolaavat ja syövät
pitkin vuotta.

Saavuimme iltapäivällä pokkoinemme Venehjärveen, jonne oli

tuotu uhrieläimiä muistakin kylistä, kaikkiaan kuusi tai seitsemän
pässiä. Rahvastakin oli kokoontunut runsaasti joka kulmalta, miestä
ja naista, nuorta ja vanhaa. Varahvontalla oli näissä juhlissa
yleisempääkin puuhaa, sillä hän oli itse uhrin toimittaja.

Asuimme jälleen Petri Lesosen talossa, jossa emäntä, sisukas

ihminen kuin palava rikin palanen — niin kylällä kerrottiin ja Petriä
vähän sääliteltiin — piti meistä mitä parasta huolta. Ani varhain
seuraavana aamuna ryhdyttiin pässejä uhraamaan. Mikäli näitä
menoja enää muistan, iskettiin uhrieläimet tsässyönän luona ja veri
valutettiin tsässyönän portaitten alle pienestä reiästä, jonka jälkeen
nahka nyljettiin kalmistolehdossa, joka Venehjärvessä oli männikkö,
lihat paloiteltiin ja keitettiin ja vihdoin yhteisesti syötiin tsässyönän
edustalla suurista tuohiropeista. Paljon oli lihoja, mutta paljon oli
rahvastakin, eikä ateriasta tainnut paljoakaan tähteitä jäädä.
Joukossa oli muutamia oikein pulskia miehiä, joista jonkun kuvasin
näytteeksi siitä, kuinka sivistyneitäkin kauneusihanteita vastaavat
ovat Karjalan Lemminkäis- ja Väinämöistyypit, vaikka uudempi
taiteemme on, enemmän omaperäisyyttä ja omintakeisuutta
antaakseen luomilleen, valinnut kalevaisten sankarien esikuville
mieluummin semmoisia kasvonpiirteitä, jotka muistuttavat Lapin
perukoita. Taiteilija tietysti luo semmoisen kuvan, kuin hänen
kuvailuhimossaan syntyy. Mutta kuitenkin voimme muistaa, että
Vienan Karjalan runolaulajat enimmäkseen ovat kaunista kansaa.
Sen hienompia kasvonpiirteitä kuin esim. Arhippaisella Miihkalilla oli,
saa hakemalla hakea vaikka minkä kansan keskuudesta.
LÖNNROT JA ARHIPPA.

Ken ei olisi lukenut Lönnrotin kuvausta käynnistään vanhan Arhipan

luona? Ken ei olisi viehättynyt hänen vaatimattomasta, koruttomasta
esityksestään, joka lyhyydessäänkin on niin kaunopuhelias ja
sisältörikas? Ken ei olisi viehättyen lukenut vanhuksesta, joka suuren
runoperinnön lisäksi oli sekä itsessään että kodissaan säilyttänyt
runouden puhtaan hengenkin?

Arhipan kaltaisia vanhuksia ei enää tavattane, ei niitä ollut

tiheässä Lönnrotinkaan aikana. Mutta siitä huolimatta olisi jokainen
esitys Vienan Karjalasta vaillinainen, parhaimpia piirteitään puuttuva,
joka ei itseensä liittäisi Lönnrotin kuvausta Latvajärven kuulusta
laulajasta ja hänen köyhästä, mutta henkevästä kodistaan.

Siihen palaa ajatus viihtymyksellä yhä uudelleen. Mutta sille

haahmoutuukin niin kaunis tausta, aikain syvyyksistä kohoava
runous, jonka suoni sykki viimeisiä heikkeneviä sykähdyksiään, jonka
viimeiset edustajat jo olivat hautaan kallistumassa, kun perinnön
vastaanottaja vihdoin joutui. Sen ylitse kohoo runotar, joka
menneitten sukupolvien haudoista näiden kahden laulaessa ja
kirjottaessa herää kirkastettuun ylösnousemukseen.
 Lönnrot oli jo neljännellä matkallaan Kivijärvessä kuullut
mainittavan, että Latvajärvessä oli hyvä runolaulaja, Arhippa
Perttunen nimeltään. Mutta kun vanhus silloin sattui olemaan poissa
kotoaan, niin ei Lönnrot sillä kertaa poikennut Latvajärveen. Kelin
paranemista oli kiittäminen siitä, että poikkeus viidennellä matkalla
tapahtui. Käynnistään Lönnrot kertoo seuraavasti:

"Tsenaniemestä tulin, siellä päivän viivyttyäni, Kivijärveen, joka on

2 1/2 penikulman päässä. Nyt kävi päinvastoin kuin matkustaissani
Lonkasta Vuonniseen. Tähän asti olivat kaikki paikat olleet lumesta
melkein paljaat, mutta kuta lähemmäksi tulin Kivijärveä, sitä
paremmaksi tuli keli. Herkesin kokonaan pelkäämästä kelirikkoa ja
kaduin, etten ollut malttanut viipyä kauempaa Uhtuessa,
Jyvälahdessa ja Vuokkiniemessä. Lunta oli Kivijärvellä vielä
puoltakyynärää vahvalta. Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä, läksin
täältä penikulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä
asuvaa talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä
vanhus oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä
säilyttänyt muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta,
hän piti minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä
järjestyksessä, jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä
olivat sellaisia, joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä
enää muualta saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni
käydä hänen luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut
ukkoa elossa, ja jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa
ikivanhoja runojamme hänen kanssaan mennyt hautaan. Ukko
innostui, kun välistä tuli puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta
sitten kuolleesta isästään, jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa.
'Kun silloin', hän sanoi, 'Lapukan rannalla nuotalla ollessamme
lepäsimme nuotion ääressä, kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä
oli apurina muuan lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei
kuitenkaan isävainajani vertainen. Yökaudet he usein lauloivat
käsitysten valkean ääressä, eikä samaa runoa koskaan kahdesti
laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin heitä, joten vähitellen
opin parhaat laulut. Mutta paljon olen jo unohtanut. Pojistani ei tule
yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, kuten minusta isäni jälkeen. Ei
enää pidetä vanhoista lauluista niinkuin minun lapsuudessani, jolloin
niillä oli etusija, tehtiinpä työtä tai kokoonnuttiin joutohetkinä
kylässä. Tosin kuulee vielä jonkun kokouksissa niitä laulavan, etenkin
kun on hieman ryypätty, mutta harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin
arvoa. Sen sijaan nuori väki nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla
en edes tahtoisi huuliani saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt,
olisi etsinyt runoja, ei hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna
kirjaan edes sitä, minkä isäni yksinänsä osasi.' Näin puhuessaan
ukko heltyi niin, että oli kyyneliin puhkeamaisillaan; minunkin oli
vaikea liikutuksetta kuunnella hänen kertomustaan noista vanhoista
hyvistä ajoista, vaikka kyllä, kuten sellaisissa on tavallista, suurin osa
ukon jakamaa kiitosta perustui yksinomaan hänen
mielikuvitukseensa. Ei myöskään vielä ole puute vanhoista runoista
niin suuri kuin hän arveli, jos kohta onkin totta, että ne vähitellen
häviämistään häviävät. Vielä meidän päivinämme niitä kuulee, ja
ehkäpä vielä muutamia sukupolvia jälkeemmekin. Eikä niitä
myöskään niin peräti halveksita; päinvastoin nuoret ja vanhat niitä
kuuntelevat, kun niitä lauletaan. Vaikka Arhipan talo olikin köyhä,
tuntui se minusta hauskemmalta kuin moni varakkaampi. Itse ukko
Arhippaa koko talo kunnioitti kuin muinaisaikaista patriarkkaa
ainakin, ja sellainen hän oli minunkin silmissäni. Sen ohella hän oli
vapaa monesta ennakkoluulosta, jotka muualla täällä ovat vallitsevia.
Hän ja koko talonväki söi minun kanssani saman pöydän ääressä,
samalla kertaa ja samoista astioista, mitä harvassa muussa paikassa
on tapahtunut. Mitäpä siis merkitsikään se pieni kömpelyys, jota
ukko syödessään osotti! Hän esim. otti käsin kalan vadista ja pani
sen minun lautaselleni. Kuinka oudolta tämä vanhuksen
tarjoamistapa näyttäneekin, ymmärsin kuitenkin panna arvoa hänen
hyväntahtoisuuteensa. Ruokahalu ei siitä ollenkaan kärsinyt, sillä
täällä, kuten myös muissa tämän seudun taloissa, pidetään hyvin
tarkkaa huolta käsien pesemisestä ennen ateriaa; tämä peseminen
toistetaan aterian jälkeen. Tähän tarpeeseen on joka talossa oma
pesuastia, joka riippuu orresta tuvan ovensuun puolessa, ja lähellä
pesuastiaa on enimmästi pyyhinliina. Pesuastian alla on suurehko
vesisäiliö estämässä lattiaa kastumasta. Nämä pesuastiat ovat
jotakin metallia, puuta, tuohta j.n.e. talon varallisuuden mukaan."

"Ehkä jotakuta huvittaa tietää, miten hyvä laulaja käyttäytyy

laulaessaan. Kun ei ole toista laulajaa saapuvilla, hän laulaa yksinkin,
mutta jos laulajia on kaksi, kuten juhlallisempi runonlaulanta vaatii,
niin he istuvat vastatusten tai vieretysten, tarttuvat toistensa käsiin,
joko vaan toisella tai molemmin käsin yhtaikaa ja alkavat laulamisen.
Ruumis on laulun kestäessä edes takaisin huojuvassa liikkeessä, niin
että näyttää siltä kuin kumpikin vuoroin vetäisi toisen luoksensa.
Toinen laulaa silloin ensin yksin runosäkeen, jonka viime tahtiin
toinen yhtyy, toistaen sitten uudelleen koko säkeen. Tämän
toistamisen kuluessa toisella on hyvää aikaa ajatella seuraavaa
säettä, ja näin laulaminen jatkuu, jokopa sitten lauletaan jo valmista
runoa tai ollaan juuri tekemässä vallan uutta. Hyvissä keinuissa,
missä on useita laulajia saapuvilla, syntyy usein kilpailu heidän
välillään. Heidän tuttavansa ja ystävänsä molemmin puolin lyövät
keskenään vetoa siitä, että toinen ja toinen on voittava
vastapuolueen sankarin. Arhippa kertoi kyläläistensä täten usein
asettaneen hänet kilpailuun, eikä muistanut koskaan tulleensa
voitetuksi. Mutta kuinka täällä kilpaillaan runonlaulannassa? — Ei
siten kuin tavallisissa kaunotaiteiden akatemioissa; palkintoa tai
voittoa ei myönnetä sille tulevaksi, joka laulaa paraat laulut, vaan
sille, joka kauimmin jaksaa laulaa. Ensin toinen laulaa jonkun runon,
sitten hän antaa toiselle aikaa vastata siihen jotenkin yhtä pitkällä.
Tämän jälkeen edellinen taas laulaa, ja näin jatketaan vuoroitellen.
Jos toiselta runovarasto loppuu, toisen vielä muistaessa runoja,
katsotaan edellinen voitetuksi. Jos laulajat ovat huononpuoleisia, saa
kerrassaan nauraa heidän ponnistuksilleen saada viimeinen sana.
Kilpailu on silloin hyvinkin kahden kanan tappelun kaltaista; se luulee
olevansa voittaja, joka kaakottaa kauimmin. Tällöin ovat myös
parhaat laulut jo aikoja sitten unhotuksiin joutuneet, muistetaan
ainoastaan hajanaisia seikkoja ja sanoja, joiden avulla koetetaan
päästä voittajaksi. Toinen on hyvien laulajien laita. Se, mitä runossa
sanotaan: 'Laulo päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli', tapahtuu
täällä todella, ja uni lopettaa kilpailun, niin ettei kumpaakaan pidetä,
tai kumpaakin pidetään voittajana"…

"Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään.

Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeitten nauttimista jo
turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, 'Jumalanko taudiksi' vai
'poiken luomaksi' (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi).
Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekin näyttivät
kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi valvomaan
lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti
kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti viritti
lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan, vaan
sen sijaan miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä
vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt
kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu
itkijänainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin
äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt kiinni kaulasta, ja täten
syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis pestiin
haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin sitten
puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla palttinatilkulla
ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille sidottiin nyöri, muka
vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin retkille lähdettäissä kuin
ijäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle. Koko tämä aika kaiutettiin yhä
toistamiseen tuota tuskallista itkulaulua, jolloin äiti ja muut
itkijättäret (päivällä niitä näet oli useampia) aina halasivat jotakin
henkilöä, joko toinen toistaan, Arhippa vanhusta tai jotakin muuta
perheen jäsentä. Ainoastaan minua säästettiin näistä halailuista.
Ukko Arhippa kehotti moneen kertaan äitiä herkeämään, mutta
turhaan. Koko päivän kesti tätä itkulaulua. Tällaista surun
ilmaisemista sanotaan täällä 'virren itkemiseksi', ja itse laulu on
nimeltään 'itkuvirsi'."
ARHIPPAINEN MIIHKALI.

Kun Venehjärvellä juhlat olivat päättyneet, lähdimme sieltä suorin

tein Latvajärveen, jonne matkaa oli puolenkolmatta penikulmaa. Väli
oli enimmäkseen ristiin rastiin kierteleviä matalia hietaharjuja, joilla
kasvullisuus oli mitä köyhintä. Männikkökin oli maan karuuden ja
ehkä metsävalkeittenkin vuoksi kitukasvuista, vaikka nuo metsät
silloin olivat kirveen käymättömät. Aluskasvistoa ei toisin paikoin
ollut juuri nimeksikään, kanervakin piti näitä maita liian karuina.
Talvella olimme seuranneet vesistöä, joka rajaseuduilta kokoo vedet
lukuisista, kartalla olemattomista metsälammista ja isommistakin
järvistä; nyt sitä vastoin emme nähneet kuin pienen lammen siellä
täällä harjujen poimuissa.

Näitten erämaitten jälkeen tuli vihdoin vähän vehmaampiakin

seutuja, lehtoisia vaaroja, ja saavuimme Latvajärveen. Kylä on
hajalleen rakennettu, moniaita taloja oli järvestä etäämpänäkin,
vaaroilla. Lepäsimme matkalla eräässä semmoisessa, joka oli
kokonaan autioksi jäänyt. Pääosa kylästä, jossa (Lähteenkorvan
tiedon mukaan) oli noin 40 taloa, oli Latvajärven pohjoisrannalla.
Latvajärven parhaan laulajan, Miihkali Perttusen, tai oikeammin
hänen poikansa talo oli lähellä vanhaa tsässyönää, järven niemessä.
Se oli uusi ja maan tasalle, ilman karsinakerrosta, rakennettu;
entinen talo, jossa Lönnrot aikanaan Arhippaa laulatti, oli palanut.
Muutoin oli kylä ehkä entisestään ränsistynyt. Köyhyys, kamalin
puute vallitsi etenkin keväällä, ja vaikka nyt olikin päästy uutiseen
kiinni ja saatu vuosi jonkinlainen, niin teki kylä kuitenkin riutuvan
vaikutuksen. Lönnrotin käydessä köyhyys ehkä ei ollut niin suuri,
koska silloin vielä kaskettiin ja arvatenkin muutkin elinkeinot
paremmin antoivat. Oloissa vallitsi silloin vielä enemmän eheyttä,
salolaista raikkautta ja alkuperäisyyttä ja varsinkin Arhippa itse oli
semmoinen metsäviljelyksen, perimätietojen kasvattama tuore
vanhus, jommoisia nykyisissä oloissa tuskin enää voi syntyäkään.

Astuimme Miihkalin pojan puhtaaksi pestyyn pirttiin ja kysyimme,

oliko Miihkali kotona. "Tuolla on uunilla", vastasi minjä ja huuti
sitten: "Tule alas ukko, tuli vieraita!" Miihkali oli viime aikoina käynyt
niin huonokuuloiseksi, ettei hän tavallista puhetta kuullut. Uunin
päältä haparoi alas pienehkö, repaleinen ukko. Kun oli tervehdykset
laadittu ja hän oli kuullut meidän palanneen, niin heltyi hän
itkemään. Miihkali oli murheen ja onnettomuuden murtama mies,
mutta mielensä puhtauden oli hän säilyttänyt, sillä niin syvä
kiitollisuus, joka hänessä asui, ei viihdy turmeltuneessa sielussa.
Ensimmäinen runo, jonka hän meille lauloi, oli seuraava hänen oma
sepittämänsä kiitosvirsi:

"Lauletaan Lapinkin lapset

Tjinarinnat riekahuipi
Nuotivolla njukkuossa,
Moatessa remutulella,
Lihan on petran purtuoohe, 5
Särin on silmän syötyööhe,
Vejen lammin juotuoohe.
Missipä mie en laulais
 Jyvän on selvän syötyööni,
Puhtukaisen purtuooni, 10
Lauloakseni hyviä,
Parahia pannakseni
Helsingin herroille hyville,
Kuullappa noille kultaisille
Iltapäivien ilokse, 15
Huomenpäivien huvikse.
Jos en laulais polvenaahe,
Ilo ei ois sinä ikänä,
Ikä kuitenkin kuluisi,
Aika arvonji mänisi. 20
Laulan kuitenki vähäisen
Nykyiselle nuorisolle,
Kansalle ylenevälle."

Mielellään hän suostui laulamaan uudelleen muutkin runonsa, joita

hänen mielikseen ja itseämmekin hyvitelläksemme vielä kerran
kirjoitimme, vaikka ne jo Lähteenkorva oli moneen kertaan
laulattanut ja kirjoittanut. Tuntui siltä, kuin Miihkali eläkkeen
saatuaan olisi pitänyt suorastaan velvollisuutenaan laulunsa laulaa.
Vaikka apuraha olikin niin pieni, oli se kuitenkin hänen vanhuutensa
turva. Hän asui siistissä pirtissä, jossa ei ainakaan lämmintä
puuttunut, ja pahimmat puutteen ajat näyttivät vihdoinkin
päättyneen tältä kovan onnen kokeneelta vanhukselta. Varmaan
tuotti hänelle suurta huojennusta se tunne, ettei hän nyt ollut
kokonaan armoleivän varassa, vaan ainakin osaksi saattoi
saamallaan apurahalla korvata sen vähän, minkä kulutti. Jonkinlaista
lapsen huolta häntä kohtaan todistivat ne lämpöiset huopasaappaat,
jotka hänellä oli jalassaan, vaikkapa puku muutoin olikin niin
puutteellinen.
 Kun A.R. Niemi vuosikymmentä myöhemmin kävi Latvajärvessä, oli
Miihkali jo kuollut. Omaisilta hän sai tietoja runoilijavanhuksen
viimeisistä ajoista ja muistakin elämänvaiheista. "Karjalan kirjassa"
hän niistä kirjoittaa:

"Arhippaini Miihkali — sillä tällä nimellä Miihkali Perttusta

kotikylässään tahallisesti kutsuttiin — oli nuorin neljästä veljeksestä.
Hän syntyi Valtasen vaaran Arhipassa, mutta hänen
syntymävuottaan ei tarkoilleen tiedetä, on arveltu siksi vuosia 1806
tai 1808, mutta äskettäin on Vuokkiniemen kirkon arkistosta saatu
tietoja, joista päättäen hän olisi syntynyt vasta v. 1815. Avioliittoon
meni Miihkali v. 1840 Saarijärveltä kotoisin olevan Fofana Savinovan
tyttären Pelagian eli Palagan kanssa. Että elämä ei ole leikkiä noilla
kylmillä Pohjan perillä, sai Miihkali pitkän elämänsä kululla yllin kyllin
kokea. Hänestä ei tullut kaupalla kävijää, yhden ainoan kerran vain
kävi Oulussa, ja silloinkin toisen apumiehenä. Huuhdan raatamisella
ja käsityöllä koki hän perhettään elättää. Ylen vaikeaksi kävi
toimeentulo varsinkin senjälkeen, kun vanhempienkin veljien lapset
joutuivat Miihkalille. Hän oli nimittäin aluksi asunut lapsuutensa
kodissa yhdessä vanhempien veljiensä, Riion ja Matin kanssa, mutta
nämä kuolivat parhaassa iässä vaimoineen, jättäen jälkeensä pienet
lapsensa. Miihkali ei raahtinut työntää orpoja mierontielle, vaan otti
ne hoitoonsa, josta seurasi, että suu oli asetettava entistä tarkemmin
säkkiä myöden. 'Vuosikausiin ei nähty selkietä leipeä; syötih, konsa
ruokua oli, toisin ajoin suatih syömättäki olla', kertoivat vanhat.
Perhettänsä koetti Miihkali elättää miten parhaiten osasi: kynti
ahkerasti peltotilkkujansa, pyysi Lapukan järvestä syksyt, keväät
kaloja useampia viikkoja kerrallaan, kuleksi talvisin Suomessa turkin-
ompelussa ja lampaan nahan muokannassa. Mutta sittenkin kova
puute usein pusersi kyynelet helläsydämisen perheenisän silmiin.
Karjalankin oloissa erikoisuutena mainittiin, että Miihkali ei ollut
milloinkaan maistanut teetä ja kahviakin juonut vain yhden kupin
Oulussa käydessään… Ja kaiken lopuksi kohtasi Miihkalia surkea
onnettomuus, joka sanan täydessä merkityksessä teki pimeäksi
hänen elämänsä lopputaipaleen. Viidenkymmenen seuduissa hän
kadotti näkönsä, tullen umpisokeaksi. Tauti oli esiintynyt kovana
päänporotuksena ja silmätautina, jota oli kestänyt lähes vuoden,
kunnes näkö meni vasemmasta silmästä ja sitten jää peitti oikeankin.
Sokeana oli Miihkali kokonaista 38 vuotta. Mutta nytkään Miihkali
työttömyydessä ei aikaansa kuluttanut. Hän kävi taloissa käsikiviä
pyörittämässä, survomassa ja jauhamassa petäjän kuorta, halkoa
hakkaamassa, verkkoa kutomassa j.n.e. Pienen poikasen tai tyttösen
kulettamana kulki hän näin pitkin kylää talosta taloon ja lauleli kiviä
pyörittäessään vanhoja runojaan. Viimeiset 17 ikävuottansa eli
Miihkali poikansa Petrin hoidossa ensin kirkonkylässä, tsässyönän
luona, sitten Latvajärven Suursaari nimisessä saaressa. Loppuiällään
hän sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta 100 markan suuruisen
apurahan vuosittain, josta vanhus runon sanoilla kiitteli, laulaen:

"Sokie ajattelouve,
Niin tuota tuumoave:
'Auttoa hyvä Jumala
Tuota suurta Suomen nientä,
Helsingin herroja hyviä! 5
Vahingoista varjelkoh,
Sulosesti suojelkoh!
Peitteä hyvä Jumala,
Siivilläh hyvä Jumala,
Niinkuin lintu poikiah! 10
Antoa hyvä Jumala
Juossa laivat lastineh
Kohti herrojen kotia,
 Kaupin herran kartanoita!
Varjele vakani Luoja, 15
Kaitse kaunoni Jumala
Helsingin herroja hyvijä
Sorkista sotihevosen,
Kävijöistä vainovarsan!
Varjele vakani Luoja, 20
Kaitse kaunoni Jumala
Helsingin herroja hyvijä
Sotipellon sorrannasta,
Miesten tappotanterilta,
Miesten miekkojen neniltä!'" 25

Miihkali oli kasvultaan helpponen mies, eikä ensi katsannolla

herättänyt huomiota, mutta tarkempi silmäys osotti hänen
kasvonpiirteittensä erinomaisen kauneuden. Nenä, otsa, suu, olivat
jalosti muodostuneet, ja kovat kärsimykset olivat niihin jättäneet
henkevyyden leiman, joka yhdessä sokeuden kanssa loi häneen
omituisen runon iltaruskon valaistuksen. Miihkali Perttunen oli
suomalaisen muinaisrunon "viimeinen runoilija", jonka aateveljet
muissa maissa ovat jo vuosisatoja levänneet nurmen alla.
Runoilijaluontoa oli tuo aaltoileva, hopeinen, tuuhea tukkakin, jossa
ei vielä vähintäkään näkynyt iän aikaan saamaa harvennusta.

Miihkali muisti suuren osan isänsä Arhipan runoista. Lähteenkorva

hänestä lausuu: "Isänsä runoista hän usein kyllä muistaa ainoastaan
pääjuoksun, jättäen pois kuvauksen hienommat vaihevärit, vaan
semmoisina lyhennyksinäkin ne vielä yhteensä vastaavat melkein
viidennekseen Vanhan Kalevalan sisällyksestä."
 Mielellään hän lähti runon ladulle, ja hänessäkin, samoin kuin olin
monessa muussa vanhassa laulajassa huomannut, "luonto nousi",
kun hän sai päästä kiinni, samoinkuin väkevä virta äkkiä tempoaa
mukaansa rannasta enolle ulkonevan veneen. Mutta vaikka, hän tällä
tavalla mielellään maksoikin kiitollisuutensa velkaa — ja samalla
vähän ansaitsi, — niin olivat kuitenkin hyvät naapurit pitäneet huolen
siitä, ettei hän saanut vähäpätöistä vanhuudenturvaansa rauhassa
nauttia. He nimittäin hänelle uskottelivat, että runojen laulamisesta
tuli "reähkä", ja epäilemättä ukko sen kautta useinkin joutui
omantunnon tuskiin. Ehkäpä hän siitä syystä illalla, runot
laulettuaan, niin kauan ja hartaasti silmiään ristiten seisoi ja rukoili
oman obrasansa edessä, muun perheen kuvista erillään. — Mikä
lienee ollut syynä siihen, että hän näin piti omia kuviansa ja yksin
penkillä söikin, erillään pojastaan ja hänen joukostaan, sitä en tiedä.

Mutta koettelemukset eivät olleet häneltä vielä silloinkaan

loppuneet, kun Latvajärvessä kävimme. Vielä kerran paloi pirtti ja
Miihkalin täytyi poikansa perheen keralla muuttaa toiseen paikkaan
asumaan. Syyskuussa 1899 hän vihdoin vaipui kuoleman uneen.
Hänen viimeisistä hetkistään kertoo Niemi:

"Miniänsä Outi, joka oli Miihkalin kuolinvuoteen ääressä, kuuli

appiukoltaan: 'Herra pelasta minua syntistä.' Kyläläiset tosin
pelkäsivät Miihkalin hengen lähtöä, arvellen, että Miihkali, joka lauloi
'neljää luatua Väinämöisestä' ja 'paljo Lemminkäisestä' ja täten oli
paljon syntiä tehnyt, kuolinhetkellä laulaisi kaikki virtensä, mutta niin
ei tapahtunut. 'Rauhallisesti niinkuin unehen nukkui iltamyöhällä,
moniahan kerran nyökäytti päätään'."

Miihkali haudattiin Latvajärven Kalmosaareen. Haudalle pystytettiin

Kirjallisuuden Seuran toimesta muistokivi valkeine marmoriristineen.
 Vietimme Latvajärvessä pari päivää, Miihkali lauloi meille kaikki
laulunsa, jonka jälkeen valokuvasin hänet. Toverini kulki toisena
päivänä, joka oli sunnuntai, kylällä runoja keräämässä ja kaikenlaista
muuta tiedustelemassa, minä tarinoin Petrin pirtissä rahvaan kanssa,
jota sinne kokoontui penkit täysi. Mutta seura alkoi, se täytyy sanoa,
lopulta käydä väsyttäväksi, sillä syystä tai toisesta kylän miehet
arvostelivat meitä jotenkin epäsuopeasti. Ehkä siihen vaikutti sekin,
että kuulustelin ostaakseni kaikenlaista vanhan kansan tavaraa. He
lausuivat peittelemättä ja minun kuullen toisilleen arveluitaan ja
näyttivät tulleen siihen loppupäätökseen, että olimmekin vain
lumppukauppiaita, ja ehkä tuumailivat, eikö meitä olisi paras ajaa
pois. Lopulta lähdin senvuoksi minäkin kylälle ja siellä tapasin
toverini eräältä vaaralta hyvästä talosta, jossa kestittiin ja
"pakautettiin" parhaan mukaan ja huonot vaikutukset jälleen
hälvenivät. On Latvajärvessä sentään joku hyväkin talo, mutta
niidenkin toimeentulo taitaa enimmäkseen riippua siitä, paljonko
talossa on ansiokykyistä poikaa, ja kauanko nämä pysyvät täysissä
voimissa tai saavat ajoissa uutta sukupolvea nousemaan talon
tueksi.

Erosimme tästä kylästä semmoisilla kaipauksen tunteilla kuin

ainakin entisiltä merkkipaikoilta, joille ei enää ole asiaa.

Kuljimme sieltä maisin Kivijärveen, jonne ei ollut kuin penikulman

matka. Valmistausimme vihdoinkin palaamaan rajan poikki omalle
puolelle, ja viisi kuukautta tätä maata kierreltyämme teimme sen
iloisilla tunteilla ja kevyellä mielellä.
VIENAN KARJALAN KARTTA.

Ei kauaakaan tarvinnut kulkea Vienan Karjalan puolella, ennenkuin

tuli vesille, joita ei meikäläisiin karttoihin ollut merkitty, taikka joitten
muoto oli aivan väärin piirretty. Paras kartta, mitä niistä oli, oli yhä
vieläkin tuo Inbergin piirtämä, vaikka se jo olikin monta
vuosikymmentä vanha. Jonkun verran nämä seudut olivat
korjautuneet uusimmissa venäläisissä kartoissa, mutta ei vielä siihen
määrään, että ne olisivat likimainkaan oikein olleet. Matkustellessaan
Vienan Karjalassa vaeltaja sen vuoksi halusta olisi korjannut edes
suurimpia erehdyksiä, täyttänyt edes ilmeisimpiä aukkoja.
Matkallamme emme kuitenkaan tähän työhön ryhtyneet, koska
pelkäsimme rettelöitä.

Tätä teosta kirjoitellessani olen tullut ajatelleeksi, että niitten

tietojen mukaan, mitä entiset matkustajat, varsinkin Ervasti, ovat
julkaisseet, omain muistelmieni ja niitten matkaetäisyyksien johdolla,
joita runonkerääjät ovat retkillään koonneet, ehkä voisi saada jonkun
verran oikeamman kartan laadituksi varsinaisesta runoalueesta.
Karjalaisten matkustajille antamat tiedot etäisyyksistä olivat yleensä
hyvin yhtäpitävät, ja vaativatkin matkustajat, kuten prof. Rosberg,
olivat tulleet siihen vakuutukseen, että ne ovat harvinaisen
luotettavat ja tarkat. Tämä ei olekaan ihmeellistä, sillä miehet, jotka
niin paljon kulkevat maailmaa kuin karjalaiset, ovat luonnollisesti
oppineet arvostelemaan etäisyyksiä.

Näille perustuksille on teokseen liitetty kartta laadittu. Jokainen

pian huomaa, että se monessa kohden poikkeaa entisistä. Julkaisen
sen vain kokeeksi ja kehotukseksi jatkamaan tietojen keräämistä.
Varmaan jokainen rohkeammin käy oikomiseen käsiksi
huomatessaan, kuinka vähän luotettava se karttakuva on, jota
olemme ikämme mieleemme kiinnittäneet, kuinka kokonaan
mielivaltaisia ovat varsinkin kaikki pienemmät niemet ja lahdet, joita
niihin on kuin koristukseksi vain piirretty.

Matkaan lähdettäissä olen pitänyt Suomen rajaa tarkkaan

mitattuna ja määrättynä. Mutta siitäpä paikalla alkavatkin vaikeudet.

Kivijärven kylä on vain neljän kilometrin päässä rajasta, vaikka

Inbergin kartalla matka on merkitty koko penikulmaksi.
Vuokkiniemeen on sieltä kolme penikulmaa, ja näyttää siltä, kuin
matka kävisi koko joukon alemmaksi itää kohti kuin Inbergin kartalla,
joten Vuokkiniemen kirkon paikka tulisi jonkin verran etelämmäksi.
Tämä käy hyvin yhteen sen kanssa, että talvitie Ämmän ruukilta,
jota olimme talvella ajaneet, arvatenkin oikeimpia suuntia
noudattaen, kulki Parvavaaran ja Latvajärven kautta ja sieltä
edelleen Venehjärven eteläpuolitse. Jos Vuokkiniemi olisi Inbergin
merkitsemällä paikalla, olisi suunta luoteeseen, Kiannan kirkon, eikä
Haukilan perukan kautta. Mutta on vielä toinenkin määräys, joka
puolustaa samaa. Lonkan kylästä, joka ei ole siinä, mihin se on
Inbergin kartalla merkitty, vaan yli 2 penikulmaa etelämpänä,
Kiannan Tormuan kohdalla, on Vuonniseen neljä penikulmaa. Mutta
siitä paikasta, johon Lonkka oli Lönnrotin ja Lähteenkorvan tietojen
mukaan asetettava, ei olisi Vuonniseen Inbergin kartalla kahtakaan
penikulmaa. Neljän penikulman välimatka lienee kuitenkin oikea,
koska Lönnrot Martiskan keralla oli yötä tällä taipaleella. Matkan
suunta, joka seurailee Kursmajoen vartta, ei liene koilliseen, kuten
Inbergin kartalla, vaan käy Lähteenkorvan tietojen mukaan suoraan
itään. Vuonnisen kylä tämän kautta siirtyy kahta vertaa kauemmaksi
rajasta kuin I:n kartalla ja jonkun verran etelämmäksi. Vuonnisen
tiedettiin Vuokkiniemessä talvella näkyvistä tulipalon kajastuksista
olevan suoraan pohjoiseen kirkonkylästä.

Näin on meillä Yli-Kuittijärven kaksi pääkulmaa suunnilleen

määrättyinä. Järven muodosta mainitsee Ervasti, että Jyvöälahdesta
kuljetaan ensin yksi penikulma länttä kohti Petäjäniemeen, sitten
penikulma suoraan etelään Ristiniemeen, joka on selän länsipuolella,
ja täältä taas suoraan länteen Vuokkiniemen kirkolle. Ristiniemestä
Vuonniseen tulee kolme penikulmaa, Jyvöälahdesta neljä.
Petäjäniemestä on Ponkalahtea ja Aajuolahtea kohden aavaa selkää
silmän sietämättömiin. Näitten tietojen mukaan piirsin ensin kartan.
Myöhemmin sain kuitenkin Vuokkiniemestä erään sikäläisen miehen
laatiman suunnitelman, joka kuvaa ainakin oman kirkon seudun ja
myös Vuonnisen kulman oikeammin. Vuonnisen puolessa vesistön
suunta kääntyy pohjoiseen ja se kapenee lopulta aivan kapeaksi.
Kylä on salmen länsirannalla, ja salmesta pistää vielä muuan mutka
suoraan länteen päin. Pistonjoki laskee selkään kuusi kilometriä
Vuonnisesta itään tai kaakkoon päin. Luoteisosa Yli-Kuittijärveä on
täynnään saaria, samoinkuin Jyvöälahteenkin pistävä itäinen haara,
jota vastoin Vuokkiniemen puoli on melkein saaretonta.

Tsenan kylä on Vuokkiniemen kirkolta itään käsin viisi virstaa, väli

on kapeata kiertelevää vesimatkaa. Lähinnä kirkkoa on Lammasjärvi,
jonka salmet ja Akankoski erottavat Köynäsjärvestä. Köynäsjärven
luoteisella rannalla on Tsena. Järvi on pohjois-eteläsuunnassa, mutta
siitä muistoni mukaan polveaa muuan perukka lounatta kohti,
lähemmäksi Kivijärveä. Tsenan pohjoispuolitse kulkee toinen kapea
vesistö länttä kohti ja siihen tulee joki noin neljän virstan mittaisesta
Venehjärvestä, jonka pohjoisrannalla samanniminen kylä on. Matka
Tsenasta Venehjärveen on yksi penikulma, ja molemmista, sekä
Tsenasta että Venehjärvestä, on Ponkalahteen Ylä-Kuittijärven
rannalle yksi penikulma. Venehjärven ja Ponkalahden väli tuntui
kuitenkin penikulmaksi runsaalta. Ponkalahdesta, joka on selästä
länteen pistävän lahden rannalla, on Vuonniseen 2 penikulmaa ja
keskivälillä on selän sivussa oman lahtensa varrella Aajuolahti.
Ponkalahdesta kaakkoa kohti on selän rannassa Mölkkö, jonka paikka
Inbergin kartassa niinikään on väärä.

Kiannan Parvalasta ilmoitettiin Latvajärveen luettavan 15 virstaa

matkaa. Talvitie kulkee rajalla olevan Raatejärven poikki.
Venehjärveen tultaissa on välillä useita järviä, kuten Pirtajärvet,
joitten rannoilla kohoo somia vuoria. Lapukan järvellä en käynyt,
mutta lienee se melkoinen, koska sen eteläpää ulottuu niin lähelle
Latvajärveä, että tämä kylä käy siellä kalassa. Lapukan pienet
asumukset lienevät järven pohjoispäässä, koska niihin sanottiin
olevan Vuokkiniemestä neljä penikulmaa matkaa ja niitten sanottiin
olevan "Vuonnisen puolessa". Matka Kivijärvestä Latvajärveen on
penikulma, molemmista kylistä Venehjärveen 25 virstaa. Näitten
etäisyyksien nojalla olen koettanut kyläin paikat karttaan asettaa.

Vuokkiniemestä luetaan Jyvöälahteen vesimatkaa 3 penikulmaa.

Jyvöälahti on lahdelman pohjukassa, joka Ylä-Kuittijärven itähaarasta
pistää pohjoiseen. Kylästä on kannaksen poikki vain parin virstan
matka Keski-Kuittijärveen, joka pistää pitkänlaisen pohjukan länteen
päin Uhtuesta. Tämän pohjukan erottaa pääselästä vedenalainen
särkkä, joka toisin paikoin kohoo saariksi. Matka Jyvöälahdesta
Uhtueen on kannaksen poikki ja mainittua perukkaa pitkin 15
virstaa. Mutta kun Jyvöälahdesta ei koskaan kuljettu maisin Uhtueen,
niin ulottunee tämä perukka pitkän matkaa Jyvöälahden ohi länteen
päin. Paitsi omia oikaisujani olen Keski-Kuittijärveä piirtäessäni
pääasiallisesti noudattanut erään Uhtuen kauppiaan antamia tietoja.

Enonsuuhun on Jyvöälahdesta penikulma matkaa, kapeita

välivesiä, jotka itäpäästä supistuvat lyhyiksi koskiksi ja virroiksi.
Enonsuusta luettiin selän poikki Uhtueen penikulma matkaa. Mutta
aavaa selkää on tuskin enempää kuin viisi virstaa, ennenkun
itäpuolelle tulee saari ja sitten mannerniemi. Keski-Kuittijärvi niin
ollen on ainakin länsipäästä aivan toisen muotoinen kuin Inbergin
kartalla. Uhtuesta Luusalmeen luettiin 32 virstaa, Luusalmesta
Jyskyjärveen 50, josta välistä kuitenkin ainoastaan 40 on aavaa Ali-
Kuittijärveä. Seitsemän virstan vaiheille muistaakseni oli jokea ja
Kiintismän rajua koskea, Jyskyjärveä, joka on Inbergin kartassa
aivan liian laaja, ainoastaan monias virsta. Matka Jyskyjärvestä
Suopassalmeen on Kemijokea pitkin penikulma tai pari, siitä
Paanajärveen 4 penikulmaa, Paanajärvestä Usmanalle 8 penikulmaa,
Usmanalta Kemiin 2 penikulmaa. Mutta kaikesta päättäen Kemijoen
kaari pohjoista kohti on matalampi, kuin se on Inbergin kartassa.

Siirtämällä Kuittijärvet etelämmäksi ja kaventamalla Keski-

Kuittijärveä saamme Uhtuen ja Röhön kyläin välin neljäksi
penikulmaksi, niinkuin sen ilmoitettiin olevankin ja niinkuin hyvin
tiedän sen todellisuudessa täyttävän. Inbergin kartassa se tuskin on
kahta pidempi. Kaikkiaan on matka tämän kautta Valasjokeen
Tuoppajärven rannalle seitsemän penikulmaa. Matka Uhtuesta
Pistojärveen luettiin kuudeksi penikulmaksi. Ohdan järvi ja Pistojärvi
eivät ole samaa vettä, kuten Inbergin kartassa, vaan on niitten välillä
joki, sen mukaan kuin minulle ilmotettiin. Matkat Pistojärvestä
Vuonniseen ovat Lähteenkorvan tietojen mukaan: Pistojärvestä
Hämeen kylään 20 virstaa, siitä Korpijärveen 20 virstaa,
Korpijärvestä joen suuhun 10 virstaa. Sillä laajalla ylänkömaalla, joka
erottaa Tuoppajärven Kuittijärvien vesistöstä, on useitakin pieniä
kyliä, joitten paikat olen merkinnyt Lönnrotin ja Lähteenkorvan
antamain tietojen mukaan.

Tuoppajärven aseman määräämiseksi on useitakin lähtökohtia.

Voimme lähteä Vienan meren rannoilta, jotka jo vanhastaan ovat
tulleet verraten tarkkaan kartoitetuiksi.

Ervasti matkusti Tuoppajärvelle Kieretin pohjoispuolella olevan

syvän Uittolahden perukasta. Hän antaa matkoista sangen selvät ja
täsmälliset tiedot. Uusikylä sen mukaan on lahden perukasta noin 15
virstan päässä lahden, siis lounaan ja lännen väliseen suuntaan.
Tyrhy on Uudestakylästä penikulman verran etelään päin, Kieretin
järven luoteiskolkan, Särkijärven päässä. Tyrhystä Pinkaan
kuljettaissa soudetaan ensinnä 5 virstaa etelää kohti, sitten runsas
penikulma lounaaseen Virtasalmeen ja siitä länttä kohti Alasenjärven
poikki 4 virstaa. Pingasta on maamatkaa 15 virstaa Lohijärven
päähän, tämän pienen järven etelärannalta 3-4 virstaa Lohilahden
kylään, joka on Tuoppajärven rannalla. Lohilahdesta on selkää pitkin
15 virstaa Kiestinkiin. Mutta Lohilahti ei pistä Kiestingistä suoraan
itään, vaan ensinnä kuljetaan hyvä matka suuren selän rantaa
Tuoppajärven pääsuuntaan ja vasta sitten poiketaan Lohilahteen.
Toisille kartoille merkitty niemensuikalekin kuitenkin lienee olemassa,
mutta se on kauempana etelässä ja sen ja Kiestingin välillä on
melkoinen selkä. Nientä tuskin Kiestinkiin näkyykään, jos oikein
muistan, mutta kun selän poikki kuljetaan Valasjokeen, niin
soudetaan sen päitse verraten läheltä. Se siis pistää itärannasta
keskelle selkää viistoon tätä suuntaa kohti. Kiestinki itse on ehkä
parin kolmen virstan mittaisen särkän erottaman sulkion rannalla,
joka vain pienen salmen kautta on yhteydessä Tuoppajärven kanssa.

Toinen reitti on Kuusamosta, Paanajärveltä. Oulankajoen laaksoa

lienee Oulangansuuhun Pääjärven rannalle oikoen noin pari
penikulmaa. Laakson suunta on ensin kaakkoinen, mutta kääntyy
alempana itään. Oulangansuusta lasketaan Sohjenansuuhun, jossa
Pääjärveen laskee Tuoppajärven vesi, kokonaista viisi penikulmaa,
mutta tämä matkanmäärä tuntui minusta katseella mitaten kylläkin
runsaalta. Kuitenkin silmä Pääjärvellä rantain korkeuden vuoksi
helposti pettää. Pääjärvenkin muoto sietäisi varmaan koko joukon
oikaisemista, mutta sen johdoksi minulla ei ole tietoja. Sohjenanjoen
suunta on uudemmilla kartoilla merkitty pohjoisemmaksi kuin
Inbergin kartalla. Selkien väliä lienee penikulman verta.

Tuoppajärven eteläpäästä, Suolapohjan kylästä, kuljetaan sekä

Keski-Kuittijärvelle että Paanajärveen, Kemijoen varrelle.
Suolapohjasta Kurkeen lasketaan minun Kiestingissä saamaini
tietojen mukaan 20 virstaa maata ja Kurjesta Paanajärveen 30
virstaa niinikään maamatkaa. Suolapohjasta Sompajärveen taas on
20 virstaa, sieltä Haikolaan 25 virstaa, Haikolasta Uhtueen 42
virstaa. Tällä välillä on Tsiksa, jonne Uhtuesta tulee 10 virstaa.

Tuoppajärven pituus Kiestingistä Suolapohjaan ilmotettiin 70

virstaksi, selän koko pituus on ehkä kymmenkunnan virstaa
enemmän. Tuoppajärven eteläpään, aina siihen kohtaan, missä se
leviää, olen piirtänyt prof. Rosbergin korjauksen mukaan,
pohjoispäätä olen ilmoitettujen etäisyyksien ja omain havaintojeni
mukaan haahmotellut. Varmaa on, että Saari, jossa ennen luostari
oli, on kauempana selällä kuin Inbergin kartassa. Ohi soudettaissa
näkyy se aivan vapaana, kahden puolen leveä selkä, ja Lönnrot
kertoo, että sinne oli Skiitasta 8 virstaa matkaa aavan selän poikki.
Kokkosalmen kylä on Valasjoesta suoraan pohjoiseen, Kiestinki
Kokkosalmesta kahden penikulman päässä, mutta Kokkosalmen ja
Kiestingin välinen vesimatka kiertää paljon. Niskan koski lähtee
Tuoppajärvestä viisi virstaa Kokkosalmesta länteenpäin. Kiestingistä
lasketaan Jälettijärvelle 20 virstaa — Inbergin kartalla matka on
tuskin puolta penikulmaa!

Kiitehen—Nuokkijärven vesistössäkin olisi varmaan paljon

korjattavaa.

Sille lähtiessämme voimme alkaa Miinoasta, joka on kolmen tai

neljän virstan päässä rajasta, Maanselänjärven kohdalla. Sekä
Miinoan järvi että Kiitehen selkä ovat Inbergin kartalla varmaan liian
suuret. Mainitun kartan mukaan olisi matkaa Miinoasta Akonlahteen
kolme penikulmaa — meille matka ilmoitettiin vain 17 virstaksi, joka
ehkä on jonkun verran liian lyhyt määrä, koska muille on ilmotettu
väliä olevan kaksi penikulmaa. Tästä tulee Miinoan järven osalle
tuskin muuta kuin 3-4 kilometriä. Kiitehen selässä on niin paljon
niemiä, että aavempaa selkää tuskin näkee missään, mutta rantain
piirtäminen vaatisi paljon enemmän tietoja, kuin minulla on
käytettävinä. Ainoastaan sen tiedän jotenkin varmaan, että
Komalahti, joka pistää koillista kohti karummaksi, on vain puolet
siitä, miksi se on Inbergin kartalle haahmoteltu. Akonlahden kirkolta
laskettiin lahden pohjaan 8 virstaa. Mainittu kirkonkylä on laajalla
pitkällä niemellä, jonka molemmin puolin pitkät lahdet pistävät aina
lähelle Suomen rajaa. Kiitehen selkää pienentämällä saadaan
Akonlahden ja Kivijärven kylän väli oikeaksi, kolmeksi ja puoleksi
penikulmaksi.
 Luvajärveen lasketaan Miinoasta maisin 25 virstaa. Onko matkan
suunta kartalla oikein merkitty, sitä en tiedä. Kivijokea pitkin taas
sanottiin olevan Kiitehestä Luvajärveen kolme penikulmaa. Joki
mutkaa koko joukon pohjoista kohti, juosten alkumatkallaan melkein
yhtä suuntaa Kiitehen rannan kanssa. Luvajärven—Kiimasjärven ja
Nokeuksen välin olen piirtänyt niinkuin se Inbergin kartassa on,
vaikka yksityiskohdat arvatenkin kaipaisivat oikomista. Mutta laaja
Nuokkijärvi on kaikesta päättäen kartoissa väärin piirretty. En ole itse
selällä käynyt, mutta Ervasti antaa osviittoja matkoista Nokeuksesta
eteenpäin.

Nokeuksesta tulee Piismalahteen, joka on selän koillisperukassa,

30 virstaa, mutta Nuokkijärvi itse on päälle 40:n virstan mittainen.
"Se on kaunis järvi, tuuheat lehtimetsät ja vankat petäiköt kohoavat
sen korkeoilta rannoilta. Länsipäässä tuskin penikuormaa leveä, se
itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikuorman levyiseksi
seläksi." Inbergin kartalla on länsipää vain kolmisen kilometriä
leveimmältä ja yhtä kilometriä kapeimmalta kohdaltaan.
Silminnähtävästi on se siis väärin piirretty, sillä muutoin ei Ervasti
olisi erehtynyt penikulmista puhumaan. Tähän viittaa sekin seikka,
ettei hän näytä nähneen Pääkönnientä, joka on selän etelärannalla,
penikulman päässä Nokeuksesta. Jos selkä olisi kylän kohdalla niin
kapea kuin Inbergin kartassa, ja jos Pääkönniemi olisi merkityssä
paikassa, niin kylä tuskin olisi jäänyt häneltä huomaamatta. Miten
selän eteläranta kiertelee, siitä ei ole tietoja, mutta pohjoisranta
selvään on, Ervastin ilmoituksista päättäen, toisenlainen kuin
kartoilla. Kun oli kaksi penikulmaa kuljettu Nokeuksen rannasta,
kääntyi matka hiukan koillista kohti, ja kun oli neljännes siihen
suuntaan kuljettu, niin soudettiin loput kolme neljännestä päin
pohjoista. Minun saamaini tietojen mukaan kuljetaan
Pääkönniemestä viistoon selän poikki Piismalahteen mentäissä, ja
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com