juontaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]juontaa (54-J) (taivutus[luo])
- saada alkunsa, johtua jostain, juontua jostain
- toimia juontajana, vetää tilaisuuden ohjelmaa
- kiskoa tukkeja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjuo̯nt̪ɑːˣ/
- tavutus: juon‧taa
Etymologia
[muokkaa]Hannes Tepon käyttöön ottama uudissana[1][2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- juontaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.