Marion Bartoli (s. 2. lokakuuta 1984 Le Puy-en-Velay, Auvergne, Ranska) on ranskalainen tennispelaaja. Hän voitti urallaan kahdeksan WTA-tason kaksinpeliturnausta, joista merkittävimpänä 2013 Wimbledonin mestaruus. Uransa korkeimman listasijoituksen, seitsemännen sijan, hän saavutti 30. tammikuuta 2012.[2]
Tammikuussa 2006 Bartoli voitti ensimmäisen senioriturnauksensa, ASB Classicin Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa, kaatamalla loppuottelussa Vera Zvonarjovan 6–2, 6–2. Lokakuussa hän hoiti toisen turnausvoiton tililleen Japanin avoimissa voittamalla Aiko Nakamuran 2–6, 6–2, 6–2. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WTA-turnauksen loppuottelussa pelasi kaksi sekä kämmeneltä että rystyltä kahden käden otteella pelaavaa pelaajaa. Voitto nosti Bartolin ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen parhaan joukkoon rankingissa. Kauden viimeisessä turnauksessa Bell Challengessa Québecissä Bartoli nollasi finaalissa Olga Putškovan 6–0, 6–0 ja nosti sijoituksensa seitsemänneksitoista.[2]
Vaisuhkon kauden alun jälkeen Bartoli alkoi löytää kuntoaan massakenttäkaudella, vaikkei massa ole ollut hänen suosikkialustansa. Hän nousi ECM Prague Openin loppuotteluun toukokuussa, mutta hävisi Akiko Morigamille. Lonkkavamma oli vaivannut häntä jo Prahan turnauksen viimeisillä kierroksilla ja se pakotti hänet jättämään Rooman turnauksen väliin. Tämän jälkeen hän kuitenkin nousi ensimmäistä kertaa Grand Slam -turnauksen neljännelle kierrokselle Roland Garrosissa.[2]
Wimbledonissa Bartoli murtautui parrasvaloihin nousemalla loppuotteluun, jossa hävisi epävarman esityksen jälkeen kolminkertaiselle mestarille Venus Williamsille 4–6, 1–6. Hänen isänsä ja valmentajansa puhkesi kyyneliin Bartolin kiittäessä häntä lopun lyhyessä haastattelussa. Bartolin huomattavin voitto turnauksen alkukierroksilla tuli neljännellä kierroksella, jolla hän kukisti kolmanneksi sijoitetun Jelena Jankovićin hävittyään ensimmäisen erän. Hän toisti tempun Michaëlla Krajicekia vastaan puolivälierissä, voittaen 3–6, 6–3, 6–2. Välierissä Bartoli hävisi ensimmäisen erän ykkössijoitettua Justine Heniniä vastaan 1–6, mutta voitti kaksi seuraavaa 7–5, 6–1 ja otti uransa suurimman voiton[3]. US Openissa Bartoli pudotti kolmannella kierroksella Lucie Šafářován, mutta taipui seuraavassa ottelussa Serena Williamsille 3–6, 4–6. Kauden päättäneeseen WTA:n mestaruusturnaukseen hän pääsi mukaan kesken kaiken Serena Williamsin loukkaantumisen myötä. Hän hävisi Justine Heninille suoraan 0–6, 0–6, mutta voitti Jelena Jankovićin, joka joutui luovuttamaan ottelun tilanteessa 6–1, 1–0. Vuoden päätteeksi Bartoli oli maailmanlistalla sijalla kymmenen.[2]
Vuonna 2008 Bartoli selviytyi WTA-turnauksen loppuotteluun vain kerran: heinäkuussa hän hävisi Stanfordissa Aleksandra Wozniakille eräluvuin 5–7, 3–6. Grand Slam -turnauksissa hän selviytyi parhaimmillaan neljännelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa. Kauden päättyessä hän oli pudonnut maailmanlistalla takaisin sijalle 17.[2]
Tammikuussa 2009 Bartoli hävisi Brisbanen turnauksen loppuottelussa Viktoryja Azarenkalle eräluvuin 3–6, 1–6. Aiempina vuosinaan Australian avoimessa turnauksessa Bartoli oli parhaimmillaan selviytynyt toiselle kierrokselle vuosina 2004–2007. Vuoden 2009 turnauksessa hän voitti kolmella ensimmäisellä kierroksella heikommin sijoitetut vastustajansa sekä neljännellä kierroksella ykköseksi sijoitetun Jelena Jankovićin eräluvuin 6–1, 6–4. Puolivälierissä hän hävisi Vera Zvonarjovalle lukemin 3–6, 0–6. Maaliskuussa hän voitti Monterreyn turnauksen loppuottelussa Li Nan lukemin 6–4, 6–3. Ranskan avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Tathiana Garbinille. Wimbledonissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Francesca Schiavonelle. Heinä-elokuussa hän saavutti uransa viidennen WTA-turnausvoiton kukistamalla Stanfordin turnauksen loppuottelussa Venus Williamsin luvuin 6–2, 5–7, 6–4. Yhdysvaltain avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Kim Clijstersille. Marraskuussa Bartoli pääsi Balin turnauksen loppuotteluun, jossa hävisi Aravane Rezaïlle. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 11.[2]
Vuoden 2010 Australian avoimissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Zheng Jielle. Ranskan avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Shahar Pe'erille ja Wimbledonissa neljännellä kierroksella Tsvetana Pironkovalle. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi toisella kierroksella Virginie Razzanolle. Kauden aikana hän saavutti kolme välieräpaikkaa ja neljä puolivälieräpaikkaa. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 16.[2]
Kauden 2011 avanneessa Brisbanen turnauksessa Bartoli eteni välieriin. Australian avoimissa hän hävisi toisella kierroksella Vesna Doloncille. Dohassa hän eteni välieriin ja Indian Wellsissä loppuotteluun, jossa tappio Caroline Wozniackille. Toukokuussa hän saavutti kauden toisen loppuottelupaikkansa Strasbourgissa, jossa hän hävisi Andrea Petkovicille. Ranskan avoimissa hän hävisi välierissä Francesca Schiavonelle. Sen jälkeen hän eteni loppuotteluun Eastbournessa, jossa päihitti Petra Kvitován. Wimbledonissa hän hävisi puolivälierissä Sabine Lisickille. Stanfordissä hän eteni jälleen loppuotteluun. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi toisella kierroksella Christina McHalelle. Lokakuussa hän voitti Osakan WTA-turnauksen loppuottelussa Samantha Stosurin. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla yhdeksän.[2]
Kauden 2012 avanneessa Sydneyn turnauksessa Bartoli eteni puolivälieriin. Australian avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Zheng Jielle. Pariisin turnauksessa hän hävisi loppuottelussa Angelique Kerberille. Dohassa sekä Miamissa hän eteni välieriin. Ranskan avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Petra Martićille. Sen jälkeen hän eteni välieriin Eastbournessa. Wimbledonissa hän hävisi toisella kierroksella Mirjana Lučić-Baronille. Carlsbadissa hän eteni loppuotteluun, jossa hävisi Dominika Cibulkoválle. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi puolivälierissä Marija Šarapovalle. Syys-lokakuussa hän pääsi välieriin Pekingin turnauksessa. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 11.[2]
Australian avoimissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Jekaterina Makarovalle. Ranskan avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Francesca Schiavonelle.[2] Wimbledonissa Bartoli saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -mestaruuden voitettuaan kaksinpelin loppuottelussa Sabine Lisickin. Yhtäkään erää turnauksessa hävinnyt Bartoli ei kohdannut turnauksessa ainuttakaan top 10 -pelaajaa.[4]
Elokuussa Bartoli ilmoitti lopettavansa uransa pudottuaan Cincinnatin WTA-turnauksessa toisella kierroksella.[5]
Marion Bartoli tunnetaan epätavallisesta ja intensiivisestä pelityylistään. Hän käyttää molempia käsiä sekä kämmeneltä että rystyltä. Hän pelaa aggressiivisesti ja lyö kovaa. Kahden käden tyylin hänelle opetti hänen isänsä, joka oli innostunut nähtyään Monica Selesin pelaavan[6]. Bartoli viihtyy takarajan tuntumassa, jopa hieman sen sisäpuolella, ja lyö palloa jo aikaisin sen nousuvaiheessa, avaten kenttää molemmille puolille suuntautuvilla jyrkillä sivalluksilla. Hänen pelityyliään onkin verrattu juuri Selesiin. Bartolin syöttö on lisäksi omintakeinen siinä, että hän käyttää rannettaan saadakseen syöttöön nopeutta.
| Voitot turnausluokittain
|
| Grand Slam (1)
|
| WTA Tour Championships (0)
|
| Tournament of Champions (0)
|
| Premier Mandatory & Premier 5 / WTA 1000 (0)
|
| Premier / WTA 500 (2)
|
| International / WTA 250 (5)
|
|
| Voitot kenttätyypeittäin
|
| Kova (5)
|
| Massa (2)
|
| Ruoho (0)
|
| Matto (1)
|
s = sisäkenttä
|
|
| Nro
|
Pvm
|
Turnaus
|
Kenttä
|
Vastustaja
|
Tulos
|
| 1.
|
7. tammikuuta 2006
|
 ASB Classic, Auckland, Uusi-Seelanti
|
Kova
|
 Vera Zvonarjova
|
6–2, 6–2
|
| 2.
|
8. lokakuuta 2006
|
 Japan Open Tennis Championships, Tokio
|
Kova
|
Aiko Nakamura
|
2–6, 6–2, 6–2
|
| 3.
|
5. marraskuuta 2006
|
 Bell Challenge, Quebec City, Kanada
|
Kova
|
Olga Poutchkova
|
6–0, 6–0
|
| 4.
|
8. maaliskuuta 2009
|
 Monterrey, Meksiko
|
Kova
|
 Li Na
|
6–4, 6–3
|
| 5.
|
2. elokuuta 2009
|
 Stanford, Yhdysvallat
|
Kova
|
Venus Williams
|
6–2, 5–7, 6–4
|
| 6.
|
18. kesäkuuta 2011
|
 Eastbourne, Englanti
|
Ruoho
|
 Petra Kvitová
|
6–1, 4–6, 7–5
|
| 7.
|
16. lokakuuta 2011
|
Osaka, Japani
|
Kova
|
 Samantha Stosur
|
6–3, 6–1
|
| 8.
|
6. heinäkuuta 2013
|
Wimbledon, Lontoo, Englanti
|
Ruoho
|
 Sabine Lisicki
|
6–1, 6–4
|
- 2006 – Wismilak International, Bali, Indonesia (hävisi Svetlana Kuznetsovalle 5–7, 2–6)
- 2007 – ECM Prague Open, Tšekki (hävisi Akiko Morigamille 1–6, 3–6)
- 2007 – Wimbledon (hävisi Venus Williamsille 4–6, 1–6)
- 2008 – Stanford, Yhdysvallat (hävisi Aleksandra Wozniakille 5–7, 3–6)
- 2009 – Brisbane, Australia (hävisi Viktoryja Azarenkalle 3–6, 1–6)
- 2009 – Bali, Indonesia (hävisi Aravane Rezaïlle 5–7, luovutus)
- 2011 – Indian Wells, Yhdysvallat (hävisi Caroline Wozniackille 1–6, 6–2, 3–6)
- 2011 – Strasbourg, Ranska (hävisi Andrea Petkovicille 3–6, 0–1 luovutus)
- 2011 – Stanford, Yhdysvallat (hävisi Serena Williamsille 5–7, 1–6)
| Voitot turnausluokittain
|
| Grand Slam (0)
|
| WTA Tour Championships (0)
|
| Tournament of Champions (0)
|
| Premier Mandatory & Premier 5 / WTA 1000 (0)
|
| Premier / WTA 500 (0)
|
| International / WTA 250 (3)
|
|
| Voitot kenttätyypeittäin
|
| Kova (1)
|
| Massa (0)
|
| Ruoho (2)
|
| Matto (0)
|
s = sisäkenttä
|
|
- 2003 – Open Gaz de France, parinaan Stéphanie Cohen-Aloro (hävisi Barbara Schettille ja Patty Schnyderille 2–6, 6–2, 7–65)
- 2003 – Generali Ladies Linz, parinaan Silvia Farina Elia (hävisi Liezel Huberille ja Ai Sugiyamalle 6–1, 7–66)
- 2004 – Tashkent Open, parinaan Mara Santangelo (hävisi Adriana ja Antonella Serra Zanetille 1–6, 6–3, 6–4)
- 2007 – Medibank International, parinaan Meilen Tu (hävisi Anna-Lena Grönefeldille ja Meghann Shaughnessylle 6–3, 3–6, 7–6 2)
| Turnaus |
2000 |
2001 |
2002 |
2003 |
2004 |
2005 |
2006 |
2007 |
2008 |
2009 |
2010 |
2011 |
2012 |
2013 |
Uran V-H
|
| Grand Slamit
|
| Australian avoimet
|
–
|
–
|
1k
|
1k
|
2k
|
2k
|
2k
|
2k
|
1k
|
QF
|
3k
|
2k
|
3k
|
3k
|
15–12
|
| Ranskan avoimet
|
–
|
1k
|
1k
|
2k
|
1k
|
1k
|
2k
|
4k
|
1k
|
2k
|
3k
|
SF
|
2k
|
3k
|
16–13
|
| Wimbledon
|
–
|
–
|
–
|
1k
|
3k
|
2k
|
2k
|
F
|
3k
|
3k
|
4k
|
QF
|
2k
|
W
|
27–10
|
| Yhdysvaltain avoimet
|
–
|
–
|
3k
|
1k
|
2k
|
3k
|
3k
|
4k
|
4k
|
2k
|
2k
|
2k
|
QF
|
–
|
20–11
|
| Grand Slamien voitot/häviöt
|
0–0
|
0–1
|
2–3
|
1–4
|
4–4
|
4–4
|
5–4
|
13–4
|
5–4
|
8–4
|
8–4
|
11–4
|
8–4
|
11–2
|
78–46
|
| Kauden päätösturnaukset
|
| WTA:n mestaruusturnaus
|
-
|
-
|
-
|
-
|
-
|
-
|
-
|
AL
|
-
|
-
|
-
|
AL
|
-
|
-
|
2–1
|
| Uran tilastot
|
| Pelatut turnaukset
|
0
|
2
|
6
|
26
|
27
|
25
|
31
|
31
|
24
|
24
|
21
|
29
|
25
|
16
|
276
|
| Loppuottelut
|
0
|
0
|
0
|
0
|
0
|
0
|
4
|
2
|
1
|
4
|
0
|
5
|
2
|
1
|
19
|
| Voitetut turnaukset
|
0
|
0
|
0
|
0
|
0
|
0
|
3
|
0
|
0
|
2
|
0
|
2
|
0
|
1
|
8
|
| Vuoden lopun sijoitus
|
1120
|
345
|
106
|
57
|
41
|
40
|
17
|
10
|
17
|
11
|
16
|
9
|
11
|
13
|
|
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
Ranska
Els Callens / 
Katarina Srebotnik
Marta Domachowska / 
Silvija Talaja
