Marianne Brandt
| Marianne Brandt | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1893 Chemnitz, Saksan valtakunta |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 1983 (89 vuotta) |
| Ammatti | muotoilija ja taiteilija |
Marianne Brandt (o.s. Liebe; 1. lokakuuta 1893 Chemnitz, Saksa – 18. kesäkuuta 1983 Kirchberg, Itä-Saksa) oli saksalainen muotoilija, taiteilija ja valokuvaaja. Hän työskenteli ja opiskeli 1920-luvulla Bauhausissa, missä hän erikoistui teolliseen muotoiluun. Hän suunnitteli muun muassa tunnettuja käyttöesineitä ja valaisimia. Brandt kokeili myös valokuvausta, loi useita fotomontaasiteoksia ja teki koko uransa ajan myös maalauksia ja veistoksia. Bauhausin jälkeen Brandt oli lyhyen aikaa metalliteollisuuden palveluksessa mutta sitten taloudellisten vaikeuksien takia etääntyi taidemaailmasta. Toisen maailmansodan jälkeen hän opetti useissa kouluissa ja toimi itsenäisenä taiteilijana.
Nuoruus, koulutus ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marianne Liebe syntyi Chemnitzissä vuonna 1893, ja hän alkoi vuonna 1911 opiskella maalaustaidetta yksityisessä taidekoulussa Weimarissa. Hän vaihtoi seuraavana vuonna suurherttuan taidekouluun.[1] Hän opiskeli maalaustaidetta Fritz Mackensenin ja Robert Weisen oppilaana ja kuvanveistoa Richard Engelmannin oppilaana .[2]
Liebe matkusti vuonna 1919 Norjaan ja meni Kristianiassa naimisiin norjalaisen taidemaalarin Erik Brandtin kanssa. He asuivat ensin Norjassa ja sitten Etelä-Ranskassa ja muuttivat Weimariin 1922. Brandit erosivat 1935. Erik oli muuttanut yksin Norjaan jo vuonna 1923.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bauhausissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brandt osallistui 1923 Bauhausin esikursseille, joilla häntä opettivat muun muassa Josef Albers, László Moholy-Nagy, Paul Klee ja Wassily Kandinsky.[2] Virallisesti Brandt kirjautui Bauhausin opiskelijaksi vuonna 1924.[4]
Brandt opiskeli Bauhausissa László Moholy-Nagyn metallityöpajassa.[2] Hän keskittyi erityisesti teolliseen muotoiluun ja lähestyi muotoilua funktionalistisesti, mikä oli aikanaan vallankumouksellista. Hän suunnitteli muun muassa käyttöesineitä, kuten tuhkakuppeja, kahviastiastoja ja teekannuja. Teekannuista tunnetuin on vuonna 1924 suunniteltu Model No. MT 49. Brandt oli aikanaan kuitenkin tunnetuin valaisimistaan. Hän opiskeli Bauhausissa myös valokuvausta ja otti valokuvia epätavallisista kuvakulmista sekä käytti lasi- ja metalliheijastumia vääristämään kuvia.[1]
Brandt piti vuonna 1926 sapattivapaan ja matkusti miehensä kanssa Pariisiin. Hän kokeili tuolloin fotomontaasia ja loi tekniikalla noin 45 teosta seuraavan vuosikymmenen aikana. Hän yhdisti teoksissaan lehdistä leikattuja kuvia ja tekstejä. Teoksissa oli vaikutteita Moholy-Nagyn valokuvista ja Hannah Höchin satiirisista fotomontaaseista. Brandt kuvasi usein fotomontaaseissaan kaupunkien niin sanotun ”uuden naisen” elämää.[1]
Brandt palasi sapattivapaansa jälkeen Bauhausiin ja toimi toukokuussa 1928 heinäkuulle 1929 metallityöpajan johtajana.[2] Sinä aikana hän osallistui muun muassa Stuttgartissa järjestettyyn vaikutusvaltaiseen ”Film und Foto” -näyttelyyn.[1] Brandt sai 10. syyskuuta 1929 Bauhausin päästötodistuksen.[2]
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brandt työskenteli loppuvuoden 1929 Walter Gropiuksen arkkitehtitoimistossa ja vaikutti muun muassa aluerakennuskohde Dammerstockin sisustuksiin.[2] Hän sai paikan myös Ruppelwerkin metallitavaratehtaan suunnitteluosaston johtajana. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1932 mutta joutui jättämään paikan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.[1][2]
Brand asui 1933–1945 vanhempiensa luona ja etääntyi sen aikana taidemaailmasta, vaikka hän jatkoi edelleen maalausten ja muun taiteen tekemistä.[1] Hänestä tuli 1939 Valtakunnankulttuurikamarin jäsen, mutta hän ei liittynyt missään vaiheessa kansallissosialistiseen puolueeseen.[2]
Brand sai 1949 paikan Dresdenin taideakatemian opettajana.[2] Berlin-Weißenseen taidekorkeakoulun opettajana hän oli vuodet 1951–1954.[4] Brandt eli viimeiset vuotensa Chemnitzissä itsenäisenä taiteilijana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Ellen Ferry & Naomi Blumberg: Marianne Brandt Encyclopedia Britannica. 27.9.2022. Viitattu 10.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Marianne Brandt Bauhaus Kooperation. Arkistoitu 30.1.2023. Viitattu 10.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Marianne Brandt marianne-brandt.com. Viitattu 10.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Marianne Brandt Biography Artnet. Artnet Worldwide Corporation. Viitattu 10.3.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marianne Brandt Wikimedia Commonsissa
- Brandt MoMAn sivuilla (englanniksi)
- Brandt Arnet-sivustolla (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
