Einar Gerhardsen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Einar Gerhardsen
Norjan pääministeri
25. syyskuuta 1963 – 12. lokakuuta 1965
Monarkki Olavi V
Edeltäjä John Lyng
Seuraaja Per Borten
22. tammikuuta 1955 – 28. elokuuta 1963
Monarkki Haakon VII
Olavi V
Edeltäjä Oscar Torp
Seuraaja John Lyng
25. kesäkuuta 1945 – 9. marraskuuta 1951
Monarkki Haakon VII
Edeltäjä Johan Nygaardsvold
Seuraaja Oscar Torp
Norjan työväenpuolueen puheenjohtaja
1945–1965
Edeltäjä Oscar Torp
Seuraaja Trygve Bratteli
Suurkäräjäedustaja
Oslon vaalipiiri
1945–1969
Suurkäräjien puhemies
1954–1955
Oslon pormestari
1945–1945
1940–1940
Henkilötiedot
Syntynyt10. toukokuuta 1897
Asker, Norja
Kuollut19. syyskuuta 1987 (90 vuotta)
Oslo, Norja
Puoliso Werna Gerhardsen
Tiedot
Puolue Työväenpuolue

Einar Henry Gerhardsen (10. toukokuuta 1897 Asker19. syyskuuta 1987 Oslo) oli norjalainen työväenpuolueen poliitikko. Gerhardsen oli Norjan pääministerinä kolmena ajanjaksona, vuosina 1945–1951, 1955–1963 ja 1963–1965. Hän on pitkäaikaisin pääministerinä toiminut poliitikko Norjassa ja hänet tunnetaan myös lempinimellä "maan isä". Gerhardsen oli yksi Norjan jälleenrakennuksen poliittista pääarkkitehdeista toisen maailmansodan jälkeen.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Einar Gerhardsen oli alun perin tietyöläinen ja työskenteli Oslon kunnan tielaitoksessa vuosina 1914–1921. Hänestä tuli sosialistityöväenliikkeen aktivisti 1920-luvulla. Hän oli sosiaalidemokraattisen työläisnuorisoliiton puheenjohtaja 1921–1923. Gerhardsen muutti työväenpuoluetta kommunismista demokraattiseen sosialismiin. Hän toimi puolueen sihteerinä 1923–1926, Oslon paikallisosaston sihteerinä 1926–1936 ja jälleen valtakunnallisen puolueen sihteerinä vuodesta 1936. Hän nousi puolueen varapuheenjohtajaksi 1939. Vuosina 1938–1940 Gerhardsen oli Oslon varapormestari. Saksalaismiehityksen aikana hän nousi pormestariksi, mutta saksalaiset pakottivat hänet pian eroamaan.[1] Toisen maailmansodan aikana Gerhardsen otti osaa Norjan vastarintaliikkeeseen natsimiehitystä vastaan ja oli vangittuna keskitysleireillä Grinissä Norjassa ja Sachsenhausenissa Saksassa. Sodan jälkeen kesäkuussa 1945 Gerhardsen sai tehtäväkseen muodostaa hallitus. Gerhardsenin ensimmäinen hallitus oli koalitiohallitus, jonka 15 ministeristä kuusi edusti työväenpuoluetta. Syksyn 1945 vaaleissa työväenpuolue sai ehdottoman enemmistön suurkäräjillä ja säilytti sen vuoteen 1961 saakka.[2][3][1]

Pääministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gerhardsen oli suosittu henkilö kansan keskuudessa virassa ollessaan ja sen jälkeen. Hallituksia Gerhardsen johti tarkalla talouspolitiikalla, jossa hallitus ohjasi kauppaa, teollisuutta ja pankkitoimintaa toimimaan markkinataloudessa. Suurta köyhyyttä ja työttömyyttä oli tehokkaasti vähennetty hallituksen teollistamispolitiikalla ja hyvinvoinnin järjestämistä progressiivisella verotuksella. Ulkopolitiikassa Gerhardsen liitti Norjan läntisten valtioiden joukkoon 1940-luvun lopulla ja Norjasta tuli Naton perustajajäsen.

Gerhardsen sai arvostelua osakseen norjalaisen Noratomin As -yhtiön toiminnasta: hänen arveltiin tienneen Israelin käyttävän norjalaista raskasta vettä mahdollisesti ydinaseiden tekemiseen vuonna 1958.

1960-luvulla puolueella alkoi mennä huonommin, kun se yhdistyi heikommin menestyneen Sosialistityöväenpuolueen kanssa ja hallituksessa menivät paikat oppositiolle. Gerhardsen vetäytyi kansallisesta politiikasta vuonna 1969, mutta jatkoi vaikuttamista julkisuudessa kirjoituksin ja puhein. Hänen poliittinen vaikutuksensa on vieläkin merkittävä tekijä norjalaisessa politiikassa ja erityisesti hänen omassa puolueessaan.

  1. a b c Harald Kjølås: Einar Gerhardsen Store norske leksikon. 10.5.2022. Viitattu 8.1.2023. (norjaksi)
  2. Møller, Knud: ”Gerhardsen, Einar Henry (1897)”, teoksessa Huovinen, Pentti & Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 59–60. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 94. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]