Mike Smith (jääkiekkoilija)
Mike Smith | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. maaliskuuta 1982 Kingston, Ontario, Kanada |
Kansalaisuus | Kanada |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Smitty |
Pelipaikka | maalivahti |
Hanska | vasen |
Pituus | 193 cm |
Paino | 98 kg |
Seura | |
Seura | Edmonton Oilers |
Sarja | NHL |
Pelinumero | 41 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2006– |
Aik. seurat |
Dallas Stars Tampa Bay Lightning Arizona Coyotes Calgary Flames |
NHL-varaus |
161. varaus, 2001 Dallas Stars |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Kanada | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Sotši 2014 | jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Tšekki 2015 | jääkiekko |
Mike Smith (s. 22. maaliskuuta 1982 Kingston, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkomaalivahti. Hän pelaa tällä hetkellä NHL-seura Edmonton Oilersissa. Hän on olympiavoittaja vuodelta 2014 ja maailmanmestari 2015.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith aloitti jääkiekon kotikaupunkinsa joukkueessa OJHL-junnuliigassa. Vuonna 1999 hän liittyi OHL-juniorisarjassa pelaavaan Kingston Frontenacsiin, mistä hän siirtyi seuraavana vuonna Sudbury Wolvesiin. Kausi oli kohtalainen menestys ja kauden jälkeen kesällä järjestetyssä NHL:n varaustilaisuudessa Dallas Stars varasi hänet, joskin varsin alhaisella numerolla 161. Smith jatkoi tämän jälkeen vielä kauden 2001–2002 Sudbury Wolvesissa.[1]
Ammattilaisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith siirtyi ammattilaiseksi tehtyään sopimuksen Dallasin kanssa vuonna 2002. Aluksi hän siirtyi Dallasin farmijoukkueen Utah Grizzliesin farmiin ECHL-seura Lexington Men O'Wariin, ja pelasi koko kauden vaihdellen ECHL:n ja AHL:n välillä. Smith vakiinnutti paikkansa AHL-liigassa, ja Dallasin farmijoukkueen vaihtuessa hän pelasi Grizzliesissä, Houston Aerosissa ja Iowa Starsissa kauteen 2005–2006 saakka.[1]
Smith loukkasi olkapäänsä keväällä 2006, mikä lopetti hänen kautensa ja hänet piti leikata. Toivuttuaan hän pääsi osallistumaan Dallasin kauden alun harjoitusleirillä ja hänet nostettiin ensimmäistä kertaa joukkueeseen kaudeksi 2006–2007, sillä Dallas tarvitsi Marty Turcon taakse varamaalivahtia. Tulokaskaudellaan Smith sai pelata 23 ottelussa ja hänet valittiin tulokkaiden tähdistökentälliseen.[1] Kauden aikana hän sai 160 km/h nopeudella tulleen lyöntilaukauksen päähänsä ja joutui olemaan hetken sivussa aivotärähdyksen takia.
Kaudella 2007–2008 Smith jatkoi Turcon kakkosmaalivahtina, mutta pelaajakauppojen takarajalla hänet myytiin isossa kaupassa Jussi Jokisen ja Jeff Halpernin kanssa Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Brad Richardsiin ja Johan Holmqvistiin.[1] Tampa Bayssa Smithistä tuli joukkueen selvä ykkösmaalivahti. Kaudella 2008–2009 hän ehti pelata joukkueen maalilla 41 ottelua, kunnes sai jälleen aivotärähdyksen ja joutui olemaan loppukauden poissa.[2]
Kaudella 2009–2010 Smith pelasi 42 ottelussa ja Tampa Bayn toinen maalivahti Antero Niittymäki 49 ottelussa.[3] Smith oli kauden aikana sivussa kuudesta ottelusta niskavamman vuoksi.[2] Kaudella 2010–2011 hän oli joukkueensa maalivahdeista vasta kolmanneksi eniten otteluita pelannut Dwayne Rolosonin ja Dan Ellisin jälkeen.[4] Joulukuun 2010 ja tammikuun 2011 välillä hän oli sivussa polvivamman vuoksi, minkä jälkeen lähetettiin helmikuussa 2011 AHL:n Norfolk Admiralsiin. Hän pelasi Norfolkissa viisi ottelua ennen kutsua takaisin NHL:ään. Myöhemmin kauden aikana hän pelasi uransa ensimmäiset ottelut NHL:n pudotuspeleissä, joissa oli tuolloin joukkueensa kakkosmaalivahti.[2][4]
Heinäkuussa 2011, sopimuksensa Tampa Bay Lightningin kanssa päätyttyä, Smith siirtyi Phoenix Coyotesiin kaksivuotisella kahden miljoonan dollarin sopimuksella.[2] Smith teki 3. huhtikuuta 2012 uuden ennätyksen ollen eniten torjuntoja yhdessä nollapelissä ottanut maalivahti. Hän pysäytti 54 laukausta Columbus Blue Jacketsia vastaan. Ben Scrivens rikkoi hänen ennätyksensä 29. tammikuuta 2014 torjumalla 59 laukausta. Ensimmäisellä kaudellaan Coyotesissa Smith torjui joukkueelle 38 voittoa. Smith sijoittui viidenneksi äänestyksessä parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn voittajasta.
Vuoden 2012 pudotuspeleissä Smith johdatti Coyotesin ensimmäisen kerran pudotuspelisarjan voittajaksi vuoden 1987 jälkeen, kun joukkue voitti Chicago Blackhawksin 4–2. Smith ja Coyotes etenivät läntisen konferenssin semifinaaleihin voittaen Nashville Predatorsin 4–1. Coyotes kohtasi tulevan Stanley Cup -mestarin Los Angeles Kingsin, jolle hävisi voitoin 4–1.
5. heinäkuuta 2013 Smith ja Coyotes solmivat kuuden vuoden mittaisen ja 34 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.
19. lokakuuta 2013 Smithistä tuli seitsemäs NHL-maalivahti, joka onnistuu laukomaan kiekon maaliin. Hän osui 0.1 sekuntia ennen Detroit Red Wingsiä vastaan pelatun pelin loppua.
Vuonna 2017 Smith kaupattiin Calgary Flamesiin.
Kesäkuussa 2019 Smith ja Edmonton Oilers solmivat sopimuksen kaudeksi 2019–2020.[5] Lokakuussa 2020 Smith teki Oilersin kanssa yksivuotisen ja kahden miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[6] Heinäkuussa 2021 Smith teki Oilersin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[7]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith pelasi neljä ottelua MM-kilpailuissa 2013 torjuntaprosentilla 94,4. Hän kuului olympiakultaa voittaneeseen Kanadan joukkueeseen Sotšissa 2014, muttei päässyt pelaamaan. Hän voitti maailmanmestaruuden Tšekissä 2015. Hän pelasi kisoissa kahdeksan ottelua torjuntaprosentilla 93,0.
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runkosarja | Pudotuspelit | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | TP% | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | TP% | |||
2002–03 | Utah Grizzlies | AHL | 11 | 5 | 5 | 614 | 33 | 0 | 3.23 | 90,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2003–04 | Utah Grizzlies | AHL | 21 | 8 | 11 | 1186 | 56 | 2 | 2.83 | 90,8 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2004–05 | Houston Aeros | AHL | 45 | 19 | 17 | 2408 | 97 | 5 | 2.42 | 91,5 | 3 | 1 | 2 | 181 | 4 | 0 | 1.33 | 95,7 | |||
2005–06 | Iowa Stars | AHL | 50 | 25 | 19 | 3000 | 125 | 3 | 2.50 | 91,7 | 7 | 3 | 4 | 417 | 19 | 0 | 2.74 | 90,7 | |||
2006–07 | Dallas Stars | NHL | 23 | 12 | 5 | 1213 | 45 | 3 | 2.23 | 91,2 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2007–08 | Dallas Stars | NHL | 21 | 12 | 9 | 1172 | 48 | 2 | 2.46 | 90,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
Tampa Bay Lightning | NHL | 13 | 3 | 10 | 774 | 36 | 1 | 2.79 | 89,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||
2008–09 | Tampa Bay Lightning | NHL | 41 | 14 | 18 | 2471 | 108 | 2 | 2.62 | 91,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2009–10 | Tampa Bay Lightning | NHL | 42 | 13 | 18 | 2272 | 117 | 2 | 3.09 | 90,0 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2010–11 | Tampa Bay Lightning | NHL | 22 | 13 | 6 | 1202 | 58 | 1 | 2.90 | 89,9 | 3 | 1 | 1 | 120 | 2 | 0 | 1.00 | 95,8 | |||
Norfolk Admirals | AHL | 5 | 1 | 4 | 296 | 9 | 1 | 1.83 | 92,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||
2011–12 | Phoenix Coyotes | NHL | 67 | 38 | 18 | 3903 | 144 | 8 | 2.21 | 93,0 | 16 | 9 | 7 | 1027 | 34 | 3 | 1.99 | 94,4 | |||
2012–13 | Phoenix Coyotes | NHL | 34 | 15 | 12 | 1956 | 84 | 5 | 2.58 | 91,0 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2013–14 | Phoenix Coyotes | NHL | 62 | 27 | 21 | 3610 | 159 | 3 | 2.64 | 91,5 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2014–15 | Arizona Coyotes | NHL | 62 | 14 | 42 | 3556 | 187 | 0 | 3.16 | 90,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2015–16 | Arizona Coyotes | NHL | 32 | 15 | 13 | 1754 | 77 | 3 | 2.63 | 91,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2016–17 | Arizona Coyotes | NHL | 55 | 19 | 26 | 3203 | 156 | 3 | 2.92 | 91,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2017–18 | Calgary Flames | NHL | 55 | 25 | 22 | 3191 | 141 | 3 | 2.65 | 91,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2018–19 | Calgary Flames | NHL | 42 | 23 | 16 | 2400 | 109 | 2 | 2.73 | 89,9 | 5 | 1 | 4 | 319 | 17 | 1 | 3.20 | 91,7 | |||
2019–20 | Edmonton Oilers | NHL | 39 | 19 | 12 | 2157 | 106 | 1 | 2.95 | 90,2 | 1 | 0 | 1 | 27 | 5 | 0 | 11.31 | 78,3 | |||
2020–21 | Edmonton Oilers | NHL | 32 | 21 | 6 | 1846 | 71 | 3 | 2.31 | 92,3 | 4 | 0 | 4 | 299 | 12 | 0 | 2.40 | 91,2 | |||
2021–22 | Edmonton Oilers | NHL | 28 | 16 | 9 | 1580 | 74 | 2 | 2.81 | 91,5 | 16 | 8 | 6 | 873 | 49 | 2 | 3.37 | 91,3 | |||
2022–23 | Edmonton Oilers | NHL | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
17 kautta | Yhteensä | NHL | 670 | 299 | 263 | 38 260 | 1720 | 44 | 2.70 | 91,2 | 45 | 19 | 23 | 2665 | 119 | 6 | 2.68 | 92,4 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mike Smith (jääkiekkoilija) The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Mike Smith (jääkiekkoilija) Eurohockey.com. (englanniksi)
- Mike Smith (jääkiekkoilija) Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Legends of Hockey – Mike Smith HHOF. Viitattu 10.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mike Smith TSN.ca. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ 2009–10 Tampa Bay Lightning [NHL] hockeydb.com. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b 2010–11 Tampa Bay Lightning [NHL] hockeydb.com. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Edmonton Oilers sign G Mike Smith to one-year, $2-million contract Oilers Nation. Viitattu 2.7.2019. (englanniksi)
- ↑ https://www.tsn.ca/edmonton-oilers-tyson-barrie-closing-in-on-one-year-deal-1.1537256
- ↑ https://www.tsn.ca/mike-smith-edmonton-oilers-two-year-extension-1.1671448