Parannus

Parannus on kristillisessä terminologiassa yksilön toimintaa, joka kuuluu osana yksilön muuttumiseen Jumalalle otolliseksi. Parannuksen ja uskon suhde kuuluu olennaisena osana vanhurskauttamisoppiin. Vaikka kristittyjen kesken vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että Jeesus Kristus vapahtaa syntisen ihmisen, eri kirkkokunnilla on hyvinkin erilaiset näkemykset yksilön pelastumisen mekanismista.

Luterilaisessa teologiassa parannus on uskon aikaan saama ilmiö, jossa yksilö luopuu Pyhän Hengen johdattamana synnillisestä elämästä ja tekee lähimmäisilleen rakkauden tekoja. Parannusta edeltää usein Jumalan lain tuntemuksen aiheuttama kauhu, josta usko Jeesuksen sovitustyöhön vapauttaa. Luterilaisessa teologiassa jo pelkkä usko on riittävä ehto pelastumiselle, mutta se aiheuttaa pelastuneessa mielenmuutoksen, joka näkyy hyvänä elämänä. Koska yksilö on kuitenkin altis pahaan läpi elämänsä, parannus jää väistämättä epätäydelliseksi. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Jeesuksen sovitustyö tekee yksilöstä Jumalan edessä täydellisen.

Katso myös

• Katumus

Aiheesta muualla

• Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen sivu aiheesta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomen evl. kirkon Katekismus aiheesta (Arkistoitu – Internet Archive)