Emmanuelle
| Emmanuelle | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Just Jaeckin |
| Käsikirjoittaja |
Jean Louis Richard Emmanuelle Arsanin romaaniin perustuen |
| Tuottaja | Yves Rousset-Rouard |
| Säveltäjä | Pierre Bachelet, Serge Gainsbourg |
| Kuvaaja | Richard Suzuki |
| Leikkaaja | Claudine Bouché |
| Pääosat |
Sylvia Kristel Alain Cuny Marika Green Daniel Sarky Jeanne Colletin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Trinacra Films, Orphée Productions |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Parafrance |
| Ensi-ilta | 1974 |
| Kesto | 95 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Seuraaja | Emmanuelle 2 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Emmanuelle on vuonna 1974 julkaistu ranskalainen eroottinen elokuva, jonka on ohjannut Just Jaeckin. Emmanuellen tapahtumat sijoittuvat Thaimaahan, jossa elokuva on myös suurelta osin kuvattu.
Emmanuellessa Sylvia Kristel teki läpimurtoroolinsa.[1] Elokuva oli tuottajilleen taloudellinen menestys. Ilmestyessään elokuvan sisältö jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Tekijöiden mielestä aihe käsitteli ”uuden, nykyaikaisen vapautuneen naisen fantasioita”, mutta kriittisten arvioiden mukaan se vain heijasteli käsitteen keksineiden miesten omia kuvitelmia siitä, millainen tuon naisen tulisi olla.[2] Elokuva perustuu nimimerkki Emmanuelle Arsanin romaaniin vuodelta 1959.[1] Elokuva on saanut lukuisia jatko-osia.[1]
Suomessa Emmanuellen ensi-ilta oli 15. marraskuuta 1974 elokuvateatteri Reassa. Televisiossa Suomessa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran kesällä 1987 MTV:n ohjelmistossa. 2000-luvulla elokuva on esitetty televisiossa 10 kertaa. Suomessa ensi-esityksen aikaan elokuvasta leikattiin pois minuutin verran, muun muassa osia ”lemmiskelystä pöydällä” ja raiskauskohtauksesta. Nykyisin elokuva on Suomessa leikkaamaton.[3]
Kesän 1987 esitys saavutti suuren suosion silloin Neuvostoliittoon kuuluneessa Virossa, jonka pohjoisosiin Suomen television lähetykset näkyivät, vaikka sen katsominen oli kiellettyä. Neuvosto-Viron johtaja Karl Vaino oli kieltänyt Suomen television katsomisen mahdollistavat antennit, kieltoa ei kuitenkaan noudatettu.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kernes, Mark: Sylvia Kristel, Veteran of 12 'Emmanuelle' Movies, Dead at 60 Business. 18.10.2012. Adult Video News. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ ”Hunting Emmanuelle” (2006) Dokumenttiohjelma Sylvia Kristelistä
- ↑ Emmanuelle Elonet. Viitattu 14.10.2010.
- ↑ Dokumenttiohjelma ”Disko ja ydinsota” Yle Areena. 14.6.2011.
- ↑ Topelius, Taneli: Hajottiko Emmanuelle Neuvostoliiton? Suomen televisiolla oli Virossa 1980-luvulla valtava merkitys Ilta-Sanomat. 11.6.2016. Viitattu 13.5.2021.