Mansikkapaikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Mansikkapaikka on myös keskusteluohjelma sekä Valkeakosken kaupungin lisänimi.
Mansikkapaikka
Smultronstället
Ohjaaja Ingmar Bergman
Käsikirjoittaja Ingmar Bergman
Tuottaja Allan Ekelund
Säveltäjä Erik Nordgren
Kuvaaja Gunnar Fischer
Leikkaaja Oscar Rosander
Pääosat Victor Sjöström
Bibi Andersson
Ingrid Thulin
Gunnar Björnstrand
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi Ruotsi
Tuotantoyhtiö Svensk Filmindustri
Levittäjä SF Studios
Netflix
Ensi-ilta Ruotsi: 26. joulukuuta 1957
Suomi: 20. maaliskuuta 1959
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Mansikkapaikka (ruots. Smultronstället) on Ingmar Bergmanin käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalainen elokuva vuodelta 1957.

Elokuvan nimi "smultronstället" viittaa ruotsinkieliseen sanontaan, joka tarkoittaa sitä paikkaa jossa ihminen on onnellisin. Englanninkielinen nimi "Wild Strawberries" ei pidä sisällään tätä merkitystä.

Elokuva kertoo iäkkään professorin Isak Borgin (Victor Sjöström) matkasta Lundiin, jossa hänet promovoidaan riemutohtoriksi. Automatkalla Tukholmasta Lundiin Borg käy tapaamassa vanhaa äitiään (Naima Wifstrand) ja katsomassa entistä kesäasuntoaan. Matkan aikana on vähällä tapahtua kolari.

Borg alkaa mietiskellä omaa kuolevaisuuttaan ja joutuu toistuvasti tuskallisten unien ja pahimpien pelkojensa valtaan. Hän huomaa menneisyydessä tekemiensä ratkaisujen tuoneen elämäänsä vain kylmän tyhjiön, elämän ilman todellista tarkoitusta.[1] Elämän pettymykset palaavat mieleen, nuoruuden rakastetun Saran (Bibi Andersson) menettäminen Sigfrid-veljelle (Per Sjöstrand), oma vaimo Karin (Gertrud Fridh) on uskoton, myös pojan avioliitto miniä Mariannen kanssa (Ingrid Thulin) rakoilee.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Victor Sjöström  professori Isak Borg  
 Bibi Andersson  Sara  
 Gunnar Björnstrand  tohtori Evald Borg, Isakin poika  
 Ingrid Thulin  Marianne Borg, Evaldin vaimo  
 Jullan Kindahl  Agda, professorin taloudenhoitaja  
 Folke Sundquist  Anders  
 Björn Bjelfvenstam  Viktor  
 Naima Wifstrand  rouva Borg, Isakin äiti  
 Gertrud Fridh  Karin Borg, Isakin vaimo  
 Per Sjöstrand  Sigfrid Borg, Isakin veli  
 Gunnel Broström  rouva Alman  
 Gunnar Sjöberg  insinööri Sten Alman  
 Max von Sydow  Henrik Åkerman, bensa-aseman omistaja  
 Åke Fridell  Karinin rakastaja  
 Sif Ruud  Olga-täti  
 Yngve Nordwall  Aron-setä  

Kriitikon mukaan yksi näkökulma elokuvaan on isän ja pojan suhde: isän poissaolo, pojan haluttomuus isäksi.[1] Tätä aihetta on käsitellyt myös Jörn Donner.[2] Kriitikko tulkitsee isä–poika -suhteet oidipaalisuuden kautta. Hänen mukaansa tähän viittaa kohtaus, jossa Isak haavoittaa kätensä katsellessaan Saran ja veljensä Sigfridin onnea ikkunasta. Myös ulkopuolisuus kulkee elokuvan juonteena ja ilmenee hänen seuratessaan menettämänsä Saran ja Sigfridin onnea ulkopuolisena.[1]

Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Mansikkapaikka oli mukana heistä neljäntoista listalla.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat Mansikkapaikan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]

  1. a b c Lång, Markus: Ulkopuolisuuden tuskaa. Julkaistu alkujaan Kulttuurivihkoissa 5/2003.
  2. Jörn Donner: Paholaisen kasvot: Ingmar Bergmanin elokuvat, s. 174–195. (Suomentanut Juha Virkkunen) Helsinki: Otava, 1967.
  3. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.
  5. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]