Arnold Rüütel
| Arnold Rüütel | |
|---|---|
 |
|
| Viron 3. presidentti | |
|
8.10.2001–9.10.2006
|
|
| Pääministeri |
Mart Laar Siim Kallas Juhan Parts Andrus Ansip |
| Edeltäjä | Lennart Meri |
| Seuraaja | Toomas Hendrik Ilves |
| Viron tasavallan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja | |
|
8.5.1990–5.10.1992
|
|
| Seuraaja | Lennart Meri (Viron presidentti) |
| Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja | |
|
1983–1990
|
|
| Edeltäjä | Johannes Käbin |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1928 Laimjala, Saarenmaa |
| Kuollut | 31. joulukuuta 2024 (96 vuotta) |
| Puoliso | Ingrid Rüütel |
| Tiedot | |
| Muut puolueet |
Viron kommunistinen puolue (ennen vuotta 1994) Viron kansanliitto (1994–2001, 2007–2012) sitoutumaton (2001–2007) Viron konservatiivinen kansanpuolue (2012–2024) |
| Koulutus | agronomi |
| Uskonto | ortodoksi[1] |
 Nimikirjoitus |
|
Arnold Rüütel (10. toukokuuta 1928 Laimjala, Saarenmaa – 31. joulukuuta 2024[2][3]) oli Viron presidentti vuosina 2001–2006. Hän oli vuonna 1991 uudelleenitsenäistyneen Viron tasavallan toinen presidentti. Rüütelillä oli merkittävä rooli Viron itsenäisyysjulistuksen valmistelussa ja vahvistamisessa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arnold Rüütel syntyi Saarenmaan Laimjalan pitäjässä sijainneeseen Pahavallan kylään.[4] Hänen vanhempansa olivat Feodor Rüütel (1900−1965) ja Juulia Rüütel (1905−1995).[4][5]
Toiminta Neuvostoliiton aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käytyään maatalousopiston Rüütel työskenteli jaostonjohtajana Saarenmaan maatalousosastossa. Hänestä tuli vuonna 1957 Viron karjanhoito- ja eläinlääketieteen tutkimuslaitoksen koetilan karjatalouden pääasiantuntija ja sen jälkeen koko tutkimuslaitoksen johtaja. Vuosina 1963–1969 hän oli Tarton valtiontilan johtaja. Tässä tehtävässä ollessaan hän suoritti agronomin tutkinnon Viron maatalousakatemiassa. Rüütel valittiin 1969 Viron maatalousakatemian rehtoriksi, mutta samalla hän harjoitti myös aktiivista tieteellistä tutkimustyötä. Vuodesta 1977 alkaen hän oli eri tehtävissä valtion viroissa ja lainsäädäntöelimissä. Rüütel valittiin Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi 1983 eli hän oli tällöin käytännössä Neuvosto-Viron presidentti.
Rüütel toimi 1981–1988 luonnonsuojelua ja ympäristökasvatusta edistävän Viron luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Hänet valittiin sivistyselämää edistävän Forselius-seuran puheenjohtajaksi vuonna 1989. Rüütelistä tuli maailmanlaajuisen Vihreä risti -liikkeen Viron kansallisen järjestön presidentti 1993. Järjestö on toiminut sen puolesta, että Viron alue saataisiin puhdistetuksi neuvostoarmeijan maahan jättämistä saasteista ja että Viro säilyisi jälkipolville puhtaana ja luontoystävällisenä. Niin ikään sen tehtävä on Viron yli 3 500 kilometriä pitkän rantaviivan kunnostaminen sekä pienten satamien kunnostaminen ja perustaminen.
Viron uudelleenitsenäistymisen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]16. marraskuuta 1988 julkistettu asiakirja pani alulle Neuvostoliiton murenemisen. Rüütel tuli maailmalla tunnetuksi Viron itsenäisyyden puolustajana selkkauksessa Moskovan keskushallinnon kanssa. Maaliskuussa 1990 hänet valittiin taas korkeimman neuvoston jäseneksi ja neuvoston ensimmäisessä istunnossa myös sen puheenjohtajaksi. Viron silloinen korkein valtaelin hyväksyi päätöksen Viron uudesta valtiollisesta asemasta. Toukokuussa 1990 maan uudeksi viralliseksi nimeksi tuli Viron tasavalta, ja Rüütel oli Viron korkeimman neuvoston puheenjohtaja lokakuuhun 1992 asti.
Rüütelin aloitteesta perustettiin 12. toukokuuta 1990 Baltian maiden neuvosto, jolla oli itsenäisyystaistelun kannalta merkittävä rooli Baltian maiden yhteisrintaman luomisessa. Viron korkein neuvosto teki 20. elokuuta 1991 päätöksen Viron itsenäisyydestä, ja jo 17. syyskuuta Viro hyväksyttiin YK:n täysivaltaiseksi jäseneksi.
Viron itsenäisyyteen johtaneina vuosina Rüütel oli käytännössä Viron valtion johtaja. Hänellä oli merkittävä rooli kansan keskittämisessä taisteluun yhteisen päämäärän puolesta. Valtion johtamisen ohella Rüütel jatkoi tieteellistä tutkimustyötään, jonka tuloksena oli tohtorinväitöskirja vuonna 1991. Rüütel on yhdysvaltalaisen Bentley Collegen kunniatohtori. Häneltä on ilmestynyt sekä Virossa että ulkomailla yli sata tieteellistä artikkelia.
Vuonna 1992 Rüütel oli ehdolla Viron presidentiksi ja sai 43 prosenttia äänistä. Hänet valittiin vuoden 1995 vaaleissa ennätyksellisellä äänimäärällä Riigikogun jäseneksi ja sen jälkeen Riigikogun varapuhemieheksi. Vuosina 1994–2001 hän oli keskustaoikeistolaisen Maakansan puolueen puheenjohtaja. Puolueen nimi muuttui 1999 Viron kansanliitoksi.
Rüütel tuki aktiivisesti Viron suhteita suomalais-ugrilaisiin kansoihin, eikä tämä kiinnostus kielisukulaisiin ollut pelkästään hänen puolisonsa tieteellisen toiminnan ansiota. Jo toimiessaan Viron maatalousakatemian rehtorina (1969-1977) hän järjesti opiskelumahdollisuuden Taka-Karpatian unkarilaisten pappien lapsille, joilla silloisessa Ukrainan neuvostotasavallassa ei ollut mahdollisuutta korkeakouluopintoihin. Itsenäisessä Virossa hän osallistui aktiivisesti heimotyöhön ja Heimopäivien tilaisuuksiin. Vuonna 1992 hän otti vastaan Marin tasavallan presidentin Vladislav Zotinin valtionpäämiehelle kuuluvin menoin. Vierailun yhteydessä allekirjoitettiin Viron ja Marin tasavallan yhteistyösopimus, jonka perusteella syksystä 1992 lähtien Viron korkeakouluihih saapui opiskelemaan marilaisia stipendiaatteja. Vastavierailu Marinmaalle 1996, jossa Rüütel Riigikogun varapuhemiehenä johti Riigikogun valtuuskuntaa, oli tiettävästi ensimmäinen ja viimeinen Riigikogun johdon virallinen vierailu Venäjän suomalais-ugrilaisten pariin. Helsingissä suomalais-ugrilaisten kansojen 3. maailmankongressissa vuonna 2000 Rüütel piti plenaaripuheen Viron kansan nimissä.[6]
Presidenttinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallituspuolueet ja myös entinen presidentti Lennart Meri varoittivat valitsemasta entistä kommunistia Arnold Rüüteliä maan presidentiksi. Entisten kommunistien nousu takaisin valtaan oli ollut suhteellisen yleinen ilmiö entisissä Itäblokin maissa, ja Viron hallinto ajatteli ulkomaiden reaktioita, jos Rüütel valittaisiin. Kuitenkin 21. syyskuuta 2001 valitsijamiesraati valitsi Rüütelin Viron presidentiksi.[1] Ratkaisevalla toisella kierroksella Rüütel sai 186 valitsijamiestä, mikä oli kaksi tarvittua enemmän. Hänen vastaehdokkaansa, Riigikogun puhemies Toomas Savi sai 155 ääntä[7]
Presidenttinä Rüütel lupasi maan ulkopoliittisen linjan jatkuvan, ja hän kannatti Viron viemistä sekä Euroopan unionin että Naton jäseneksi.[1][7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arnold Rüütelin puoliso Ingrid Rüütel on humanististen tieteiden tohtori, kansainvälisesti tunnettu folkloristi ja Baltica-folkloreliiton presidentti. Perheessä on kaksi tytärtä ja kuusi lastenlasta.[5][8]
Rüütel puhui viron lisäksi sujuvasti venäjää. Uskonnoltaan hän oli ortodoksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Arnold Rüütelin valinta paljasti "toisen Viron" olemassaolon The Baltic Guide. Lokakuu 2001. Viitattu 6.12.2008.
- ↑ Suri president Arnold Rüütel 10.05.1928 – 31.12.2024 † Estonian World Review. Viitattu 1.1.2025. (viroksi)
- ↑ Viron entinen presidentti Arnold Rüütel on kuollut yle.fi. Viitattu 1.1.2025.
- ↑ a b Pao, Bruno: Arkistoitu kopio Meie Maa. Arkistoitu 14.5.2021. Viitattu 2.2.2020. (viroksi)
- ↑ a b Arkistoitu kopio The President of the Republic of Estonia. Arkistoitu 8.2.2022. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Barbi Pilvre: In memoriam: president Arnold Rüütel 10.05.1928 – 31.12.2024 Fenno-Ugria. 3.1.2025. Viitattu 3.1.2025. (eesti)
- ↑ a b Rüütel valittiin Viron presidentiksi mtv.fi. 21.9.2001. MTV Uutiset. Arkistoitu 17.9.2017. Viitattu 16.9.2017.
- ↑ Arnold Rüütel, President of the Republic of Estonia president.ee. Presidentin kanslia. Viitattu 14.10.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eerola, Antero: Viron EU-jäsenyys sai sinettinsä. Pro Estonia -lehti. 3/2003. Arkistoitu
Konstantin Päts (1938–1940) | Lennart Meri (1992–2001) | Arnold Rüütel (2001–2006) | Toomas Hendrik Ilves (2006–2016) | Kersti Kaljulaid (2016–2021) | Alar Karis (2021–)
Johannes Vares (1940) | Eduard Päll (1946) | August Jakobson (1950) | Johan Eichfeld (1958) | Aleksei Müürisepp (1961) | Artur Vader (1970) | Johannes Käbin (1978) | Arnold Rüütel (1983)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
