Tämä on suositeltu artikkeli.

Somalian historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Somalian ensimmäiset asukkaat olivat Afrikan sarven metsästäjä-keräilijöitä. Myöhemmin alavia savanneja ovat asuttaneet itäkuušilaisiin kansoihin kuuluneet paimentolaiset, joihin kuuluvat muun muassa somalit, rendillet,[1] afarit ja oromot. Afrikan valtiorajat noudattavat huonosti etnisten ryhmien jakoa. Paimentolaisina Somalian klaanit ovat vuodenaikojen mukaan liikkuneet alueelta toiselle ilman kiinteää asuinpaikkaa. Heidän asuinalueensa ovat vaihdelleet historian kuluessa luonnonolojen tai sotien seurauksena. Somalian lisäksi somaleja asuu paljon Djiboutissa, Ogadenin alueella Etiopiassa ja Tanajoen pohjoispuolella Keniassa, missä he ovat enemmistönä alueen väestöstä. Suuret somalialueet Somalian rajojen ulkopuolella herättivät ajatuksia Suur-Somaliasta, mutta tämä konflikteja aiheuttanut visio näyttää hylätyltä vuosikymmeniä jatkuneiden sisällissotien vuoksi.[2][3]

Yhteisestä kielestä huolimatta somalit eivät koskaan ole olleet yhtenäinen kansa. Historian kuluessa he ovat paimentolaisuudesta syntyneiden eturistiriitojensa ratkaisemiseksi liittyneet vaihteleviksi klaaniliitoiksi. Muiden klaanien hyökkäykset estivät kuitenkin lopulta yritykset liittää somaliklaanit yhtenäiseksi valtioksi esimerkiksi 1400-luvulla. Vasta eurooppalaiset loivat yhtenäisen hallinnon alistaessaan alueet 1800-luvulla siirtomaiksi.[4]

Klaanit sukusiteineen ja poliittisine tai sotilaallisine liittoineen toimivat laajan somalialaisen identiteetin pohjana. Kolonialismin aikana siirtomaavallat käyttivät hyväkseen klaanien välisiä erimielisyyksiä hallitessaan Afrikan sarven aluetta hyvin pienellä miesvahvuudella. Brittien, ranskalaisten ja italialaisten siirtomaa-alueet muodostuivat suurin piirtein tiettyjen klaaniliittoutumien alueista. Siirtomaa-ajan aluejako ja kolonialismin vastaisuus estivät klaaniliittoutumien välisiä sotia.[5]

Kolonialismin jälkeen Somalia ajautui lyhyen demokratiavaiheen jälkeen vuonna 1969 Siad Barren sotilasdiktatuuriin, joka päättyi Somalian sisällissotaan 1988. Sisällissodan jälkeen perustetut väliaikaishallitukset jäivät lyhytikäisiksi, eivätkä ne onnistuneet vakauttamaan maan tilannetta, jotta olisi päästy aloittamaan jälleenrakennusta. Osia Somaliasta julistautui omiksi valtioikseen, Somalimaaksi ja Puntmaaksi. Hutera rauha päättyi vuonna 2006, kun Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti vallan suuressa osassa maata ja julisti sodan maan väliaikaishallitusta ja sen tukena maassa oleskelevia etiopialaisia vastaan. Sota jatkuu edelleen.

Arabien perinteinen latinalaispurjeella varustettu kauppalaiva dhow Mosambikissa.

Afrikan sarven esihistoriaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afrikan sarven asutus noin vuonna 70. Himyariten kuningaskunta (liila), Hadhramautin kuningaskunta (ruskea), Aksumin kuningaskunta (oranssi) ja Nazrangidin imperiumi (tummanvihreä)

Somalian kivikautisen historian tutkimus on vasta alullaan. Alueelta on Laas Geelistä löydetty Afrikan varhaisimpia Acheulin kulttuurin aikaisia luolamaalauksia[6]. Afrikan sarven strategisesta sijainnista johtuen alueelta on valvottu pääsyä Punaisellemerelle. Afrikan sarvi kuului jo varhain Intian valtameren satamakaupunkien verkostoon, joka kattoi Punaisenmeren ja ylsi Arabian niemen ympäri Persianlahdelle sekä Afrikan sarvesta etelään. Rannikkoreitti, Suitsuketie, kukoisti 200-luvulta eaa. 200-luvulle jaa. Muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset lähettivät retkikuntia alueelle hakemaan olibaanihartsia, mirhaa, lohikäärmeen verta ja kanelia. Antiikin aikaan aluetta kutsuttiin nimellä Regio Aromatica.[7]

Mirhan ja suitsukkeiden maa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Afrikan sarven alueeseen liittyvät kirjoitukset ovat kolmannelta ja toiselta vuosituhannelta eaa. Niissä Afrikan sarven kärki tunnetaan Puntin maana, josta Egyptin faaraot hakivat mausteita ja suitsukkeita.[8] Egyptin 18. dynastian kuningatarfaarao Hatšepsut on kuvannut Puntin maahan suuntautuneen kauppamatkansa Amonille omistetun hautatemppelin seinälle Deir el-Bahriin.[9] Hatšepsutin lähettämät egyptiläiset tekivät puntilaisten kanssa vaihtokauppaa. He menivät Puntin maahan meritse välttäen maareitit rosvojoukkojen pelossa ja toivat sieltä suitsukkeita, kultaa, kanelia, silmämeikkejä, eläviä paviaaneja, koiria, hyväntuoksuisia öljyruukkuja, puutavaraa ja 31 puuta, jotka tuottavat suitsukkeiden raaka-ainetta.[10][11] Akasiapuun pihka, tuoksuva hartsi eli arabikumi, ja Raamatun mirha ovat niin suitsukkeiden, lääkkeiden kuin purukuminkin perusraaka-aineita. Ilmasto oli tuolloin kosteampi, ja viljelykelpoinen maa oli laajempi kuin nykyään. Pohjoisessa kasvoi kosteaa ja rehevää savannia. Nykyään Somalian kuiva vuoristometsäalue on monin paikoin lähes aavikoitunut. Etelä-Somaliassa kasvoi ennen jopa sademetsää.[12] Somalian savanneilla vaelsi muun muassa norsuja, jotka ovat nykyään lähes kokonaan kadonneet.

Paimentolais-, maanviljelys- ja kaupunkikulttuurit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Somaliaa halkoo kaksi jokea, Jubba ja Shebele. Kartta vuodelta 2007.
Afrikan sarven vanhimmat taideteokset ovat Laas Geelistä Pohjois-Somaliasta vuonna 2002 löydetyt luolamaalaukset. Ne ovat aikaväliltä noin 9 000–8 000 – 3 000 eaa.

Somaliassa syntyi kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, vaikka niiden välillä onkin ollut yhteyksiä. Nämä ovat sisämaan paimentolaiset, jokivarsien maanviljelijät sekä rannikkokaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset.[8] Paimentolaisuus oli tuolloin kuten edelleenkin alueen tärkein elinkeino.[8] Paimentolaisyhteisöä on vaikea hallita, sillä elinkeino perustuu laidunten vaihtoon vuodenaikojen ja säiden mukaan.[8] Paimentolaiset olivat tottuneet selviämään vaikeuksistaan, kuten sodista, vaihtamalla asuinpaikkaa.

Jokilaaksoissa viljeltiin durraa, hirssiä, seesamia ja hedelmiä. Pysyvää maanviljelyyn ja puutarhanhoitoon perustuvaa asutusta syntyi kahden Afrikan sarvea halkovan joen varsille sekä rannikon kaupunkeihin, joiden asutus on osittain syntynyt haaksirikkoutuneiden merenkulkijoiden ja ohipurjehtivien arabien ja Intian valtameren kulkijoiden jälkeläisistä. Kreikkalaiset kauppiaat ja merenkulkijat mainitsivat Berberan Punaisenmeren rannikolla. Tuntemattomaksi jääneen kreikkalaisen kirjoittama Periplus Maris Erythraei luultavasti ensimmäiseltä vuosisadalta kuvaa sen ajan kaupankäyntiä ja kauppatavaroita[13] ja mainitsee myös Azanian,[14] joka ylsi aina Sansibariin saakka. Kaupan kohteena olivat mirha ja olibaanihartsi, joista oli kova kysyntä niin Rooman keisarikunnassa kuin Arabiassa, Intiassa ja Kiinassa.[15][16]

Aksumin kuningaskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aksumin kuningaskunta
Aksumin obeliski

Muinainen Aksumin kuningaskunta sijaitsi Afrikan sarven alueella. Sen vaikutuspiiriin kuuluivat nykyisten Etiopian, Eritrean, Somalian, Djiboutin ja Jemenin alueet. Se syntyi noin sata vuotta ennen ajanlaskun alkua ja hajosi vähitellen vuoden 700 jälkeen. Muinaisen Aksumin kaupungin rauniot kohoavat Pohjois-Etiopiassa lähellä Eritrean rajaa. Se oli voimakas kauppakeskus[17] Itä-Rooman keisarikunnan ja Persian välissä. Massiiviset rauniot ajoittuvat ensimmäiseltä vuosisadan ja 1200-luvun välille. Niiden joukkoon lukeutuu suuria kivipaasista veistettyjä obeliskeja, kuninkaallisia hautoja ja linnanraunioita.[17][18]

Uskonnot ja riitit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esi-islamilainen henkinen kulttuuri näkyy somalialaisten riiteissä. Saar-riitin henget eli jinnit boorane, mingis ja wadaaddo ovat yhä elävää perinnettä.[19] Riitteihin kuuluvat muun muassa initaatiomenot, tanssit, henkiparannus ja pahan hengen pois ajaminen. Samankaltaisia riittejä on myös alueen muilla kuušilaisilla kansoilla. (Mingis on amharan kieltä. Henkien vallassa olevien uskotaan puhuvan oromoa).[20]

Arabien uskonnolliset näkemykset alkoivat levitä Somaliaan toisaalta arabikauppiaiden mukana Intian valtameren suunnasta, toisaalta sisämaasta Etiopiasta jo 700-luvulla.[8] Somalit ovat pääasiassa sunnalaisia, mutta maassa on myös mystistä sufilaisuutta. Kansanperinteen mukaan jotkut klaanit pitävät esi-isinään profeetta Muhammadin jälkeläisiä Arabian šarifeja. Kieli, kulttuuri ja historiallinen aineisto kuitenkin osoittavat, että osa somaleista on tullut nykyiselle alueelleen Afrikan sarven ylätasangoilta ja toiset taas Afrikan pohjoisimmista alueista. Käsitys arabialaisesta alkuperästä on todennäköisesti tullut Arabian niemimaan läheisestä sijainnista, kaupasta, uskonnosta ja aviositeistä sekä muusta vuorovaikutuksesta vanhoissa arabialaisissa kauppapaikoissa Somalian rannikolla. Antropologisten tutkimusten perusteella ensimmäisinä Somalian alueelle muuttivat maayaa puhuvat Rahanweinin klaanit.[21] Alkuperäisasukkaat, kuten Madhibaan-klaani, väistyivät paimentolaisten tieltä tai orjuutettiin.[22]

Islamilaisen maailman löytöretkeilijät Somaliassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somaliassa kävi 1300- ja 1400-luvuilla kaksi kuuluisaa muslimimatkaajaa, Ibn Battuta ja Zheng He.[23] Berberilöytöretkeilijä Ibn Battuta kävi Mogadishussa 1331. Hän kuvasi sitä valtavaksi kaupungiksi, jonka kauppiaat olivat varakkaita. Näillä oli suuret määrät kameleita ja lampaita, joita teurastettiin ruoaksi joka aamu. Kaupungissa kudottiin erinomaisia kankaita, joita vietiin muun muassa Egyptiin.[23]

Kiinalainen merenkävijä Zheng He purjehti Afrikan itärannikolla viidennellä matkallaan (1417–1419). Zheng tapasi Mogadishun, Malindin ja muiden Itä-Afrikan kaupunkivaltioiden kauppiaita, joita hän houkutteli mukaansa Kiinaan.[24] Bravan satamakaupunki oli Portugalin laivaston hallinnassa 1506–1758.[25]

Dynastiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adalin sulttaanikunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylängöllä 1000 m merenpinnasta sijaitseva Amudin kaupunki oli Adalin sulttaanikunnan keskus

Islamin synnyn ja laajentumisen myötä uusi uskonto levisi merenkulkijoiden mukana Afrikan rannikolle. Somalian rannikkokaupunkien vanhimmat moskeijat on rakennettu jo ennen 1000-lukua. Useimmat somalit olivat 1300-luvulla kääntyneet islaminuskoon. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia aina 1600-luvulle asti.[26] Islamilainen Somalia nautti ystävällisistä suhteista kristittyyn naapuriinsa Etiopiaan vuosisatojen ajan, vaikka uskonsodat riehuivat muualla. Muhammad oli aikoinaan antanut määräyksen (hadith), joka kielsi muslimeja hyökkäämästä Etiopiaan niin kauan kuin Etiopia pidättäytyi voimankäytöstä, sillä Etiopia oli tarjonnut pakopaikan ensimmäisille islaminuskoon kääntyneille. Lounais-Somalia, nykyinen Somalimaa, oli etiopialaisen Salomon dynastian hallinnassa. Hararin ympäristössä sijainnut somalialainen Adalin sulttaanikunta kapinoi kuitenkin Etiopian herruutta vastaan. Kapinallisten kukistaminen oli vaikeaa, sillä Adalin soturit katosivat aina taistelun jälkeen. Etiopian keisari vangitsi lopulta 1400-luvun alussa Adalin hallitsijan Sa'ad ad-Din II:n Zeilassa ja teloitutti hänet. Sodan jälkeen kirjoitetussa muistorunossa mainitaan ensimmäisen kerran sana "somali". Alue jäi Etiopian haltuun vielä vuosisadaksi.[27]

Adalin dynastia nousi vuonna 1527 imaami Ahmed Gureyn ('Valloittaja')[28] johdolla kapinaan ja tunkeutui Etiopiaan. Muslimiarmeija marssi Etiopiaan osmanien tukemana ja aseistamana. Armeija surmasi kaikki, jotka kieltäytyivät kääntymästä islaminuskoon.[29]

Satoja kirkkoja hävitettiin, ja arviolta 80 prosenttia pyhistä kirjoituksista tuhoutui. Adalin joukot käyttivät tuliaseita, jotka olivat tuolloin Etiopiassa harvinaisia. Yli puolet maasta valloitettiin. Täydellisen valtauksen estivät Portugalin joukot, jotka saapuivat Etiopian pyynnöstä pelastamaan kristityt.[26] Portugalin laivasto saapui Intiasta Massawaan helmikuussa 1541. Heinäkuussa seurasi Christovão da Gaman komennossa 400 musketööriä, jotka liittyivät Etiopian joukkoihin. Aluksi he olivat voitolla, mutta hävisivät lopulta Woflan taistelussa 28. elokuuta 1542. Etiopian joukkojen komentaja vangittiin ja teloitettiin. Helmikuussa 1543 Portugalin ja Etiopian joukot löivät muslimiarmeijan Wayna Dagan taistelussa. Ahmed Gurey kuoli ja Adalin dynastia hävisi sodan.[26]

Ahmed Gureyn leski Bati Del Wambara[30] avioitui miehensä sisarenpojan Hararin emiirin Nur ibn Mujahidin kanssa siitä hyvästä, että tämä lupasi kostaa Ahmedin kuoleman. Nur ibn Mujahid surmasi Etiopian keisarin Galawdewosin taistelussa 1559 ja kuoli 1568 kuumetautiin[31]. Sulttaanikunnan pääkaupungiksi kohosi Zeila, jonka etiopialaiset kuitenkin tuhosivat hävitysretkillään seuraavien sadan vuoden aikana.[32] Samaan aikaan Portugali yritti valloittaa Mogadishun siinä onnistumatta. Adalin sulttaanikunta hajosi pieniin klaanipäälliköiden johtamiin sulttaanikuntiin.[33] Zeila joutui Jemenin haltuun ja liitettiin osmanien valtakuntaan.[26]

Ajuraanin hallitsijasuku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tori Mogadishussa vuonna 1882

Ajuraanin dynastia syntyi 1400-luvulla rikkaalla maanviljelysalueella Shebelejoen laaksossa seudulla, joka ylettyi aina nykyisestä Kelafosta lähelle Mogadishua. Alue on yhtä suuri kuin Itävalta ja Unkari yhteensä.[34] Ajuraanin hallitsijasuvun valta oli poikkeuksellinen Somaliassa, jossa itsenäiseen elämäntapaan tottuneita paimentolaisheimoja oli vaikea saada hyväksymään vapaata elinkeinoa verottavia vallanpitäjiä. Muinainen Obbia oli Ajuraanin sulttaanikunnan kaupan keskus. Shebelejoen laaksosta kerätty sato tuotiin sinne myytäväksi. Ajuraanin hallitsijat keräsivät veronsa durrana.[35] Ajuraanin hallitsijasuku kasvoi jopa suuremmaksi ja mahtavammaksi kuin rannikkokaupungit Mogadishu, Merka ja Baraawa yhteensä.[36]

Obbian ja Banaadir-rannikon kauppa kukoisti jonkin aikaa. Se oli elintärkeää Ajuraanin sulttaanin toimeentulon kannalta. Tilanne kuitenkin muuttui, kun paikalliset šeikit kapinoivat menestyksekkäästi Ajuraanin sulttaania vastaan ja perustivat Hirabiin riippumattoman imaamikunnan.[34] Lopulta Ajuraanin sulttaanikunta hajosi 1600-luvun lopussa Portugalin ja pohjoisten klaanien hyökkäyksiin sekä sisäisiin erimielisyyksiin. Kului lähes vuosisata ennen kuin alueelle nousi uusi vallanpitäjä. Geledin sulttaanikunta syntyi nykyisen Afgoin alueelle. Sen hallintoon kuului Shebelejoen alajuoksu.[37]

1600-luvulla Somalian rannikkokaupungit joutuivat osmanien keisarikunnan hallintaan. Osmanit hallitsivat aluetta Sansibarista. He käyttivät valtaa paikallisesti valittujen somalikuvernöörien avulla. Näiden valta Mogadishussa, Merkassa ja Barawassa oli kuitenkin lähes pelkästään seremoniallinen. Osmanit keräsivät veroa ja asettivat tuomarin tulkitsemaan islamilaista lakia.[38] Vuonna 1728 osmanit karkottivat viimeiset portugalilaiset Afrikan sarvesta.[39] Osmanien vallan heikennyttyä 1800-luvun puolessavälissä Euroopan siirtomaavallat aloittivat Afrikan jaon 1880-luvulla.

Sulttaanikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majeerteenien sulttaanikunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hobyon sulttaanikunnan ratsuväkeä ja linnoitus 1930-luvulla

Majeerteenien sulttaanikunta syntyi 1700-luvun puolivälissä.[34] Obbiasta nousi kaksi huomattavaa hallitsijaa, majeerteenien sulttaani Boqor (kuningas) Osman Mahamuud ja hänen klaaniveljensä sulttaani Yuusuf Ali Keenadiid. Britit tukivat Boqor Osman Mahamuudia, koska tämä suojeli rannikolle haaksirikkoutuneita merimiehiä. Sopimuksillaan sekä karjan, strutsin sulkien ja arabikumin kaupalla majeerteenien sulttaanikunta pysyi itsenäisenä 1900-luvulle.[40]

Boqor Ismaan Mahamuudin sulttaanikunta lähes hävitettiin 1800-luvun puolivälissä Mahamuudin ja hänen serkkunsa Keenadiidin valtataistelussa. Lähes viiden vuoden sisällissodan jälkeen Boqor Ismaan Mahamuud onnistui kukistamaan haastajansa, joka lähti maanpakoon Arabiaan. Vuosikymmen myöhemmin, 1870-luvulla, Keenadiid palasi Arabiasta Hadhrami-musketöörien ja uskollisten avustajiensa kanssa. Näiden avustuksella hän loi itselleen pienen sulttaanikunnan valloittamalla puolelleen paikallisia klaaneja.[40] Tämän boqorin jälkeläiset elävät nykyään Washingtonin alueella.[39]

Warsangelin geradikunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warsangelin geradikunta eli Pohjois-Somalian sulttaanikunta sijaitsi nykyisen Somalimaan ja Puntin maan alueella. Siitä kasvoi Afrikan sarven suurin sulttaanikunta, jota hallitsivat 1200-luvulla syntyneen Gerad Dhidhin jälkeläiset[41]. Hallitsijat olivat ainakin muodollisesti yksinvaltiaita, ja heillä oli monia arvonimiä, kuten Somalimaan koillisen sulttaanikunnan talon valtias tai Somalimaan sulttaanien sulttaani. Hallitsijat eivät kuitenkaan kutsuneet itseään sulttaaneiksi vaan geradeiksi. Sulttaanin tittelin otti käyttöön vasta vuonna 1897 sulttaani Mohamud Ali Shire, joka hallitsi Warsangelin geradikuntaa aina vuoteen 1960 asti.[42]

Hobyon sulttaanikunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hobyon sulttaanikunnan perusti 1800-luvun loppupuolella Yusuf Ali Kenadid. Hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan oli vallata Pohjois-Somaliasta Majeerteenin sulttaanikunta, jota hallitsi hänen serkkunsa Osman Mahamuud. Yritys ei onnistunut ja Kenadid pakeni Jemeniin. Vuosikymmen myöhemmin hän palasi Hobyon alueelle ja valtasi sen Hawiye klaanilta 1878[43][44] Vuonna 1888 sulttaani Kenadid sopi Italian kanssa tehden sulttanikunnastaan suojelualueen. Hänen kiistakumppaninsa Osman teki vastaavanlaisen sopimuksen seuraavana vuonna. Molemmat hallitsijat tekivät sopimukset aseapua vastaan laajentumispyrkimystensä vuoksi. Kenadid halusi nyt laajentaa aluettaan Sansibarin sulttaanin hallitsemalle Warsheikhin alueelle.[45] Välit italiaan kuitenkin menivät poikki, kun Kenadid ei sallinut Britannian joukkojen läpikulkua Mohammad Abdille Hassanin joukkoja vastaan.[46] Italian uhan kasvaessa sulttaani Kenadid pakeni lopulta Adeniin ja edelleen Eritreaan luovuttaen hallinnon pojalleen Ali Yusuf Kenadidille[47]

Käräjäperinteestä siirtomaahallintoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalian alkuperäiset Xeer-käräjät kehittyivät Afrikan sarvessa todennäköisesti seitsemännellä vuosisadalla ilman ulkopuolisia vaikutteita. Lainasanojen puuttuminen käräjäsanastosta osoittaa, että xeer-perinne kuuluu alkuperäiseen kulttuuriin.[48]

Xeer-käräjät oli oikeudenkäynnin ja järjestyksenpidon pohjana Somaliassa eurooppalaisten tuloon asti 1800-luvun lopulla, jolloin Iso-Britannia ja Italia perustivat pysyviä asutuksia Somaliaan. Brittiläinen Somalimaa perustettiin 1886 ja Italian Somalimaa vuonna 1893.

Eurooppalaiset vallanpitäjät toivat mukanaan omat lakinsa. Mutta se missä määrin ne koskettivat paikallista asukasta vaihteli paljon vallanpitäjän ja tilanteen mukaan. Brittit, joiden mielenkiinto Somaliaan kohdisti lähinnä lihan ja elintarvikkeiden haalimiseen tukikohtiensa miehistölle Adeniin hallitsivat aluetta mieluummin Somalien välityksellä. Italia puolestaan perusti merkittäviä siirtokuntia etelään.

Britannian Somalimaassa, Protectorate Court vastasi rikosoikeudesta. Aluehallinnosta vastasi ensimmäisen ja toisen luokan alueoikeudet sekä siviilituomioistuimet. Välillisessä hallintomallissaan Britit määrittelivät siirtomaaoikeuden suhteen perinteiseen xeer-käräjiin ja islamilaiseen šariaan. Vuonna 1898 Principal Order-in-Council totesi, että Somaleita koski perinnelait. Vuonna 1937 Kadis Court Ordinance ja 1947 Subordinate Court Ordinance hyväksyivät šarian perheoikeuden pohjaksi. Briteille oli soveltuvilta osin tärkeää ylläpitää lain käytön pohjana korkeimmassa oikeudessa ja alueoikeuksissa omia lakejaan: Common Law, Somaliland Ordinances ja Indian Penal Code. Koska Somaleilla oli hyvin rajoitettu länsimainen lakikoulutus, perinteinen lainkäyttö somaliyhteisöissä säilyi lähes muuttumattomana.

Italian Somalimaassa sekä Italian siviili- että rikosoikeus otettiin käyttöön. Kuitenkin niitä sovellettiin pääasiassa Italian kansalaisiin. Laki No. 161 (5. huhtikuuta 1908), Italian hallinto myönsi Somaleille oikeuden käyttää perinteistä lakia ja šariaa. Kuninkaallinen asetus No. 937 (8. kesäkuuta 1911) perusti šaria tuomioistuimet perheoikeutta varten.

Siirtomaakauden lopussa oikeus oli jakautunut kolmen eri lähtökohdista syntyneen järjestelmän kesken. Siviilioikeutta käytiin alue, lääni ja valitusoikeuksissa. Rikostapaukset ratkaistiin käräjäoikeuksissa. Somalien ja muslimien perhe- ja riita-asiat ratkaistiin islamilaisessa qadi-tuomioistuimessa. Ylin oikeus ja alueoikeudet toimivat valitustuomioistuimina.

Vaikka oikeudenkäyttö erosi brittien ja Italian siirtomaissa, yhtäläisyyttä oli vallankäytössä enemmän kuin eroja. Keskitetty länsimainen oikeusjärjestelmä oli käytössä molemmilla alueilla. Xeer-käräjät jatkoivat toimintaansa somalien välisten riitojen ratkaisijana ainakin silloin, kun kysymyksessä ei ollut uhka siviilijärjestystä,vastaan. Riippumattomat šaria-tuomioistuimet hoitivat perheoikeuteen kuuluvat asiat. Vallanpitäjiä sitoi heidän omat lakinsa. Siirtomaa-aikana kolme erilaista oikeusjärjestelmää hoiti kukin oman osansa.

Siirtomaa-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen eurooppalaisten ryntäystä Somaliaan Egyptillä oli hallussaan joitakin rannikkokaupunkeja ja sisämaa-alueita, kuten Zeila ja Berbera, jotka osmanit olivat hylänneet vuonna 1875,[49] Afrikan sarvessa sijaitsi Majerteenien sulttaanikunta, Sansibarilla oli hallussaan joitakin keskeisiä kaupunkeja, ja sisämaata hallitsi Geledin klaani. Muu osa Somaliaa oli vailla varsinaista hallintoa perinteisen paimentolaiskulttuurin mukaisesti.[50]

Vuoden 1884 Berliinin konferenssissa Euroopan maat sopivat Afrikan jaosta. Etiopia voitti italialaiset Adowan taistelussa 1896 ja liittyi Somalimaan jakajiin. Britit, italialaiset ja ranskalaiset perustivat Afrikan sarven rannikoille omat siirtokuntansa ja Etiopia sai Ogadenin alueen sisämaasta.[51]

Brittiläinen Somalimaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brittiläinen Somalimaa
Brittiläisen Somalimaan lippu

Egyptin ote alueistaan alkoi 1880-luvulla heiketä sisäpoliittisten ongelmien ja alueella puhjenneen Sudanin sodan takia.[50] Kapina vei Egyptiltä niin paljon voimavaroja, että se joutui vetäytymään alueelta. Alueen klaanit pelkäsivät etiopialaisten tulevan täyttämään syntyneen valtatyhjiön.[50] Britit ryhtyivät solmimaan klaanikohtaisia sopimuksia, joilla lupasivat suojella somaleita etiopialaisilta. Työ saatiin loppuun vuonna 1887, ja Somalimaa muutettiin brittien protektoraatiksi. Adeniin ja Jemeniin perustettiin sotilastukikohtia, jotka puolustivat myös Somalimaata muilta suurvalloilta. Protektoriaatin ensisijainen tarkoitus oli Punaisenmeren väylän turvaaminen.[50] Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Somalimaata hallitsivat vuoteen 1898 Brittiläisen Intian virkamiehet, minkä jälkeen hallinto siirrettiin Somalimaahan. Kuuman Jemenin jälkeen Somalian kuiva vuoristometsä olikin siirtomaaherroja miellyttävä paikka. Mutta ongelmaksi muodostui Mohammad Abdille Hassan ("Hullu-Mullah"), joka julisti sodan Englantia vastaan ja perusti Islamilaisen valtion vuonna 1896 (Dervish state 1896–1921). Dervissisota[52] kesti yli kaksikymmentä vuotta, ja kapinalliset saivat sotilasapua muun muassa Saksalta. Vastarintaliike kukistettiin lopulta RAF:n lentopommituksilla.[53]

Somalimaa oli Britannian hallinnassa koko 1900-luvun, ja vasta 1. heinäkuuta 1960 siitä tuli itsenäinen valtio. Heti itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen Brittiläinen Somalimaa yhdistyi Italian Somalimaan kanssa ja niistä muodostui nykyinen Somalian demokraattinen tasavalta.[53] Kun Somalian hallitus kaatui vuoden 1991 vallankaappauksen jälkeen, entisen Brittiläisen Somalimaan alue julistautui itsenäiseksi valtioksi, joka otti nimekseen Somalimaan tasavalta.

Ranskan (sininen), Britannian (vaaleanpunainen), Italian (ruskeanvihreä) ja Abessinian (oranssi) alueet vuonna 1915.

Italian Somalimaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian kuningaskunnan lippu
Pääartikkeli: Italian Somalimaa

Vuonna 1888 Obian sulttaani pyysi italialaisilta apua vastustamaan Sansibarin valloituspyrkimyksiä. Vuonna 1889 Italia perusti Keski-Somaliaan Italian Somalimaan ja painosti Sansibaria luovuttamaan sille alueet, jotka Sansibar oli saanut haltuunsa osmanien lähdettyä.[54] Italia hallitsi aluetta tuolloin kuitenkin vain paperilla. Italian armeijan vahvuus oli vain 300 miestä, ja somalialaiset soturit tuhosivat Keski-Somaliaa kartoittaneen tutkimusretkikunnan vuonna 1896.[54] Alussa aluetta yritettiin hallita kauppakomppanian avulla, mutta sen epäonnistuttua siirtomaan hallinta siirrettiin suoraan Italian valtiolle. Armeijan kokoa kasvatettiin huomattavasti, ja alkoi nopea valloituspolitiikka, jossa heimo yksi kerrallaan kukistettiin. Vuonna 1936 juuri sen jälkeen, kun Italia oli miehittänyt Etiopian, Somalimaasta tuli osa Italian Itä-Afrikkaa, johon kuuluivat myös Etiopia ja Eritrea. Vaikka Italia voitti heimot, alueen asukkaat suhtautuivat penseästi valloittajiin, ja valloittajia vastaan taistelevan dervissiliikkeen suosio kasvoi jatkuvasti.[54] 1925 Italia sai briteiltä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta.[53]

Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan 1935 ja elokuussa 1940 brittiläiseen Somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa.[53] Somalialaisten asuttama Ogadenin alue luovutettiin Etiopialle. Brittimiehitys kesti vuoteen 1950, jolloin alue luovutettiin YK:n päätöksellä Italialle kymmeneksi vuodeksi.[53] 1. heinäkuuta 1960 Italia antoi itsenäisyyden Somalimaalle. Heti itsenäistyttyään Somalimaa yhdistyi Brittiläisen Somalimaan kanssa.

Ranskan Somalimaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Djibouti

Pohjoisessa Ranska valtasi Afarsin ja Issasin alueet Ranskan Somalimaaksi. Mussolinin valloitettua Etiopian ja Britannian Somalimaan rajakahakoita puhkesi toistuvasti myös Ranskan Somalimaan kanssa. Akselivaltojen vallattua Ranskan myös Ranskan Somalimaa siirtyi Vichyn nukkehallituksen hallintaan kesäkuussa 1940. Liittoutuneiden päästessä voitolle Euroopassa britit hyökkäsivät myös Vichyn hallitsemaan Ranskan Somalimaahan, ja akselivalloille myönteinen hallitus kukistettiin lopullisesti joulukuussa 1942.[55]

Heinäkuussa 1957 Ranska aloitti maan uudistamisen. Maa sai osittaisen autonomian, yhden edustajanpaikan Ranskan parlamentista, ja kansalaiset saivat oikeuden valita osan poliitikoista. Vaatimukset itsenäisyyteen kasvoivat vuosi vuodelta, ja lopulta vuonna 1977 maa itsenäistyi Djiboutina.[56]

Itsenäisyyden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet ja Somali Youth League

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Somalia itsenäistymisen jälkeen 1960-luvulla (sininen). Kartassa näkyy myös Etiopia (oranssi) ja Britannian (vaaleanpunainen) sekä Ranskan (violetti) alueet

Somali Youth League[57] oli Somalian ensimmäinen poliittinen puolue. Se oli avainasemassa neuvoteltaessa maan itsenäisyydestä 1950- ja 1960-luvuilla. Toisen maailmansodan aikana Britannian joukot valtasivat Italian Somalimaan ja hallitsivat aluetta 1941–1950. Tänä aikana (1943) syntyi Somali Youth Club. Puolue sai valtavan kannatuksen, ja vuonna 1947 sen nimi sai nykyisen muotonsa Somali Youth League (SYL). Järjestö onnistui yhdistämään klaanit lippunsa alle ja johtamaan maan itsenäisyyteen. Italialaisten siirtomaaisäntien kukistamisessa somalialaisista tuli brittien liittolaisia. Britit tukivat maan ensimmäisen poliittisen puolueen perustamista sallimalla palveluksessaan olevien poliisien ja virkamiesten liittyä siihen.[58]

Somali Youth Leaguen tavoitteena oli yhdistää kaikki somalien asuttamat siirtomaa-alueet itsenäiseksi valtioksi, luoda oppivelvollisuus, kehittää somalista maan virallinen kieli, suojata somalien etuja ja vastustaa Italian kolonialismin palauttamista. SYL vastusti klaanijakoa, ja sen kolmetoista perustajajäsentä kieltäytyivät paljastamasta etnistä taustaansa.[58] Vaikka uudella puolueella oli huomattavaa kannatusta pohjoisen Brittiläisessä Somalimaassa, Isaaq-klaani perusti Somali National League -puolueen (SNL). Klaanit Dir, Gadabuursi, Issa, Darod, Dulbahante ja Warsangali asettuivat United Somali Partyn (USP) puolelle.[57]

Vaikka Etelä-Somalia oli virallisesti Italian siirtomaa, Potsdamin konferenssissa vuonna 1945 sovittiin, että sodassa vallattuja alueita ei palauteta Italialle.[59] Vuonna 1949 Yhdistyneet kansakunnat teki äänestyksellä Somaliasta Italian hallitseman suojelualueen kymmeneksi vuodeksi (1950–1960), jona aikana maata valmisteltaisiin itsenäisyyteen. Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Ensimmäisissä itsenäisyyden jälkeisissä vaaleissa 1964 Somali Youth League sai 69 paikkaa 123 parlamenttipaikasta[60]. Yksitoista muuta puoluetta jakoivat loput paikoista. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapurimaiden Kenian ja Etiopian kanssa. Abdirashid Ali Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Vaaleissa 1969 maata hallitsemaan valittiin edelleen Ibrahim Egalin johtama SYL. Maan presidentti murhattiin lokakuussa 1969, ja seurauksena oli sotilasvallankaappaus.

Siad Barren diktatuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Somalian sosialistinen vallankumouspuolue

21. lokakuuta Neuvostoliitolle myötämielinen armeija kaappasi vallan Siad Barren johdolla.[61] Hän yritti ajaa ”tieteellistä sosialismia”, jossa luokkataistelun sijaan yritettiinkin kitkeä heimoajattelua.[62]

Siad Barren aika merkitsi vallan keskittymistä ensimmäisen kerran maan historiassa. Somalian hallinto oli ollut aiemmin hajanainen. Itsenäisyys merkitsi keskittynyttä, mutta löyhää hallintoa. Barre julisti maan sosialistiseksi ja kansallisti ulkomaiset, pääosin italialaiset yritykset. Vuonna 1974 hän solmi YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto jatkoi maan aseistamista, jonka se oli aloittanut heti Somalian itsenäistyttyä. Siad Barre liitti maan Arabiliittoon.[63]

Yksi Barren ensimmäisistä teoista oli somalin kielen muuttaminen viralliseksi opetuskieleksi. Tällä Barre halusi puuttua elintasokuiluun siirtomaakieliä puhuvan eliitin ja somalin kieltä puhuvan rahvaan välillä.[64] Samalla kun somalista tehtiin opetuskieli, se myös yhtenäistettiin kirjakieleksi, jonka perustaksi valittiin latinan aakkoset.

Vuosien 1974–1975 kuivuus aiheutti laajamittaisen nälänhädän, josta maa selvisi länsimaiden pakolaisavulla sekä uudelleen asuttamalla ja kouluttamalla paimentolaisista muun muassa kalastajia. 1976 Somaliasta tehtiin yksipuoluevaltio, jossa kaikki valta oli sosialistisella puolueella, mutta käytännössä se säilyi edelleen Siad Barren lähipiirillä.[65]

Barren pyrkimyksenä oli saada aikaan nopea taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys. Paikallishallinto järjestettiin uudestaan: Somaliassa siirryttiin keskusjohtoiseen järjestelmään, ja hallinnon luvattiin olevan jatkossa lähempänä kansaa. Tosiasiallisesti Barre keskitti vallan vain hyvin harvoille. Maassa puhuttiin nk. MOD-koalitiosta, johon kuului kolme klaania: Marehan (Barren klaani), Ogadeen (Barren äidin klaani) ja Dulbahante (Barren vävyn klaani). Näiden jäsenyys takasi lokoisan elämän ja mahdollisuuden virkoihin.[62]

Ogadenin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ogadenin sota
Ogadenin kartta

Etiopia ja Somalia riitelivät Ogadenin alueesta Somalian itsenäisyydestä lähtien. Somalian tavoitteena oli liittää Somaliaan somaleiden asuttamia alueita Keniasta, Ranskan Somalimaasta ja Etiopiasta. Vuodesta 1963 Etiopian ja Somalian rajalla tapahtui pieniä yhteenottoja. Kun alueelta löydettiin öljyä vuonna 1973 ja alueen somalit nousivat avoimeen kapinaan vuonna 1977, laajeni konflikti täysimittaiseksi sodaksi.[66] Neuvostoliitto aseisti Siad Barren hallitusta ja Yhdysvallat Etiopiaa. Kun Somalia hyökkäsi Etiopiaan, tarjosi Neuvostoliitto aseapua Etiopialle, jos tämä hylkäisi liittonsa Yhdysvaltojen kanssa. Etiopia suostui ehdotukseen. Somalit menestyivät sodassa aluksi hyvin, mutta sotaonni kääntyi, kun Etiopiaan saapui 13 000 kuubalaista ja 4 000 eteläjemeniläistä sotilasta ja Neuvostoliiton tuki Somalialle loppui. Somalia hävisi sodan vuonna 1978.[67]

Sodan seurauksena Somaliaan vyöryi 600 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa miljoona pakolaista. Neuvostoliitto katkaisi välinsä Somalian hallitukseen ja Barren tukijaksi tuli Yhdysvallat, joka tuki Somaliaa vuosittain 100 miljoonan dollarin talous- ja sotilasavulla. Somalian armeija kasvoi suurimmaksi Afrikassa. Euroopan maiden pakolaisapu Ogadenin sodan pakolaisille meni asehankintoihin ja Barren suvun taskuihin.[68]

Sodan jälkeen Majerteenin klaani yritti vallankaappausta mutta epäonnistui. Tyytymättömyys Siad Barreen lisääntyi entisestään, kun hän 1981 erotti Majerteenin ja Isaaqin klaanien jäsenet hallituksesta. Barre rikkoi räikeästi ihmisoikeuksia[69] ja hallitsi maata hajota ja hallitse -taktiikalla aiheuttamalla eripuraa strategisesti tärkeiden klaanien välille.[63] Tyytymättömyys Barren diktatuuriin kasvoi. Kapinointi alkoi maan pohjoisosasta ja levisi etelään. Maa oli täynnä aseita. Inflaatio, ihmisoikeuksien loukkaukset ja nälkä käänsivät aseet diktaattoria vastaan.

Somalian sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Somalian sisällissota
Hylätty panssarivaunu tien sivussa Somalian sisällissodan ajalta

Vuonna 1988 pääosin Majerteen-klaanilaisista koostuva sissiliike Somalian pelastuksen demokraattinen rintama (SSDF) aloitti sissisodan Barren hallintoa vastaan, mikä merkitsi Somalian sisällissodan alkua. Taisteluihin liittyi myös muita pieniä sissiliikkeitä, joista Yhdistynyt somalikongressi eli USC kasvoi nopeasti SSDF:n ohi maan suurimmaksi sissiliikkeeksi. Etiopia pyrki heikentämään Somalian hallitusta ja tuki sissejä. Siad Barren hallinnon kukistuminen sisällissodassa merkitsi valtion hajoamista ja valtavaa pakolaisuutta eli somalien diasporaa.[70]

Loppuvuodesta 1988 Somalian hallitus aloitti pohjoisen suurimman kaupungin pommitukset. Kesällä 1990 sissit olivat saaneet haltuunsa jo lähes koko Somalian pääkaupunkia Mogadishua ja Gedon maakuntaa lukuun ottamatta. Kiihtynyt sota pakotti ihmisiä muuttamaan maasta. Syksyllä taistelut kiihtyivät ja Mogadishun esikaupunkeja pommitettiin raketinheittimillä. Tammikuussa 1991 kapinalliset etenivät Mogadishuun ja valloittivat sen. Siad Barre oli kuitenkin jo paennut Gedoon, josta käsin hän vielä yritti paluuta valtaan.[71][72]

Barren kadottua maahan muodostettiin uusi hätätilahallitus, jonka johtoon valittiin Ali Mahdi Mohamed. Maa jakaantui jälleen kahtia: hallitusta kannattaviin ja sitä vastustaviin. Maan pohjoisosan entinen Brittiläinen Somalimaa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa. Vaikka se onkin Etelä-Somaliaa vakaampi, mikään valtio ei ole tunnustanut sitä virallisesti. Muu Somalia sirpaloitui pieniksi heimo- ja klaaniyhteisöiksi.[63] Kansa jakaantui kahtia Mohamed Farrah Aididin joukkoihin, jotka vaativat uusia vaaleja, ja Ali Mahdi Mohamedin joukkoihin. Molemmilla oli tukenaan puolet USC:in joukoista. Somalian tulevaisuudesta alettiin taistella myös Mogadishussa. Tulos jäi ratkaisemattomaksi, eikä maan anarkiaa saatu loppumaan.[73] YK lähetti 1992 Somaliaan kansainvälisen rauhanturvaajajoukon, jonka johdossa oli Yhdysvallat. Rauhanturvaajat joutuivat kuitenkin vetäytymään jo vuonna 1995 Yhdysvaltain menetettyä 31 sotilasta. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi nimellä Puntmaa.

Väliaikaishallitus ja pyrkimykset rauhaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalian tasavaltaa ei ole käytännössä ollut olemassa tammikuun 1991 jälkeen. Eri klaanien edustajat kokoontuivat 1997 Kairossa ja sopivat uuden kansallisen hallituksen perustamisesta. Elokuussa 2000 Abdiqasim Salad Hassan valittiin presidentiksi Djiboutin Artassa pidetyn rauhankokouksen päätteeksi. Kolmas kapina puhkesi 1999. Huhtikuussa 2001 sotaherrat perustivat Etiopian tukemana oman hallituksensa kansallista hallitusta vastaan. Rahanweynin vastarinta-armeijan hallitsema Lounais-Somalia julistautui itsenäiseksi 1. huhtikuuta 2002. Sen pääkaupunki vallattiin kuitenkin saman vuoden lokakuussa, ja sen päämiehet liittyivät väliaikaisen hallituksen ministereiksi. 21 sotivaa ryhmittymää ja väliaikainen hallitus solmivat lokakuussa 2002 aselevon, ja uusi väliaikainen parlamentti perustettiin 2004 Keniassa. Lokakuussa se valitsi presidentiksi Abdullahi Yusufin. Helmikuussa 2006 parlamentti otti sijaintipaikakseen Baidoan. Heinäkuussa 2006 Somalian lounaiskulmassa Kenian rajalla oleva Jubamaa julistautui itsenäiseksi.[74] Merkittävä este tilanteen rauhoittumiselle Somaliassa on Etiopian sotkeutuminen asioihin.[75]

Ensimmäinen Somalian parlamentti sitten vuoden 1991 valittiin elokuussa 2012. Parlamentista oli tarkoitus tulla 275-jäseninen, mutta se valittiin jonkin verran vajaana.[76] Parlamentti valitsi puhemiehekseen Mohamed Osman Jawarin[77], ja syyskuussa Somalian uudeksi presidentiksi valittiin Hassan Sheikh Mohamud.[78]

Somalian sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Somalian sota 2006–
Somalian poliittinen tilanne tammikuussa 2008. Somalian väliaikaishallituksen alueet (sininen), epäselvät alueet jotka eivät ole kenenkään hallinnassa (harmaa), Somalimaa (oranssi) ja Islamilaisten vastarintaliikkeiden hallussa olevat alueet (vihertävä harmaa)

Vuoden 2006 aikana Mogadishusta lähtöisin oleva Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti haltuunsa suuren osan maasta, ja joulukuussa 2006 se julisti olevansa sodassa väliaikaista hallitusta ja sitä tukevia Etiopian joukkoja vastaan. Joulukuussa 2006 lähellä Baidoaa käytyjen taistelujen jälkeen Etiopia vahvisti, että sen joukot taistelivat islamisteja vastaan Somaliassa. Joulupäivänä Etiopian ilmavoimat iski islamistien hallussa oleville lentokentille, ja Etiopian panssareiden ja tykistön tuella väliaikaisen hallituksen joukot etenivät nopeasti ja marssivat 28. joulukuuta Mogadishuun islamistien luovutettua sen ilman vastarintaa.[79]

Väliaikaishallituksen saatua Etiopian joukkojen tuella pääkaupungin haltuunsa siellä käytiin 16-vuotisen sodan raskaimpia taisteluja. Kaupungissa surmattiin noin 2 000 asukasta, ja 365 000 asukasta ajettiin kaupungista maaseudulle.[80]

Kevään 2007 aikana toteutetun väliaikaishallituksen ja etiopialaisjoukkojen pääkaupungin ja Somalian muiden alueiden valtausten päätyttyä Afrikan unionissa saatiin aikaiseksi yhtenäinen päätös lähettää rauhanturvaajia Somaliaan, mihin oli saatu valtuutus YK:lta.[81] Joukkojen tehtävänä on säilyttää häilyvä rauha, tukea olemassa olevaa hallintoa ja antaa humanitaarista apua.

Islamistien al-Shabaab-joukot ovat saaneet raporttien mukaan Eritrealta aseita, mukaan luettuna 9K38 Igla-ilmatorjuntaohjuksia, ja ottaneet käyttöön sissi- ja itsemurhapommitustaktiikan. Etiopian joukot ovat vastanneet muun muassa käyttämällä valkoista fosforia. Sotaherrat ovat myös aktivoituneet ja hankkineet aseita saadakseen jälkeen haltuunsa entiset alueensa. Merirosvous on myös lisääntynyt merkittävästi Islamilaisten oikeusistuinten liiton tappion jälkeen.[82]

Somalian oppositio kokoontui syyskuussa 2007 Eritrean pääkaupunkiin Asmaraan, jossa perustettiin Somalian vapautuksen allianssi (ALS). Sen osallistujat pyrkivät joko diplomatialla tai sodalla kaatamaan väliaikaishallituksen ja poistamaan maasta sitä tukevat Etiopian joukot, jotka eivät ole osoittaneet vetäytymisen merkkejä.[83][84]

Somalian vapautuksen allianssi ja Somalian siirtymäkauden hallitus neuvottelivat kesäkuussa 2008 Djiboutissa 11-kohtaisen rauhansopimuksen, jolla on tarkoitus saada kaikki sotatoimet Somaliassa loppumaan ja Etiopian joukot pois Somaliasta. Etiopia ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä, koska se ei katso Somalian vapautuksen allianssilla olevan valtuuksia edustaa Somaliaa.[85] Etiopia lupautui kuitenkin lopulta vetäytymään joulukuussa 2008. Samassa kuussa presidentti Yussuf joutui eroamaan, kun hän yritti perustuslain vastaisesti erottaa pääministeriä.[86]

Etiopian joukot jättivät Somalian tammikuussa 2009, ja Somalian uudeksi presidentiksi valittiin Sharif Sheikh Ahmed. Uusi hallitus lupasi noudattaa maaliskuusta šaria-lakia, mutta al-Shabaab-joukot jatkoivat silti taisteluja. Toukokuussa se kertoi saaneensa Pohjois-Mogadishun haltuunsa. Al-Shabaab jatkoi rajoja taisteluita koko vuoden 2009, ja sai haltuunsa suuria osia Mogadishusta ja valtion etelä- ja keskiosista. Joulukuussa 2009 pommi-iskussa hotelli Shamossa Mogadishussa kuoli kolme hallituksen ministeriä. Iskusta syytetty al-Shabaab kiisti osallisuutensa asiaan.[86]

YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) arvioi vuonna 2011, että Somalian kuivuus on maailman pahin humanitaarinen katastrofi. Maailman ruokaohjelma (WFP) arvioi kesällä 2011 jo kymmenen miljoonan ihmisen olevan humanitaarisen avun tarpeessa ja lastenjärjestö (Unicef) mukaan yli kaksi miljoonaa lasta oli aliravittuja ja hengenhädässä.[87]

Al-Shabaab menetti aluetaan 2010-luvun jälkipuoliskolla. Silti liike kykeni tekemään terrori-iskuja. [88][89]

Vuonna 2021 Somalian oppositio aloitti taisteluja pääkaupunki Modagishussa. Syynä oli se, että maan presidentti jatkoi ilman äänestystä virkakauttaan.[90]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: toimimattomat linkit vaihdettava, viitemallineita ja viittauspäiviä puuttuu
  1. ↑ Schlee, Günther: The Rendille of Kenya strategyleader.org. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Great Somalia jijigawe.com. Arkistoitu 4.7.2008. Viitattu 31.7.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Francis Vallat: First report on succession of states in respect of treaties: International Law Commission twenty-sixth session, s. 20. Yhdistyneet kansakunnat, 26.7.1974. (englanniksi)
  4. ↑ Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (PDF) (Sivu 1–5) Suomi-Somalia seura. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  5. ↑ Cassanelli 1982.
  6. ↑ Brandt, S. & Brook, G.: Archeological and Paleoevironmental Research in Northern Somalia jstor.org. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Africa, Angry Young Giant questiaschool.com. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b c d e Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (PDF) (Sivu 1) Suomi-Somalia seura. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  9. ↑ Breasted, J. H.: A History of the Ancient Egyptians, s. 246–295. (Osa 1) New York: Bedrick, 1908. (englanniksi)
  10. ↑ Raver, Anne: Cuttings; Appreciating Nature, and Seeing Civilization, Too New York Times. 15.3.1992. Viitattu 22.7.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Lorton, David: Hatshepsut, the Queen of Sheba, and Immanuel Velikovsky 1984. Geocities. Arkistoitu 25.1.2008. Viitattu 22.4.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Dijkstra, Klaas-Douwe B.: Demise and rise: the biogeography and taxonomy of the Odonata of tropical Africa (PDF) (Kappale 8) Barakken.nl. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 22.7.2008. (englanniksi)
  13. ↑ Ancient History Sourcebook
  14. ↑ Muhammad Shamsaddin Megalommatis: Somaliland's historicity and the Periplus of the Red Sea (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Muhammad Shamsaddin Megalommatis: Malao - Berbera as possible Capital of 'The Other Berberia' (Ancient Somaliland) (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Muhammad Shamsaddin Megalommatis: Somaliland – 'The Other Berberia' according to ‘the Periplus of the Red Sea’ (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ a b Shinnie, Peter: Aksum Microsoft® Encarta® Online Encyclopedia. 2008. Arkistoitu 30.10.2009. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)
  18. ↑ Aksum Unesco. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  19. ↑ Tiilikainen, Marja: Kansanlääkintä – esimerkkejä Pohjois-Somaliasta (PDF) 31.1.2007. Helsingin yliopisto, Sosiologian laitos. Arkistoitu 31.7.2007. Viitattu 16.7.2008.
  20. ↑ Jenkins, Orville Boyd: Somali People Profile orvillejenkins.com. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  21. ↑ Abdi M. Kusow: Somali Origin: Myth or Reality. Teoksessa Ahmed, Ali Jimale (ed.), The Invention of Somalia. Lawrencweville. NJ. USA: The Red Sea Press, 1995.
  22. ↑ in Ahmed, Ali Jimale (toim.): The Invention of Somalia, s. 81–106. New Jersey, Yhdysvallat: The Red Sea Press, 1995. (englanniksi)
  23. ↑ a b A.S. Chughtai: Ibn Battuta - the great traveller Ummah.net. Arkistoitu 9.2.1999. Viitattu 28.7.2008. (englanniksi)
  24. ↑ Aissaoui, Alex: Zheng He oli Kiinan Kolumbus Tiede-lehti. 8.12.2006. Viitattu 27.7.2008.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Mohamed Kalif Babou: A Brief History of Brava Barawee post. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (Sivu 2) Suomi-Somalia seura. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  27. ↑ Somalia at War: Between radical Islam and tribal politics (pdf) tau.ac.il. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  28. ↑ R. Michael Feener: Islam in World Cultures: Comparative Perspectives, s. 219. ABC-CLIO, 2004. (englanniksi)
  29. ↑ Somalia: From The Dawn of Civilization To The Modern Times 8. luku: Somali Hero - Ahmad Gurey (1506–1543) CivicsWeb
  30. ↑ Women in Power
  31. ↑ Harvel Sebastian: Nur Ibn Mujahid, The Marehan Emir of Harar; The Long History of a Somali Clan[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Jorma Sarsama, Somalian rannikkokaupungit (Arkistoitu – Internet Archive)
  33. ↑ Djibouti (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ a b c Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (PDF) (Sivu 3) Suomi-Somalia seura. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  35. ↑ Hobyo nationmaster.com. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  36. ↑ Laitin, David D. & Samatar, Said S.: Somalia: Nation in search of a state, s. 16. Westview Press, 1987.
  37. ↑ Somali Sultanate: The Geledi City State findarticles.com. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  38. ↑ Laitin ja Samatar, Somalia, s. 18.
  39. ↑ a b History of Somalia hanuuni.com. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  40. ↑ a b Majerteen Sultanatesluettu 30.7.2008 (Arkistoitu – Internet Archive)
  41. ↑ Lewis I. M.: A Pastoral Democracy. Oxford: International African Institute, 1998. (englanniksi)
  42. ↑ Warsangeli Sultanate warsangeli.org. Viitattu 30.7.2008. (englanniksi)
  43. ↑ Helen Chapin Metz, Somalia: a country study, (The Division: 1993), p.10.
  44. ↑ Lee V. Cassanelli, The shaping of Somali society: reconstructing the history of a pastoral people, 1600-1900, (University of Pennsylvania Press: 1982), p.75.
  45. ↑ Issa-Salwe (1996:34-35)
  46. ↑ The Majeerteen Sultanates
  47. ↑ Sheik-ʻAbdi (1993:129)
  48. ↑ http://www.mises.org/story/2701
  49. ↑ Lewis, I. M.: A modern history of Somalia. Nation an State in The Horn of Africa, s. 39–49. Colorado, Yhdysvallat: Westview Press, 1988.
  50. ↑ a b c d Suomi-Somalia seura ry: Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (PDF) (Sivut 4–5) koor.fi. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  51. ↑ Black, Jeremy: War ant the World, s. 185. (Military Power and the Fate of Continents 1450–2000) Yale University Press, New Haven ja Lontoo, 1998. ISBN 0-300-07202-3
  52. ↑ Tiedonkeruumatkaraportti: Tiedonkeruumatka Somalimaahan UM, Poliisi & Maahanmuuttovirasto. 29.9.2010. Viitattu 8.7.2016, Kohn, George C.: Dictionary of Wars, s. 267. Facts on File Publications, New York, 1986. ISBN 0 948894 091
  53. ↑ a b c d e Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (PDF) (Sivut 8–9) Suomi-Somalia seura. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  54. ↑ a b c Somalian historia, osa 1, ennen vuotta 1960 (PDF) (Sivut 6–7) Suomi-Somalia seura. Arkistoitu 30.10.2005. Viitattu 16.7.2008.
  55. ↑ Story of a Siege Time Magazine. Arkistoitu 28.8.2013. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  56. ↑ history of nations: Hisotry of Djibouti historyofnations.net. Viitattu 30.7.2008. (englanniksi)
  57. ↑ a b Cabdullahi Xusseen: On the founders of SYL Mudulood.com. Viitattu 16.7.2008. (somaliksi)
  58. ↑ a b Samatar, Said S.: A Country Study: Somalia (Kappale: British Military Administration) 1993. Library of Congress. Viitattu 24.7.2008. (englanniksi)
  59. ↑ Federal Research Division, Somalia: A Country Study, (Kessinger Publishing, LLC: 2004), s. 38
  60. ↑ Country Studies Program, US Government
  61. ↑ Elections in Somalia African Elections Database. 1.1.2008. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  62. ↑ a b Somalian historia, osa II: Itsenäisyyden aika Suomi–Somalia-seura. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 28.7.2008.
  63. ↑ a b c Haapanen, Lauri: Somalian vaikea tie rauhaan Kumppani. 5.1.2006. Kehitysyhteistyön palvelukeskus. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 11.7.2008.
  64. ↑ Ahmed Haybe: The Mass Literacy Campaign (1973-5) Doollo.com. Viitattu 28.7.2008.
  65. ↑ A short history of Somalia Election World. Arkistoitu 19.11.2008. Viitattu 28.7.2008.
  66. ↑ Kohn, George C.: Dictionary of Wars, s. 156. Facts on File Publications, New York, 1986. ISBN 0 948894 091
  67. ↑ Black, Jeremy: War ant the World, s. 280. (Military Power and the Fate of Continents 1450–2000) Yale University Press, New Haven ja Lontoo, 1998. ISBN 0-300-07202-3
  68. ↑ Michael Johns: Preserving american security ties to Somalia netnomad.net. joulukuu 1989. The heritage foundation. Viitattu 30.7.2008. (englanniksi)
  69. ↑ Somalia's Overthrown Dictator, Mohammed Siad Barre, Is Dead New York Times. 3.1.1995. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  70. ↑ Pirkkalainen, Päivi: Somali diaspora in Finland – assistance of the country of origin (PDF) 2005. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 16.7.2008.
  71. ↑ Somali Conflict: Part I. The Case of 1988 empereur.com. Arkistoitu 25.9.2008. Viitattu 28.7.2008. (englanniksi)
  72. ↑ The Missed Opportunities for Peace Building in Somalia II, Somali situation 1991 empereur.com. Arkistoitu 3.7.2008. Viitattu 28.7.2008. (englanniksi)
  73. ↑ Somalian historia II, s. 7 koor.fi. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 28.7.2008.
  74. ↑ Erwin, James L.: G to J (Jubaland) Footnotes to History. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)
  75. ↑ Afyare Abdi Elmi ja Dr Abdullahi Barise: The Somali Conflict, Obstacles to peace South Africa: Institute for Security Studies. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  76. ↑ Somalia's first parliament since 1991 inaugurated in Mogadishu
  77. ↑ Somali MPs choose Mohamed Osman Jawari as speaker
  78. ↑ Somali election: Hassan Sheikh elected as president
  79. ↑ Mohamed Abdi Farah: Somalia: ICU leaders resign as Ethiopian army nears the capital SomaliNet. 27.12.2006. Arkistoitu 15.1.2009. Viitattu 22.7.2008. (englanniksi)
  80. ↑ Nordland, Rod: Disaster in Somalia Newsweek. 18.5.2007. Archive.org. Arkistoitu 31.5.2007. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)
  81. ↑ YK:n Turvallisuusneuvoston päätös (Arkistoitu – Internet Archive)
  82. ↑ Turner, Mark & Jopson, Barney: US, Ethiopia accused over Somalia FT.com. 27.7.2007. Financial Times. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)
  83. ↑ New Somali alliance threatens war BBC News. 12.9.2007. British Broadcasting Corporation. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)
  84. ↑ Wadhams, Nick: Somalia Government Ridicules Opposition Gathering in Eritrea Voice of America. 13.9.2007. Viitattu 27.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  85. ↑ Garowe online: Somalia: ARS Central Committee conference opens in Djibouti garoweonline.com. 28.7.2008. Viitattu 30.7.2008. (englanniksi)
  86. ↑ a b Somalian konfliktin kronologia Global.finland. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.5.2007. Viitattu 5.12.2009.
  87. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/YK+Somalian+kuivuus+on+maailman+pahin+katastrofi/1135267707222?cmp=nl-110711[vanhentunut linkki]
  88. ↑ Mogadishun rekkapommi vaatinut jo ainakin 276 kuolonuhria Ilta-Sanomat. 16.10.2017. Viitattu 26.4.2021.
  89. ↑ Tuhoisa autopommi-isku Somalian Mogadishussa – yli 90 ihmisen pelätään kuolleen, joukossa turkkilaisia tienrakentajia Aamulehti. 28.12.2019. Viitattu 26.4.2021.
  90. ↑ Mogadishussa ammuskeltiin illalla ja yöllä: Presidentin omavaltainen virkakauden pidentäminen sai väkivallan leimahtamaan Somaliassa Yle Uutiset. Viitattu 26.4.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mohammed Haji Mukhtar: Historical Dictionary of Somalia (New Edition), Scarecrow Press 2003, ISBN 978-0810843448
  • Ali Jimale Ahmed (toim.): The Invention of Somalia, Red Sea Press 1995, ISBN 0932415997
  • Maria Brons: Somaliland: Zwei Jahre nach der Unabhängigkeitserklärung, Institut für Afrika-Kunde, Hamburg 1993, ISBN 978-3928049238

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Somalian historia.
Afrikan historia maittain
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somalian_historia&oldid=22811252”