Dansgaard–Oeschgerin tapahtuma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkauden aikaisia jäästä mitattuja lämpötilavaihteluja Antarktiksella ja Grönlannissa. Ns. Keski-Veiksel-vaiheen jälkimmäisellä puoliskolla näkyy voimakasta lämpötilan heilumista.
Noin 40000 vuoden takaisista GRIP ja NGRIP- jääkairausnäytteistä otettu happi-isotooppikäyrä, jossa näkyy DO-tapahtumia. Aika kulkee kaaviokuvassa oikealta vasemmalle, toisin kuin tavallisesti. Lämmin ylhäällä, kylmä alhaalla.

Dansgaard-Oeschgerin tapahtumilla (DO-tapahtuma) tarkoitetaan viime jääkauden aikana ja lopussa tapahtuneita ilmaston muutoksia, jotka johtuivat Golfvirran äkillisestä käynnistymisestä aikaisemman jäätikön sulamisveden aiheuttaman salpautumisen jälkeen. Tutuin DO-tapahtuma oli 14 700 vuotta sitten jääkauden loppuvaiheen lämpimän Bölling-kauden alussa. DO-tapahtuman jälkeen lämpötila laski yleensä melko hitaasti satojen vuosien ajan, mutta saattoi laskea nopeastikin kohti normaalia jääkausitilaa. Näitä muutoksia tapahtui voimakkaina vain jääkauden keskikylmässä vaiheessa. Ne aiheuttivat kylmän jääkauden keskelle lauhoja "suojasäitä", interstadiaaleja, joiden vaikutus tuntui eniten Atlantin seuduilla. Golfvirta pysyy käynnissä, koska Pohjois-Atlantilla sen viilentynyt, suolainen vesi vajoaa raskaampana syvyyksiin. Lämpimällä kaudella jäätiköistä sulanut suolaton vesi esti alkujaan suolaisen Golfvirran vajoamisen alas ja siten veden kierron Pohjois-Atlantilla. Kun suolaton vesi oli ajan mukana haihtunut pois, kierto saattoi taas alkaa ja tapahtui nopea lämpeneminen. Tämä taas sulatti jäätä, mikä tuotti Golfvirran pysäyttänyttä suolatonta vettä.[1] Näin tropiikista virrannut lämmin suolainen merivirta ja jäätikön kylmät suolattomat sulamisvedet tuottivat värähtelijän, jonka värähtelyjakso riippui veden haihtumisnopeudesta, joka oli hidas pohjoisessa kylmällä jääkaudella.

DO-tapahtumia sattui viime jääkaudella 24,[2] ja niitä on syvämerikairausten mukaan sattunut aikaisemmillakin jääkausilla. DO-tapahtumat tuottivat jääkaudella interstadiaaleja, lämpimiä kausia. Kun jääkausi oli vasta alullaan, DO-tapahtumia ei sattunut lainkaan.[3] Nämä jaksot kytkeytyvät pidempijaksoiseen Bondin kiertoon ja Heinrichin tapahtumiin siten että jokaista Bondin kiertoa vastaa muutama DO-tapahtuma.

Auringon säteilyvaihtelujen uskotaan noin 1470 vuoden jaksoissa liipaisseen DO-tapahtumia.[4][5] Yleisesti ollaan sitä mieltä, että jakso on vaihdellut.[3] Ajoitusten epätarkkuuden takia ei tiedetä ovatko DO-tapahtumat jaksollisia. Monilla alueilla ajoituksen epätarkkuus on 1000 vuoden luokkaa+/-.[6] Jäätikkögeologi Richard Alleyn mielestä stokastista resonanssia, jollainen on osin satunnainen, osin jaksollinen.[7] ja tapahtuvat noin 1000-2000 vuodessa. DO-tapahtumat jatkuivat holoseenilla heikentyneinä. Pohjois-Atlantissa ajelehti paljon jäätä 1400, 2800, 4300, 5900, 8100 ja 9500 vuotta sitten, toinen ajoitussarja menee 1400, 2900, 4100, 5800 ja 79900 vuotta sitten[8]. Nämä "tuhatvuotiset heilahtelut" pienenivät noin 8100 vuotta sitten[9]. Vuoristojäätiköissä näkyy eri pituisia vaihteluja, mm. 1500 ja 2500 vuoden jaksoja[10].

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]