Tämä on hyvä artikkeli.

Latvia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Latvian tasavalta
Latvijas Republika
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti

Pääministeri		 Edgars Rinkēvičs

Evika Siliņa
Pääkaupunki Riika (632 600 as.)[1]
56°58′N, 24°8′E
Muita kaupunkeja Daugavpils (82 600 as.)
Liepāja (68 900 as.)[1]
Pinta-ala
– yhteensä 64 589 km² [2] (sijalla 123)
– josta sisävesiä 1,5 %
Väkiluku (2019) 1 920 000 [1] (sijalla 141)
– väestötiheys 29,7 as. / km²
– väestönkasvu −0,74 [3] (2018)
Viralliset kielet latvia
Valuutta euro (EUR)
BKT (2019)
– yhteensä 35,7 mrd. USD [4]  (sijalla 106)
– per asukas 18 500 USD [4]
HDI (2019) 0,866[5] (sijalla 37)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,2 % [2]
– teollisuus 25,8 % [2]
– palvelut 61,8 % [2]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
Venäjästä



uudelleenitsenäistyminen Neuvostoliitosta
-julistautui 18. marraskuuta 1918
-tunnustettu 11. elokuuta 1920
-itsenäisyys palautettu 21. elokuuta 1991
Lyhenne
– ajoneuvot: LV
– lentokoneet: YL
Kansainvälinen
suuntanumero		 +371
Tunnuslause Tēvzemei un Brīvībai (Isänmaalle ja vapaudelle)
Kansallislaulu ”Dievs, svētī Latviju!”

Edeltäjä(t)

 Latvian SNT

 Neuvostoliitto

Latvian tasavalta (latv. Latvijas Republika) eli Latvia (latv. Latvija) on valtio Pohjois-Euroopassa ja yksi Baltian maista. Se rajautuu pohjoisessa Viroon, idässä Venäjään sekä Valko-Venäjään ja etelässä Liettuaan. Maan pääkaupunki Riika on Baltian maiden suurin kaupunki. Latvia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Latvia on alavaa, kalkkipitoista moreenimaata. Sen pinta-alasta neljännes on metsää, ja kalkkipitoinen maaperä suosii näyttäviä kasveja kuten kämmeköitä. Nykyisen Latvian muodostavat Liivinmaa ja Kuurinmaa ovat olleet vuosisatojen varrella kalparitarien, Puolan, Ruotsin, Saksan, Venäjän ja Neuvostoliiton vallan alla. Latvian ensimmäinen itsenäisyyskausi oli vuosina 1918–1940 ja toinen alkoi vuonna 1991. Neuvostokauden jälkeen talouden toipuminen alkoi vauhdikkaasti 2000-luvulla, mutta vuonna 2008 alkanut kansainvälinen lama koetteli maata ankarasti.

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan omakielinen nimi Latvija on peräisin muinaisista latgalleista, joka yhdessä kolmen muun balttiheimon – kuurilaisten, seelien ja semgallien – sekä suomensukuisten liiviläisten kanssa muodostavat nykyisten latvialaisten etnisen perustan.[6] Henrik Lättiläinen latinalaisti nimen muotoon Lettigallia tai Lethia, joka puolestaan on toiminut pohjana monille nimen nykykielissä esiintyville muunnelmille, kuten saksan Lettlandille.[7] Liiviksi maan nimi on Leţmō[8] tai Leţmō Vabāmō.lähde?

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Latvian maantiede
Väinäjoki on Latvian valtavirta, näkymä Jēkabpilsin kaupungista
Maisemaa Gaujan kansallispuistosta
Jūrmalan rantaa Riianlahdelle.

Topografia ja vesistöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Latviasta on alavaa maata, jonka maaperä on jääkauden muokkaamaa moreenia. Myös kalkkikivipitoisia reheviä seutuja on runsain mitoin. Kohtalaisen korkeat kukkulat kattavat yhteensä noin neljänneksen maan pinta-alasta. Kolme ylänköaluetta sijaitsevat Kuurinmaalla maan länsiosassa, Vidzemessä maan keskiosassa ja Latgalliassa maan itäosassa. Maan korkein kohta, Gaiziņkalns, on vain 311,6 metriä korkea.[9][10]

Soita on vähemmän kuin muualla Baltiassa, noin 10 prosenttia maa-alasta. Latgalen alueella maan itäosassa sijaitsee suurin osa Latvian järvistä, jotka ovat kaikki hyvin pieniä. Järviä on kaikkiaan 2 256. Tärkein joki on Riianlahteen laskeva Väinäjoki. Muita jokia ovat Lielupe, Venta, Gauja ja Aiviekste. Riianlahti on Latvian luoteispuolella sijaitseva Itämeren lahti.[10][11] Latvialla ei ole meressä luonnollisia saaria.[12] Kolkan majakkaa varten mereen kuusi kilometriä Kolkan niemestä on rakennettu 1870-luvulla keinotekoinen saari.[13]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latviassa vallitsee leuto mannerilmasto. Kesä on lämmin, kevät ja syksy ovat leutoja. Joskus talvella voi olla purevan kylmää, kun kylmä ilmavirtaus Venäjältä saavuttaa Latvian. Silloin sataa yleisesti lunta. Sadetta esiintyy ympäri vuoden, määrällisesti eniten elokuussa.[14] Riiassa lämpimimmän kuukauden eli heinäkuun keskimääräinen ylin lämpötila on 21,7 astetta ja kylmimmän eli tammikuun keskimääräinen alin −7,8 astetta.[15]

Luonto ja luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Latvian kansallispuistoista

Latvian maisemaa koristavat suuret metsät, järvet ja muutamat suot, jotka ovat pääosin keidassoita. Metsiä on maan pinta-alasta noin neljännes[16], ja metsäteollisuus onkin tärkeä teollisuudenala. Latvian metsät ovat hemiboreaalista sekametsää. Noin 90 prosenttia puustosta on havupuita, kuusta ja mäntyä.[16] Valtion metsissä kasvaa enemmän havupuuta, yksityismailla lehtipuuta. Puuston tilavuudesta on mäntyä 40 prosenttia, rauduskoivua 30 prosenttia ja kuusta 17 prosenttia.[17]

Kaikkiaan Latviassa on tavattu 27 700 eliölajia. Suuriin nisäkkäisiin kuuluvat susi, ilves, saksanhirvi, metsäkauris, villisika ja saukko. Kuurinmaalla vaeltaa villejä visenttejä ja villiintyneitä hevosia. Linnuista näyttävimpiä ovat kattohaikara, mustahaikara ja pikkukiljukotka. Kasveihin kuuluu yli 30 harvinaista kämmekkälajia.[18]

Merkittävä osa Latvian pinta-alasta kuuluu erityyppisten suojelualueiden piiriin. Maan suojelualueisiin sisältyy muun muassa neljä luonnonpuistoa, neljä kansallispuistoa, biosfäärialue ja yhdeksän maisemansuojelualuetta.[19]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Latvian historia

Balttiheimot jäävät saksalaisvallan alle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Latvian alueella on ollut asutusta pian jääkauden jälkeen 9000 eaa., kun ensimmäiset ihmiset etelästä saapuivat alueelle. Muinaisbalttilaiset tulivat aluksi toimeen metsästämällä ja kalastamalla. He elivät matriarkaalisissa yhteisöissä, joissa ruoka ja tavarat jaettiin tasa-arvoisesti yhteisön kesken. Myöhemmin ilmastonmuutoksen seurauksena joille ja järville alkoi muodostua suurempia asutuskeskuksia.lähde? Heidän saapuessaan aluetta asuttivat itämerensuomalaiset heimot, joista Latvian liiviläiset polveutuvat ja joilta muinainen Liivinmaa sai nimensä.[20]

Keskiajalle saakka Itämeren rannikko oli tunnettu meripihkasta. Osaksi meripihkakaupan ansiosta Latvian alue oli osa Pohjois- ja Itä-Euroopan kauppareittejä Euroopan keskeisimmille alueille. Itämeren meripihka tunnettiin antiikin Kreikassa ja Roomassa saakka.[21]

Baltit järjestäytyivät heimoiksi ensimmäisen vuosituhannen aikana. Niistä muodostui länsirannikolla kuurilaiset, idässä latgallit ja Väinäjoen eteläpuolella seelit eli selonit sekä keskellä Lielupe-joen laaksossa semgallit. Liiviläiset vetäytyivät Riianlahden rannoille. Semgallit ja latgallit nousivat ajan myötä johtaviksi heimoiksi.[22] Keskiajalta 1900-luvun alkuun saakka nykyisen Latvian alue oli jakautuneena Liivinmaahan ja Kuurinmaahan, joista Liivinmaa käsitti myös nykyisen Viron eteläosan. Rajana Liivinmaan ja Kuurinmaan välillä oli Väinäjoki.[23]

Latvian pääkaupunki Riika.

Vilkkaan kauppareitin ansiosta alueelle alkoi 1100-luvun loppupuolella muuttaa saksalaisia kauppiaita. He toivat mukanaan myös kristinuskon: munkki Meinhard perusti 1186 Väinäjoen varteen Ykskylään (nyk. latv. Ikšķile) kirkon. Hänestä tuli Liivinmaan piispa, joka toimi Bremenin arkkipiispan alaisuudessa. 1199 Liivinmaan piispaksi nimitettiin Albert von Buxhövden, joka ryhtyi käännyttämään Liivinmaan kansoja. Hän perusti 1201 Väinäjoen suuhun Riian kaupungin, ja hänen johdollaan siellä luotu kalparitaristo eli Liivinmaan ritarikunta valtasi nopeasti koko Liivinmaan ja käännytti sen väestön kristinuskoon. Kuurinmaakin valloitettiin vuosina 1230–31. Semgallit jatkoivat vastarintaa vuoteen 1264 saakka. Kalparitaristo liittyi 1237 saksalaiseen ritarikuntaan ja balttien antautumisen myötä Liivinmaan rajat vakiintuivat.[22][24]

Puolan, Ruotsin ja Venäjän vallan alla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piirros Riian kaupungista vuonna 1612.

Ritarikuntavaltion hajoaminen 1500-luvulla synnytti valtatyhjiön, jonka täytti ensin Puola. Vuosina 1558–1583 käytiin Venäjän ja sen länsinaapurien, lähinnä Puolan kesken Liivinmaan sota, jonka lopputuloksena Vironmaa joutui Ruotsille, Liivinmaa ja Latgallia Kuurinmaan herttuakunnalle. Ruotsi vahvisti asemiaan valtaamalla vuonna 1621 Riian, joka samoin kuin koko Liivinmaa liitettiin Ruotsiin Altmarkin rauhassa 1629. Liivinmaan papiston ja virkamiehistön kouluttamiseksi kuningas Kustaa II Aadolf perusti Tarttoon yliopiston vuonna 1632.[22]

Samaan aikaan kun saksalainen ritarikunta hajosi, Latvian alueelle alkoi Keski-Euroopasta tulla uskonpuhdistuksen vaikutuksia. Jo 1520-luvulla Riika oli Itämeren länsirannan merkittävin uskonpuhdistuksen keskus. Parissa vuosikymmenessä alueen valtaeliitti omaksui luterilaisuuden,[25] vaikkakin katolinen kirkko vakiinnutti valta-aseman itäisellä Latgallian alueella.[26]

Strategisesti tärkeä Kuurinmaa kiinnosti sekä Ruotsia että Puolaa, ja ne kävivät sen omistajuudesta sodan vuosina 1600–1629. Kuurinmaan ja Semgallian herttuakunta jäi kuitenkin Puolan vasalliksi. 1600-luku oli Kuurinmaalle taloudellisen noususuhdanteen aikaa. Herttua Jakob Kettlerin valtakaudella (1642–1682) merenkulku ja kauppa kukoistivat jopa siinä määrin, että Kuurinmaa hankki siirtokunnat Gambiasta ja Tobagosta. Ne kuitenkin menetettiin Jakob Kettlerin kuoltua ja laivaston hajottua.[22][26]

Koko Raamattu käännettiin latviaksi vuonna 1689.[22] 1600-luvun kuluessa alueen väestöstä muodostui hiljalleen yhtenäinen kansakunta ja kulttuuri, jota alettiin kutsua latvialaiseksi (latvieši).[22][27] Varsinainen kansallinen herääminen tapahtui Latviassa kuten muuallakin vasta 1800-luvulla, jolloin perustettiin monia kulttuurilaitoksia ja Riian Latvialainen Seura 1868.[22]

Kuuluessaan Ruotsille oli Riika koko Ruotsin suurin kaupunki. Ruotsi menetti Liivinmaan ja Vironmaan Venäjälle suuressa Pohjan sodassa ja lopullisesti Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Puolan jaossa 1772 Venäjä sai myös Latgallian alueen ja Puolan kolmannessa jaossa 1795 Kuurinmaan.[28] Sekä Liivinmaa että Kuurinmaa olivat vuoteen 1917 saakka Venäjän kuvernementteja, joista Liivinmaahan kuului myös nykyisen Viron eteläosa. Lisäksi nykyisen Latvian itäosa kuului Vitebskin kuvernementtiin. Teollisuuden lisääntymisen myötä latvialaisprovinssien talous koheni ja väestö lisääntyi niin nopeasti, että Liivinmaan kuvernementti ja Kuurinmaan kuvernementti olivat koko Venäjän imperiumin kehityksen kärjessä. Maatalousväestön olot heikkenivät kuitenkin aluksi maaorjuuden vuoksi. Maaorjuus lakkautettiin Liivinmaalla vuonna 1817, Kuurinmaalla 1819 ja Latgalliassa vasta 1861.[22][29] Maakysymys ratkaistiin niin, että aatelisto säilytti omistusoikeutensa maaorjuuden loputtuakin. Maanosto-oikeuden maatalousväestö sai vasta v. 1863.[22]

Kansallinen herääminen ja tie itsenäisyyteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallinen herääminen alkoi 1800-luvulla myös latvialaisten keskuudessa. Vuonna 1822 alkoi ilmestyä ensimmäinen latviankielinen sanomalehti Latweeschu Avise, 1824 perustettiin Latvialaisen kirjallisuuden seura ja 1868 Riian latvialainen seura, josta tuli kansallisen toiminnan keskus. Vuonna 1873 järjestettiin ensimmäiset kansalliset laulujuhlat. 1870-luvulla alettiin Riian teatterissa esittää myös latviankielisiä näytelmiä. Oma osuutensa kansallishengelle on kerätyillä ja julkaistuilla kansanlauluilla (daina) ja kansanrunoudella. Andrejs Pumpurs julkaisi v. 1888 kansantaruihin pohjautuvan kansalliseepoksen Lāčplēsis (Karhunkaataja, suom. 1988)[30].[22] Aktiivisimmin kulttuurielämässä toimivat niin sanotut nuorlatvialaiset (jaunlatvieši), jotka vaativat muun muassa latvialaisille samanlaisia kansallisia oikeuksia kuin muilla sivistyskansoilla. Samalla arvosteltiin saksalaisylimystön ylivaltaa kulttuurielämässä ja politiikassa.[29] Sosialismin aatteet valtasivat alaa Latviassa nopeasti 1890-luvulta lähtien ja ryhmä nuoria intellektuelleja irtaantui kansallisesta taistelusta. Heidän tunnuksenaan oli: Proletariaatilla ei ole isänmaata. Ensimmäisenä poliittisena puolueena maahan perustettiinkin Latvian sosialidemokraattinen työväenpuolue v. 1904. Yhteiskunnalliset paineet ja valtaväestön tyytymättömyys purkautuivat vuoden 1905 vallankumouksessa. Se suuntautui kaupungeissa erityisesti venäläistämistoimia vastaan, maaseudulla taas maata omistavaa saksalaisaatelistoa vastaan. Vallankumouksen yhteydessä esitettiin myös ensi kertaa ajatus latvialaisalueiden yhdistämisestä. Ylimystön vähäiset myönnytykset eivät enää saaneet yleisen mielipiteen suuntaa kääntymään, vaan demokratia- ja kansalliset autonomiavaatimukset lisääntyivät.[31][32] Vuonna 1914 Latvian sosialidemokraattisen puolueen puoluekokous järjestettiin Brysselissä. Kokouksessa bolševikit kaappasivat vallan puolueessa.[32]

Ensimmäisen maailmansodan toisena vuonna 1915 Saksa miehitti Kuurinmaan ja loputkin latvialaisalueet 1917. Tsaarin armeijassa palveli latvialainen jalkaväkiosasto, joka kävi ankarimman taistelunsa Riiasta jouluna 1916.[33] Latvialaiset tarkka-ampujarykmentit perustettiin sodan aikana. Ne radikalisoituivat sodan kuluessa ja Lokakuun vallankumouksen jälkeen niistä tuli puna-armeijan eliittiä, joka hajotettiin eri rintamille.[32]

Vuodesta 1917 lähtien latvialaiset alkoivat tavoitella kansallista itsemääräämisoikeutta. Riiassa puolueet perustivat yhteisen demokraattisen rintaman (Demokratiskais bloks). Valkassa perustettiin Latvian väliaikainen kansallisneuvosto (Latviešu pagaidu nacionālā padome), joka päätti 30. tammikuuta 1918 muodostaa riippumattoman ja demokraattisen Latvian valtion, johon kuuluisivat kaikki latvialaisten asuttamat alueet. 17. marraskuuta demokraattinen rintama ja väliaikaisneuvosto päättivät yhdessä muodostaa parlamentin, Latvian kansallisen neuvoston (Tautas padome), ja seuraavana päivänä se antoi Latvian kansallisteatterissa Latvian eli ”Lättiläisen Liivinmaan” itsenäisyysjulistuksen. Kansallisneuvoston puhemieheksi valittiin Jānis Čakste ja pääministeriksi Kārlis Ulmanis.[34]

Maailmansodan loppuvaiheessa maan olivat miehittäneet saksalaiset, joiden tukemat baltiansaksalaiset muodostivat oman maaneuvoston huhtikuussa 1918 ja kaappasivat vallan saksalaisten tuella vuotta myöhemmin. Puna-armeija ajoi saksalaisia maasta ja bolševikit julistautuivat maan hallitsijoiksi helmikuussa 1919. Kolmen hallituksen välinen vapaussota päättyi Ulmanisin hallituksen voittoon heinäkuussa 1919. Saksa tunnusti maan itsenäisyyden heinäkuussa 1920 ja Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin rauha elokuussa 1920.[35]

Vuonna 1934 Ulmanis kaappasi vallan, hajotti parlamentin määräämättömäksi ajaksi, kielsi poliittiset puolueet ja ryhtyi hallitsemaan maata diktatorisesti. Presidentti Alberts Kviesisin virkakauden päätyttyä vuonna 1936 Ulmanis otti itselleen perustuslain vastaisesti myös presidentin tehtävät. Ulmanis pyrki diktaattorina lähentämään Latviaa natsi-Saksaan, mutta yritys kariutui Molotov–Ribbentrop-sopimuksen solmimiseen elokuun lopulla 1939. Toisen maailmansodan sytyttyä Latvia julistautui puolueettomaksi.[36]

Latvian neuvostotasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Latvian sosialistinen neuvostotasavalta

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen seurauksena Neuvostoliitto ryhtyi tavoittelemaan Latviaa haltuunsa. Lokakuussa 1939 solmitun sopimuksen nojalla se perusti Latvian länsiosiin ilma-, meri- ja maavoimien tukikohtia ja sijoitti niihin yli 25 000 sotilasta, mikä oli enemmän kuin Latvian rauhanaikaisen armeijan vahvuus.[37] Neuvostoliitto valtasi maan 17. kesäkuuta 1940, perusti Latvian sosialistisen neuvostotasavallan ja käynnisti laajan terrorin. Latvian liittämistä Neuvostoliittoon johti varapääministeri Andrei Vyšinski, joka oli kunnostautunut yleisenä syyttäjänä Stalinin vainojen aikaisissa oikeudenkäynneissä.[38] Valtionpäämies Kārlis Ulmanis vangittiin ja kuljetettiin Turkmenistaniin, jossa hän kuoli pari vuotta myöhemmin; hänen tarkka kohtalonsa selvisi vasta Mihail Gorbatšovin kaudella 1980-luvulla. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti Latvian heinäkuussa 1941. Latvian juutalaisista 90 prosenttia eli 80 000 henkeä likvidoitiin vuosina 1941–1942. Sodan loppuvaiheessa perustettiin latvialainen Waffen-SS-joukko, joka taisteli Saksan puolella puna-armeijaa vastaan. Siihen värvättiin noin 100 000 miestä.[39]

Neuvostoliitto valtasi Latvian uudelleen vuosina 1944–1945. Latvialaiset taistelivat puna-armeijaa vastaan pitkään, ja vielä 1953 osia maasta oli Neuvostoliiton kontrollin ulottumattomissa. Vuoden 1944 jälkeen lähes viidesosa latvialaisista pakeni länteen tai kyyditettiin itään, ja Neuvostoliitto toi maahan siirtolaisia muualta paikkaamaan syntynyttä työvoimapulaa sekä venäläistämään tätä osatasavaltaansa. Vuosien 1951 ja 1989 välillä Latviaan muutti 400 000 henkeä.[40] Useat länsimaat eivät koskaan tunnustaneet Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, sillä kansainvälisoikeudellisesti ne olivat teoriassa itsenäisiä kaikkien miehitysvuosien ajan.[41][42]

Latvian tasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvialainen sotilas Irakissa vuonna 2006.

Latvia itsenäistyi uudelleen Viron ja Liettuan kanssa samaan aikaan uudelleen Neuvostoliiton vallankaappauksen kaaduttua 21. elokuuta 1991.[43] 29. maaliskuuta 2004 maa liittyi puolustusliitto Naton jäseneksi.[44]

Latviasta tuli 1. toukokuuta 2004 Euroopan unionin jäsenmaa ja 1. tammikuuta 2014 Latvia otti käyttöön euroon valuuttanaan.[45] Vuonna 2006 säädettiin tiukka kansalaisuuslaki, joka edellyttää latvian kielen hyvää osaamista.[43]

Latvian valtion talous romahti kansainvälisen pankkikriisin seurauksena. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF myönsi sille joulukuussa 2008 pelastuspaketin. Tammikuussa 2010 työttömyys nousi kahteenkymmeneen prosenttiin.[43]

Puoluepolitiikan ulkopuolinen, arvovaltainen Vaira Vīķe-Freiberga toimi Latvian presidenttinä kaksi kautta vuosina 1999–2007. Hän oli Latvian ja koko Baltian ensimmäinen naispuolinen presidentti.[46]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edgars Rinkēvičs, Latvian presidentti vuodesta 2023

Latvia on parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentillä ei ole kovin paljon valtaa. Presidentin virka on lähinnä seremoniallinen, mutta presidentillä on kuitenkin oikeus nimittää pääministeri ja suurlähettiläät sekä tehdä lakiehdotuksia tai palauttaa niitä takaisin parlamentin käsiteltäväksi sekä hajottaa parlamentti. Presidentti on myös asevoimien ylipäällikkö. Latvian parlamentti valitsi toukokuussa 2023 ulkoministeri Edgars Rinkēvičsin maan presidentiksi.[47]

Parlamentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Latvian parlamentin (Saeima) saliin.

Latvian yksikamarisessa parlamentissa Saeimassa on sata jäsentä, jotka valitaan vaaleissa joka neljäs vuosi. Jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla ja puolueilla on viiden prosentin äänikynnys. Vaalit järjestetään lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Saeima valitsee presidentin neljän vuoden välein. Ennen vuotta 1997 kausi oli kolmivuotinen. Presidentti nimittää haluamansa ehdokkaan pääministeriksi, joka kokoaa hallituksen. Pääministerin on saatava parlamentin luottamus.[2]

Syksyn 2011 vaaleissa Zatlersin Reformipuolue sai alun perin 22 paikkaa, mutta kuusi edustajaa muodosti myöhemmin lokakuussa oman ryhmän, jolloin Zatlersin Reformipuolue paikkamääräksi jäi 16.[48] Reformipuolueen osuus äänistä oli 20,82 prosenttia.[49]

Latvian parlamenttivaaleissa lokakuussa 2018 suurimmaksi puolueeksi tuli Venäjä-mielinen Harmonia-puolue, joka sai äänistä 19,91 prosenttia. Toiseksi tuli itsensä eliittiä ja valtamediaa vastaan asemoiva Kuka omistaa valtion (KPV LV) 14,06 prosentin osuudella ja kolmanneksi suurimman äänisaaliin sai Uusi konservatiivinen puolue JKP 13,6 prosentilla. EU- ja Nato-myönteinen Kehityksen puolesta/For! -koalitio sai 12,04 prosenttia äänistä ja istuvan pääministerin puolue, Vihreiden ja maanviljelijöiden liitto, sai äänistä 9,96 prosenttia. Sosiaalidemokraattinen Harmonia ajaa lähinnä Latvian venäjänkielisen väestön etuja. Hallituspuolueet kokivat vaaleissa tappion, sillä Harmonia ja populistipuolueet saivat yhdessä 55 edustajaa 100-paikkaiseen parlamenttiin.[50]

Hallitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2013 tapahtuneen Riian kauppakeskuksen romahduksen jälkeen pääministeri Valdis Dombrovskis erosi. Uuden hallituksen pääministeriksi nousi tammikuussa 2014 edellisen hallituksen maatalousministerinä toiminut 62-vuotias Laimdota Straujuma yhtenäisyyspuolueesta. Hän oli Latvian ensimmäinen naispääministeri.[51] Keskustaoikeistolainen hallitus sai parlamentilta luottamuslauseen 22. tammikuuta 2014. Hallitukseen kuuluvat kaikki porvaripuolueet ja lisäksi siihen kuuluu puolueisiin sitoutumaton liikenneministeri. Oppositioon jäi vain Riian pormestarin Nils Ušakovsin johtama harmoniapuolue, joka on vasemmistolainen ja venäläismielinen.[52] Straujuma ilmoitti joulukuussa 2015 eroavansa pääministerin tehtävistä. Hallituksen sisällä, erityisesti yhtenäisyyspuolueessa, oli erimielisyyksiä ja pääministerin johtamistapaa oli arvosteltu virkamiesmäisen harmaaksi.[53] Helmikuussa 2016 maa uudeksi pääministeriksi nimitettiin Māris Kučinskis.[54]

Tammikuussa 2019 Latvia sai uusista puolueista muodostuneen hallituksen, jonka pääministerinä aloitti Krišjānis Kariņš. Hallituksen suurimmat puolueet olivat Uusi konservatiivinen puolue (JKP) ja Kenelle valtio kuuluu (KPV LV), jotka oli perustettu muutaman edellisen vuoden sisällä. Pääministeripuolue Uusi yhtenäisyys oli koko parlamentin pienin puolue.[55][56]

Elokuussa 2023 hallituspuolueet riitaantuivat, ja pääministeri Kariņš ilmoitti erostaan. Syyskuussa parlamentti antoi tukensa uudelle hallitukselle, joka muodostui Uusi yhtenäisyys -liittoumasta, Vihreiden ja maanviljelijöiden liitosta sekä sosiaalidemokraattisesta Edistykselliset-puolueesta. Uuden yhtenäisyyden Evika Siliņa aloitti pääministerinä 15. syyskuuta 2023. Edellisessä hallituksessa hän oli toiminut sosiaaliministerinä, nyt Kariņšin pääministeriys vaihtui ulkoministerin salkkuun.[57]

Latvian venäläisvähemmistö ja suhteet Venäjään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian suhteita Venäjään luonnehdittiin vuonna 2007 huonoiksi.[58] Venäläisvähemmistö on Latviassa Baltian maista suurin, noin 700 000 henkeä eli lähes kolmannes väestöstä. Venäläisistä noin puolet on Latvian kansalaisia. Venäläisvähemmistön taloudellinen asema on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Virossa. Max Jakobson on väittänyt, että Venäjä käyttää vähemmistön tukemista verukkeena poliittiselle painostukselle[59]. Kiistelty poliitikko Tatjana Ždanoka on Latvian venäläisvähemmistön edustaja Euroopan unionin parlamentissa ja edustaa Euroopan vihreitä.[60] Huhtikuussa 2019 Latvian hallitus erotti Riian pormestarin, jota hallitus syytti tehtäviensä laiminlyömisestä. Nils Ušakovs oli ollut Latvian pääkaupungin pormestari kymmenen vuoden ajan. Hän oli ensimmäinen venäläistaustainen pormestari ja samalla Latvian suurimman oppositiopuolueen Harmonian johtaja, jonka johdolla venäjänkielisten suosima sosialidemokraattinen Harmonia oli kasvanut parlamentin suurimmaksi puolueeksi ja pitänyt kärkipaikkaa vuodesta 2011. Erottamisen taustalla oli Riian kaupungin hallinnon korruptioskandaali.[61]

Paikallishallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvian kunnat ja kaupungit kartalla.
Pääartikkeli: Latvian hallinnollinen jako

Paikallishallinnollisesti Latvia jakautuu 36 kuntaan (latv. novads) ja seitsemään itsehallinnolliseen tasavallan kaupunkiin (republikas pilsēta), jotka eivät kuulu osana mihinkään kuntaan. Kuntajako on peräisin vuoden 2021 hallinnonuudistuksesta.[62] Ennen uudistusta maassa oli 119 kuntaa ja kaupunkia.[63]

Suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheisessa taulukossa on lueteltu Latvian suurimmat, yli 10 000 asukkaan kaupungit (1.1.2012). Tasavallan tason kaupunkeja on yhdeksän, jotka on esitetty lihavoituna. Loput Latvian yhteensä 77 kaupungista on organisoitu kuntahallinnon alaisuuteen.[64][65] Viereinen kartta kertoo kaupunkien sijainnin.

Vaakuna Kaupunki Asukasluku
(1.1.2012)[65] 		Historiallinen alue
Riika 699 203 Vidzeme
Daugavpils
(Väinänlinna)		 101 057 Latgallia
Liepāja 82 413 Kuurinmaa
Jelgava 63 534 Zemgale
Jūrmala 56 307 Vidzeme
Ventspils 41 998 Kuurinmaa
Rēzekne 33 936 Latgallia
Valmiera 26 674 Vidzeme
Ogre 26 549 Vidzeme
Jēkabpils 25 883 Selonia/Latgale
Tukums 19 729 Zemgale
Salaspils 18 039 Vidzeme
Cēsis 17 673 Vidzeme
Kuldīga 12 494 Kuurinmaa
Olaine 12 367 Vidzeme
Saldus 12 085 Kuurinmaa
Sigulda 11 368 Vidzeme
Talsi 10 962 Kuurinmaa
Dobele 10 895 Zemgale

Kappalemääräisesti enemmistö Latvian 77 kaupungista on siis pieniä, alle 10 000 asukkaan kaupunkeja.

Katso myös: Luettelo Latvian kaupungeista

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvian reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1996–2006.

Latvian bruttokansantuote oli vuonna 2019 noin 36 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja ostovoimakorjattuna noin 61 miljardia. Asukasta kohden laskettu bruttokansantuote oli vuonna 2019 noin puolitoistakertainen vuoteen 2009 verrattuna (vuoden 2011 hintoihin). Vaihtotase on ollut lievästi alijäämäinen. Työttömyysaste on laskenut huomattavasti, mutta pysynyt silti verraten korkeana. Inflaatio on ollut maltillista.[66]

Latvian talous oli 2000-luvun alkupuolella yksi Euroopan nopeimmin kasvavia.[67] Vuonna 2006 bruttokansantuote kasvoi 11,9 prosenttia ja inflaatio oli 6,2 prosenttia. Työttömiä oli 8,5 prosenttia, ja se pysyi muuttumattomana kahteen edelliseen vuoteen nähden. Työttömyys lähti kuitenkin tuolloin laskuun, etenkin Irlantiin ja Britanniaan kohdistuneesta muuttoliikkeestä. Yksityistäminen on suurilta osin saatu päätökseen lukuun ottamatta suuria valtion omistamia energia- ja vesilaitoksia.[68]

Lentoyhtiö airBaltic on yksi Latvian tunnetuimpia yrityksiä.

Maailmalla levinnyt taantuma syksyllä 2008 tuntui Latviassa poikkeuksellisen rajusti. Tätä ennen Latvian talous kasvoi erittäin voimakkaasti, kunnes syksyllä 2008 talous ajautui vakavaan laskuun. Maassa mellakoitiin rajuimmin sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Helmikuussa 2009 Latvia anoi 7,5 miljardin lainaa kansainväliseltä valuuttarahastolta ja EU:lta. Maaliskuussa työttömyys oli kasvanut seitsemästä prosentista 16,8 prosenttiin.[69] Työttömyys oli tuolloin 23 prosenttia ja sen kasvu korkeinta koko EU:n alueella.[70]

Vuonna 2009 pääministeriksi valittu Valdis Dombrovskis[71] leikkasi rajusti palkkoja ja sosiaalikuluja ja voitti silti vaalit kasvattaen paikkamääräänsä. Dombrovskisin hallitus voitti vuosien 2010 ja 2011 vaaleissa[71] ja vielä vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Dombrovskis oli niin suosittu, että hänen puolueensa sai puolet paikoista.[72] Koska Latviassa tehtiin uskottavia säästötoimia, luottamus toipumiseen syntyi nopeasti ja maan talous on viime vuosina kasvanut yli viiden prosentin vuosivauhtia.[71]

Sosiaaliturvaa ja eläkkeitä ei Dombrovskisin säästötoimissa juurikaan leikattu, mutta Latvia sulki puolet valtion virastoista, myös joitain kouluja ja sairaaloita, erotti 30 prosenttia virkamiehistä ja pudotti työntekijöidensä palkkoja 26 prosenttia yhdessä vuodessa, ministerien palkkoja jopa 35 prosenttia. Työttömyys puolittui nopeasti 11,5 prosenttiin.[71][73]

Riian pörssin nykyinen rakennus.

Latvian taloudessa, kuten kaikissa Baltian maissa, on edelleen neuvostovallan ajalta periytyviä ongelmia. Heti itsenäistymisen jälkeen 1992 talous kutistui kolmanneksen, kun tuotteille piti alkaa etsiä markkinoita uusista suunnista.[68] Neuvostoliiton aikaan Latviassa valmistettiin melkein kaikki valtakunnan rautateiden matkustajavaunut, ja puolet puhelimista.[74] Maaliskuussa 1993 Latvia julistautui taloudellisesti itsenäiseksi siirtyessään käyttämään Venäjän ruplan sijasta Latvian ruplaa.[75] Myöhemmin samassa kuussa siirryttiin käyttämään Latvian omaa rahayksikköä latia. Lati oli sidottu euroon. Latvia siirtyi euroon 1. tammikuuta 2014.[76][68] Riian pörssi on perustettu vuonna 1993. Nykyisin sen omistaa OMX.[77] Maailman kauppajärjestö WTO:hon maa liittyi vuonna 1999.[78]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat meripihka, turve, kalkkikivi, vesivoima ja puu.[2] Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, puutavara, elintarvikkeet ja tekstiilit.[2] Vuonna 2004 Latvian energiasta 36 prosenttia tuli uusiutuvista energialähteistä, 30 prosenttia öljystä ja 29 prosenttia maakaasusta. Uusiutuvat energialähteet ovat lähinnä vesivoimaa, mutta kasvavassa määrin myös tuulivoimaa ja biopolttoaineita. Kaasua ja öljyä tuodaan pääasiassa Venäjältä.[79]

Vuoden 2018 pankkiskandaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian pankkisektoria on pitkään epäilty rikollisen pääoman välittämisestä ja rahanpesusta. Vuodesta 2001 Latvian keskuspankkia johtanut Ilmārs Rimšēvičs joutui skandaalin keskipisteeksi, kun hänet pidätettiin helmikuussa 2018 epäiltynä korruptiosta. On esimerkiksi paljastunut, että Venäjältä vuosina 2010–2015 tuli Latvian kautta lähes 20 miljardin euroa rikollista rahaa länteen. Latvialaispankkeja on jäänyt kiinni myös Pohjois-Korean pakotteiden kiertämisestä, erityisesti Latvian suurin pankki ABLV. Kilpailevan Norvik-pankin pääomistaja ja pääjohtaja väittivät Rimšēvičsin yrittäneen saada pankilta lahjuksia. Tapaus osoittaa, että Latvia on haluton siivoamaan pankkisektoriaan. Se ryhtyi siihen vasta, kun välinpitämättömyys uhkasi vuonna 2016 hidastaa sen pää­syä teollisuusmaiden järjestö OECD:n jäseneksi.[80]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latviassa on 42 lentokenttää. Rautateitä on 2 239 kilometriä ja päällystettyä maantietä 14 459 kilometriä. Satamakaupungit ovat Riika ja Ventspils.[2] Riiasta on lauttayhteyksiä Tukholmaan ja Lyypekkiin. Myös Ventspilsistä pääsee Ruotsiin ja Saksaan ja lisäksi neljä kertaa viikossa Viroon.[81] Useimmissa kaupungeissa on toimiva paikallisliikenne, johon käytetään busseja, raitiovaunuja ja johdinautoja. Junalla pääsee kätevästi esimerkiksi Riiasta Jūrmalaan 40 minuutissa tai Liepājaan kolmessa tunnissa.[82]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian kansalaisia oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 83,8 prosenttia maan asukkaista, joka oli selvästi enemmän kuin edeltäneessä eli vuoden 2000 väestönlaskennassa, jolloin heitä oli 74,5 prosenttia asukkaista (tuolloin 2 377 383). Latvian väkiluku laski vuosien 2000–2011 väestönlaskentojen välillä merkittävästi, 13 prosenttia. Väkiluvun laskussa näkyi selvästi muiden kuin Latvian kansalaisten määrän väheneminen (ns. ei-latvialaisten osuus laski yli 200 000, muiden maiden kansalaisten määrä laski lähes 60 000).[83] Maan väkiluvun laskemisen syynä on pidetty voimakasta maastamuuttoa ja alhaista syntyvyyttä.[84]

1. tammikuuta 2024 Latvian asukasluku oli 1 871 882. Kansallisuutensa mukaan suurin väestöryhmä ovat latvialaiset, joita oli 1 171 070 (62,6 %). Suurimmat etniset vähemmistöt muodostivat venäläiset (437 587; 23,4 %), ukrainalaiset (59 597; 3,2 %), valkovenäläiset (54 645; 2,9 %), puolalaiset (34 782; 1,9 %) liettualaiset (20 155; 1,1 %), romanit (4 630; 0,2 %), juutalaiset (4 019; 0,2 %), saksalaiset (2 390; 0,1 %), intialaiset (2 355; 0,1 %) ja armenialaiset (2 031; 0,1 %).[83] Suuri osa muiden vähemmistöryhmien edustajista on tullut Latviaan neuvostovallan aikana. Valkovenäläiset ja puolalaiset ovat osaksi historiallisia vähemmistöjä, kuten myös osa venäläisistä. Historiallisista vähemmistöistä juutalaiset, baltiansaksalaiset ja liiviläiset ovat supistuneet ajan kuluessa merkityksettömiksi.[85] Uudemmat, 2010- ja 2020-luvun, arviot laskevat liiviläisten määräksi jopa 1 500 – 2 000 henkeä, ja on mahdollista, että jopa joka toisella latvialaisella on liiviläisiä juuria.[86][87] Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuusta 2022 alkaen ajoi ukrainalaisia pakolaisia maahan viisinumeroisen määrän, minkä vuoksi ukrainalaiset nousivat valkovenäläisten ohi toiseksi suurimmaksi vähemmistöksi.

Latvian kieli on ainoa virallinen kieli, ja sen asemaa vahvistetaan tiukahkolla kielipolitiikalla, mutta venäjän kieltä käytetään myös paljon. Latvian kieltä osaa 79 prosenttia väestöstä ja venäjää 81 prosenttia.[88] Latviassa järjestettiin 18. helmikuuta 2012 äänestys venäjän kielen virallistamisesta, vaikka oli tiedossa, ettei virallistaminen saisi riittävästi kannatusta, vähintään puolta äänistä.[89] Äänestysaktiivisuus nousi yli 70 prosentin, ja virallistamista kannatti noin 25 prosenttia äänestäneistä.[90][91] Englannin kieli on pakollinen oppiaine kaikille koululaisille, ja sen opettaminen alkaa heti peruskoulun ensimmäisellä luokalla.

Latvialaisten koulutus alkaa pakollisesta esikoulusta 5–7-vuotiaille. Sen jälkeen seuraa pakollinen ilmainen yhdeksänvuotinen peruskoulu, jonka päätteeksi suoritetaan kansallinen testi. Tämän läpäisseet voivat hakea lukioon tai 2–4 vuoden pituisiin ammatillisiin koulutuksiin. Peruskoulun päättötestiä suorittamattomille on tarjolla oma ammatillinen koulutuslinjansa. Korkea-asteen opetus on kaksijakoista – monet yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat sekä akateemisia opintoja että soveltavampia ammattikorkeakoulutyyppisiä opintoja. Yliopistoissa on tietty kiintiö valtion rahoittamia vapaaoppilaspaikkoja, niiden ulkopuolelle jääneet voivat päästä opiskelemaan maksamalla lukukausimaksun.[92]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallisrunoilija Jānis Rainis vuonna 1926.

Ensimmäinen latviaksi julkaistu kirja on saarnakokoelma vuodelta 1525. Pitkään sen jälkeen vain kirkollinen teksti oli arvossaan ja maallinen kirjallisuus hyljeksittyä.[93] Ensimmäinen latvialainen runoilija oli Jēkabs Ķikulis, joka kirjoitti vuonna 1777 lauluja oman aikansa hengessä. Auseklis oli romantikko, jonka ensimmäinen runokokoelma julkaistiin vuonna 1873.[94] Andrejs Pumpurs kirjoitti eeppisen runoelman Lāčplēsis ja on yksi kansallisista sankareista kuten myös Eduards Veidenbaums, Jānis Poruks ja Kārlis Skalbe.[95] Proosakirjallisuudessa Kaudzīten veljekset siirtyivät 1880-luvun alussa kansallisromantiikasta kuvaamaan elämän todellisuutta.[96]

1900-luvun alusta alkaen kirjailijat, kuten kansallisrunoilija Jānis Rainis, ottivat tehtäväkseen myös latvian kielen kehittämisen. Neuvostomiehityksen aikana monet älyköt muuttivat ulkomaille ja kirjoittivat siellä sentimentaalista nostalgiakirjallisuutta, kun taas kotimaahan jääneet sinnittelivät sensuurin ja propagandan keskellä tai alistuivat kirjoittamaan puolitotuuksia tai kuvaamaan asioita peitellysti.[93] Kuitenkin esimerkiksi Regīna Ezera, Alberts Bels ja Zigmunds Skujiņš loivat teoksia, joiden ei voisi aavistaa syntyneen rautaesiripun takana. Uuden itsenäistymisen jälkeen myös Latviaan on ilmestynyt nuorten vihaisten naiskirjailijoiden joukko, jota edustavat Gundega Repše ja Andra Neiburga.[96]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaminen on Latviassa kiinteä osa kulttuuria. Virret ja koululaulut ovat yhdistäneet kansaa yli yhteiskuntaluokkaerojen.[97] Daina-kansanlaulut ovat merkittävä osa kansallista identiteettiä. Ne ovat lyhyitä ja kertovat yleensä perhe- tai rakkaustarinoita tai myyttisiä kertomuksia. Monet kirjailijat ja runoilijat ovat saaneet inspiraationsa dainoista.[98] Monet musiikkielämän instituutiot on perustettu heti Latvian itsenäistyttyä: kansallisooppera ja konservatorio vuonna 1919, Radion sinfoniaorkesteri vuonna 1926. Toisen maailmansodan jälkeen neuvostojohto tilasi mahtipontisia teoksia, joilla ylistettiin ja kunnioitettiin poliittista järjestelmää: oratorioita, kantaatteja ja sinfonioita. Riian tuomiokirkko muutettiin urkukonserttien konserttisaliksi.[97]

Brainstorm-yhtyeen laulaja Renārs Kaupers esiintymässä vuonna 2001.

Popmusiikin levitessä maailmalla Latvia oli rautaesiripun takana. Ensimmäiset kevyen musiikin kappaleet olivat saksalaisperäisiä iskelmiä 1960-luvun alussa. Rock levisi hitaasti ja vaikutteita saatiin brittiläisistä ja amerikkalaisista yhtyeistä. Neuvostoliiton ensimmäinen rockyhtye perustettiin Latviassa vuonna 1962. Nykyisin maan kuuluisin rockyhtye on vuonna 1989 perustettu Brainstorm. Ilgi on luonut ainutlaatuisen soundin yhdistämällä latvialaista musiikkiperinnettä maailmanmusiikkiin.[99] Latvia on osallistunut Eurovision laulukilpailuihin vuodesta 2000 lähtien ja voitti kilpailun vuonna 2002, kun Marie N esitti kappaleen ”I Wanna”.[100]

Latviassa järjestetään vuosittain useita musiikkijuhlia: Arēnan uuden musiikin päivät, Varhaisen musiikin juhlat, kahdet oopperajuhlat, kansainväliset kirkkomusiikkipäivät, Liepājan pianomusiikkipäivät, Kremerata Baltica -festivaali, Saxophonia-juhlat, Riian katedraalin urkumusiikkijuhlat, balettiviikot ja Riian jazzfestivaali.[97] Riiassa on järjestetty laulujuhlat jo vuodesta 1873. Vuodesta 2008 lähtien se on ollut Unescon aineettoman maailmanperinnön listalla.[101] Kansainvälisesti tunnetuin latvialainen säveltäjä on Pēteris Vasks.

Muut esittävät taiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssi on ollut osa Latvian näyttämötaidetta 1870-luvulta asti, jolloin kansallisteatterin näyttelijöiden piti myös laulaa ja tanssia. Tanssijoita kutsuttiin teatteriryhmiin myös Puolasta ja Venäjältä.[102] Ulkomaalaisia klassisen baletin seurueita vieraili maassa jo varhain, mutta näytöksissä kävi vain varakkain väestönosa. Oma balettikoulu perustettiin vasta 1932. Mihail Baryšnikov aloitti tanssimisen Riian koreografiakoulussa, ja monista muistakin koulun entisistä oppilaista on tullut maailmantähtiä.[103]

Vuonna 1940 valmistunut Zvejnieka dels (”Kalastajan poika”) oli Latvian ensimmäinen pitkä äänielokuva, mutta myös viimeinen, joka valmistui ennen neuvostomiehitystä. Jānis Streičsin elokuvat ovat suosittuja ironian ja komedian yhdistelmiä. Cilvēka bērns (”Ihmisen lapsi”) palkittiin Chicagon lastenelokuvajuhlilla ja se pyrki Oscar-ehdokkaaksi. Laila Pakalniņan elokuva Kurpe (”Kenkä”) valittiin Cannesin kilpailusarjaan 1998.[104]

Perinteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Västäräkki on Latvian kansallislintu

Latviassa juhannusta (latv. ligo) vietetään aina 24. kesäkuuta ja silloin syödään ja juodaan, ja juhannustapoihin kuuluu myös kokonpoltto.[105] Latvialaisen ruokavalion perustana ovat ruis, vehnä ja peruna. Maitotuotteita, kuten maitoa, voita, rahkaa ja smetanaa pidetään terveellisinä. Yleisin liha on porsaanlihaa. Savustettu kala on suosittua Riiassa ja rannikolla.[106]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Latviasta kaksi kohdetta: Riian historiallinen keskusta ja Struven ketju, joka on yhteiskohde monien lähialueen maiden kanssa.[107]

Latvian kansallislintu on västäräkki ja päivänkakkara on maan kansalliskukka.[108]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvian jääkiekkomaajoukkue Vancouverissa vuonna 2010.

Latvian suosituimpia kesälajeja ovat koripallo, lentopallo, käsipallo, yleisurheilu, kun taas talvilajeista suosiossa ovat jääkiekko, ampumahiihto, ohjaskelkkailu ja rattikelkkailu.[109]

Latvian jääkiekkomaajoukkue voitti pronssia vuoden 2023 maailmanmestaruuskisoissa ja sijoittui vuosien 2004 ja 2009 kisoissa seitsemänneksi. Jääkiekkoa on pelattu maassa 1930-luvulta asti, ja joukkue osallistui olympialaisiin jo vuonna 1936, ennen kuin maa liitettiin osaksi Neuvostoliittoa. Dinamo Riga oli Neuvostoliiton menestyksekkäimpiä seurajoukkueita[110] ja joukkue osallistui ennen KHL-ammattilaisliigaan.

Latvian koripallomaajoukkue voitti Euroopan mestaruuden 1936.[110] Latvian jalkapallomaajoukkue pelasi Euroopan-mestaruuskilpailuissa vuonna 2004. Maaliskuussa 2011 se oli Fifan rankingissa sijalla 75.[111]

Latvia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1924. Eniten mitaleita ovat saaneet painonnostaja Viktors Ščerbatihs, meloja Ivans Klementjevs ja BMX-pyöräilijä Māris Štrombergs.[112] Latvian ensimmäinen olympiamitalisti oli Jānis Daliņš, joka otti hopeaa 50 kilometrin kävelyssä vuoden 1932 olympialaisissa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Number of population in cities and counties : Latvija Csb.gov.lv. Centrālā statistikas pārvalde. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Latvia The World Factbook. CIA. Arkistoitu 16.8.2011. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Population number, its changes and density Csb.gov.lv. Centrālā statistikas pārvalde. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects : Latvia Imf.org. huhtikuu 2019. International Monetary Fund. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Latvia in Brief latinst.lv. Arkistoitu 8.11.2012. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Baltic Online utexas.edu. Arkistoitu 5.8.2011. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Livones.net www.livones.net. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Relief - Gaizinkalns Lauku ceļotājs. Viitattu 4.12.2008 (englanniksi).
  10. ↑ a b Geographic Features Natural Resources Latvia: A Country Study. Library of Congress. 1995. (englanniksi)
  11. ↑ Lakes and Rivers Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. Arkistoitu 18.8.2012. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Mārtiņš Ķibilds: Ruhnu rumpus: How the tiny Baltic island came under Estonian control 25.5.2018. Public broadcasting of Latvia. Viitattu 16.8.2023.
  13. ↑ The Kolka Lighthouse Baltictrails.eu. Viitattu 16.8.2023.
  14. ↑ Latvia (Arkistoitu – Internet Archive) BBC Weather. BBC. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  15. ↑ Riga Climatological Information World Meteorological Organization. Arkistoitu 5.5.2020. Viitattu 11.6.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 237. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
  17. ↑ Latvian metsävarat Kiemet – Keski-ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metsäntutkimuslaitos. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.7.2016.
  18. ↑ Bain 2009, s. 183–184.
  19. ↑ Protected Areas 2009. Sigulda, Latvia: Nature protection board (of Latvia). Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Early History Latvia: A Country Study. Library of Congress. 1995. (englanniksi)
  21. ↑ Ceruzis 2007, s. 4.
  22. ↑ a b c d e f g h i j Leikola 2007.
  23. ↑ Maatiedosto Latvia: Historia 2.1.2012. Suomen Suurlähetystö Riika. Viitattu 27.5.2012.
  24. ↑ Ceruzis 2007, s. 8–9.
  25. ↑ Ceruzis 2007, s. 10–11.
  26. ↑ a b Ceruzis 2007, s. 12.
  27. ↑ Ceruzis 2007, s. 14.
  28. ↑ Ceruzis 2007, s. 16.
  29. ↑ a b Ceruzis 2007, s. 18.
  30. ↑ Pumpurs, Andrejs: Karhunkaataja: Latvian kansallissankari. ((Lāčplēsis: Latvju tautas varonis, 1888.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 488) Suomentanut Edgar Vaalgamaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-535-3
  31. ↑ Ceruzis 2007, s. 20–21.
  32. ↑ a b c Küng, Andres: Unelma vapaudesta. Passiivinen vastarinta nyky-Baltiassa, s. 69. Kustannuspiste Oy, 1979. ISBN 951-95192-9-7
  33. ↑ Ceruzis 2007, s. 23.
  34. ↑ Ceruzis 2007, s. 24–25.
  35. ↑ Grén, Tanja & Yli-Hinkkala, Hanna: Latvian itsenäistyminen Suomi 80. 1998. Tampereen yliopiston historiatieteen laitos. Viitattu 2.6.2012.
  36. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 9. Helsinki, 1965.
  37. ↑ Nollendorfs, Valters & Neiburgs, Uldis: Soviet Occupation and Annexation of Latvia 1939–1940 History of the Occupation of Latvia (1940–1991). Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  38. ↑ Jukka L. Mäkelä: Salaista palapeliä, s. 185. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1964.
  39. ↑ Annual Ceremony Divides Latvia: Waffen SS Veterans March Through Riga Spiegel. 17.3.2009. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  40. ↑ The Soviet Period Latvia: A Country Study. Library of Congress. 1995. (englanniksi)
  41. ↑ History of Diplomatic Relations Embassy of Latvia in London. Arkistoitu 7.6.2012. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  42. ↑ Establishment and Renewal of Diplomatic Relations Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. Arkistoitu 11.4.2012. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  43. ↑ a b c Latvia timeline BBC News. BBC. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  44. ↑ Natoon liittyi uusia jäsenmaita Yle Uutiset. Viitattu 30.3.2020.
  45. ↑ Latvia vaihtaa euroon Eurooppatiedotus. 19.12.2013. Viitattu 30.3.2020.
  46. ↑ Vaira Vīķe-Freiberga | Website of the President of Latvia www.president.lv. Viitattu 30.3.2020.
  47. ↑ Edgars Rinkēvičs elected next President of Latvia LSM. Viitattu 8.7.2023. (englanniksi)
  48. ↑ Dienu pirms 11. Saeimas sanākšanas sašķeļas ZRP frakcija Delfi. 16.11.2011. Viitattu 26.7.2016. (latviaksi)
  49. ↑ Provizoriskie vēlēšanu rezultāti: Par SC balsojuši 28 % vēlētāju; 5 % barjeru pārvar pieci politiskie spēki Delfi. 18.9.2011. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  50. ↑ Venäjä-mielinen Harmonia voitti odotetusti Latvian parlamenttivaalit Yle Uutiset. Viitattu 18.3.2020.
  51. ↑ Latviaan nimitettiin ensimmäinen naispääministeri Yle Uutiset. 6.1.2014. Viitattu 26.7.2016.
  52. ↑ Supermarket-turmasta toipuva Latvia sai hallituksen Helsingin Sanomat. 22.1.2014. Arkistoitu 1.9.2014. Viitattu 26.7.2016.
  53. ↑ Tapiola, Paula: Latvian pääministeri Laimdota Straujuma ja hallitus eroavat Yle Uutiset. 7.12.2015. Viitattu 8.2.2016.
  54. ↑ Latvia sai uuden hallituksen Yle Uutiset. 11.2.2016. Viitattu 11.3.2016.
  55. ↑ Latvian äänestäjät nostivat valtaan aivan uudet puolueet – Yksi hajosi jo hallitusneuvotteluissa, toisen kansanedustaja asetettu syytteeseen Yle Uutiset. Viitattu 18.3.2020.
  56. ↑ Amerikkalaisopiskelija saapui sukunsa maahan junalla rautaesiripun läpi: nyt hän on Latvian pääministeri ja vetoaa Suomeen Baltian pikarautatien rakentamiseksi Helsingin Sanomat. 13.3.2019. Viitattu 18.3.2020.
  57. ↑ Latviaan uusi hallitus tuoreen pääministeri Silinan johdolla mtvuutiset.fi. 15.9.2023. Viitattu 25.7.2024.
  58. ↑ Rislakki, Jukka: Tapaus Latvia: Pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena. Tampere: Vastapaino, 2007. ISBN 978-951-768-211-4
  59. ↑ Jakobson, Max: Tulevaisuus, s. 198. Otava, 2005. ISBN 9511203541
  60. ↑ Tatjana Ždanoka Euroopan parlamentti. Viitattu 29.6.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Riian pormestari sai potkut – pitkä valtakausi päättyy korruptioskandaalin saattelemana Kaleva.fi. Viitattu 18.3.2020.
  62. ↑ Law on Administrative Territories and Populated Areas Latvijas Vēstnesis. Viitattu 18.2.2023. (englanniksi)
  63. ↑ History And Progress Of Territorial Reform In Latvia 2009. Vides aizsardzības un reģionālās attīstības ministr (Ympäristö- ja aluehallintoministeriö). Arkistoitu 16.8.2010. Viitattu 29.6.2012. (englanniksi)
  64. ↑ Informācija pašvaldībām Vides aizsardzības un reģionālās attīstības ministr (Ympäristö- ja aluehallintoministeriö). Viitattu 19.2.2012. (latviaksi)
  65. ↑ a b Latvijas iedzivotaju skaits pašvaldibas, Datums=01.01.2012 (Latvian kuntien asukasluku 1.1.2012) The Office of Citizenship and Migration Affairs − Pilsonības un migrācijas lietu pārvaldes (PMLP), www.pmlp.gov.lv,. Arkistoitu 15.7.2012. Viitattu 9.3.2012.
  66. ↑ Report for Selected Countries and Subjects : Latvia : 2009–2019 Imf.org. huhtikuu 2019. International Monetary Fund. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  67. ↑ Growth rate of real GDP per capita Eurostat. Viitattu 28.7.2007. (englanniksi)
  68. ↑ a b c Latvia (Previous Editions) U.S. Department of State. 18.11.2011. Viitattu 26.7.2016.
  69. ↑ The Baltic Today: Increases in unemployment in Baltic States were highest in EU in April y-o-y (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 2.12.2009
  70. ↑ Robin Hood hacker exposes bankers BBC News. 24.2.2010. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)
  71. ↑ a b c d Why Austerity Works and Stimulus Doesn’t Bloomberg View. 7.1.2012. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  72. ↑ Ala-Nissilä, Olavi: Latvian toipuminen rohkaisee myös Suomea (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat. 5.9.2014. Viitattu 26.7.2016.
  73. ↑ Kriisi alkaa helpottaa. Suomen Kuvalehti, 2012, nro 5, s. 16.
  74. ↑ Shteinbuka, Inna: Soviet Legacy: Industrial Policy in 1980–1990 (PDF) Industry Policy in Transition: the Case of Latvia. Bank of Finland, Institute for Economies in Transition, BOFIT. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  75. ↑ Latvia Economy Countries Quest. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  76. ↑ EU and euro – Latvia’s Integration in the European Union and Introduction of the Euro Latvijas Banka (Latvian keskuspankki). Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
  77. ↑ Virstanpylväät Nasdaq OMX
  78. ↑ Member information, Latvia and the WTO, Wto.org, viitattu 19.2.2012
  79. ↑ Latvia – Energy Mix Fact Sheet 2004 2007. Euroopan unioni. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  80. ↑ Jussi Niemeläinen: Pankkiskandaalikin on tapa aloittaa juhlavuosi Helsingin Sanomat. 25.2.2018. Hs.fi. Viitattu 25.2.2018.
  81. ↑ Getting There and Away lonelyplanet.com. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  82. ↑ Getting Around Lonely Planet. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  83. ↑ a b Population Census 2011 - Key Indicators (Maaliskuun 1. päivän 2011 väestönlaskenta Latviassa - Avainlukuja) 10.2.2012. Latvijas Statistika. Viitattu 7.3.2012.
  84. ↑ Latvian väkiluku kutistui 10 vuodessa yli 10 prosenttia aamulehti.fi. 18.1.2012. Kustannus Oy Aamulehti. Arkistoitu 16.3.2012. Viitattu 20.2.2012.
  85. ↑ Ethnic Minorities in Latvia Latvijas Institūts. Viitattu 1.9.2010 (englanniksi).
  86. ↑ STT: Vanhemmat vaihtoivat kotikieltä pelastaakseen esivanhempiensa kielen, ja nyt Helsingissä asuvien siskosten kieli on harvinainen liivi SSS.fi. 6.4.2024. Viitattu 5.8.2024.
  87. ↑ Teadusdoktor käib mööda liivi radu Tartu Postimees. 9.12.2011. Viitattu 5.8.2024. (eesti)
  88. ↑ Minority Education in Latvia: From Segregation to Integration Ministry of Foreign Affairs of Latvia. Arkistoitu 17.6.2010. Viitattu 6.11.2010 (englanniksi).
  89. ↑ Kaja Kunnas, Latvia äänesti venäjän kielen virallistamisesta, Helsingin Sanomat 19.2.2012 sivu B 2
  90. ↑ Latvia torjui venäjän kielen virallistamisen, Yle.fi/uutiset, viitattu 19.2.2012
  91. ↑ Latvialaisilta selkeä ei venäjän kielen virallistamiselle Helsingin Sanomat. 18.2.2012. Arkistoitu 21.2.2012. Viitattu 2.6.2012.
  92. ↑ The education system in Latvia VIAA State Education Development Agency. Arkistoitu 13.4.2012. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  93. ↑ a b Literature Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. Viitattu 30.11.2015. (englanniksi)
  94. ↑ Vecgrāvis, Viesturs: Latvian kirjallisuuden neljä vuosisataa, s. 108-109. Teoksessa Dainojen henki. Latvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8
  95. ↑ Poetry (Arkistoitu – Internet Archive) Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia.(englanniksi) [vanhentunut linkki]
  96. ↑ a b Prose Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. Viitattu 30.11.2015. (englanniksi)
  97. ↑ a b c Music Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. Arkistoitu 24.9.2009. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  98. ↑ Latvai Encyclopædia Britannica. 2012. Viitattu 8.6.2012. (englanniksi)
  99. ↑ Pop, Rock, World Music (Arkistoitu – Internet Archive) Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  100. ↑ Latvia voitti Euroviisut Yle Uutiset. 26.5.2002. Viitattu 26.7.2016.
  101. ↑ The Land That Sings Latvian Song and Dance Festival. Riga Life. Viitattu 4.7.2012. (englanniksi)
  102. ↑ Dance (Arkistoitu – Internet Archive) Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  103. ↑ Ballet[vanhentunut linkki] Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  104. ↑ Bain 2009, s. 182.
  105. ↑ Peter Erik Forsberg Latvia - Pieni mutta monipuolinen (Arkistoitu – Internet Archive) Plaza.fi 2.8.2008, viitattu 19.2.2012
  106. ↑ Latvia Countries and their cultures
  107. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 13.4.2010. (englanniksi)
  108. ↑ National symbols of Latvia (pdf) (Latvian kansalliset symbolit) latinst.lv. Viitattu 8.3.2012. (englanniksi)
  109. ↑ Sport in Latvia (Arkistoitu – Internet Archive)
  110. ↑ a b Sports in Latvia (Arkistoitu – Internet Archive) latvijas Institute (englanniksi)
  111. ↑ Associations. Latvia (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  112. ↑ Latvia in Olympics Sport reference

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Latvia&oldid=22744126”