Sokeriruoko
Sokeriruoko | |
---|---|
Sokeriruoko Kew Gardensissa, Lontoossa. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Suku: | Sokeriruo’ot Saccharum |
Laji: | officinarum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Sokeriruoko eli jalosokeriruoko[2] (Saccharum officinarum) on heinäkasveihin kuuluva suurikokoinen viljelyskasvi. Sen kanssa samaan sukuun kuuluu taksonomisesta tulkinnasta riippuen 6–37 lajia. Eri lajien varsien pituus vaihtelee kahdesta kuuteen metriin. Lajit voivat risteytyä keskenään, ja tärkeimmät viljelyslajit ovatkin monimutkaisen jalostuksen tulosta.
Sokeriruokoa viljellään yli sadassa eri maassa, joista tärkeimpiä ovat Brasilia, Pakistan, Thaimaa, Intia ja Kiina.[3] Yhteensä ne tuottavat yli puolet koko maailman sokeriruo'osta. Sokeri on kahden tärkeimmän vientituotteen joukossa 13 maassa.[4] Sokeriruoko kuuluu kasvikunnan tehokkaimpiin yhteyttäjiin.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokeriruoko on korkea monivuotinen heinä. Korret kasvavat 3–6-metrisiksi ja 2–5 senttimetriä paksuiksi. Varressa on 20–40 solmua. Lehdet ovat 70–150 senttimetriä pitkiä ja 4–6 senttimetriä leveitä. Lehdet ovat teräväkärkisiä ja laidoiltaan terävän sahalaitaisia. Lehden kieleke on ripsireunainen ja 2–3 millimetriä pitkä.[5]
Röyhykukinto on 50–100 senttimetriä pitkä. Kukinnon varret ovat suureksi osaksi kaljuja, mutta nivelkohdat pehmeäkarvaisia. Röyhyn muodostavat tertut ovat 10–25 senttimetriä pitkiä ja yksittäiset tähkylät 3,5–4 millimetriä pitkiä. Kaleet ovat pitkänpyöreitä ja väritykseltään keltaruskeita. Helpeet ovat kaleita lyhyempiä. Ulkohelve on suikea, sisähelve on tasasoukka ja vihneetön.[5] Hedelmä on pitkänpyöreä jyvä.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokeriruoko kasvaa luontaisena Kaakkois-Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla. Laji vaatii kasvaakseen trooppisen tai subtrooppisen ilmaston. Optimaalinen lämpötila on versomisvaiheessa 32–38 °C, kypsymisvaiheessa 12–14 °C.[7] Sokeriruokoa esiintyy lähinnä alavilla alueilla ja rannikkoseuduilla, harvoin vuoristoisilla alueilla. Se menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta tarvitsee kuitenkin suhteellisen paljon kosteutta.[8]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokeriruoko on hyötykasvi, josta tuotetaan ruokosokeria, ruokosokerisiirappia, melassia, rommia ja vahaa. Useita kasvin osia voidaan tuoreena myös käyttää ravinnoksi sellaisenaan tai kypsennettynä. Varsista voidaan myös puristaa mehua ja tehdä likööriä. Sokeriruokoa on myös perinteisesti käytetty lääkekasvina monenlaisiin vaivoihin.[8]
Sokeriruo'on korsia, joista neste on jo poistettu, voidaan käyttää polttoaineena tai kuitulähteenä paperin tai pahvin valmistuksessa. Kasvista on lisäksi valmistettu kyniä, mattoja, varjostimia ja olkikattoja.[8] Sokeriruokoa käytetään myös koristekasvina, ja lisäksi kuivattuja röyhyjä käytetään koristeina ja osina kukka-asetelmia, usein värjättyinä.[5]
Viljely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sadonkorjuu tapahtuu joko koneilla tai perinteisesti, etenkin kehitysmaissa käsin. Käsin korjattaessa pelto sytytetään ensin tuleen. Tuli polttaa lehdet ja osan korsia suojaavasta vahakerroksesta, mutta vesipitoiset juuret ja varret voidaan kerätä vahingoittumattomina.[9]
Suurimmat tuottajamaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtio | Tuotanto (tuhansissa tonneissa) | |
---|---|---|
Brasilia | 739 267 | |
Intia | 341 200 | |
Kiina | 125 536 | |
Thaimaa | 100 096 | |
Pakistan | 63 750 | |
Meksiko | 61 182 | |
Kolumbia | 34 876 | |
Indonesia | 33 700 | |
Filippiinit | 31 874 | |
Yhdysvallat | 27 906 | |
Maailma | 1 877 105 | |
Lähteet: Food And Agricultural Organization of United Nations: Economic And Social Department: The Statistical Division (Arkistoitu – Internet Archive) |
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokeriruokoa on viljelty kaakkoisessa Aasiassa tuhansia vuosia. Eurooppalaiset veivät kasvin myös Amerikan mantereille, ja 1500-luvulta eteenpäin Karibianmeren alueella tuotettiin laajamittaisesti sokeria. Kasvi on nykyäänkin tärkeä rahakasvi monilla trooppisilla seuduilla.[8][10]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Sokeriruokopelto Madeiralla.
-
Sokeriruo'on polttaminen ennen sadonkorjuuta Queenslandissa, Australiassa, vuonna 1959.
-
Sokeriruo'on sadonkorjuuta Mauritiuksella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS: Saccharum officinarum (englanniksi)
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 22.8.2012.
- ↑ Sugar cane crops netafim
- ↑ Sugarcane Production and the Environment WWF
- ↑ a b c Saccharum officinarum Flora of China. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Saccharum officinarum (sugar cane) Kew Royal Botanical Gardens. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Climate Sugarcane crops
- ↑ a b c d James A. Duke: Saccharum officinarum L. Handbook of Energy Crops. Purdue University. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
- ↑ How Cane Sugar is Made - Harvesting
- ↑ Peter Sharpe: Sugar Cane: Past and Present Southern Illinois University Carbondale. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- United States Department of Agriculture (USDA): Saccharum officinarum (englanniksi)
- Sokerin historiaa, Aamulehti, 04.03.1934, nro 61, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot