Maniokki
| Maniokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Tyräkkikasvit Euphorbiaceae |
| Suku: | Maniokit Manihot |
| Laji: | esculenta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Manihot esculenta |
|
| Katso myös | |
Maniokki eli kassava eli tapioka (Manihot esculenta) on tyräkkikasveihin kuuluva puolipensas, joka kasvaa viisi metriä korkeaksi ja kukkii syyskuusta marraskuuhun. Maniokki on kotoisin Etelä-Amerikasta.
Maniokkia on viljelty ainakin 5 000 vuotta. Portugalilaiset toivat maniokin Länsi-Afrikkaan 1500-luvulla, minkä jälkeen se levisi nopeasti päiväntasaajan eteläpuolella. Sri Lankaan kasvi tuotiin 1786 ja Jaavalle 1835.
Maniokki tekee 30–60 cm pitkiä mukuloita, joissa on runsaasti tärkkelystä, mutta vain vähän proteiinia. Mukulat eivät ole sellaisinaan syömäkelpoisia, vaan osa lajikkeista on ennen ravinnoksi käyttöä keitettävä, osa vaatii teollisen käsittelyn. Elintarviketeollisuuden sivutuotteena syntyneestä kasvijätteestä voidaan valmistaa myös asetonia ja etanolia.
Koska maniokin viljely ei vaadi pistokkaita lukuun ottamatta ulkopuolisia panoksia, maniokkilajikkeiden jalostusta ja uusien maanviljelykseen sopivien lajikkeiden onnistunutta levittämistä läntiseen ja eteläiseen Afrikkaan on sanottu yhdeksi "nykyajan menestystarinoista". Kun kasvanut maniokin tuotanto on ylittänyt paikallisen tarpeen, sen toimittaminen muualle on synnyttänyt uusia työpaikkoja jalostus- ja kuljetusyrityksissä.[1]
Maniokki ravintona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuri osa maailman väestöstä, erityisesti tropiikissa, käyttää maniokkia pääasiallisena ravintonaan. Mukuloista voidaan valmistaa jauhoja ja ryynejä, joita kutsutaan tapiokaksi. Keitettyä maniokkia käytetään perunan tapaan, ja tapiokalla voi korvata esimerkiksi vehnäjauhoja.
Maniokkia voi myös hapattaa, jolloin siitä häviävät sen sisältämät haitalliset aineet. Maniokkia ei saa syödä raakana sen sisältämän sinihapon vuoksi, jota voi myös jäädä ruokaan, jos se valmistetaan väärin.[2] Afrikassa ja Etelä-Amerikassa syödään maniokkia paljon, ja myrkytykset ovatkin ongelma.[3] Maniokista valmistetaan tapiokahelmiä, joita käytetään kuplateessä.
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Maniokin siemeniä ja hedelmä -
Maniokkipelto Mosambikin maaseudulla kuivan kauden jälkeen -
Maniokkia -
Maniokin mukuloita
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kehitys 4/2006: Kaisa Karttunen: Menestystarinoita Afrikan maataloudesta, s. 17
- ↑ 9 vaarallisinta ruokaa IL 13.03.2013
- ↑ Chronic poisoning by hydrogen cyanide in cassava
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Maniokki (Manihot esculenta)
- United States Department of Agriculture (USDA): Manihot esculenta (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Manihot esculenta (cassava) (englanniksi)
- Flora of China: Manihot esculenta (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Manihot esculenta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)