James Baker

James Baker
Yhdysvaltain 61. ulkoministeri
20. tammikuuta 1989– 23. elokuuta 1992
Presidentti	George H. W. Bush
Edeltäjä	George P. Shultz
Seuraaja	Lawrence Eagleburger
Yhdysvaltain 67. valtiovarainministeri
4. helmikuuta 1985– 17. elokuuta 1988
Presidentti	Ronald Reagan
Edeltäjä	Donald Regan
Seuraaja	Nicholas F. Brady
Henkilötiedot
Syntynyt	28. huhtikuuta 1930 Houston, Texas
Puoliso	Mary Stuart McHenry Susan Garrett Baker
Tiedot
Puolue	republikaanit
Uskonto	Episkopaali
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

James Addison Baker III (s. 28. huhtikuuta 1930) oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin ensimmäisen hallinnon Valkoisen talon kansliapäällikkö ja valtiovarainministeri 1985–1988 Reaganin toisella kaudella, sekä George H. W. Bushin ulkoministeri ja Valkoisen talon kansliapäällikkö. Hän perusti myöhemmin James Baker Instituten.

Varhainen elämä

Baker on kotoisin Houstonista Texasista. Hän opiskeli Princeton Universityssa ja valmistui 1952. Tämän jälkeen hän palveli kaksi vuotta merijalkaväessä ja kotiutui luutnanttina, jonka jälkeen jatkoi lakiopintoja Texasin yliopiston oikeustieteellisessä ja valmistui tohtoriksi 1957. Hän työskenteli Andrews & Kurth, L.L.P:ssa vuoteen 1975.

Poliittinen ura

Reaganin hallinnon "troikka", Baker, Edwin Meese ja Michael Deaver vuonna 1981

Baker oli alun perin demokraatti, mutta vaihtoi republikaaniseen puolueeseen ja johti epäonnistunutta senaatinvaalikampanjaa ystävänsä George Bushin kanssa 1970. Hän oli presidentti Gerald Fordin hallinnon kaupan alivaltiosihteerinä 1975 ja johti Fordin epäonnistunutta uudelleenvalintakampanjaa 1976. Baker pyrki myös vuonna 1978 Texasin osavaltion oikeusministeriksi.

Reaganin hallinnossa

Baker oli George H. W. Bushin kampanjapäällikkönä republikaanien esivaalikampanjassa 1980. Puolueen ehdokkaaksi tuli kuitenkin Ronald Reagan, joka voitti vaalit ja nimitti Bakerin Valkoisen talon kansliapäälliköksi 1981. Bakerilla nähdään olleen runsaasti vaikutusvaltaa Reaganin ensimmäisen kauden hallinnon sisäpolitiikkaan. Baker johti Reaganin menestyksekästä uudelleenvalintaa 1984 ja Reagan nimitti hänet toiselle kaudellaan valtiovarainministeriksi Donald Reganin tilalle, joka puolestaan sai Bakerin entisen paikan.

Bushin hallinnossa

Reaganin jälkeen presidentiksi valittu entinen varapresidentti George H. W. Bush nimitti Bakerin ulkoministeriksi 1989. Hän oli luomassa 34 valtion koalitiota Irakia vastaan Persianlahden sotaan 1991. Vuosina 1992–1993 hän oli Bushin Valkoisen talon kansliapäällikkö.

Myöhempi elämä

George W. Bush (keskellä) ja Iraq Study Groupin puheenjohtajat Lee Hamilton (dem.) ja Baker

Vuonna 1993 hän perusti James A. Baker III Institute of Public Policyn Rice Universitylle Houstoniin. Hän julkaisi 1995 muistelmansa The Politics of Diplomacy: Revolution, War and Peace, 1989–1992 (ISBN 0-399-14087-5).

Maaliskuussa 1997 Baker nimitettiin YK:n pääsihteeri Kofi Annanin lähettilääksi Länsi-Saharaan neuvottelemaan rauhaa Polisarion ja Marokon välille. Hän erosi tehtävästä kesäkuussa 2004 tuskastuneena rauhanneuvottelujen etenemättömyyteen. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi hänen Baker II -suunnitelmansa, jonka Marokko kuitenkin hylkäsi.

Baker oli presidenttiehdokas George W. Bushin pääoikeusavustaja vuoden 2000 vaaleissa ja valvoi Floridan äänten uudelleenlaskentaa. Vuonna 2003 presidentti Bush nimitti hänet erikoisavustajakseen selvittämään Irakin velkoja. Samaan aikaan hän oli yksityisen pääomasijoitusyhtiön Carlyle Groupin vanhempi neuvonantaja ja ehdotti velkojen siirtämistä pankin puoliksi hallitsemalle konsortiolle. Maaliskuussa 2006 kongressi nimesi hänet sodan ja Irakin tilannetta tutkivaan Iraq Study Groupiin, jossa hän on republikaanien puolen puheenjohtaja.

Aiheesta muualla

• http://www.usip.org/isg/members.html (Arkistoitu – Internet Archive)