Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookluna.

com

Using SPSS for Windows and Macintosh 8th Edition

(eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/using-spss-for-windows-and-
macintosh-8th-edition-ebook-pdf/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

(eBook PDF) Using SPSS for Windows and Macintosh 8th

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-using-spss-for-windows-and-
macintosh-8th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Using IBM? SPSS? Statistics for Research

Methods and Social Science Statistics 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-using-ibm-spss-statistics-for-
research-methods-and-social-science-statistics-7th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Discovering Statistics Using IBM SPSS

Statistics 4th

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-discovering-statistics-using-
ibm-spss-statistics-4th/

ebookluna.com

Discovering Statistics Using IBM SPSS Statistics 4th

Edition (eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/discovering-statistics-using-ibm-spss-
statistics-4th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com
(eBook PDF) Discovering Statistics Using IBM SPSS
Statistics 5th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-discovering-statistics-using-
ibm-spss-statistics-5th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) SPSS Survival Manual: A Step by Step Guide to

Data Analysis using IBM SPSS 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-spss-survival-manual-a-step-
by-step-guide-to-data-analysis-using-ibm-spss-7th-edition/

ebookluna.com

(Original PDF) Foolproof Guide To Statistics Using IBM

SPSS (Custom Edition)

https://ebookluna.com/product/original-pdf-foolproof-guide-to-
statistics-using-ibm-spss-custom-edition/

ebookluna.com

SPSS Survival Manual: A step by step guide to data

analysis using IBM SPSS 6th Edition Julie Pallant - eBook
PDF
https://ebookluna.com/download/spss-survival-manual-a-step-by-step-
guide-to-data-analysis-using-ibm-spss-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Statistics for Social Understanding: With

Stata and SPSS

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-for-social-
understanding-with-stata-and-spss/

ebookluna.com
Brief Contents
Unit 1 Getting Started with SPSS 1 Unit 6 t Test Procedures 116

Unit 2 Creating and Working with Unit 7 Univariate and Multivariate

Data Files 21 Analysis-of-Variance
Techniques 130
Unit 3 Working with Data 45
Unit 8 Correlation, Regression,
Unit 4 Working with SPSS Graphs and Discriminant Analysis
and Output for Windows 59 Procedures 186

Unit 5 Creating Variables and Unit 9 Scaling Procedures 226

Computing Descriptive
Statistics 86 Unit 10 Nonparametric Procedures 252

vii
This page intentionally left blank
Contents
Preface xiii 10.2: Exporting Data 37
Acknowledgments xvi 10.3: Importing Data 40
About the Authors xvii Lesson 11 Validating SPSS Data 41

Unit 1 Getting Started with SPSS 1 11.1: Validating a Data Set

11.2: Loading the Predefined Rules
41
41
Lesson 1 Starting SPSS 2 11.3: Using a Single-Variable Rule 43
1.1: The SPSS Opening Window 2
Lesson 2 The SPSS Main Menus and Toolbar 5
Unit 3 Working with Data 45
2.1: The SPSS Main Menus 5 Lesson 12 Finding Values, Variables, and Cases 45
2.2: The Data Files 10 12.1: Finding Things 45
Lesson 3 Using SPSS Help 13 Lesson 13 Recoding Data and Computing Values 48
3.1: How to Get Help 13 13.1: Recoding Data 48
3.2: Using Contents 14 13.2: Computing Values 49
Lesson 4 A Brief SPSS Tour 17 Lesson 14 Sorting, Transposing, and Ranking Data 52
4.1: Opening a File 17 14.1: Sorting Data 52
4.2: Working with Appearance 17 14.2: Transposing Cases and Variables 53
4.3: Creating a New Variable 18 14.3: Assigning Ranks to Data 54
4.4: A Simple Table 18 Lesson 15 Splitting and Merging Files 55
4.5: A Simple Analysis 18 15.1: Splitting Files 55

Unit 2 Creating and Working with

15.2: Merging Files 55

Data Files 21 Unit 4 Working with SPSS Graphs

Lesson 5 Defining Variables 22 and Output for Windows 59
5.1: Having SPSS Define Variables 22 Lesson 16A Creating an SPSS Graph 60
5.2: Custom Defining Variables: Using the 16A.1: Creating a Simple Graph 60
Variable View Window 22
16A.2: Different SPSS Graphs 62
Lesson 6 Entering and Editing Data 26
Lesson 16B Creating an SPSS Chart 63
6.1: Getting Ready for Data 26
16B.1: Creating a Simple Chart 63
6.2: Entering Data 26
16B.2: Different SPSS Charts 65
6.3: Editing Data 27
Lesson 17A Enhancing SPSS Graphs 66
6.4: Saving a Data File 28
17A.1: Modifying a Chart 66
Lesson 7 Inserting and Deleting Cases and Variables 30
17A.2: Setting Chart Preferences 71
7.1: Inserting a Case and a Variable 30
17A.3: A Few More Things 72
7.2: Deleting a Case and a Variable 31
17A.4: Using a Chart Template and Creating an
Lesson 8 Selecting, Copying, Cutting, and Pasting Data 32 APA-Style Graph 72
8.1: Copying, Cutting, and Pasting 32 Lesson 17B Enhancing SPSS Charts 73
8.2: Copying and Pasting 34 17B.1: Modifying a Chart 73
8.3: Where Copied or Cut Data Go 35
Lesson 18A Using the Viewer and Pivot Tables 77
Lesson 9 Printing and Exiting an SPSS Data File 35 18A.1: Saving Viewer Output 78
9.1: Printing with SPSS 35 18A.2: To Selectively Show and Hide Results 78
9.2: Creating PDF Documents 36 18A.3: Printing the Contents of the Viewer Window 79
9.3: Exiting SPSS 37 18A.4: Printing a Selection from the Viewer Window 79
Lesson 10 Exporting and Importing SPSS Data 37 18A.5: Deleting Output 79
10.1: Getting Started: Exporting and Importing Data 37 18A.6: Moving Output 79

ix
x Contents

18A.7: An Introduction to Pivot Tables 80 Lesson 23 Paired-Samples t Test 121

18A.8: Changing Table Appearance 81 23.1: Applications of the Paired-Samples t Test 121
Lesson 18B Using the Viewer 83 23.2: Understanding the Paired-Samples t Test 121
18B.1: Saving Viewer Output 83 23.3: The Data Set 122
18B.2: To Selectively Show and Hide Results 84 23.4: The Research Question 122
18B.3: Printing the Contents of the 23.5: Conducting a Paired-Samples t Test 122
Viewer Window 84 23.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 123
18B.4: Deleting Output 85 23.7: An APA Results Section 124
18B.5: Moving Output 85 23.8: Alternative Analyses 124
Lesson 24 Independent-Samples t Test 125
Unit 5 Creating Variables and 24.1: Applications of the Independent-Samples t Test 125
Computing Descriptive 24.2: Understanding the Independent-Samples t Test 125
Statistics 86 24.3: The Data Set 126
24.4: The Research Question 126
Lesson 19 Creating Variables 88 24.5: Conducting an Independent-Samples t Test 127
19.1: Applications for Creating Variables 88 24.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 128
19.2: The Data Set 88 24.7: An APA Results Section 128
19.3: Creating Variables 89 24.8: Alternative Analyses 129
Lesson 20 Univariate Descriptive Statistics for
Qualitative Variables 99
20.1: Applications for Describing Unit 7 Univariate and Multivariate
Qualitative Variables 99 Analysis-of-Variance
20.2: Understanding Descriptive Statistics Techniques 130
for Qualitative Variables 99
Lesson 25 One-Way Analysis of Variance 131
20.3: The Data Set 99
25.1: Applications of One-Way ANOVA 131
20.4: The Research Question 100
25.2: Understanding One-Way ANOVA 132
20.5: Conducting Descriptive Statistics for
Qualitative Variables 100 25.3: The Data Set 133
20.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 100 25.4: The Research Question 133
20.7: An APA Participants Section 102 25.5: Conducting a One-Way ANOVA 133
25.6: Using SPSS Graphs to Display
Lesson 21 Univariate Descriptive Statistics for
the Results 136
Quantitative Variables 104
25.7: An APA Results Section 136
21.1: Applications for Describing
25.8: Writing an APA Results Section 136
Quantitative Variables 105
25.9: Alternative Analyses 137
21.2: Understanding Descriptive Statistics for
Quantitative Variables 105 Lesson 26 Two-Way Analysis of Variance 138
21.3: The Data Set 106 26.1: Applications of Two-Way ANOVA 138
21.4: Conducting Descriptive Statistics for 26.2: Understanding Two-Way ANOVA 139
Quantitative Variables 106 26.3: The Data Set 140
21.5: Using SPSS Graphs to Display the Results 110 26.4: The Research Question 140
21.6: An APA Participants Section 113 26.5: Conducting a Two-Way ANOVA 140
21.7: Creating Figures in APA Format 113 26.6: Conducting Follow-up Analyses to a
21.8: Creating Tables in APA Format 114 Significant Main Effect 142
26.7: Conducting Follow-up Analyses to a
Unit 6 t Test Procedures 116 Significant Interaction
26.8: Using SPSS Graphs to Display Results
143
148
Lesson 22 One-Sample t Test 116 26.9: Two APA Results Sections 148
22.1: Applications of the One-Sample t Test 117 26.10: A Word of Caution: Additional Complexities
22.2: Understanding the One-Sample t Test 117 Occur with Unequal Sample Sizes
22.3: The Data Set 118 across Cells 149
22.4: The Research Question 118 Lesson 27 One-Way Analysis of Covariance 151
22.5: Conducting a One-Sample t Test 118 27.1: Applications of the One-Way ANCOVA 151
22.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 119 27.2: Understanding One-Way ANCOVA 152
22.7: An APA Results Section 119 27.3: The Data Set 154
22.8: Writing an APA Results Section 119 27.4: The Research Question 154
 Contents xi

27.5: Conducting a One-Way ANCOVA and 31.7: An APA Results Section 192
Related Analyses 154 31.8: Alternative Analyses 192
27.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 158
Lesson 32 Partial Correlations 193
27.7: An APA Results Section 159
32.1: Applications of Partial Correlations 193
27.8: Alternative Analyses 160
32.2: Partial Correlation between Two Variables 193
Lesson 28 One-Way Multivariate Analysis 32.3: Understanding Partial Correlations 194
of Variance 161 32.4: The Data Set 195
28.1: Applications of One-Way MANOVA 161 32.5: The Research Question 195
28.2: Understanding One-Way MANOVA 161 32.6: Conducting Partial Correlations 195
28.3: The Data Set 162 32.7: Using SPSS Graphs to Display the Results 197
28.4: The Research Question 163 32.8: An APA Results Section 198
28.5: Conducting a One-Way MANOVA 163 32.9: Alternative Analyses 198
28.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 166
Lesson 33 Bivariate Linear Regression 199
28.7: An APA Results Section 166
33.1: Applications of Bivariate Linear Regression 200
Lesson 29 One-Way Repeated-Measures 33.2: Understanding Bivariate Linear Regression 200
Analysis of Variance 168 33.3: The Data Set 201
29.1: Applications of One-Way Repeated Measures 33.4: The Research Question 202
ANOVA 168
33.5: Conducting a Bivariate Linear
29.2: Understanding One-Way Repeated-Measures Regression Analysis 202
ANOVA 169
33.6: Using SPSS Graphs to Display
29.3: The Data Set 170 the Results 203
29.4: The Research Question 171 33.7: An APA Results Section 204
29.5: Conducting a One-Way Repeated-Measures
ANOVA 171 Lesson 34 Multiple Linear Regression 206
29.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 174 34.1: Applications of Multiple Regression 207
29.7: An APA Results Section 174 34.2: Understanding Multiple Regression 208
34.3: The Data Set 210
Lesson 30 Two-Way Repeated-Measures
34.4: The Research Question 210
Analysis of Variance 176
34.5: Conducting a Multiple Regression 210
30.1: Applications of Two-Way Repeated-Measures
ANOVA 176 34.6: Using SPSS Graphs to Display
the Results 214
30.2: Understanding Two-Way Repeated-Measures
ANOVA 177 34.7: Three APA Results Sections 214
30.3: The Data Set 180 34.8: Tips for Writing an APA Results Section
for Multiple Regression 215
30.4: The Research Question 180
30.5: Conducting a Two-Way Repeated-Measures Lesson 35 Discriminant Analysis 216
ANOVA 180 35.1: Applications of Discriminant Analysis 217
30.6: Conducting Tests of Main and Interaction 35.2: Understanding Discriminant Analysis 217
Effects 181 35.3: The Data Set 218
30.7: Using SPSS Graphs to Display the Results 184 35.4: The Research Question 218
30.8: An APA Results Section 184 35.5: Conducting a Discriminant Analysis 218
35.6: Using SPSS Graphs to Display t

Unit 8
he Results 223
Correlation, Regression, 35.7: An APA Results Section 223
and Discriminant Analysis 35.8: Alternative Analyses 224
Procedures 186
Lesson 31 Pearson Product-Moment Unit 9 Scaling Procedures 226
Correlation Coefficient 187
31.1: Applications of the Pearson Correlation Lesson 36 Factor Analysis 227
Coefficient 187 36.1: Applications of Factor Analysis 227
31.2: Understanding the Pearson Correlation 36.2: Understanding Factor Analysis 227
Coefficient 188 36.3: The Data Set 228
31.3: The Data Set 188 36.4: The Research Question 229
31.4: The Research Question 188 36.5: Conducting Factor Analysis 229
31.5: Conducting Pearson Correlation Coefficients 189 36.6: An APA Results Section 233
31.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 190 36.7: Alternative Analyses 233
xii Contents

Lesson 37 Internal Consistency Estimates Lesson 42 Two Independent-Samples Test:

of Reliability 235 The Mann-Whitney U Test 270
37.1: Applications of Internal Consistency Estimates 42.1: Applications of the Mann-Whitney U Test 270
of Reliability 235 42.2: Understanding the Mann-Whitney U Test 270
37.2: Understanding Internal Consistency Estimates 42.3: The Data Set 271
of Reliability 236 42.4: The Research Question 272
37.3: The Data Set 237 42.5: Conducting a Mann-Whitney U Test 272
37.4: The Research Question 237 42.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 272
37.5: Conducting a Reliability Analysis 237 42.7: An APA Results Section 273
37.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 239 42.8: Alternative Analyses 273
37.7: An APA Results Section 239
Lesson 43 K Independent-Samples Tests:
Lesson 38 Item Analysis Using the Reliability The Kruskal-Wallis and the Median Tests 274
Procedure 241 43.1: Applications of the Kruskal-Wallis and the
38.1: Applications of Item Analysis 241 Median Tests 274
38.2: Understanding Item Analysis 242 43.2: Understanding the Kruskal-Wallis and
38.3: The Data Set 242 Median Test 274
38.4: The Research Question 243 43.3: The Data Set 276
38.5: Conducting Item Analyses 243 43.4: The Research Question 276
38.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 247 43.5: Conducting a K Independent-Samples Test 276
38.7: Two APA Results Sections 247 43.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 280
38.8: Alternative Analyses 250 43.7: Two APA Results Sections 280
43.8: Alternative Analyses 281

Unit 10 Nonparametric Procedures 252

Lesson 44 Two Related-Samples Tests: The McNemar,
the Sign, and the Wilcoxon Tests 282
Lesson 39 Binomial Test 253 44.1: Applications of the McNemar, Sign, and
39.1: Applications of the Binomial Test 254 Wilcoxon Tests 282
39.2: Understanding the Binomial Test 254 44.2: Understanding the McNemar, Sign, and
Wilcoxon Tests 283
39.3: The Data Set 255
44.3: The Data Set 285
39.4: The Research Question 255
44.4: The Research Question 285
39.5: Conducting a Binomial Test 255
44.5: Conducting Tests for Two Related Samples 285
39.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 256
44.6: Using SPSS Graphs to Display Results 286
39.7: An APA Results Section 256
44.7: Three APA Results Sections 286
39.8: Alternative Analyses 256
44.8: Alternative Analyses 287
Lesson 40 One-Sample Chi-Square Test 257
Lesson 45 K Related-Samples Tests: The Friedman
40.1: Applications of the One-Sample Chi-Square Test 258
and the Cochran Tests 288
40.2: Understanding the One-Sample Chi-Square Test 259
45.1: Applications of the Cochran and Friedman Tests 288
40.3: The Data Set 259
45.2: Understanding the Cochran and Friedman Tests 289
40.4: The Research Question 260
45.3: The Data Set 290
40.5: Conducting a One-Sample Chi-Square Test 260
45.4: The Research Question 290
40.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 261
45.5: Conducting K Related-Samples Tests 290
40.7: An APA Results Section 262
45.6: Using SPSS Graphs to Display Results 292
40.8: Alternative Analyses 262
45.7: Two APA Results Sections 293
Lesson 41 Two-Way Contingency Table Analysis
Using Crosstabs 263
41.1: Applications of a Two-Way Contingency Appendix A Data for Crab Scale and
Table Analysis 264 Teacher Scale 294
41.2: Understanding a Two-Way Contingency
Table Analysis 264 Appendix B Methods for Controlling Type I Error
41.3: The Data Set 265 across Multiple Hypothesis Tests 296
41.4: The Research Question 265 Appendix C Selected Answers to Lesson
41.5: Conducting a Two-Way Contingency Exercises 298
Table Analysis 265
41.6: Using SPSS Graphs to Display the Results 268
References 314
41.7: An APA Results Section 269 Index 315
Preface

I
t’s our pleasure to be part of the eighth edition of about each of the options, so students feel as if they are
Using SPSS for Windows and Macintosh: Analyzing and making uninformed decisions.
Understanding Data. Our objective has been to make each • Obstacle 3: The amount of output and numbers pro-
revision of our book more accessible and readable, so that duced by any statistical procedure is enough to cower
readers can properly conduct statistical analyses with SPSS
most researchers if they are forced to explain their
and make appropriate interpretations of the obtained results.
meaning. How can students who are taking statistics
The development of easy-to-use statistical software like
for the first time feel confident about interpreting out-
SPSS has changed the way statistics is being taught and
put from an SPSS procedure? In trying to understand
learned. No longer do students have to learn a system of
output, they are likely to face language problems. For
elaborate code to conduct simple or complex analyses.
example, “What is a significant F value? Is it the same
Instead, students simply enter their data into the easy-
to-use Data Editor. They can then select items from a as the p value that the instructor is talking about? No, it
drop-down menu to make appropriate transformations of couldn’t be, or she or he would have told us.”
variables, click options from another menu to create graphs Researchers, graduate students, and more advanced
of distributions of variables, select among various statisti- undergraduate students are going to face additional
cal analyses by clicking on appropriate options, and more. obstacles.
With a minimal amount of time and effort, the output is • Obstacle 4: Users can think of a number of different
displayed, showing the results. ways to analyze their data, but they are unsure about
Researchers also have benefited from applications like which way would yield the most understanding of
SPSS. They do not have to spend time reacquainting them- their results and not violate the assumptions underly-
selves with the ins and outs of a statistical software package ing the analyses.
or learning new programs for conducting analyses that take
hours to master. They also do not have to teach assistants • Obstacle 5: Even if users make all good decisions about
how to write code to produce analyses, or examine and reex- statistical approaches and understand the output, they
amine code that has produced error messages that do not still must write a Results section that conforms to the
really indicate what is wrong. Everyone can just point and American Psychological Association (APA) format.
click. More sophisticated users can use the syntax features. Using SPSS for Windows and Macintosh: Analyzing and
In general, programs like SPSS have made life easier Understanding Data for Version 23 of SPSS helps readers
for students who are learning statistics, for teachers who overcome all of the obstacles discussed earlier.
are teaching statistics, and for researchers who are applying The book is divided into 10 units, which are as follows:
statistics. Nevertheless, many users of these programs find Units 1 to 4 guide students through the most basic of
“doing statistics” an arduous, unenjoyable task. They still SPSS techniques and use a step-by-step description to mas-
are faced with many potential obstacles, and they feel over- ter such techniques.
whelmed and stressed rather than challenged and excited Unit 1, “Getting Started with SPSS,” shows the student
about the potential for mastering these important skills. how to get started using SPSS, including a survey of the
What are some of the obstacles that students, in particu- main menus, a description of how to use SPSS Help, and a
lar, face when they are trying to conduct statistical analyses brief tour of what SPSS can do.
with SPSS? Unit 2, “Creating and Working with Data Files,” goes
through the steps of defining variables, showing how data
• Obstacle 1: Although SPSS is easy to use, many students
are entered and edited, how to use the Data Editor and the
and first-time users find it very complex. They have
data view screens, how to print SPSS data files, and how to
to learn how to input data into the Data Editor, save
import and export information to and from SPSS.
and retrieve data, make transformations to data, con-
Unit 3, “Working with Data,” describes how to find
duct analyses, manipulate output, create graphs, edit
and replace data, recode and compute values, sort data,
graphs, and so on. and merge and split files.
• Obstacle 2: Students can feel helpless. Although they Unit 4, “Working with SPSS Graphs and Output for
know how to point and click, they are frequently con- Windows,” teaches the student how to create and enhance
fronted with new dialog boxes with many decisions to SPSS charts as well as how to work with SPSS out-
make. Their instructor does not have the time to talk put including pivot tables. SPSS Windows (version 23)

xiii
xiv Preface

and Macintosh (version 23) differ in the way that graphics This eighth edition of Using SPSS for Windows and
are created and edited, and, thus, there is a separate sec- Macintosh includes the following changes:
tion covering each—Lesson 16A for Windows and Lesson
• Revisions to instructions have been made to ensure
16B for the Macintosh. SPSS is becoming increasingly
they are consistent with the latest version of SPSS.
cross-platform, and if you know the Windows version, you
can easily adapt to the Macintosh version (and vice versa). • New exercises have been added to the end of lessons.
Each unit from 5 through 10 presents a set of statis- • Revisions to statistical information have been made to
tical techniques and a step-by-step description of how make it more accessible to readers.
to conduct the statistical analyses. This is not, however, Also, please note the following:
a “cookbook” format. We provide extensive substantive
• While this edition of Using SPSS for Windows and
information about each statistical technique, including a
Macintosh focuses on version 23, the material within the
brief discussion of the statistical technique under consider-
chapters is directly applicable to other versions of SPSS
ation, examples of how the statistic is applied, the assump-
as well. In other words, version 23 is backward compat-
tions underlying the statistic, a description of the effect size
for the statistic, a sample data set that can be analyzed with ible with most earlier versions of SPSS. While there may
the statistic, the research question associated with the data be some slight differences, and earlier versions offer
set, step-by-step instructions for how to complete the anal- fewer features, the user should have no difficulty adapt-
ysis using the sample data set, a discussion of the results ing these materials to the version he or she has available.
of the analysis, a visual display of the results using SPSS Please note that SPSS is developed and owned by
graphic options, a Results section describing the results in IBM and is formally referred to as IBM SPSS Statistics.
APA format, alternative analytical techniques (when avail-
able), and practice exercises. Online Data Files
Unit 5, “Creating Variables and Computing Descriptive
All the data files that you will need to work through the les-
Statistics,” shows how to create new variables from existing
sons in Using SPSS for Windows and Macintosh are available
ones and discusses the basic procedures for describing
on the Web through the instructor. You can request your
qualitative and quantitative variables.
instructors for the same who can download and distribute
Unit 6, “t Test Procedures,” focuses on comparing
the data files from the Pearson’s website at http://www.
means and shows how to use a variety of techniques,
pearsonhighered.com. Several data sets—particularly, Crab
including independent and dependent t tests and the one-
Scale Results and Teacher Scale Results—will be intro-
sample t test.
duced as you work through the first 18 lessons. A detailed
Unit 7, “Univariate and Multivariate Analysis-of-
description of these two files is provided in Appendix A.
Variance Techniques,” focuses on the family of analysis-
There are two more types of data sets used in the later
of-variance techniques, including one-way and two-way
units. The first are data files that may be used when learn-
analyses of variance, analysis of covariance, and multivari-
ing particular SPSS procedures, such as paired-samples,
ate analysis of variance.
t test, or factor analysis. Any of these files can be easily
Unit 8, “Correlation, Regression, and Discriminant
identified since they are named, for example, Lesson 23 Data
Analysis Procedures,” includes simple techniques such as
File 1 or Lesson 36 Data File 1. Also used in the second half
bivariate correlational analysis and bivariate regression
of the book are data files for completing exercises at the end
analysis, as well as more complex analyses such as partial
of lessons. These are named, for example, Lesson 23 Exercise
correlational analysis, multiple linear regression, and dis-
File 1 or Lesson 36 Exercise File 2.
criminant analysis.
Please note that the Web site does not contain any execut-
Unit 9, “Scaling Procedures,” focuses on factor analy-
able SPSS data files. You need to have access to SPSS to use
sis, reliability estimation, and item analysis.
these files, as most users of this book will, at the school, com-
Unit 10, “Nonparametric Procedures,” discusses a
pany, or other institution. SPSS (at http://www.ibm.com
variety of nonparametric techniques, including such tests
/analytics/us/en/technology/spss/) offers a wide price
as the binomial, one-sample chi-square, Kruskal-Wallis,
range packages, including those for students.
McNemar, Friedman, and Cochran tests.

Other Features of The Book

New to This Edition LEARNING OBJECTIVES At the beginning of each unit,
Version 23 of SPSS for Windows and the Macintosh offers you will see a list of objectives—skills that you will master
additional features of great value. For more details about when you successfully complete the content of the lesson
these features, refer to the SPSS Web site http://www-01 and work through all of the exercises in the lesson. These
.ibm.com/common/ssi/cgi-bin/ssialias?infotype%3DPM advanced objectives indicate what you can expect, and
%26subtype%3DSP%26htmlfid%3DYTD03023USEN. what is expected of you.
 Preface xv

TyPING CONVENTIONS There is only one typing con- • 2 gigabytes of available hard-disk space. If you install
vention you must attend to throughout this book. A sequence more than one help language, each additional language
of actions is represented by what options are selected from requires 60–70 MB of disk space.
what menu, connected by an arrow like this S. • DVD/CD drive (unless downloaded online).
For example, if a certain procedure requires clicking on
the File menu and then clicking the New option, it would • 1024 * 768 or a higher-resolution monitor.
be represented as follows.

1. Click File S New.

System Requirements for SPSS 23
for Mac OS X
ExAMPLES Each lesson includes step-by-step procedures,
with copious illustrations of screen shots, for successfully If you are using SPSS 23 for Macintosh, then your system
completing a technique with sample data. Exercises at the end must meet the following minimal requirements:
of each lesson allow you to practice what you have learned. • Mac OS® X 10.10 or higher (Yosemite).
TIPS Some of the lessons contain tips (in the margins) that • Intel processor.
will help you learn SPSS and will teach you shortcuts that • 4 gigabytes (GB) of RAM or more.
make SPSS easier to use.
• 2 gigabytes of available hard-disk space. If you install
more than one help language, each additional language
System Requirements for SPSS 23 requires 60–70 MB of disk space.
for Windows • DVD/CD drive.
If you are using SPSS 23 for Windows, then your system • 1024 * 768 or a higher-resolution monitor.
must meet the following minimal requirements:
Version 23 for both Windows and the Macintosh are
• Microsoft Windows, Windows 7, and Windows 8 and virtually identical. The same differences in keystrokes that
10 (plus Windows Server) apply between the operating systems also apply for the use
• Intel or AMD processor running at 1 gigahertz (GHz) of SPSS. For example, to select all the files listed in a dialog
or higher. box in the Mac version, use the Command (also known as
the Apple key) + A key combination. For Windows, it’s the
• 4 gigabytes (GB) of RAM or more.
CTRL+A key combination.
Acknowledgments

N
o book is ever the work of only the authors. Thank you for using this book. We hope it makes
Using SPSS for Windows and Macintosh was first your SPSS activities easy to learn, fun to use, and helpful.
contracted with Chris Cardone, whom we would Should you have any comments about the book (good,
like to thank for giving us the opportunity to under- bad, or otherwise), feel free to contact us at the e-mail
take the project. Chris remains a good colleague and a addresses listed below.
better friend.
Samuel B. Green
We would like to thank the many instructors and
samgreen@asu.edu
students who have contacted us about the book. We have
very much appreciated your positive comments and your Neil J. Salkind
constructive suggestions. njs@ku.edu

xvi
About the Authors
SAM GREEN is Professor NEIL J. SALkIND received
in the T. Denny Sanford his Ph.D. from the Univer-
School of Social and Family sity of Maryland in Human
Dynamics at the Arizona Development and is Professor
State University. He teaches Emeritus in the Department of
undergraduate and graduate Educational Psychology at the
courses in statistics for stu- University of Kansas. He was
dents in the behavioral sci- a postdoctoral fellow at the
ences. He conducts research University of North Carolina’s
© Marilyn Thompson © Leni Salkind
primarily in the areas of struc- Bush Center for Child and
tural equation modeling, multivariate analyses of means, Family Policy. He has published more than 150 professional
exploratory factory analysis, measurement invariance, anal- papers and presentations, has written more than 100 trade
ysis of item data, and reliability. He is currently on the edito- and textbooks, including Statistics for People Who Think They
rial boards of Structural Equation Modeling: A Multidisciplinary Hate Statistics (Sage), Theories of Human Development (Sage),
Journal, Psychological Methods, Educational and Psychological and Exploring Research (Pearson), and has edited several
Measurement, and Journal of Counseling Psychology. He is also encyclopedias including the Encyclopedia of Human Develop-
a past chair of the Structural Equation Modeling Special ment and the Encyclopedia of Measurement and Statistics. He
Interest Group of the American Educational Research was the editor of Child Development Abstracts and Bibliography.
Association. Neil has a wonderful wife, Leni, and three terrific chil-
Sam has a wonderful wife, Marilyn Thompson, and dren, Sara, Micah, and Ted. To relax, he likes to letterpress
three terrific daughters, Julie, Sarah, and Leah. He en- print using equipment dating back to Karl Pearson, read,
joys playing with his grandchildren. To relax, he likes to swim with the River City Sharks, bake brownies (see the
run, read novels, eat good food, travel, and get together recipe at www.statisticsforpeople.com), and poke around
with friends. old Volvos and old houses.

xvii
This page intentionally left blank
Unit 1
Getting Started with SPSS
Outline
Lesson 1: Starting SPSS Lesson 4: A Brief SPSS Tour
• The SPSS Opening Window • Opening a File
• Working with Appearance
Lesson 2: The SPSS Main Menus and Toolbar
• Creating a New Variable
• The SPSS Main Menus
• A Simple Table
• The Data Files
• A Simple Analysis
Lesson 3: Using SPSS Help
• How to Get Help
• Using Contents

Learning Objectives
Lesson 1: Identify the steps of using SPSS with Lesson 3: Outline the usefulness of the SPSS
respect to Windows and Mac applications online help
Lesson 2: Describe the features and functions Lesson 4: Recall how to utilize the analytic
of the SPSS menu and its toolbar procedures of the SPSS

You’re probably familiar with how other personal In Lesson 2, “The SPSS Main Menus and Toolbar,” we
computer applications work, and you will find that introduce you to the opening SPSS window, point out the
many SPSS features operate exactly the same way. various elements in the window, and explain what they do.
You probably already know about dragging, clicking, The main menus in the SPSS window are your opening to
double-clicking, and working with files. If you don’t, all the SPSS features you will learn about in Using SPSS for
you can refer to one of the many basic operating systems Windows and the Macintosh. We also introduce you to the
books available for Windows or the Macintosh operat- toolbar, a collection of icons that perform important tasks
ing systems. We assume that you are familiar with basic with a click of the mouse.
operating systems skills, such as clicking with a mouse, Lesson 3, “Using SPSS Help,” introduces you to SPSS
dragging objects, naming and copying files, printing online help. If you’ve ever used another Windows applica-
documents, and the everyday tasks associated with tion, you know how handy it is to have this type of help
using a personal computer. immediately available and how it can get you through
In this first unit, we introduce you to SPSS, begin- even the most difficult procedures.
ning with how to start SPSS, and walk you through a tour In Lesson 4, “A Brief SPSS Tour,” we provide a simple
so that you know some of the most important features example of what SPSS can do, including simple analysis, the
of SPSS. use of Data View and Variable View, and the creation of a
In Lesson 1, “Starting SPSS,” the first of four lessons in chart. Here we’ll whet your appetite for the terrific power
this unit, you will find out how the SPSS Windows group is and features of SPSS and what is in store for you throughout
organized and how you start SPSS. the book.

1
2 Unit 1

Lesson 1: Starting SPSS

Tip
Lesson 1 Identify the steps of using SPSS with respect
to Windows and Mac applications. As SpSS has evolved over 23 versions, new features
have been added along the way and most important,
With this lesson, you will start your journey on learning how
the various versions (Windows, Macintosh, and Linux)
to use SPSS, a powerful and easy to use data analysis package.
have become increasingly similar in their look, feel,
Keep in mind that throughout these lessons we expect
and functionality. Such is the case now where version
you to work along with us. It’s only through hands-on
23 for Windows and the Macintosh are almost identi-
experiences that you will master the basic and advanced
cal in their performance and if you use one version, you
features of this program.
should be able to use the other. Because there is such
SPSS is started by clicking the icon (or, the name rep-
a large proportion of SpSS users who use the Windows
resenting the program) that represents the application on
version (although the Mac portion is increasing), Using
your Windows or Macintosh desktop. You can also access
SPSS will provide examples from the Windows version.
the SPSS icon through whatever file access tool you regularly
However, in these first few lessons, we will provide some
use. Finally, you can always click on any already existing
Mac screens so you can see the high degree of similarity
SPSS file to open the application (and, of course, that file).
between versions.
The file that executes SPSS may be located in a variety
of places on your computer, depending upon how it was
installed. If you are working off a server (e.g., at a college
or university), you may have to ask for some assistance if presents a series of options that allow you to select from
the SPSS icon is not readily visible. running the SPSS tutorial, typing in data, posing an exist-
ing query, or creating a new query. The opening screens
for the Windows and the Mac applications are virtually
1.1: The SPSS Opening Window identical.
As you can see in Figures 1.1 and 1.2, the opening Figure 1.2 shows the highly similar opening screen for
screen for Windows and the Macintosh versions of SPSS the Macintosh version.

Figure 1.1. The iBM® SpSS® Statistics software (“SpSS”) for Windows opening Screen.
SpSS inc. was acquired by iBM in October, 2009.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
jymäytti taas nyrkillään rintaansa ja sanoi: "Jos sinä haluat: Dierk on
valmis kotipuolelaisen hyväksi kaikkeen… aivan kaikkeen! Hän jakaa
ruokansa, vuoteensa hänen kanssaan. Älä poistu vielä, kotipuolen
mies, minä olen niin yksinäinen ihminen!"

Uusi tuttavuus herätti kyllä uteliaisuutta; mutta mies ei tuntunut

Klaus Baasista tarpeeksi arvokkaalta tutulta. Hän jäi siihen
seisoskelemaan, mutta pysyttelihe hiukan syrjemmällä.

Parvi tehtaantyttöjä kulki pajattaen ohi. Sitten joukko merimiehiä,

piippunysät hampaissa ja kädet housuntaskussa. Joskus maalaisia,
kaksin, kolmin, uteliaina tähystellen. Tuossa kaksi katutyttöä:
holsteinilainen tallirenki, suitset olalla, kääntyi ja katseli heidän
jälestänsä. Sitten tuli paikaton kauppa-apulainen ja joutilas, juoppo
kisälli. Parvi keskenkasvuista ja aikaisin rappiolle joutunutta nuorisoa.
Emännät iltaostoksillaan. Ja kaiken aikaa vieri satamasta
keskeytymätön työläisvirta.

Joku kulkevista seisattui, kun sattui, katselemaan kirjarattaita: otti

kirjan käteensä ja pani sen paikoilleen taikka osti. Ne olivat aikoja,
jolloin teollisuutemme kasvoi valtavasti ja heitti ihmiset sekaisin ja
ankarampaan todellisuuteen, mikä teki heidän silmänsä
tarkkanäköisemmiksi ja mielensä järkevämmäksi. Enimmät ostivat
kyllä yhäkin hurjia seikkailuromaaneja ja jotkut siivottomiakin juttuja.
Mutta monet halusivat yhä enemmän ja vakavampia ajankysymyksiä,
jotka kumosivat vanhaa tai rakensivat uutta. Kun joku ostaja näytti
epäilevän kirjan arvoa, löi kaupustelija monasti kädellään takkinsa
tahraiseen rintamukseen, joka pullotti povitaskun paperitäytteestä, ja
sanoi: "Minä hankin ainoastaan kirjoja, jotka minä tunnen", taikka
keveämmin: "Totta kai minä sen nyt opettajana tiennen."
 Eräät ostajat tunsivatkin hänet ja nimittivät häntä "persetteriksi",
jonka alasaksilaismurre on vääntänyt vanhasta kunnianarvoisesta
"präzeptor"-arvonimestä,[39] sekä kuuntelivat vakavina hänen
arvostelujaan. Mutta kun rattaiden luona ei ollut ostajia, jutteli
kaupustelija Klaus Baasin kanssa. Poika seisoi kädet uuden takin
taskussa, nojaellen seinää vasten, — muka hyvin
välinpitämättömänä, mutta oikeastaan halukkaasti kuunnellen
vanhan juopon kerskailua, seminaarijuttuja, tarinoita hänen
opettaja-ajaltaan sekä hänen kirjaselostuksiaan. Sillä Petter Söötin
kanssa kuuttia soudettaessa ei oltu tosiaan sanoja tuhlattu.

Kun satamasta vierivä työläisvirta vihdoin loppui, vaati kaupustelija

kotipuolen poikaa latomaan hänen apunansa kirjoja pinoon ja sitten
tulemaan hänen kanssaan illallista syömään. Klaus Baas auttoi ja
asteli pian aikamoisen välimatkan päässä kaupustelijan sivulla, joka
lykkäsi rattaitaan, ettei vain luultaisi häntä samaan liikeyritykseen
kuuluvaksi. Mies kääntyi kaidalle kadulle ja työnsi rattaansa erääsen
pihaan. Siellä he kantoivat kirjat rattailta pieneen rakennukseen, joka
oli maan tasalla.

Sen jälkeen he palasivat Spielbudenplatzille ja pistäysivät

Wilhelminenstrassen varrella pieneen ravintolaan, jossa siihen
aikaan, ja kai nykyäänkin, kävi paljon kaikellaisia taiteilijoita.
Ohjelma ei ollut vielä alkanut ja illasteltiin paraikaa monien pikku
pöytien ääressä ja juteltiin minkä mitäkin. Entinen koulumestari meni
suoraapäätä perälle, jossa istui nurkkapöydän ääressä jo ennestänsä
pari kolme hänen ikäistään herrasmiestä, kutakuinkin välttävissä
mustissa vaatteissa, esitteli Klaus Baasin kotipuolelaisenaan ja tilasi
illallista.
 Klaus Baas tunsi selvästi nämä olennot vento vieraiksi hänen
hengelleen ja ajatteli, että äiti arvostelisi heidät yhdellä vilkaisulla
"lorvehtijoiksi" ja "hassuiksi." Mutta hän janosi näiden monien
mykkäin työkuukausien jälkeen elämää ja sanoja ja katseli uteliaasti
sauhuista, ummehtunutta ravintolaa. Halukkaasti syöden ja vilkkaasti
käsiään heitellen kertoi pöytäseura matkoistansa, vertaili kaikki
kaupungit Budapestistä Tukholmaan saakka, arvosteli kaiken
maailman taideuutuudet ja lausui kursailematta tuomionsa ja komeili
sanoissa ja liikkeissä. Klaus Baasille selvisi pian, mitä nuo kolme
samassa pöydässä istuvaa herrasmiestä olivat ammatiltaan. Yksi
esitti sanoilla ja laululla koomillisia kappaleita: hän oli pieni, paksu ja
parraton; toinen oli erään musiikkiseuran ensimäisen viulun soittaja:
hän oli laiha ja kelmeä, pitkätukkainen ja mustahaveninen; kolmas,
lyhyt ja kuiva miehen kääpelö, jolla oli pieni pyöreä kissan pää, oli
ennen ollut viinurina, mutta oli sittemmin ruvennut
silmänkääntäjäksi.

Kirjankaupustelija oli kuitenkin koko pöytäseuran päänä, sillä

vaikkei hänellä ollutkaan varaa rehennellä sellaisilla erikoistaidoilla
kuin muut, niin kaikkeen puhuttuun hän osasi viisaan näköisenä
liittää lyhyitä, epäileviä huomautuksiansa.

Kun sitten illallinen oli syöty, ilmestyi tiskille valtava

juomamaljakko, johon kaikkien ravintolavieraiden katseet
kunnioittavasti keskittyivät, ja tuotiin punssilaseja. Silloin nousi
ensimäinen viulu ylös, kilahutti lasiin, nypli haalistuneen mustan
helmatakkinsa napit kiinni, pisti kolme sormea rintapieleen, katsahti
yhtäkkiä sielukkaasti ympärilleen pöytäseuraan, tukehdutti rinnasta
kohoavan liikutuksen keikauttamalla ohimoille tunkeutuvan mustan
harjansa niskaan, ja lausui nyt, että hänen vieressään istuva, suuri ja
maailman kuulu koomillinen resitaattori, Danielo Danako, tänään
täyttää kuusikymmentä vuotta! Ja hän ylisti hänen taidettansa,
hänen mimiikkinsä mestaruutta, joka oli houkutellut tällä ja tuolla
puolen Atlantin valtamerta monet suut niin hillittömästi nauramaan,
joka oli monesta silmästä houkutellut niin herttaiset ilon kyyneleet!
Hän kiitteli kunniavieraan sisällistä ihmistä, josta olivat todistuksena
monet hänen tovereille kustantamansa illalliset ja liikuttavat
tunnustukset viinipikarin ääressä, myöskin hänelle, puhujalle. Ja jos
hän oli mistä maailmasta ylpeä — ja hän oli ylpeä paljosta — niin
ainakin oli hän siitä, että tämä jalo mies oli nähnyt hänet
ystävyytensä arvoiseksi. "Mun kulta veljeni, mun velikultani!" lopetti
puhuja sekä ojensi suoralla kädellä koomikkoa kohti lasiansa.

Koomikko oli kutistunut tuolillaan sitä pienemmäksi, mitä

suuremmaksi kehujen kuorma kasvoi hänen päällään. Ja nyt hän
istui rinta leukaa vasten, ja kyyneleet vierivät virtana mustain
haalistuneiden liivien rintamuksille. Hän aikoi vastata puheesen,
mutta silloin huomattiinkin, että suuri lausuja oli huono
tilapäispuhuja; ja sitä paitsi jo hieman juovuksissakin. Hän painoi
siunaavasti kämmenensä Klaus Baasin myyränkarvaiselle päälaelle ja
lausui itkien: "Tämä nuorukainen tässä, tämä minun hyvä ystäväni,
puhuu minun puolestani."

Klaus Baasin olo kävi liian tuliseksi! Hän väänsi varovasti päänsä
ukon kämmenen alta pois, kopaisi Stanleynsä ja puikki seurueen
kovaäänisesti melutessa matkaansa.

No kaikkea ihmettä! Miten merkillisiä ihmisiä! Jospa äiti tietäisi

hänen moisten veikkojen parvessa istuneen! Tai hänen ylipäätänsä
käyneen St. Paulissa!… Mutta olipa sitä mahdottoman hauska nähdä!
Ja hän aikoi heti tänään vielä pikkuisen katsella. Ehdottomasti! Ja
miksipä ei? Kyllä oli tehty työtä ja kovaa! Hän oli kuudentoista, eikä
ollut vielä nähnyt St. Paulia!

Hän alkoi kuleksia kirja kainalossa minne ihmisvirta vei. Oli tullut
jo aivan pimeä. Englantilaiset matruusit, höllähousut… kylläpä ne
kulkevat hajasäärin. Mikä hävytön likka se tuo oli? Katsoi häntä ihan
kuin tuttua, ja kuin haluten puhella hänen kanssaan. Ja
kapakassakos oli tungos! Ja kaikki nauroivat ja porisivat! Ja hänen
elämänsä, kuinka se oli hiljaista ja köyhää ja sanatonta! Eikö noilta
miekkosilta ollut keltään kuollut isää tai siskoa, eikö kellään ollut
ankaraa äitiä, ei aavistusta suruista ja puutteesta? Ja tuolla oli suuri
näyttely: neekeritansseja! "Hyvä herrasväki! Kaksikymmentä villiä
naista Dahomesta! Ei milloinkaan ennen näytetty!"… Ah, tätä elämän
pyörrettä!

Tuokion päästä hänen teki mieli pistäytyä erääsen ravintolaan. Hän

meni nurkkapöydän taa, tilasi lasin olutta, maisteli sitä ja katseli
väkeä ja katseli Stanleytään, ja alkoipa siinä ajatuksissaan kirjaa
selailla. Ja hän unohti kokonaan ympäristönsä. Hänellä ei ollut
moneen vuoteen, aina siitä kun hän oli lukenut Robin poika Krusoen,
ollut tilaisuutta ja aikaa lukea mitään yhtenäistä kertomusta. Nyt hän
vaipui lukemiseen kuin noiduttu. Näiden ihmisten elämä ja touhu oli
hänen hengelleen vielä tuntematon ja vieras; kirjasta saatu elämä oli
hänen kehitysasteensa mukaista. Vieraita tuli ja meni. Parvi nuoria
kauppa-apulaisia valtasi viereisen pöydän ja alkoi meluta ja lasketella
sutkauksia. Klaus Baas katsahti mietteissään ylös ja tunsi hämärästi
olevansa tuon pöytäseuran takana nyt vielä paremmin piilossa.
Ihmiset, jotka näkivät hänen niin huolettomasti lueksivan, luulivat
varmaankin häntä ravintoloitsijan pojaksi, kun hän oli niin nuorikin,
eivätkä mitenkään häirinneet hänen rauhaansa. Yksi vain pisteliäästi
sutkahutti hänelle: "Lyö kirja penkin alle, poika! Täällä on elämä,
täällä heiluu hattu!" Klaus Baas katsahti puhujaan hajamielisesti,
hymyili nolosti haaveissaan, ja jatkoi lukuansa. Pitkän aikaa hän sai
olla rauhassa; sitten tuli nuori, kalvakka mies ravintolaan, katseli
ympärilleen, ei nähnyt muualla paikkaa ja istahti Klaus Baasin
pöytään. Istui kotvan aikaa hiljaa ja kysyi sitten: voisiko herra
neuvoa outoa Hampurissa?

Silloin Klaus Baas löi kirjansa kiinni ja ryhtyi puheisiin ja vastasi

kysymyksiin ja kysyi itsekin vieraalta minkä mitäkin. Nuorukainen oli
pari vuotta vanhempi kuin hän ja oli tullut Ylä-Schlesiasta
työnhakuun Hampuriin; muuta selvää ei hänestä paljoa saanut.
Klaus Baas kysyi, elivätkö hänen vanhempansa: toinen kertoi heistä
välinpitämättömästi kuin olisi puhunut ventovieraista. Klaus Baas
kyseli hänen veljistään, sisaristaan: kyllä, olihan niitä useitakin,
liikaakin — ja tulokkaan naama oli niin ilmeetön ja välinpitämätön
kuin olisi puhuttu maantien kivistä, joiden ohi hän oli sattunut
kulkemaan. Klaus Baas kysyi, miten hän tänne oli joutunut, mitä
teitä, missä kaupungissa oli käynyt: ei poika tiennyt. Millä tavoin hän
oli koettanut täällä päästä työhön? Ilmeni, ettei hän ollut juossut
jälillä suinkaan kuin jäniskoira, vaan oli hyppelehtinyt minne sattuu
kuin sylikoiran penikka. Ja olipa muun muassa sattunut St. Pauliin ja
tähän pöydän ääreen, ja katsoi nyt tylsästi olutlasiinsa.

Klaus Baasissa paisui turhanpöyhkeä sääli, ja hän alkoi kopeilla

ikäänkuin olisi Hampurin joka sopukan tuntenut. Ja hän lähti pian
tulokkaan kanssa kadulle, näyttämään hänelle Hampuria.

Hän kierteli uuden tuttunsa kanssa pitkin katuja, joilla nyt illalla oli
vilkas liike, — kaikki oli hänellekin vielä aivan uutta ja outoa: hän ei
ollut iltaisin koskaan tohtinut lähteä kotoa; ja he tulivat Steinwegiä ja
suurta Burstahia[40] pitkin Alsterille.
 Siellä he seisoivat hyvän aikaa uudella Jungfernstiegillä[41]
raikkaassa, kirkkaassa syysyössä erään suuren hotellin edustalla,
jossa oli juhlat. Ulko-oven kamanoissa riippui kauniit seppeleet, ja
kun sisäovet milloin aukesivat, kuului iloista soittoa ja äänten
hälinää. Vaunurivi jo odotti hotellin edustalla; ja joskus tuli
yksinäinen juhlavieras tai joku pari ulos ja lähti vaunuilla tai kävellen
kotiinsa. Kellarikerroksesta kuului keittiökalujen kilinää.

Schlesialais-poika meni kadun toiselle puolelle ja istahti sinne

penkille ja katseli untelosti eteensä. Hänen Hampurin
tutkimishalunsa loppui jo tähän. Klaus Baas sanoi hänelle, että
pitääpä katsoa, eikö hotellissa ollut erästä hänen perheensä tuttua:
he näet odottivat paraikaa kotimaahan erästä rikasta ystävää Etelä-
Amerikasta. Ja hän meni jälleen kadun toiselle puolelle hotellin ovelle
ja katseli vaieten, suu auki, ahnaasti, nautintorikkaan juhlan kauniita
kuvia, jollaisia hän ei ollut ennen nähnyt.

Hänen seisoessaan ja katsellessaan aukesi yhtäkkiä sisäovi ja

kadulle tuli kaksi nuorta tyttöä, uhkean ja kauniin äitinsä seurassa.
He odottivat hetkisen vaunujaan, — ja ah, silloin tunsi Klaus Baas,
että tytöt olivat ne hänen tuttunsa! Ne ne olivat! Kuinka kauniita
valkeissa lyhyissä hameissaan, — pohkeet sirot ja hoikat, pikku
jaloissa mustat, kiiltävät kengät! Klaus Baas väistyi hitaasti pimeään
seinäkomeroon, etteivät ne häntä näkisi. Ne ihan varmaan! Olivat
kasvaneet hiukan, ja yhä, yhä kaunistuneet! Häntä ahdisti ja rusensi
tunne: miten kaukana minä olen heistä! Mitä olen minä heidän
rinnallansa! Miten minä olen köyhä ja loitolla heistä!… Ja sitten
tulivat vaunut ja ne vierivät pois… — Hyvä Jumala, huoahti Klaus
Baas, nyt ne menivät! Nyt tuskin näen heitä koskaan…
 Samassa kuului kellarikerroksen luukusta ystävällinen, hupaisa
ääni:
"Kuule, haeppas toverisi tuolta, ja tulkaahan sitten tänne."

Senpä vainusi untelo ja välinpitämätön schlesialainenkin: tuokiossa

hänestä tuli pirteä mies, hän kepsahti ylös ja riensi Klaus Baasin
rinnalle… "Minäkin olen monasti poikana saanut mennä täti
Nurmelaan yöksi", sanoi kokki alhaalta. "Saattepa vähän lämmintä
keittoa." Ja hän otti lautasen toisten joukosta valkeaksi kuuratulta
pöydältä.

Mutta Klaus sanoi, että hänen täytyy nyt lähteä, ja kiiruhti kotiin
minkä kerkisi.

Rientäessään hiljaista, öistä katua hän ajatteli vain yhtä ja

ainoista: Hyvä Jumala, jospa onni koittaisi!… Minun täytyy yrittää
johonkin konttoriin… Teen työtä vaikka katketakseni… Hyvä Jumala,
jos yhtäkkiä onni koittaisi.

Äiti oli yhä työssä kotona, vaikka kello oli jo kahdentoista paikoilla.
Klaus Baas sanoi olleensa eräässä konttorissa, juoksupoika oli
lähtenyt matkaansa, työtä oli kestänyt yöhön saakka. Antje Baasin
kasvot eivät värähtäneetkään, hän ei virkkanut mitään, teki vain
työtänsä. Ja poika meni nukkumaan.

Seuraavana aamuna hän alkoi heti herätessään ajatella taas noita

kahta herrastyttöä ja haaveksia, miten pääsisi heidän vertaiseksensa.
Ja hän ajatteli, että onni varmaan hänelle pian koittaa, ja vaipui
velttoon tunnelmaan: ikäänkuin hänen ei olisi tarvinnut muuta kuin
odottaa ja ottaa onni, kun se tulee. Hän huomasi Stanleynsä ja
syventyi lukemiseen eikä malttanut jättää kirjaa käsistään. Hän sanoi
äidilleen menevänsä taas tänä iltana konttoriin ja toivovansa siellä
juoksupojan paikkaa; ja samosi sangen huonolla omallatunnolla
Stanleyn kanssa yhä syvemmälle mustien maanosaan. Antje Baasin
edessä oli pino valkeita ompeluksia, niiden takaa hän vähä väliä
vilkaisi tiukasti ja epäluuloisesti poikaansa. Kun Klaus Baas kerran
iltapuolella kohotti päätänsä, niin hän huomasi äidin katseen; hän
tuli vallan levottomaksi, pani kirjan pois ja lähti ulos, mukamas
työhön.

Mutta kadulla hänestä tuntui taas liian myöhältä mennä

työnhakuun konttoreihin. Ehkäpä, ehkä kohtaa hänet St. Paulissa
suuri, suuri onni! Ehkä rikas herra on palannut Amerikasta! Ehkä hän
ei ollutkaan tuon tylyn yksinkertaisen naisen poika. Huomenna hän
ehkä saa hyvän paikan jossakin hyvässä konttorissa. Hänen
omatuntonsa oli surkean huono ja levoton. Mikäpä eteen sellaisessa
asemassa ja sellaisella tuulella? Hän kulki eteenpäin ja tuli pian taas
Spielbudenplatzille. Ja siellä huvitusten vilinässä, jota hän hiukan jo
tunsikin, mieli taas keveni, ja hän asteli varmana ja reippaasti
edelleen.

Mutta juuri kun hän pysähtyi ensimäisen konserttihallin ovelle ja

mietti siinä kahden vaiheella, uskaltaisikohan vähän pistäytyä sisään
katsomaan… niin yhtäkkiä hänen edessään seisoo äiti! Klaus Baas
pelästyi kauheasti! Pelästyi melkein enemmän sitä tosiasiaa, että äiti,
hänen äitinsä, seisoi nyt tuossa hänen edessään, illalla, St. Paulissa,
kuin omaa kohtaloansa. Hän sipaisi kädet taskusta ja astui vaistosta
askeleen taaksepäin. Mutta samalla läiskähti jo korvatillikka. "Kyllä
minä sinusta Baasit karistan!" sanoi äiti vihaisena ja tylysti. "Renki
sinusta tulee!"

Klaus Baas otatteli kotiin, poskilla polte, johtuva muustakin kuin

korvatillikasta. Hänen järkensä selvisi tuossa tuokiossa, yhtäkkiä
hänestä tuli toinen mies. Kas sen hän oli ansainnutkin! Vetelehtijä
hän oli, ajan varas, lorvehtija, kuin Jonni Dau. Ja valehtelija! Tuleva
kuritushuoneen kasvatti! Kauheata, kamalaa! Että äiti oli tullut hänen
jälestänsä ja yllättänyt hänet! Olihan hän itse jo tiennyt
hairahduksensa! Kamalaa, kamalaa! Korville keskellä katua! Se oli
kauheampaa kuin hiilipihdit! Hän muisti vielä selvästi sen tytön
ällistyneet kasvot, joka sattui kulkemaan ohi juuri kun äiti tuli! Ja äiti
oli lausunut vielä hänen nimensä! Baas!… Baas… Aivan ääneen!
Hyvä Jumala! Seitsemään vuoteen hän ei ilkeäisi näyttää kasvojaan
St. Paulissa! Hänen täytyisi tekeytyä tuntemattomaksi ja käyttää
toisia vaatteita! Hänen täytyisi piiloitella, kunnes kasvaisi parta, niin
ettei kukaan siellä enää häntä tuntisi…

Hän juoksi, loikki Millernthorin poikki kuin ryövärit kintereillä. Hän

ei tahtonut katsoa taakseen, tuleeko äiti jälestä. Lyököhän se häntä
vielä?… Sehän on mahdotonta: hänhän oli jo kuudentoista! Kauheaa!
Rengiksi, rengiksi vaan! Mutta se oli juuri parhaiksi! Huomenna äiti
vie hänet maalle ja pestaa hänet kaikeksi ijäkseen rengiksi! Se
kauhea junamatka! Ja sitten rengiksi, ijäksi!… Mitä oli tehtävä?

Pojan mieleen johtui se suuri Amerikan tuntematon. Mutta

kummallista: se haave haihtui nyt heti, se ajatus ei ollut enää
mistään kotoisin! Ikäänkuin koko kulta-unelma olisi korvatillikasta
särkynyt sirpaleiksi! Ei siitä ollut mihinkään! Ja naisihminen, joka oli
lyönyt häntä korvalle, oli epäilemättä juuri hänen äitinsä.
Epäilemättä, juuri äiti! Maailma muuttui yhtäkkiä inhottavan
arkipäiväiseksi. Työtä ja työtä se oli vaan!… Mitähän, jos ne kauniit
tyttöset tietäisivät, että hän oli kolme päivää narrina haaveksinut
onnea kuin paistettua varpusta suuhun lentämään ja laiskehtinut St.
Paulissa! Entäs maalari-neiti sitten! Ja mistä nyt työtä? Heti, jo tänä
iltana. Arvelematta tuumasta toimeen! Mutta minne? Minne vaan,
kunhan ei joutuisi äidin käsiin! Jospa juoksisi nyt maalarin luo!
Olihan jo syksy ja ehkä Laura Morgenstern oli tullut takaisin?

Hän pisti kiirettä eikä seisattunut ennenkuin läähätti maalarin

työhuoneessa — kuin hätyytetty rotta turvaan päästyänsä.

Maalari istui tavallisella paikallaan, sivellen illan hämärässä vielä

jonkin apostolin manttelia. Häntä vastapäätä, samalla tuolilla, jolla
kaunis pieni tyttö oli istunut, istui nyt vanha valkotukkainen ukko,
huonoissa vaatteissa, silmät selällään kuin millä haamulla. Maalari
näkyi juuri tuttavallisesti jutella jurotelleen ukon kanssa, ei kääntänyt
Klaus Baasin tullessa päätänsä ja sanoi vain: "Odotahan vähän."
Sitten hän kuitenkin hetken päästä katsoi silmälasiensa yli häneen ja
sanoi: "Kas, sinähän se olit, Klaus?! Mitäs nyt asiaa?"

Klaus Baas kertoi änkytellen viimeaikuiset tapahtumat: isän

kuoleman, rahakiipelin, kotimatkan, hiekkakuutin soudun… eikä nyt
tiennyt mihin ryhtyä.

Maalari asettui mukavasti selkäkenoon ja maalasi, katsoi

vanhukseen ja maalasi taas. "Pesehän pensselit", hän sanoi.

Klaus Baas pesi pensselit ja vilkaisi tuon tuostakin arasti maalariin;

ja läähätys keveni siinä, ja hän alkoi saada henkeä keuhkoihinsa.

Jonkun ajan päästä sanoi maalari: "Isäni tahtoi minusta väen

väkisin opettajatarta; se olisi ollut kaunista: olisin hölvännyt lasten
silmät. Äiti oli järkevämpi; hän sanoi: miksi tyttö tahtoo ja mihin hän
pystyy, siksi hänen täytyy ruveta. Sanotaanpa siis mekin nyt: mihin
tahdot sinä ja mihin sinä pystyt?"
 Klaus Baas ällisteli häntä surkean ja tuhman näköisenä. "Mihinkä
tahdon ja pystyn?"

"Niin", vahvisti maalari. "Mietipä vähän aikaa ja sano sitten."

Klaus Baas oli sellaisessa jännityksessä ja tuskassa, että vedet

alkoivat nousta hänen silmiinsä.

"No sano nyt vaan", lausui maalari sitten melkein uhkaavasti. "Suu
puhtaaksi."

"En pääse äidin tähden", vastasi Klaus Baas, "muuten matkustaisin

maailman ympäri, ensin Afrikaan."

Klaus Baas pelkäsi, että nyt se putoaa pelästyksestä alas tuolilta.

Mutta maalari vastasikin aivan rauhallisesti: "No sen minä arvasin. Ja
mitä sinne? Kristinuskoako viemään?…"

Poika pudisti päätänsä.

"No", hymähti maalari, "se on totta se, ethän sinä paljon siitä.
Kirjoittaaksesi matkasta kirjan?"

Klaus Baas pudisti taas päätänsä.

"No, sano sitten Jumalan nimessä, mitä varten sitten?…

huvikävelyllekö sinne tahdot?"

Klaus Baas näki, ettei nyt taaskaan auttanut muu kuin suorat
sanat, ja hän vastasi: "Katsomaan millaista siellä on… ja siellä tointa
herättämään ja — johtamaan."

Maalari nojautui yhä syvemmälle tuoliinsa ja katsoi ukkoa kiihkeän

hartaana ja virkkoi: "No sen olisit voinut sanoa heti: sinä tahdot siis
kauppiaaksi."

"Niin", huudahti Klaus Baas ja henkäisi kevennyksestä. "Siksi olen

tahtonut aina. Ja olen jo koetellutkin; mutta ne eivät huoli minua,
kun olin siellä kuutilla ja kun en ole käynyt parempia kouluja."

Laura Morgenstern sivelteli vähän aikaa. Sitten hän lopetti työnsä,

laski ukon pois, puuhaili minkä mitäkin huoneessaan, pistäysi
eteiseen ja tuli takaisin hartioillaan tavattoman leveä ja pitkä vaippa
ja päässä vanhankuosinen, suuri huopahattu. Pensselit oli jo asetettu
entiseen tapaan järjestykseen ja riviin pahvilevylle. "Tule!" sanoi
Laura Morgenstern.

He menivät kadulle ja kääntyivät satamaan päin. Klaus Baas kulki

koko ajan pari askelta perästä, mutta kun maalari kyseli hänen
vanhemmistaan, sisaruksistaan, koulunkäynnistään tai Petter
Söötistä, silloin Klaus Baas kepsutti pari askelta maalarin eteen ja
vastasi hänelle. Sitten hän taas jäi taemmaksi. He kulkivat
Rödingsmarktin poikki Dovenfleetille ja menivät sen varrella erääsen
vanhaan, komeaan taloon: nousivat pari porraskertaa ja pysähtyivät
kirkkaiden lasiovien taakse, joiden ruuduissa seisoi: "Kauppayhtiö
P.C. Trimborn." Siinä hengähdettiin vähän ja astuttiin sitten sisään.

Klaus Baasin silmissä vilisi kaasulamppuja, vaaleita saleja, paljon

hienoja nuoria herroja, jotka katselivat heitä. Paperipinkkoja… suuria
kirjoja. Hän kuuli maalarin tuolla kaukana sanovan haluavansa
puhella herra Trimbornin kanssa. Hän näki neidin katoavan
silmistään, ja seisoi nyt turvatonna ja suojatonna, katsellen
hämillään alas lattiaan. Laura Morgenstern tuli sitten takaisin, viittasi
hänelle, ja Klaus Baas meni hänen jälestään komeaan huoneesen.
Siellä hän näki suojelijansa leveän selän takaa pitkän ijäkkään
herran, jolla oli hienot mustat vaatteet; se sanoi hänelle merkillisen
hillityllä, jokapäiväisellä äänellä: "Vetäkääpä ovi kiinni!" Kun Klaus
Baas oli sen tehnyt, kyseli herra häneltä lyhyesti ja selvästi hänen
vanhemmistaan, lapsuudestaan, koulusta ja erityisestikin viime
kesän toimista.

Kysymysten täsmällisyys tuntui hänestä oikein hyvältä, sillä hän oli

elellyt omissa valloissaan ja kaipasi kasvatusta. Yksinkertainen
suoruus tuntui kuritukselta; vieras kylmä katse haihdutti valheelliset
unelmat tuossa tuokiossa. Ja Klaus Baas vastasi nyt rauhallisesti ja
lyhyesti, henkeään pidätellen, mutta vedet silmissä. Kun herra
viimein kysyi, jaksaisiko äiti elättää häntä vielä kolme vuotta, vastasi
Klaus Baas, huulet vavisten ja rinta ylpeydestä, riemukkaasta
hellyydestä paisuen, että äiti teki hänen hyväkseen kaiken
voitavansa, työtä yöt ja päivät. Hän oli itse maksanut velan
Timmermannille, ja äidillä oli työtä minkä ehti tehdä.

Herra mietti vähän aikaa. Ja sitten hän kääntyi maalarin puoleen

ja sanoi:

"Te olette jo kauan olleet tuttuja? Olette nähnyt hänen

todistuksensa, jotka olivat erittäin hyvät? Sanotte myös, että hänellä
on hyvä käsiala?"

Maalari nyökkäsi.

"Ja mielestänne", jatkoi herra, "pitäisi sellaisen suuren liikkeen,

kuin tämä minun, tehdä joka vuosi jokin erikoinen hyvätyö?"

Maalari nyökkäsi nyt kahdesti. "Minä menen takuusen hänestä."

Liikemies hymyili leppoisasti ja tokaisi: "Mistä summasta?" Sitten

hän loi vielä pitkän, tutkivan katseen Klaus Baasiin ja sanoi: "No,
tehdään sitten poikkeus ja otetaan nuori mies, koetteeksi. Te pidätte
huolta, ettei hän eroa puvussaan huomattavasti muista meidän
pojista. Ja toivotaan vielä, ettette tarvitse katua suositustanne, neiti
Laura."

Niin he saivat lähteä.

Portaiden alapäässä henkäisi maalari syvään ja murahteli: "No sitä

myöten on kaikki selvä. Herra hyvästi varjelkoon! Etteivät tuollaiset
voi koskaan olla hyviä tekeytymättä samalla muka niin yleviksi… Ihan
luissani sen tunnen… No niin, silmät auki nyt poika, pidäpä huoli,
että sinusta tulee jotakin! Tämä oli jalo loikkaus: hiekkakuutista P.C.
Trimbornin konttoriin… kuinka hän nyt olikaan nimeltään se…?"

"Petter Sööt, Laura täti."

X.

Antje Baasilla oli tapana pestä joka pyhäaamu ja muutenkin

erikoisissa tilaisuuksissa isommatkin lapset omakätisesti. Se tapahtui
niin rajulla voimalla ja perinpohjaisesti, että he pääsivät hänen
käsistään aivan muokattuina, pyöristettyinä ja putipuhtaina. Mutta
koskaan hän ei ollut käynyt lapsiinsa niin navakasti käsiksi ja
alustanut ja kuuraellut heitä niin kuin nyt järjestyksessä kolmatta,
jonka luonne pienestä ja erikoisesti eilisen tapauksen kautta oli
hänestä epäiltävä. Sitten poika vielä harjattiin ja suittiin ja haukuttiin
lyhyesti, mutta läpikotaisesti ja laskettiin pampulla ja hirsipuulla
uhattuna menemään.

Neljännestunnin päästä hän pujahti siitä kirkkaasta lasiovesta

sisään. Eräitä nuoria herroja seisoskeli tai istui jo konttorissa valmiina
päivätyöhönsä. He katselivat uteliaina Klaus Baasiin. Toisesta
huoneesta ilmestyi pienenläntä ja keski-ikäinen herra, yllä lyhyt
lastinkitakki.

Klaus Baas oli nähnyt ja kuullut, kuinka ihmiset esittelevät itsensä

toisilleen. Ja siksi hän kumarsi avuttomasti ja lausui verkalleen ja
selvästi:
 "Klaus Hinrich Baas."

Pitkä, punanverevä, hoikka herra, joka nojaili ovenpieltä vasten,

sutkahutti: "Heti valmis firma!" Ja muudan oikein hieno,
vaaleaverinen nuorukainen katsoi häntä kylmästi ja ylpeästi. Muut
hymyilivät.

Jos Klaus Baas jo pesusta paistoi punaiselta, niin hän punastui nyt
yhä enemmän ja katseli avuttomana ympärilleen, mitä tekisi, minne
menisi. Silloin tuli se pieni lastinkitakkinen herra hänen luokseen ja
neuvoi hänelle hänen paikkansa ja pulpettinsa.

Nyt Klaus Baas istui pukillaan tuskallisessa jännityksessä ja

onnesta juhlallisena; selkä kyyryssä, edessään lasku, jonka se pieni
herra oli hänelle ojentanut paikaltaan, joka oli melkein vastapäätä,
vielä korkeamman pulpetin takana. Hänen oli koko päivä aseteltava
osakkeita, jotka olivat sekaisin tukussa, numerojärjestykseen ja
merkittävä ne luetteloon. Niin hän joutui heti tekemisiin suurten
lukujen kanssa.

Hän tuskin uskalsi vilaista sivulleen siinä köyryselin istuessaan!

Kuinka niillä oli pitkät sääret ja käsivarret! Ja kuinka hienot housut!
Kuinka tyyninä ja rauhallisina ne istuivat paikallaan taikka nousivat
ylös ja menivät ja tulivat takaisin! Väliin heistä joku kysyi toiselta
jotakin, taikka joku tuli viereisestä huoneesta, minkä ovi oli
selkoselällään, ja antoi jonkun määräyksen. Klaus Baas ei
ymmärtänyt kysymyksiä eikä vastauksia. Pari kertaa hän kuuli
takaansa siitä kauniista kamarista sen hiljaisen ja aivan rauhallisen,
selvän äänen, jonka hän jo tunsi. Silloin katsahtivat kaikki toisiinsa,
joku nousi ripeästi ylös ja etsi ja vei kamariin paperit, joita se herra
oli pyytänyt.
 Seuraavana aamuna päällikön vielä poissa viipyessä oli konttorissa
jo repäisevämpää, ja Klaus Baasia alettiin "koulita virkaansa", kuten
he sanoivat. Se vastapäätä istuva pitkä, hoikka herra, jolla oli
punertava tukka ja suuret korvanluppanat, sanoi olevan hauskaa
nähdä, missä ja milloin Klaus Baas tekisi sievimmän kupperiskeikan.
Pian pisti yksi kirjeen hänen eteensä ja neuvoi, miten hänen oli se
kopioitava ja rekisteröitävä. Sitten toinen toi tukun tilauksia ja käski
merkitsemään kirjaan. Eräs pyysi hänen hakemaan näytevihosta
hänelle erään näytteen. Jonkun päivän päästä hän sai
postimerkkikassan. Sanattomalla kauhulla hän otti haltuunsa
vaihtoraha- ja postimerkkikassan, kahden kolmen ja viiden markan
merkit, joita hän ei ollut aavistanut olevankaan! Ja loppuviikolla
sanoi se pieni herra, jonka Klaus Baas sitten kuuli prokuristiksi, että
hänen tehtävänänsä oli nyt tiedustella asiaa vierailta, jotka tulivat
konttoriin.

Klaus Baas joutui vallan päästä pyörälle. Ja talonpoikaisessa

kömpelyydessään ja tällaiseen ympäristöön tottumattomana hän
epäili itseään ja muita ja teki sentähden kummallisia erehdyksiä.
Milloin pisti hän kirjeihin asioita, joita ei niihin ollut tuleva, tai antoi
pankkien taikka kauppaliikkeiden läheteille väärät taikka
keskeneräiset paperit; milloin erehtyi liikkeiden nimistä, niin että
syntyi suurta sekaannusta ja toiset saivat etsiä ja juoksennella.
Kerran hän vei vieraan, joka ei ollut halukas ilmaisemaan asiaansa,
vaan näytti notkealta, varmalta ja kunnioitettavalta, itsensä
konttoripäällikön huoneesen: ja sai sitten kuulla, että se oli joutava
kerjääjä. Ja hän kielsi kerran nuorelta tytöltä, joka suoraa päätä aikoi
mennä sinne perähuoneesen, pääsyn, ja oli niin varma asiastaan,
että vaati vaatimalla tietää asiaa. Silloin kuului päällikön ääni sieltä
kirjoituspöydän takaa: "Jaha, sinäkö se olet, tyttöseni?…" ja
hymyillen kepsuttelee tyttö Klaun ohitse. Mutta prokuristilta tuli vielä
makeat tortut.

Sellaisten harhaiskujen jälkeen hän piti itseään kerrassa

epäkelpona jaloon ammattiinsa, jopa suorastaan kummallisena
epäsikiönä. Hän istui allapäin ja kuunteli kalpeana pitkän, punaisen
vastaveikkonsa lohdutusta: "Olenhan jo sanonut! Alussa täytyy
katsoa kuin lehmä tuulimyllyä!! On viisainta, Baas, heittäytyä kuin
valekuolleeksi."

Vähitellen hän huomasi, ettei häntä tyhmyyksien tähden

potkittukaan pois, vaan että niitä melkein vaadittiin nuorimmalta
oppilaalta. Ja silloin hän jo nosti nokkaansa olkapäitä ylemmäksi,
arasti kuin etana, joka kohottaa sarviaan, kun tulee hiljaisuus. Ja hän
katseli varovasti ympärilleen ja ihmetteli tätä yhdyskuntaa, jonka
jäseneksi hän oli joutunut.

Perähuoneen leveät pariovet olivat aina auki, joten sinne saattoi

selvästi nähdä, ja siellä istui pitkän pöydän ääressä neljä viisi miestä:
tavaraosasto, johtajana prokuristi. Kun tuli sisämaan tehtaiden
asiamiehiä tarjoamaan näytteitään tai kun oli piakkoin lähtevä laiva
viemään ostettuja tuotteita kaukaisille etelän saarille, niin istui
tavaraosasto tulisessa työssä. Mutta kun taas sattui päivät pitkät vain
mukavaa kirjoittelemista tai laskujen merkitsemistä, niin heräsi
osastossa tavaton levottomuus, — joskus, päällikön poissa ollessa,
oikea pikku kapina ja lievä vallankumous.

Keskimäisessä huoneessa, missä Klaus Baas istui, vieläkin pää

hieman aran kyyryssä, hoiti neljä henkilöä raha-asioita ja kirjanpitoa.
Prokuristin paikka oli melkein vastapäätä, ja hän hoiteli kuin hyvä
emäkana siivillään, väsymättä ja aina yhtä tarkkana ja tunnollisena,
lukujaan ja numerojonojaan, vekseleitä ja vakuutustauluja ynnä
muuta. Klaus Baas oli hänen apurinsa: teki, toistaiseksi itse asiaa
ymmärtämättä, niin hyvin tai huonosti kuin voi kaikkea, mitä
määrättiin. Ja tarttui sitten seuraavaan työhön. Hänen vasemmalla
puolellaan oli kookas, notkeavartaloinen nuori mies, jolla oli kellervä
tukka, Karl Eschen, pari kolme vuotta Klauta vanhempi. Hän oli
ahkera ja vähäsanainen ja aina hyvin vakava. Monasti hän seisoi
pulpettinsa ääressä tuntikaudet ylhäisen jäykkänä ja pystypäin,
edessään valtava kirja, johon hän merkitsi vähä väliä tavattoman
rauhallisesti ja säntillisesti numeron tai pari, milloin millekin sivulle,
ikäänkuin katoamattomaan teräslevyyn kaivertaen. Jos kellä oli
hänelle asiaa, hän vastasi niin verkkaan ja oikeakielisesti kuin olisi
puhellut ulkomaalaisen kanssa. Ja loi sitten taas ylevät silmänsä
kauniisen laskelmaansa. Klaus Baas katseli häntä pelokkaasti ja ihaili
häntä kauppiaskunnon sekä kaiken inhimillisen hienouden
saavuttamattomana esikuvana.

Punaverinen hoikale vastapäätä ei ollut mitään Karl Eschenin

rinnalla! Hänellä oli paha taipumus haihatella ja hypellä illoille, jotka
eivät kuuluneet vähääkään hänen ammattitehtäviinsä. Milloin hän
veti sievän tytön kuvan mustan helmatakkinsa povitaskusta, ja
kertoi, että se oli hurmaavin neitonen mitä hän oli koskaan nähnyt;
ensi sunnuntaina hän menisi hänen kanssaan tanssimaan Süllbergiin.
[42] Taikka hän kaivoi samaisesta povitaskusta, joka oli tätä
tarkoitusta varten järjestetty harvinaisen avaraksi, runokirjoja yhden
toisensa jälkeen: Goetheä, Heineä, Hebbeliä; ja sanoi, että hän aikoi
suoda ne eräälle toiselle nuorelle neitoselle opastaakseen häntä,
kuten hän sanoi, hiukan lemmen ja runouden elämään. Ja ottipa hän
usein esiin hienon, pitkulaisen laatikon ja purki siitä pulpetille ruon
kaulaliinoja ja rusetteja vaikka minkälaisia. Sanoi tilaavansa niitä
suoraan Clarkson & Sonilta Lontoosta: kaulaliinoja kaikkein uusinta
kuosia, mitä ihmeellisimpiä värejä ja muotoja; hän tarjosi niitä
tovereilleen ostohintaan, ainoastaan korottaakseen konttorin yleistä
kauneutta, sanoi hän. — Mutta mieluimmin hän tarinoi
synnyinseudustaan, eräästä pienestä Länsi-Holsteinin kaupungista,
sen sievistä neitosista, jotka kaikki olivat hänen ystävättäriään, ja
"ukko vanhuksesta", isästään nimittäin, joka oli lääkäri ja jonka ainoa
lapsi hän oli. Mutta eritoten tuon kaupungin hurmaavasta
hautausmaasta ja haudasta, missä erään suuren runoilijan äiti lepäsi.
Hän rakasti ihmeellisesti kaikkia hautausmaita ja kertoi
tuntehikkaasti Ohlsdorfista,[43] missä vainajat lepäävät suurten
puiden alla, "ikäänkuin helteisen päivän vaellettuansa." Klaus ei
malttanut olla häntä kuuntelematta — ja aina hän sai yhä enemmän
ihmettelyn aihetta. Karl Eschen ei kallistanut korvaansakaan noille
jutuille; prokuristi pudisti päätänsä; mutta suuren pulpetin neljäs
sanoi kursailematta hoikaleelle: "Te olette hullu!"

Se neljäs, joka oli kaksi vuotta vanhempi kuin Klaus Baas, oli yhtä
suora ja koristelematon kuin hänen puheensakin. Hän oli nyt
oppilaana viimeistä vuottaan ja asui Hampurin lähistöllä erään
enonsa tilalla. Ja kun hän milloin aukaisi suunsa, niin hän puhui
poikasten leikeistä vapaan luonnon helmassa, kulovalkeista ja
patoruohikon paloista ja vaarallisista uintiretkistä ja huimapäisistä
ratsastuksista ja muusta sen suuntaisesta. Ja hän julisti suoraan,
että Hampurin elämä ei ole elämää eikä mitään, ja että tälläkään
konttorilla ei ole vähintäkään olemassaolon oikeutta. Oli kunniatonta
ja halpamaista pettää poloisia, lapsellisia intialaisia joutavalla krims-
kramsulla ja arvottomilla leluilla ja riistää heiltä heidän oivalliset
luonnon tuotteensa! Muitta mutkitta: Hampuri pitäisi pistää tuleen ja
polttaa poroksi. Ainoastaan maamiehellä oli olemassaolon oikeutus…
Ja sitten hän nauraa hihitti kiukuissaan ja lapsellisen tyytyväisenä.
 Kauniissa kamarissa taas istui päällikkö oven vieressä, joka
melkein aina oli auki. Huoneessa oli vielä toinenkin kirjoituspöytä,
mutta se oli käyttämätön, sillä virkailija oli matkustanut sen äärestä
tarkastusmatkoille kaukaisille Taka-Intian saarille. Useimmiten teki
päällikkö uutterasti työtä ja puheli sangen vähän. Ja eräinä päivinä
hänen pöydältään lenteli lentelemällä lyhyitä, selviä käskyjä,
aamusta iltaan: milloin oli mitäkin tuotava hänelle, entisiä
sopimuksia viimeiseen vertailtaviksi, saarten liikejohtajan aikaisempia
tai myöhempiä ilmoituksia ja sähkösanomia taikka kotimaan
tehtaiden tarjouksia. Silloin katsoi koko henkilöstö toisiinsa, milloin
mikin hypähti ylös ja vei päällikölle pyydetyt paperit tai kirjat.

Vaikka nuorimman oppilaan työ olikin yksitoikkoista ja kuivaa ja

vaikka sitä kesti monta tuntia päivässä, oli se leikkiä kuutissa olon
rinnalla, jossa hän oli puolen päivää saanut tuijotella mykkänä
sumuiselle joelle. Sitäpaitsi toi melkein joka päivä jonkinlaista pikku
vaihtelua tuolle uutteralle kaksitoistamiehiselle henkilökunnalle. Jos
yhtenä päivänä oli hiljaista, niin toinen saattoi tulla sitä vilkkaampi.
Milloin tuli laivasta satamamestari, suuri, pulska mies, ja meni
perimäiseen huoneesen ilmoittamaan kirjanpitäjälle tavarain
sijoituksesta. Taikka toivat hänen apurinsa, nuoret reippaat pojat,
pusseissa tai säkeissä selässään vastasaapuneiden
siirtomaantuotteiden näytteitä. He istahtivat pöydän kulmalle, vetivät
pitkät puukkonsa tupesta ja puhelivat luonnottoman hiljaisella
äänellä, josta huomasi heidän tottuneen tavallisesti huutelemaan
nostokoneiden ja kinunkien ryskeessä ja höyrypillien kiljunnassa. Ja
he katselivat kylmän oudoksuvasti terävillä, terveillä silmillään
kirjoitusvehkeitä ja kirjurimyyriä. Toisinaan taas joku agentti toi
tehtaansa näytteitä, kelpo tavaraa kun sattui, mutta tavallisesti
pelkkää koreaa lelua, varta vasten valmistettua noille Intian
alkuasukkaille — ja niitä he tyrkyttivät kaunopuheisesti ja sulavasti
liikkeelle: palloja, lasimukuloita ja suuria, räikeän kirjavia
hiusneuloja, pitkiä, messinkihelaisia sauvoja — n.s. neekerin
virkakeppejä —, kehnoja soittokapineita. Kukaan tuskin huomasi, jos
nuorin oppilas silloin kohotti päätään ja kurkisti perähuoneesen
taikkapa pistäytyi palavaa uteliaisuuttaan tyydyttääkseen jollakin
tekosyyllä sinne tavarahuoneesen katsomaan kirjavaa kamaa.

Joskus tuli Brasiliasta tai Itä-Aasiasta liikkeen entisiä virkailijoita,

kuuman auringon ruskeaksi paahtamina, — katsomaan entistä
työpaikkaa, ja vieläkö siellä oli silloisia kumppaneja. He astuivat
reimasti ja rohkeasti konttoriin ja kyselivät asioita ristiin ja rastiin ja
ihmettelivät: täällähän on nyt miestä kuin muurahaista! Ja kerskuivat
itse tehneensä aikoinaan työtä kovemmin! Mutta silloin
tavaraosastolaiset, joilla oli aina ensiksi sanat valmiina, huusivat
heille takaisin perähuoneesta: "Eikö siis liike vedellyt teidän
käsissänne, vai? Me olemme nyt sen saaneet kukoistukseen!"

Tai tuli välittäjä ja hänen kanssaan hierottiin siirtomaantuotteista

tuhansien markkojen kauppoja.

Joskus, kun he olivat lähtevään laivaan varustaneet kuntoon

siirtomaan postin ja puurtaneet siinä monta päivää mykkinä ja
ahkerasti työssä, teiskahti kytketty vallattomuus heissä ilmi kuin
ilmaa kaipaava kala, joka on kauan pälynyt aivan veden kalvossa. Ja
kun päällikkö vain meni päivälliselle tai pörssiin, niin heti se ponnahti
näkyviin. Kaikkein rauhattomimpia olivat tavaraosastolaiset. He
riisuivat takit päältään ja koristivat itsensä ranne- ja nilkkarenkailla ja
panivat kruunut ja koreat kammat päähänsä ja keikaroivat neekerin
"virkasauvoilla" ja joutuivat keskenään käsikähmään, niin että he
kaikki kieppuivat yhtenä rykelmänä konttoripöydällään, ja heidän
neljä viisi ripakinttu-pariansa potki ja sätkytteli kuin minkä
hämähäkkihirviön sääret kiinnekohtaa löytämättä. Lopulta he tulivat
sotaretkelle toiseen huoneesenkin ja pilkkasivat sitä pitkää hoikaletta
väittäen hänen tuhlaavan runoja, kukkasia ja suukkosia neitosten
kämmenille saamatta mitään palkkaa vaivoistaan. Ja he sanoivat,
että keskihuone tärvää joutavaa paperia; ja jos tämä ei tepsinyt, niin
he nakkelivat heitä säilykerasioilla ja sohivat heidän nenäänsä
neekerisauvoilla, ja saivat sillä tavoin keskihuoneenkin villiin. Pitkä,
punanaamainen hoikale, jota he sanoivat Heini Petersiksi, rojahti
pian alas pukiltaan ja hosui takin helmat levällään tavaraosaston
kynnyksellä. Ja pieni, ärtyisä kulonpolttaja unohti jo malttinsa ja
ylevän halveksumisensa ja lähätti säilykerasian takaisin niin että
rämisi. Meteliä kesti sitten kunnes Karl Eschen lausui vakaasti ja
tyynesti: "Kuulkaas, eiköhän tämä jo riitä?" Hänellä oli pulmallinen
työ eikä hän halunnut tehdä heidän tähtensä virheitä. Silloin he
vähitellen tyyntyivät ja asettuivat paikoilleen. Klaus Baas katseli
silmät pyöreinä syrjästä huisketta: hän oli vielä liian kaino joukkoon
yhtyäkseen ja liian uuttera ja kömpelö keskellä työn touhua
leikitelläkseen. Mokomia vasikoita, hän ajatteli. Ja hänen mielestään
oli Karl Eschen aivan oikeassa, kun lopetti joutavan jytäkän.

Päivällisaikaan ja toisten syömässä ollessa Klaus Baas oli usein

puolen tuntia tai koko tunninkin yksinään huoneiston vartiana. Silloin
hän käveli huoneesta toiseen tai seisoi akkunan ääressä ja katseli
kadulle. Ja silloinpa hänen, aran pojan, sielu vilkastui ja vapautui ja
alkoi leikitellä mielikuvilla. Silloin väikkyvät, häilyvät sulottaret
pyysivät häntä piirihyppyyn, ja arka, kömpelö, vähäsanainen poika
läheni rohkeasti, häpeämättä ja itseään pilkkaamatta, ja kiiteli
mielikuviensa kanssa suloisessa, huimaavassa tanssissa. Silloin
katselivat häntä taivaalta isä ja sisko, utuisina hahmoina. Heidän
kasvonsa säteilivät ja loistivat, niillä ei ollut surun ja puutteen varjoa.
Kuinka ne mahtoivat iloita nähdessään hänet siistissä puvussa
komeassa konttorihuoneistossa… Vuosi vielä… ja sitten hän olisi jo
Karl Eschenin paikalla, edessään paksu kirja, johon hän merkitsisi
säntillisesti tärkeitä numeroita, kunkin paikalleen. Koska ei tullut sitä
tuntematonta merentakaista tuomaan rahapussia pienelle ruskeaksi
maalatulle kotikeittiön pöydälle, niin ei tarvittukaan! Oli ihanampaa
matkustaa itse kaukaisiin maihin, siirtomaan saarille tai Itä-Aasiaan,
kokoamaan siellä ankaralla työllä ja älyllä… ah miten hienolla älyllä!
sekä ihmeellisten onnen keikausten avulla suunnattomat rikkaudet.
Ja sitten palata kotiin! Ruskeana kuin intiaani! Valmiina miehenä:
parrakkaana ja pulskana. Ja äiti ja pikku sisarukset seisovat
laivasillalla vastaanottamassa, ja hänen oma Susensa siellä myös!…
Klaus meni siihen komeaan kamariin ja asteli päällikön tapaan
verkalleen edestakaisin matolla, sangen vakaissa ajatuksissa;
seisattui kirjoituspöydän luo niinkuin päällikkökin teki ja mietti ja
arvosteli huolia, joita päälliköllä oli… Niin hän leikitteli, kunnes muut
tulivat…

Silloin kuvittelu loppui. Aran ja kömpelön maanpojan

tummatukkainen pää painui kumaraan, ja hän alkoi tarkastella
numeroitaan, jotka vielä olivat hänelle vain kuin tyhjiä kuppeja ja
arvottomia ruukun sirpaleita.

Niin vieri vuosi, ja Klaus Baas oli yhtä tunnontarkka ja

uupumattoman ahkera. Syntyipä silloin eräänä kirkkaana, tuulisena
syyspäivänä keskihuoneessa taas arveluttavaa levottomuutta.
Uuttera, pieni kulonpolttaja oli jo muutamia päiviä sitä ennen ollut
ärtyisä, ja nyt oli hänen yhdeksästoista syntymäpäivänsä. Ja kun
vielä kaunis syysilma häntä kiihoitti, niin hän tuli kiukkuisen
puheliaaksi. Hän sanoi, että oli suorastaan epämoraalista hautua
sellaisella ilmalla sisässä ja — lisäksi sellaisessa työssä. Koko
Hampuri ja firma P.C. Trimborn oli suuri halpamaisuus ja
järjettömyys. Poroksi koko kaupunki vaan! Mitä on pörssi, mitä
kauppasaksat, mitä numerot? Joutavaa tyhmyyttä ja
variksenvarpaita! Talonpoika, hyvä hevonen ja vankka sonni: ne ovat
todellisuuksia!

Muut koettivat rauhoittaa häntä. Tavaraosastolaiset pyysivät häntä

luokseen auttelemaan pari päivää, sillä he eivät tienneet miten
työstä selvitä: oli lastattava harvinaisen suuri tavaralähetys ja
laadittava satakunta laskua. Siellä keskihuoneessa hän ei oppinut
tietämään mitä työ on!

Heini Peters taas sanoi löytäneensä eilen Ohlsdorfin kirkkomaalta

erään hänen kotiseudullaan eläneen naisen haudan. Ja kuinka
runollisessa paikassa! Herttaisessa piilossa, saarnien ja
seljapensaiden varjossa… ihastuttavaa!… Sinne olisi kulonpolttajan
paettava hetkeksi maailman pauhusta ja hän ei unohtaisi vain pikku
harmejaan, vaan kaikki toiveensakin.

Kulonpolttaja ei häneen vilaissutkaan, vaan vastasi lyhyesti:

"Hupsu!"

Karl Eschen kohotti katseensa työstä ja lausui tyynesti ja

vakavasti:
"Teidän tulisi virkatehtävienne ohella harjoittaa jotakin urheilua,
Hanssen. Liittykää meidän soutuklubiin; minä vien teidät mielelläni
sinne tänä iltana."

Mutta kulonpolttaja vain murisi jotakin.

Kirjanpitäjäkin oli pahalla tuulella ja sanoi: "Työ se on paras keino

hullun puuskia vastaan."
 "Niinpä juuri", toisti Hanssen, "mutta on ero työllä ja työllä!
Käskekää minut kaivamaan kaivoa, salvamaan tupaa tahi etsimään
karannutta sonnia! Onko tämä nyt työtä!"

Ja hän nousi ylös ja asteli ikkunan ääreen ja katseli pitkän aikaa

kirkasta, säteilevää, auringonpaisteista taivasta. Sitten hän pyörähti
kantapäillään ja sanoi: "Hei pojat, minä pistänkin pillit pussiin! Hitto
täällä olkoon! Serkullani on farmi Argentinassa; kahden viikon päästä
olen siellä."

Samassa tuli päällikkö konttoriin. Ja Hanssen pyysi seisovalta

jaloin ja vakavasti hiukan puhella hänen kanssaan. Hetken päästä
hän palasi päällikön huoneesta ja sanoi matkustavansa kahden
viikon kuluttua; ja kehui päällikköä hienoksi mieheksi.

Prokuristi, joka muuten oli hyvin ystävällinen ja sävyisä mies, tuli

moisen hyvän työmiehen menettämisestä tavallista
hermostuneemmalle päälle. Liikkeen saarimailla olivat rotat ilkeänä
viljelysten vaivana ja niitä oli pitkät ajat koetettu hävittää. Sinne oli
lähetetty muutamia kuukausia sitten myrkkyä ja pyydetty
toimittamaan pääkonttoriin pari kuollutta rottaa, jotta nähtäisiin,
miten myrkky oli vaikuttanut. Nyt olivat ne rotat tulleet, mutta aivan
pilalle mädänneinä. Siitä oli nyt prokuristi harmissaan ja murahti
viimein, että Klaus Baas oli, "niinkuin tavallisesti", varmaan jättänyt
jonkun lauseen kirjeestä pois, joten lähettäjät eivät olleet tienneet
panna rottia ilmanpitäviin laatikkoihin.

Klaus Baas kalpeni, ja ajatteli: "Kas niin, se on selvä! Minä en

pysty mihinkään! Senhän tiesin! En mihinkään!"

Kulonpolttaja oli niin hyvillään oivasta päätöksestään, että

rauhoitteli: "No heittäkää nyt tuo rotanraatonne, herra Wallis.
Katsokaa sen sijaan ikkunaan, kuinka ihana ilma on!"

Heini Peters huikale otti pulpetinlaatikosta paketin sinisiä

silkkinenäliinoja ja näytteli niitä virkaveljille. Karl Eschen ei ollut
yleisestä tuulesta millänsäkään, työskenteli vain hartaasti ja
uutterasti kuin tavallisesti. Ja näyttipä katsahtavan silloin tällöin
erityisen ystävällisestikin motkottelevaan prokuristiin.

Ne katseet läikähyttivät Klaus Baasin harminmaljan yli laitojensa.

Hän kohautti päätänsä ja vastasi silmät hurjasti säkenöiden: "Teidän
syytöksenne on tuulesta temmattu, herra prokuristi, sen tiedätte
itse! En viitsi vaivata päällikköä asialla. Otan siksi tällä kertaa syyn
niskoilleni."

Prokuristi piti suunsa, ja painui työhönsä. Toiset koettivat poikaa

rauhoittaa: "Mutta miksi noin tulistua… eihän tuossa nyt mitä
pahaa!" Karl Eschen nykäytti moittivasti olkapäitänsä. Klaus Baas
painoi päänsä kumaraan ja kyyneleet samentivat hänen silmänsä.
Hän ajatteli: "Siihen se nyt meni. Et pysty mihinkään ja olet
naurettava. Ja sinua on vielä kohdeltu halpamaisesti ja väärin."

Kun hän sitten työstä päästyä laskeutui portaita alas, hän kuuli
yhtäkkiä takaansa Karl Eschenin äänen. Klaus Baas pysähtyi
hämmästyneenä ja onnellisena ja kuunteli pää kumarassa, mitä
ihailtu hänelle sanoi. "Aioin vain vähän puhua teille", alkoi Karl
Eschen. "Ei teidän pidä liikaa pahastella prokuristille. Ei ole näet
helppoa pitää huolta numeroista päivät päästänsä, monet Herran
vuodet. Nähkääs, Hanssenhan on pohjaltaan oikeassa: luonnon
mukaisesti meidän elämämme pitäisi vieriä päiväpaisteessa ja
sateessa, metsäretkillä ja kalamatkoilla, seikkailuissa, sylipainissa, —
ja nyt olemme kuin nuo kierot pilarit pimeässä porraskäytävässä.
Siksi tekee kahlittu luonto välistä kapinan, ja puhkeaa ilmi niin
sanottu ammattiraivo. Että te olette ahkera ja tunnollinen ja että
hyvin ymmärrätte toimenne ja että teistä kerran tulee oivallinen
liikemies, sen prokuristi tietysti tietää, niinkuin te itsekin."

Klaus Baas lehahti tulipunaiseksi onnesta. "Minä olen hyvilläni",

hän sanoi liikutuksesta vapisevalla äänellä, "kun te sanotte niin… Te,
niin kelpo mies."

"No niin", hymähti hieno nuorukainen välinpitämättömästi, ja

kuitenkin imarruksesta mielissään, "puolen vuoden päästä minä
menen Englantiin. Jos teette työtä yhtä tunnollisesti kuin tähän asti,
niin ennustan, että pääsette seuraajakseni. Heini Peters ei paikkaani
tarvitse. Ja olihan minulla vielä muutakin: kuulitte kai, että kehoitin
Hanssenia harjoittamaan jotakin urheilua ja pyysin häntä lähtemään
soutelemaan kanssani. Teidänkin tulisi ajatella asiaa; se raikastaa
ihmistä. Älkää menkö mihinkään yhdistykseen, se tulee liian kalliiksi
teille. Mutta vuokraisittepa silloin tällöin veneen, soutaisitte itsenne
oikein virkeäksi."

Klaus katsoi maahan ja sammalsi: "Heti kotona on minulla

talousaskareita ja sitten autettava sisaruksia koulutehtävissä; ja
engelskaakin pitäisi lukea. Pikakirjoitus alkaa jo sujuskella."

"No niin", hymähti Karl Eschen, "miten vaan parhaaksi näette.

Lukekaa ahkerasti englanninkieltä."

Ja hattuaan kohottaen hän meni.

Klaus Baas lähti riemuiten kotiin; mutta samassa joku vielä huusi
hänen nimeänsä, ja kun hän kääntyi katsomaan, harppaili Heini
Peters hänen jälessään pitkillä, väärillä koivillaan. Hänen pitkän
takkinsa helmat hulmusivat tuulessa ja hänen korea kaulaliinansa
liehui. "No", hän sanoi, "Karl Eschen suvaitsi teitä puhutella:
onnittelen! Siitä voitte olla ylpeä! Hän on vanhaa hampurilaista
liikemiessukua, siksi on hänellä veressä taipumus numeroihin,
pääkirjoihin, keinotteluun. Mutta kuulkaas: jos minä olisin saanut
elämänurani valita, olisin ruvennut synnyinkaupungin
haudankaivajaksi. Niin, ihan totta! Nykyinen haudankaivaja, — hän
on hyvä ystäväni, — asuu niin hurmaavan sievässä, vanhassa talossa
aivan lehmuspuistikon keskustassa, jonka kukat varisevat nyt
paraikaa ja peittävät koko tarhan. Ajatelkaapas auringonlaskua
sellaisessa paikassa! Nide Goetheä tai Heineä kädessä, esi-isien
hautakumpujen ääressä! Ihanaa, sanon minä! Mutta olin arvokkaan
lääkärin ainoa poika, enkä päässyt haudankaivajaksi!"

Heini Peters kertoi vielä kauniista kotipuolen neitosista: olivat

pyytäneet häntä kanssaan öiselle kävelylle rantapadoille, sanoi
matkustavansa ensi lauantaina tai sunnuntaina. Hän kertoi
paraillaan, kun heitä vastaan tuli eräs tyttö: Heini Peters heiskahti
ympäri ja lähti; oli nähtävä minne tuo kaunis olento meni, hän sanoi.

Klaus Baas oli onnen poikaa! Hän kuuli yhäti korvissaan tuon
hienon ystävänsä kauniit, punnitsevat sanat: että hän oli ahkera ja
pystyvä, että hänestä kerran tulisi hyvä liikemies. Heini Peters oli
tyhjää Karl Eschenin rinnalla; mutta olihan sekin ihanaa, että hän,
arvokkaan lääkärin poika, oli puhellut hänen kanssaan toverillisesti,
jopa tuttavallisesti!

Hänen sydämensä avartui ilosta! Hän käveli itsetietoisemmin ja

pää pystyssä. Hän ei kulkenut enään kuin puujaloilla toimeensa ja
kotiinsa, pitkin seinävieriä. Hän erkani rakennuksista ja keikkui
käytävän reunakivilläkin ja kurotteli vapaasti kaulaansa ja tasoitteli
housunpolviaan, jotka olivat pussilla. Ja ostipa hän Heini Petersiltä