Lapintiira
| Lapintiira | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Alaheimo: | Tiirat Sterninae |
| Suku: | Tiirat Sterna |
| Laji: | paradisaea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sterna paradisaea |
|
 Lapintiiran levinneisyys ja muuttoreitit |
|
| Katso myös | |
Lapintiira (Sterna paradisaea) on tiiralintu, joka pesii arktisella ja kylmällä vyöhykkeellä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, talvehtien kuitenkin kaukana Etelämannerta ympäröivillä merialueilla. Lapintiiran vuosittaiset muuttomatkat ovat eläinkunnan pisimmät.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapintiiran vartalo on vaalean harmaa, siivet hieman tummemman harmaat ja päässä on silmien yläpuolella musta lakki eli kalotti. Jalat ja nokka ovat tummanpunaiset, nokan kärjessä ei yleensä ole mustaa kuten kalatiiralla. Istuvan linnun pyrstö ulottuu selvästi pidemmälle kuin siivenkärjet, mikä on varmin tunnusmerkki lajin erottamiseksi kalatiirasta. Nokka on hieman lyhyempi ja pää pyöreämpi kuin kalatiiran (kalatiiran olemus on hiukan luihu), myös jalat ovat lyhyemmät. Lennossa käsisiiven kärjessä on vain kapea tumma reunus. Siipisulat ovat läpikuultavat. Pesällään lapintiira on kiukkuisempi kuin kalatiira, ja saattaa tulla nokkaisemaan kulkijan päälakeen reiän. Poikaset ovat hyvin samanlaisia kuin kalatiiran, joskin lapintiiran poikaset ovat yleensä harmaita ja vatsapuolelta valkeita, kun taas kalatiiran poikanen on usein päältä ruskehtava ja sen maha on harmaa. Nuori lapintiira on lennossa erotettavissa kalatiirasta kyynärsiiven takareunan kuvioinnista: lapintiiran kyynärsulat ovat valkoiset. Lapintiiran pituus on 34–40 cm ja paino noin 100 grammaa. Siipien kärkiväli on 66–77 cm ja pyrstöjouhien pituus lähes 20 cm. Äänet ovat samantyyppisiä kuin kalatiiran, mutta vielä korkeampia ja heleämpiä. Varoitusääni on yksitavuinen, kireä ”rräää” tai ”rräyh”, mikä on hyvä tuntomerkki erona kalatiiraan.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapintiira pesii pohjoisen pallonpuoliskon kaikkien mantereiden pohjoisissa osissa Bretagnea ja Massachusettsia myöten. Sen muuttomatka kuuluu maailman pisimpiin: lapintiirat talvehtivat Etelämantereen rannikoilla ja Etelä-Afrikassa. Suomessa se on yleinen meren saaristossa ja Pohjois-Suomen vesistöissä. Suomen pesimäkanta on keskimäärin 90 000 paria (68 000–160 000).[3] Lapintiira on pesimäkannaltaan Suomen runsaslukuisin lokkilintu.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapintiirat pesivät yleensä yhdyskunnissa, mutta usein myös yksittäispareina. Suurimmat yhdyskunnat sijaitsevat ulkomeren puuttomilla kallio- ja soraluodoilla, ja niissä voi olla jopa sata paria. Usein kala- ja lapintiirat pesivät sekayhdyskuntina. Myös lapintiira hakeutuu mielellään pesimään naurulokkiyhdyskuntiin. Lapintiirat ovat pitkäikäisiä lintuja ja saattavat hyvin elää kaksikymmenvuotiaaksi. Vanhin suomalainen rengastettu lapintiira on ollut 28 vuotta, 10 kuukautta ja 23 päivää vanha[4]. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 30 vuotta ja 11 kuukautta vanha lintu[5].
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapintiiran pesä on pelkkä kuoppa maassa tai kalliolla, yleensä ilman mitään pesäaineksia. Muninta alkaa muutamia päiviä myöhemmin kuin kalatiiran, toukokuun puolivälistä alkaen. Yhdyskunnissa on aina hyvinkin eri aikaan aloitettuja pesintöjä, kuten myös kalatiiralla. Munia on 2, joskus 1, mutta harvoin 3. Haudonta alkaa ensimmäisestä munasta ja kestää noin 3 viikkoa. Molemmat puolisot hautovat. Poikaset ovat lentokykyisiä 3–4 viikon ikäisinä. Jotkin emot puolustavat poikasiaan raivokkaasti, ja saattavat nokkaista kulkijan päälakeen vertavuotavan reiän. Lapintiirat poistuvat Suomesta ennen kalatiiraa jo heinäkuussa ja elokuun alkupuolella.
Lapintiira ja kalatiiraemo pesivät vuonna 2022 Lempäälässä ja saivat poikasia. Kahdesta risteymäpoikasesta toinen katosi saaliiksi. Paikalliset lintuharrastajat rakensivat verkon pesän suojaksi, jotta toinen selviytyisi hengissä. Risteymä on harvinainen. Poikanen on rengastettu, ja sen vaiheita seurataan. Samassa paikassa sekapesintä onnistui jo kerran aiemminkin, mutta poikaset päätyivät petolintujen saaliiksi. Pohjois-Amerikassa todennettu sekapari on saanut poikasia useita kertoja, ja yksi poikasista palasi syntymäjärvelleen ja sai poikasia kalatiiran kanssa.[6]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merialueella lapintiira syö pääasiassa pieniä kaloja, äyriäisiä ja hyönteisiä (surviaissääskiä). Sisämaassa ravinto on etupäässä hyönteisiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Sterna paradisaea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Lapintiira – Sterna paradisaea Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 15.8.2023.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 26.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Rakkaus roihahti kahden tiiralajin välillä, ja nyt pesässä piipittää harvinainen poikanen Yle.fi, uutiset 20.7.2022, viitattu 20.7.2022
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapintiira Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Lapintiira (Sterna paradisaea)
- ITIS: Sterna paradisaea (englanniksi)