Somalian sota 2006–2009

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Somalian sota
Osa Somalian sisällissotaa
Päivämäärä:

20. joulukuuta 2006 – 2009

Paikka:

Eteläinen ja keskinen Somalia

Lopputulos:
  • Islamistihallituksen syrjäyttäminen
  • Somalian väliaikaishallitus hallitsee Mogadishua ja eteläistä Somaliaa
  • Klaanien väliset taistelut jatkuvat yhä
Osapuolet

the Islamic Courts Union Islamilaisten oikeusistuinten liitto
the Islamic Courts Union Somalian vapautuksen allianssi
Al-Shabaab
Al-Qaida
 Eritrea
mujahideenit

 Etiopia
Somalia Somalian siirtymäkauden hallitus
Somalia Sky Blue Puntmaa
SomaliaGalmudug
 Yhdysvallat
Afrikan unionin johtamat AMISOM-joukot (pääasiassa ugandalais-ghanalais-nigerialais-malawilais-burundilais-kenialaisia rauhanturvaajia)

Komentajat

Hassan Dahir Aweys
Sharif Ahmed
Hasan Hersi "Turki"
Adan Ayrow

Somalia Barre Adan Shire "Hirale"
Somalia Abdi Qeybdid
Somalia Adde Musa (Puntmaa)
Etiopia Meles Zenawi
Yhdysvallat Patrick M. Walsh
Iso-Britannia Bruce Williams

Vahvuudet

10 000–30 000 sotilasta

Somalia; 10 000 sotilasta
Etiopia; 10 000 sotilasta
AMISOM; 5 250 sotilasta

Tappiot

2 000 taisteluissa kuolleita (Etiopian mukaan)
3 000+ haavoittuneita

400+ kuollutta, joista etiopialaisia 225

Somalian sota oli Somaliassa käyty aseellinen konflikti, jossa Etiopia ja sen tukema Somalian siirtymäkauden hallitus taistelevat islamilaista Islamilaisten oikeusistuinten liittoa ja muita aseellisia ryhmittymiä vastaan tarkoituksena saada maa komentoonsa. Sota alkoi virallisesti 21. joulukuuta 2006, kun islamistien johtaja šeikki Hassan Dahir Aweys julisti, että "Somalia on sotatilassa ja kaikkien somalien pitäisi ottaa osaa taisteluun Etiopiaa vastaan". Etiopian pääministeri Meles Zenawi julisti maan olevan sodassa islamisteja vastaan 24. joulukuuta 2006. Etiopialaiset ovat kristittyjä, ja pelko islamin vaikutusvallan kasvusta oli osin pelon taustalla.

2006

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. joulukuuta taistelut alkoivat väliaikaishallituksen pääkaupungin Baidoan lähellä. Ryhmien johtajat pitivät avoimena mahdollisuuden osallistua rauhanneuvotteluihin EU:n välityksellä. 22. joulukuuta Etiopian hallitus ilmoitti lähettäneensä Baidoaan 20 T-55-panssarivaunua ja neljä taisteluhelikopteria. 26. joulukuuta islamistit vetäytyivät kaikilla rintamilla. 27. joulukuuta hallituksen joukot valtasivat Jowharin, 90 kilometriä Mogadishusta pohjoiseen. Samana päivänä Islamilaisten oikeusistuinten liiton johtajat erosivat Somalian hallituksen ja Etiopian joukkojen lähestyessä pääkaupunkia ja luovuttivat Mogadishun hallinnan sen asukkaille välttääkseen verilöylyn ja kaupungin tuhon.[1]

2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen liiton hallussa ollut kaupunki Kismayo, joka sijaitsee 300 km etelään Mogadishusta, vallattiin 1. tammikuuta. Taisteluja käytiin Jilibissä, 100 km kaupungista pohjoiseen, ja sen jälkeen joukot vetäytyivät etelään kohti Kenian rajaa.[2] Ras Kambonin taistelu, joka alkoi 5. tammikuuta, johti islamistien vetäytymiseen alueelta. Yhdysvallat tuki hyökkäystä AC-130-maataistelukoneilla ensisijaisena tavoitteenaan eliminoida alueella toimivat Al-Qaedan jäsenet.[3] Osan sen johtajista uskotaan paenneen Jemeniin.[4] Taistelut Mogadishusta kiihtyivät maaliskuun lopussa, ja yli tuhannen ihmisen arvioitiin kuolleen. Islamistit aloittivat itsemurhaiskut etiopialaisia ja somalialaisia joukkoja vastaan. Kesäkuussa Mogadishussa puhjenneiden levottomuuksien jälkeen viranomaiset julistivat pääkaupunkiin ulkonaliikkumiskiellon. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi Afrikan Unionin rauhanturvajoukot Somaliaan puoleksi vuodeksi. Taistelut puhkesivat Mogadishussa. Punaisen ristin mukaan taistelut olivat pahimmat 15 vuoteen. Yli 320 000 somalia pakeni. Satoja kuoli. Merirosvot uhkasivat ruokalähetyksiä.

Yhdysvaltojen laivasto ampui kohteita, joissa Al–Qaedan epäiltiin toimivan Puntlandissa. Pääministeri Ghedi pelastui itsemurhapommittajalta asunnossaan. Etiopian pääministeri Meles Zenawi kävi Mogadishussa ja lupasi vetää joukkonsa, kun rauhasta saadaan pysyvä. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch väitti Etiopian, Somalian hallituksen ja kapinallisjoukkojen syyllistyneen sotarikoksiin. Syyskuussa vastarintajoukot kokoontuivat Asmarassa Eritreassa ja suunnittelivat diplomaattista ratkaisua. Etiopian joukot ampuivat ulkomaisia joukkoja vastustavia mielenosoittajia Mogadishussa. Raskaimmat taistelut sitten huhtikuun. Etiopialaiset toivat lisäjoukkoja kaupunkiin. Marraskuussa hallitus sulki yksityiset radioasemat Radio Shabelle, Radio Simba ja Radio Banadir. YK:n edustaja kuvasi Somalian kriisiä pahimmaksi Afrikassa ja esitti kansainvälisen oikeuden käyttöä. Nur Addesta tuli uusi pääministeri. Somalialaisten pakolaisten määrä nousi miljoonaan, kun pääkaupungista pakeni 200 000. Etiopian joukot poistuivat joulukuun lopulla Gurielista, jossa olivat majoittuneet Suomen kehitysyhteistyövaroin rakennettuun terveyskeskukseen palatakseen sinne uudestaan puoli vuotta myöhemmin.[5] Elokuussa kaksi somalialaista toimittajaa sai surmansa Mogadishussa. Toinen toimittajista oli kritisoinut radio-ohjelmissaan Somalian hallitusta ja islamisteja.[6]

2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa Burundi lähetti 440 miestä Afrikan unionin joukkoihin Mogadishuun. Yhdysvallat laukaisi ohjuksen Dhobleen kohteenaan al-Qaeda. Islamistien kapina laajeni.

Euroopan unioni pyysi kansainvälistä apua merirosvouksen lopettamiseksi Somalian rannikolla. Huhtikuussa Yhdysvaltain ohjus surmasi al-Shabaab-ryhmän johtajan Aden Hashi Ayron, ja samalla kuoli ja haavoittui useita siviilejä. Toukokuussa Etiopian pääministeri Meles Zenawi sanoi pitävänsä joukot Somaliassa kunnes "jihadistit" on lyöty. YK:n turvallisuusneuvosto kutsui ulkomaisia laivastoja ottamaan kiinni merirosvot Somalian rannikolta. Kesäkuussa siirtymäkauden hallitus solmi tulitauon oppositioryhmä "Somalian vapautuksen allianssin kanssa. Islamilaisten tuomioistuinten joukkojen johtaja Hassan Dahir Aweys hylkäsi hallituksen tarjoaman sopimuksen, jonka mukaan etiopialaiset poistuisivat Somaliasta 120 päivässä. Hän lupasi suostua rauhaan vasta Etiopian joukkojen poistuttua maasta. Heinäkuussa YK:n kehitysohjelman johtaja Somaliassa, Osman Ali Ahmed sai surmansa asemiesten laukauksista Mogadishussa. Kaikki sodan osapuolet tuomitsivat ampumisen[7].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Farah, Mohamed Abdi: Somalia: ICU leaders resign as Ethiopian army nears the capital. SomaliNet News. 27.12.2006. Arkistoitu 17.1.2007. Viitattu 17.1.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Somali militia abandon stronghold BBC News. 1.1.2007. Viitattu 10.01.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Useita kuoli Yhdysvaltain iskuissa Somaliaan. Helsingin Sanomat. 9.1.2007. Arkistoitu 23.10.2007. Viitattu 15.6.2007.
  4. ↑ Somali leader arrives in capital 8.1.2007. BBC News. Viitattu 10.01.2007.
  5. ↑ Mogadishuun julistettiin ulkonaliikkumiskielto. 22.6.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 25.10.2011. Viitattu 22.6.2007.
  6. ↑ Kaksi suosittua toimittajaa surmattiin Somaliassa. 11.8.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 2.9.2007. Viitattu 11.8.2007.
  7. ↑ Timeline: Somalia. BBC News. 17.7.2008. Arkistoitu Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
Terrorisminvastainen sota (2001–)
Tapahtumat (2001–2004) Tapahtumat (2005–) Erityisartikkelit Operaatioiden osanottajat Terroristijärjestöt

2001:

2002:

2003:

2004:

2005:

2006:

2007:

2008:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somalian_sota_2006–2009&oldid=20232877”