Sukelluslääketiede
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: kertoo nyt enemmän erityispätevyyden hakemisesta ja koulutuksesta Suomessa kuin itse sukelluslääketieteestä |
Sukelluslääketiede tarkoittaa vedenalaisissa olosuhteissa aiheutuvien lääketieteellisten ongelmien hoitoa ja ehkäisyä.
Sukellusonnettomuuksien taustalla on pääosin muu kuin lääketieteelliset syyt. Laiteviat ovat myös harvinaisia. Sukellusonnettomuuksissa 80%:ssa syynä on inhmillinen tekijä. On toimittu vastoin ohjeita tahalisesti tai tahattomasti. Ongelmatilanteissa sukeltaminen voi aiheuttaa painevaurioita esimerkiksi keuhkoihin, välikorviin, sivuonteloihin ja suolistoon. Myös sukeltajantauti on mahdollinen.[1]
Sukeltamisen vasta-aiheita ovat sairaudet, joissa sukeltaja voi äkillisesti menettää tajuntansa, kykynsä hengittää riittävästi tai mukautua lisääntyneeseen fyysiseen rasitukseen eli suoriutua tehtävästä. Näitä ovat esimerkiksi epilepsia, paniikkihäiriöt, ahtaan ja avoimen paikan kammo, vakavat mielenterveyden häriöt, akuutti tai rasitusastma, ylähengitystieinfektiot, muut ylipaineessa ilmarinnalle tai ilmaembolialle altistavat tilat, spontaani ilmarinta, sydämen rytmihäiriöt, jotka lisääntyvät muutenkin sukellettaessa, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, vasta sairastettu infarkti tai korkea, hoitamaton verenpaine, huomattava ylipaino (BMI > 30) ja huono kunto. Insuliinihoitoiset diabeetikot ovat suuremmassa riskissä laitesukelluksessa. Verenohnennuslääkitys on suhteellinen vasta-aihe sukeltamiselle. Myös korvaongelmat voivat haitata sitä. [1]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terveysselvityslomake ja sukelluslääkärintarkastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harrastusta aloittaessa ja sen jälkeen vuosittain harrastajasukeltajan tulee täyttää harrastussukeltajan terveysselvityslomake. Siinä harrastaja vahvistaa ymmärtäneensä kunkin terveydellisen tekijän aiheuttaman riskin ja että riskin mahdollisesti havaitessaan käy asianmukaisessa lääkärintarkastuksessa. Jos lomakkeessa tulee esille terveydellisiä riskejä, harrastussukeltajan lääkärintarkastus tulee suorittaa ennen sukeltamisen aloittamista sekä määrävälein sen jälkeen terveydentilasta, iästä sekä harrastuksen vaativuudesta riippuen. Ammattisukeltajan lääkärintarkastuksen voi tehdä vain sukellus- ja ylipainelääketieteeseen perehtynyt lääkäri.[1]
Sukelluslääketieteen koulutus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyyttä voi hakea Suomessa laillistettu lääkäri, joka on Suomen Lääkäriliiton jäsen. Sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyys suoritetaan lääkärin perustutkinnon jälkeen. Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys (SSLY) järjestää koulutuksen yliopistojen (HYKS, TYKS) valvonnassa. Opiskelija tulee hallita vaatimuksiin kuuluvan kirjallisuus ja käytännön painekammiotekniikka sekä potilaan hoito painekammiossa. Kouluts vastaa vaatimustasoltaan EDTC:n (European Diving Technology Committeen) ja ECHM:n (European Committee for Hyperbaric Medicine) lääketieteellisten komiteoiden hyväksymiä tasoja 2D "Diving Medicine Physician" ja 2H "Hyperbaric Medicine Physician". Koulutus kestää vähintään kaksi vuotta. Koulutuspaikassa tulee sijaita painekammio. Suomessa kliinisessä käytössä olevat painekammiot sijaitsevat Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla ja Puolustusvoimien Sukelluslääketieteen keskuksessa Upinniemessä. Koulutuspaikaksi voidaan hyväksyä myös muualla kuin sairaalassa sijaitseva, SSLY:n erityispätevyyskoulutuksesta vastaavan tahon hyväksymä ylipainehappihoitoon erikoistunut kliinistä työtä tekevä yksikkö. Koulutukseen tulee sisältyä lisäksi sukelluslääkärintarkastuksia ja käytännön sukelluslääketieteellisiin ongelmiin perehtymistä. Teoreettista koulutusta tulee olla suoriettuna vähintään 60 tuntia. Opiskelijan tulee osallistua vähitään kahteen sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon vuosittain järjestettävään koulutustilaisuuteen. Toinen koulutuksista voidaan ja on suositeltavaa korvata EUBS:n (European Undersea and Baromedical Society) tai UHMS:n (Undersea and Hyperbaric Medical Society, USA) vuosittaisella tieteellisellä konfferensilla sekä kansainvälisellä, UHMS:n hyväksymällä koulutuksella.[2]
Sukelluslääketieteen keskus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolustusvoimien Sukelluslääketieteen keskus sijaitsee Upinniemessä. Se tekee merivoimien sukeltajakurssille hakeutuvien terveystarkastukset. Se tarjoaa konsultaatio- ja asiantuntijatukea kutsuntalääkäreille sekä esimerkiksi Rajavartiolaitokselle, pelastuslaitoksille ja viranomaissukeltajia palveleville työterveyshuollon yksiköille. Siellä järjestetään sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon koulutusta. Sukellusonnettomuuksien ensihoidon erikoiskoulutusta (ADALS eli Advanced Diving Accident Life Support -koulutus) järjestetään yhteistyössä Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellisen kanssa. Tutkimustoimintaa tehdään yhteistyössä Ruotsin puolustusvoimien, Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalaan ja Työterveyslaitoksen kanssa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Yleistä tietoa sukelluslääketieteestä Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys. Viitattu 23.12.2024.
- ↑ Sukelluslääketiede ja ylipainehappihoito laakariliitto.fi. Viitattu 23.12.2024.
- ↑ Sukelluslääketiede Logistiikkalaitos. Viitattu 25.12.2024.