Hormonikierukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hormonikierukka

Hormonikierukka on ehkäisymenetelmä, jossa kohtuun asetetaan emättimen kautta T-kirjaimen mallinen, pieni polyeteenimuovista tehty kierukan tyyppinen ehkäisyväline. Hormonikierukan runko on päällystetty polydimetyylisiloksaanikalvolla, joka vapauttaa keltarauhashormonia eli progesteroniaselvennä. Keltarauhashormonia vapautuu kohdun limakalvolle noin 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Hormonikierukassa on bariumsulfaattia, joka saa sen näkymään röntgenissä. Täysin hormoniton kierukka on kuparikierukka.lähde?

Hormonikierukassa ei ole nimestään huolimatta mitään kierukkamaistaselvennä[1].

Luonnon progesteronihormonia vastaavaa synteettistä levonorgestreelia on sekoitettu silikoniseokseen, josta se vapautuu tasaisesti elimistöön vuosien kuluessa.[1]

Ehkäisimen levonorgestreeliselvennä vaikuttaa siten, että kohdun limakalvo surkastuu ja näin munasolu ei pääse kiinnittymään. Keltarauhashormoni myös sitkistää kohdunsuun limatulpan, jolloin siittiöiden on vaikea päästä kohtuun. Hormonikierukka myös häiritsee munasolun kehittymistä ja sitä kautta ehkäisee raskautta. Hormonikierukan ehkäisyteho on noin 99,8 %. Hormonikierukan ehkäisyteho loppuu välittömästi, kun ehkäisin poistetaan, ja raskaus on tällöin mahdollinen, mutta haluttaessa voidaan poiston yhteydessä asentaa saman tien uusi kierukka.lähde?

Ehkäisyimplantaatti ja hormonikierukka perustuvat samaan keksintöön[1]. Koska kierukan avulla hormoni annostellaan kohdunsisäisesti, sitä tarvitaan vain noin kolmasosa siitä määrästä, joka tarvittaisiin implantaattia käytettäessä[1]. Tämä pienentää potilaan mahdollisesti kokemia haittoja[1].

Monilla käyttäjillä hormonikierukka aiheuttaa kuukautisvuodon vähenemistä, ja noin viidenneksellä käyttäjistä kuukautiset loppuvat kokonaan. Sitä käytetäänkin ehkäisyn lisäksi runsaiden kuukautisten hoidossa.lähde?

Hormonikierukkaa ei aseteta, jos on sairastanut kohdun tai kohdunkaulan syövän, tai jos henkilöllä on parhaillaan synnytinelintulehdus tai kohdun epämuodostuma. Ennen asetusta otetaan irtosolunäyte eli papa-koe, jos edellisestä näytteestä on enemmän kuin kolme kuukautta. Samalla suljetaan pois infektion mahdollisuus. Hormonikierukka laitetaan tavallisesti paikoilleen seitsemän vuorokauden sisällä kuukautisvuodon alkamisesta, jolloin kohdunkaula on jo hieman avautunut ja asetus helppoa. Ehkäisyteho alkaa välittömästi.lähde?

Hormonikierukka ei suojaa sukupuolitaudeilta, kuten ei mikään muukaan ehkäisymuoto kondomia lukuun ottamatta.lähde?

Kierukan asentaminen onnistuu ilman modernia lääkärinvastaanottoa[1]. Siksi se sopii myös köyhiin maihin[1].

Hormonikierukan kehitti 1970–1980-luvulla professori Tapani Luukkainen.

Kotimainen lääketehdas Leiras alkoi valmistaa ja myydä Luukkaisen keksintöä vuonna 1990[1]. Aiemmin Levonova-nimellä tunnettua valmistetta alettiin myöhemmin myydä nimellä Mirena[2]. Saksalainen lääkeyhtiö Schering kiinnostui hormonikierukasta niin paljon, että se osti koko Leiraksen vuonna 1996[1]. Kymmenen vuotta myöhemmin Bayer osti Scheringin[1]. Kun Bayer valjasti lääkemyyjänsä Mirenan taakse, myynti alkoi kasvaa nopeasti[1].

Vuonna 2006 kierukoita myytiin 301 miljoonalla, vuonna 2010 noin 539 miljoonalla ja vuonna 2019 noin 1,2 miljardilla eurolla[1]. Kierukat ovat vuonna 2021 Bayerin kolmanneksi myydyin reseptilääke[1]. Koko tuotanto valmistetaan Turun Pansiossa yhdellä tehtaalla[1]. Bayerin hormonikierukoilla on vain harvoja kilpailijoita[1]. Bayer Finlandin tuotto muodostuu enimmäkseen ehkäisytuotteista[1].

Mirenaa ja sen sisartuotteita Kyleenaa ja Jaydessiä vietiin Suomesta vuonna 2019 jo 130 maahan[1].

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Lääketeollisuus | Pikkuruinen silikoniesine tuottaa Suomelle miljardin vientituloa ja saattaa olla lääkejätti Bayerin kannattavin tuote Helsingin Sanomat. 28.6.2021. Viitattu 14.11.2022.
  2. Kristina Gemzell‐Danielsson, Ali Kubba, Cecilia Caetano, Thomas Faustmann, Eeva Lukkari‐Lax, Oskari Heikinheimo: Thirty years of mirena: A story of innovation and change in women’s healthcare. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica, 2021-04, 100. vsk, nro 4, s. 614–618. PubMed:33544887 doi:10.1111/aogs.14110 ISSN 0001-6349 Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]