Keisarillisen Japanin armeija

Keisarillisen Japanin armeija 大日本帝國陸軍 Dai-Nippon Teikoku Rikugun
Keisarillisen Japanin armeijan lippu
Toiminnassa	1868–1945
Valtio	Japanin keisarikunta
Puolustushaarat	maavoimat
Sodat ja taistelut	Kiinan–Japanin sota Venäjän–Japanin sota ensimmäinen maailmansota toinen Kiinan–Japanin sota toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Yamagata Aritomo Ōyama Iwao Kan’in Kotohito Hajime Sugiyama Hideki Tōjō Tōgō Heihachirō Yasuji Okamura Shunroku Hata Tadamichi Kuribayashi Tomoyuki Yamashita Masaharu Honma
Infobox OK

Keisarillisen Japanin asevoimat

Haarat
Armeija Laivasto
Arvomerkit
Armeijan arvomerkit Laivaston arvomerkit
Japanin asevoimien historia
Boshin-sota (1868–1869) Ensimmäinen Kiinan–Japanin sota (1894–1895) Venäjän–Japanin sota (1904–1905) Toinen Kiinan–Japanin sota (1937–1945) Toinen maailmansota

Keisarillisen Japanin armeija (yūjitai: 大日本帝國陸軍, shinjitai: 大日本帝国陸軍 Dai-Nippon Teikoku Rikugun) oli vuosina 1868–1945 Japanin keisarikunnan asevoimat, joka keskittyi erityisesti maavoimiin, mutta sen haaroja olivat myös laivasto ja ilmavoimat. Sitä johtivat Keisarillinen päämaja ja Japanin sotaministeriö.

Historia

1860-luvun Meiji-restauraatiossa Tokugawa-shōgunaatti romahti ja valta palasi Meiji-keisareille. Japanissa luovuttiin feodaalisesta järjestelmästä ja siirryttiin moderniin aikakauteen, jossa feodaalinen soturiluokka samurait korvattiin eurooppalaistyylisellä asevelvollisuusarmeijalla, jota kutsuttiin aluksi pelkästään Armeijaksi (Rikugun). Vuonna 1928 nimi muutettiin lisääntyvän nationalismin ja poliittisten vaikutteiden seurauksena Keisarilliseksi armeijaksi (Kōgun).

Keisarillisen armeijan perustamista ja kehittämistä avustivat aluksi ranskalaiset, mutta Saksan–Ranskan sodassa Ranskan kärsimän tappion jälkeen armeijan kehittämistä avustivat saksalaiset. Armeijasta muodostui ajan myötä Aasian alueen modernein, parhaiten koulutettu ja varustettu. Lisäksi sen sotilailla oli korkea taistelutahto. Armeija koostui kuitenkin pääasiassa jalkaväestä, mutta lentokoneita, panssarivaunuja ja muita panssaroituja ajoneuvoja oli vain vähän verrattuna eurooppalaisiin armeijoihin. Keisarilliseen armeijaan rakennettiin kuitenkin myös ilmavoimat, jonka päätehtävä oli armeijan tukeminen ilmasta käsin. Ilmavoimien moderni kalusto rakennettiin paikallisesti ja omavaraisesti.

Keisarillisen Japanin armeija osallistui ensimmäiseen Kiinan–Japanin sotaan (1894–1895), Formosan miehitykseen 1895, Venäjän–Japanin sotaan 1904–1905, Korean miehitykseen 1910, Qingdaon haltuun ottamiseen Saksalta ensimmäisessä maailmansodassa, Mantšurian miehitykseen 1931–1932 sekä toiseen Kiinan–Japanin sotaan (1937–1945). Joulukuusta 1941 alkaen armeija oli Japanin pääsotavoima hyökkäyksessä, joka laajeni suureen osaan Itä-Aasiaa. Liittoutuneet hajottivat armeijan syyskuussa 1945. Myöhemmin Keisarillisen Japanin armeija korvattiin Japanin itsepuolustusvoimilla.

Ideologia

Japanin nationalistit uskoivat maansa olevan pyhä. Zeniläisyyden, buddhalaisuuden ja shintolaisuuden seurauksena myös maan asukkaat olivat erityisiä. Nationalistisen näkemyksen mukaan rikkaalla maalla oli oltava vahva armeija, jossa palveleminen oli itse keisarin palvelemista. Samuraiperinne oli juurtunut syvälle Japanin sotilaskulttuuriin ja keisarin puolesta kuoleminen nähtiin suurena kunniana.

Yamato-damashii (”Japanin sielu”) kehotti jokaista sotilasta tiukasti: ”Älä jää kiinni, älä murru, äläkä ikinä antaudu.” Pelkuruus tai vangiksi jääminen olivat suuri häpeä perheelle, yhteisölle, maalle ja erityisesti keisarille. Jokainen sotilas koulutettiin taistelemaan kuolemaan saakka ja riistämään itse henkensä mieluummin kuin kärsimään häpeää. Usein ennen rynnäkköä tai taistelua sotilaat huusivat ”Banzai!” (”Kauan eläköön!”) uskoen, että huuto osoittaisi halun kuolla kunniakkaasti.

Jokainen sotilas hyväksyi, että he kuolisivat tyynesti osana heidän bushidōaan, jonka mukaan olisi parempi kuolla ennen kuin toisi muille ja itselleen häpeää. Armeijan teoreetikko Sadao Araki kehitti bushidōsta modernin version, seishin kyōikun (”henkinen koulutus”), opin armeijan käyttöön. Tiivistettynä, jokainen sotilas jättäisi kaiken taakseen armeijaan liittyessään tarviten vain kunniansa. Kunnian osoittaminen teoilla oli kaikki kaikessa sotilaille. Yamato-damashii oli eräällä tavalla japanilaisen sotilaan kokoro (”sielu”), rohkeutta kuoleman edessä.

Keisari ylikomentajana

Keisarillisella Japanin armeijalla oli historiansa aikana vain kaksi ylikomentajaa, keisarit Taishō (Yoshihito) ja Shōwa (Hirohito). Bushidōon kuului lähes uskonnollinen kunnioitus keisaria kohtaan. Vaikka keisari oli lähinnä keulakuva, hänet nähtiin silti jumalallisena olentona. Keisari käytti ylikomentajan univormua ja osallistui kaikkiin armeijan seremonioihin.

Hallitus kykeni mobilisoimaan armeijan vain, jos saavutti täyden yksimielisyyden. Keisarin antoi käskyille siunauksensa ja teki niistä sitovia. Hän oli läsnä kaikissa upseereista koostuneen hallituksen kokouksissa ja seurasi hiljaisuudessa ministerien argumentointia. Keisarin siunauksella päätöksistä tuli keisarin käskyjä ja ne astuivat voimaan. Käytännössä keisari ei kuitenkaan voinut asettua hallitusta vastaan. Teoriassa hän oli armeijan ylikomentaja, mutta käytännössä teki mitä hallitus ”pyysi”: vallassa olivat byrokraatit.

Toisinaan hallitus ei päässyt yksimielisyyteen tai äänet menivät tasan. Vain tällöin hallitus kysyi keisarin mielipidettä. Keisari toimi tuomarina ja teki päätöksen vain ministerien antamista vaihtoehdoista. Toisen maailmansodan aikana hallitus käytti tätä oikeutta päättäessään sodan loppumisesta. Vuonna 1945 keisari antoi päätöksen hallituksen tahdon mukaisesti. Viimeisenä tehtävänään ylikomentajana hän käytti kyseistä oikeuttaan ensimmäisen ja viimeisen kerran kertoessaan radiossa Japanin antautuvan Yhdysvalloille.

Vahvuus

Kartta Japanin pääsaarille sijoitetuista armeijoista toisen maailmansodan lopussa 18. elokuuta 1945.

• 1870 – noin 12 000 miestä.
• 1885 – seitsemän divisioonaa mukaan lukien Keisarillisen kaartin divisioona.
• 1900-luvun alussa armeija koostui 12:sta divisioonasta ja useista muista yksiköistä. Nämä sisälsivät seuraavat:
  • 380 000 aktiivipalveluksessa olevaa ja ensimmäisen reserviluokan miestä – entisen A ja B(1) luokan värvätyt kahden vuoden palveluksen jälkeen ja 17 ja 1/2 vuoden sopimuksella
  • 50 000 toisen linjan reserviläistä – sama kuin yllä, mutta muodostettiin entisestä B(2) luokan värvätyistä
  • 220 000 Kansallisarmeija
    • Ensimmäinen kansallisarmeija – 37–40 vuotta vanhat miehet ensimmäisestä reserviluokasta 40-vuotiaiksi.
    • Toinen kansallisarmeija - kouluttamattomat alle 20-vuotiaat ja yli 40-vuotiaat koulutetut reserviläiset.
  • 4 250 000 miestä saatavilla palvelukseen ja mobilisaatioon.
• 1934 – divisioonien määrä kohoaa 17:n.
• 1940 – 376 000 aktiivisotilasta ja kaksi miljoonaa reservissä 31:ssä divisioonassa.
  • kaksi divisioonaa Japanissa (muun muassa Keisarillinen Kaarti)
  • kaksi divisioonaa Koreassa
  • 27 divisioonaa Kiinassa ja Mantsuriassa
• vuoden 1941 lopussa – 460 000 aktiivipalveluksessa 41:ssä divisioonassa.
  • kaksi divisioonaa Japanissa ja Koreassa
  • 12 divisioonaa Mantsuriassa
  • 27 divisioonaa Kiinassa
• 1945 – 5 000 000 aktiivisotilasta 145:ssä divisioonassa (sisältäen kolme Keisarillisen kaartin divisioonaa), lisäksi useita yksittäisiä yksikköjä sekä suuri nostoväki.
  • sisältäen keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimat.
  • Japanin puolustusarmeijalla oli vuonna 1945 55 divisioonaa ja 2 000 000 miestä.

Arsenaalit

Lisäksi Japanin armeija ylläpiti useita arsenaaleja:

• Japanin armeijan Sagamin arsenaali – yhdessä Mitsubishin kanssa, kehitti ja valmisti panssarivaunuja
• Japanin armeijan Sasebon arsenaali – yhdessä Mitsubishin kanssa, valmisti panssarivaunuja
• Japanin armeijan Heijon arsenaali – yhdessä Nanbun kanssa, valmisti jalkaväen aseita
• Japanin armeijan Mukden arsenaali – yhdessä Nanbun kanssa, valmisti jalkaväen aseita
• Japanin armeijan Tachikawan arsenaali – kehitti ja valmisti Keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimien lentokoneita

Tappiot

Koko armeijan historian aikana yhteensä 1,7 miljoonaa sotilasta kuoli, haavoittui tai jäi sotavangiksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keisarillisen Japanin armeija Wikimedia Commonsissa

• Yleisesti keisarillisesta Japanin armeijasta (englanniksi)